Tällä palstalla vikoillaan paljon, joitain VL:än/seurakunnan tekemiä käytännön päätöksiä. Jumalan lapsen on oikein rakkaudessa ottaa vaadin seurakuntaäidin neuvoista ja varjella kallista uskoa.
Itse olen lähtenyt muutamasta peruskysymyksestä, jota nimenomaan ja oikeestaan vain VL:ä opettaa oikein. Tälläisiä asioita on mm. Lapsen asema/usko ja perisynti, josta muut opettavat nähdäkseni maassamme väärin. En tahdo ketään vikoilla, mutta näin yksinkertainen asia on jo perustaltaan.
Itse olen lähtenyt muutamasta peruskysymyksestä, jota nimenomaan ja oikeestaan vain VL:ä opettaa oikein. Tälläisiä asioita on mm. Lapsen asema/usko ja perisynti, josta muut opettavat nähdäkseni maassamme väärin. En tahdo ketään vikoilla, mutta näin yksinkertainen asia on jo perustaltaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Parhaimmillankin keskustelu tällä palstalla on vain keskustelua kristinuskon nyansseista. Esim. onko lapsi syntyessään uskovainen, kasteen merkitys, tarvitaanko välimiestä ja äänellistä synninpäästöä, miten rajataan oikein uskovien joukko, millä tavoin uskovien yhteyden/rakkauden tulee ilmetä yms.
vain vivahteita, vaan syvällisiä opillista eroista...siis ihan pelastuskysymyksistä.
Kerrohan meille vähemmän asiaa tunteville, mikä se viko itse asiassa on?
Ruoka-ruokailla, ilma-ilmailla, pako-pakoilla jne jne ovat tuttuja.
...tarkoittaa vikojen ja virheiden etsimistä muista ihmisistä, tavallaan sitä roskan etsimistä muiden silmistä kuin itsellä saattaa olla omassa silmässä malka=hirsi. Itselleni sana vikoilla merkitsee lähinnä lainomaista toisen uskovaisen "kyttäämistä"
Vanhahtavaa suomenkieltä, mutta ymmärrettävää, kun on ikänsä kuullut vanhaa kirkkoraamattua selitettävän seuroissa ;)
Kiitos alustavasta selvityksestä minuakin kiinnostavaan kysymykseen.
Kannattaakohan käyttää 'vanhahtavaa suomenkieltä' vain sen takia, että nykyaikaisempaa suomen kieltä käyttävät putoaisivat kelkasta heti ensi metreillä?
Oma lukunsa on vielä se 1700-luvun Biblia, joka ei ole koskaan ollut suomea.
Vikolla sanan kantasana on vika, taivutuksessa sanan S vaihtuu o-kirjaimeksi. Vois aanoa myös, vikailla tai jotenkin muuten. Tämä on kuitenkin selvä johdos. Vastaava sana jossa on tuo ilmiö on vaikkapa viha. Täsmälleen sama runko, hosta johdettu verbi on yleensä vihoitella. Jotenkin kieltajuni ei hyväksy ilmaisua vikoitella, vaikka se voisi tarkoittaa samaa asiaa. Siis käytän sanaa vikoilla siihen asti, että joku kertoo paremman johdoksen.
Jäi pari lyöntivirhettä, kun en tiedä muokkausmahdollisuutta, korjaan uudella viestillä. Alun vikoilla sanasta jäi i pois ja tarkoittaessani a kirjainta oli sormi sattunut s kirjaimen päälle. Tällaiset oikaisut tässä.
"on oikein rakkaudessa ottaa vaadin"
Eikös se vaadin ole poronvasa? Miten se saadaan neuvoista? Poroäidistä ehkä...
Juuri tuostahan minäkin kerran aiemmin ystävällemme Larsille huomautin, juuri tuosta "vaadin"-sanasta, että pitäisi olla "vaarin". Mutta ei mennyt perille, ei *huokaus taas kerran*. Melkoisen pänkki etelän varikseksi, tuo Larssi. *toinen huokaus ja silmien pyörittelyä*.
T: Tiinaliina
Vahinkoja sattuu, mutta puhu sä, mä pitelen hevosta;)
No ivaa vaan, asia on oikea, eikä te mitään pysty...
Et Sinä millään pystyisi vastaamaan ihan selkokielisiin neutraaleihin kysymyksiin? Minuakin kiinnostaisi tietää ihan näin amatööripohjalta, mikä se viko oikein on!
17. Olkaat teidän opettajillenne kuuliaiset ja seuratkaat heitä; sillä he valvovat teidän sieluanne niinkuin ne, jotka luvun niistä tekemän pitää; että he sen ilolla tekisivät ja ei huokauksella; sillä ei se ole teille hyödyllinen.
18. Rukoilkaat meidän edestämme; sillä se on meidän uskalluksemme, että meillä on hyvä omatunto, ja että me ahkeroitsemme pitää hyvää menoa kaikkein seassa.
Olet tosi näppärä vastaamaan jotain aivan muuta kuin kysytään. Sinusta tulisi oivallinen kansanedustaja!