Lähinnä säälinsekaisin ja huvittunein mielin olen seurannut tätä " musliminaista" joka sekoittaa täydellisesti puurot ja vellit sekaisin.
Hän selittää kuinka ihanaa on muslimin elämä ja kuinka ihanan tasa-arvoista onkaan olla muslimi jne.
Kuitenkin todellisuudessa näissä islamilaisissa maissa:
- rikotaan tasa-arvoa
- halveksitaan demokratiaa
- käytetään barbarisia rangaistusmenettelyjä
- yhteiskunta on taantumassa..
- jne..
Eli todellisen islamin kasvot ovat ihan toista kuin mitä nämä pumpulilinnassa elävät " siskot " vuodattavat.
Hyvänä esimkerkkinä mm Saudi-Arabia ja Iran.
PS miksi muuten islamilaisessa oikeudessa yhden miehen todistusta vastaan tarvitaan kahden naisen todistus.... Hoh hoijaa... äly on hukassa!
Hän selittää kuinka ihanaa on muslimin elämä ja kuinka ihanan tasa-arvoista onkaan olla muslimi jne.
Kuitenkin todellisuudessa näissä islamilaisissa maissa:
- rikotaan tasa-arvoa
- halveksitaan demokratiaa
- käytetään barbarisia rangaistusmenettelyjä
- yhteiskunta on taantumassa..
- jne..
Eli todellisen islamin kasvot ovat ihan toista kuin mitä nämä pumpulilinnassa elävät " siskot " vuodattavat.
Hyvänä esimkerkkinä mm Saudi-Arabia ja Iran.
PS miksi muuten islamilaisessa oikeudessa yhden miehen todistusta vastaan tarvitaan kahden naisen todistus.... Hoh hoijaa... äly on hukassa!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Aika momessa paikassa,maassa,kulttuurissa tuo täydellinen tasa-arvo ja demokratia ei toteudu ihan ideaalisti, rangaistukset rikollisillekin saattaa olla äärilaidasta toiseen uskontoon katsomatta,yhteiskunta on vähän jokapuolella vinksallaan tällä hetkellä, sekin riippumatta uskonnosta. Voi sitä kai ihmisen, musliminaisenkin jopa,elämä olla onnellista, tasa-arvoista ja ihanaa - vaikka muslimi olisikin? Minun ainakin on.
"Voi sitä kai ihmisen, musliminaisenkin jopa,elämä olla onnellista, tasa-arvoista ja ihanaa - vaikka muslimi olisikin?"
In your dreams.
Kannattaa kokeilla muslimimaassa asumista.
Mikäs se on vapaassa Suomessa leikkiä muslimia.
Onhan sitä tullut asuttua, kotona, eikä se henk.koht. elo ja olo sen kurjuutta kummempaa ollut kuin täälläkään :) Pumpulissa en ole kasvanut, siitä voit olla ihan varma.
kokeile saudi-arabiaa tai jotain jossa on vallalla fundamentalistinen islam.
Osuiko oikeaan?
http://www.goharshahi.com/
Juu ja hyvät yöt jaakko-kulta, minä menen nyt nukkumaan. Niin ja se Gohar...Se sattuu olemaan farsin kielinen tytön nimi ja tarkoittaa jalokiveä - sillä nimellä appivanhemmat minua kutsuvat. Vaikka ihan komea partahan tuolla kaimalla oli, kuka sitten lieneekään.
Ehkäpä unissasi Muhammadkin näyttäytyy hyvänä ihmisenä.
Kun heräät, lue nämä suorat lainaukset Jaakko Hämeen-Anttilan suomentamasta Muhammadin elämäkerrasta ja kerro, tuntuuko edes yhtään pahalta seuraavat Muhammdin teot:
1. Muhammad jakeli tappotuomioita runoilijoille.
2. Muhammad kaivatutti joukkohaudat ja hakkautti neljän sadan kahlitun vangin päät irti kaivantojen reunalla.
3. Muhammad kidututti juutalaismiestä, jotta sai ryöstettyä tämän omaisuuden.
4. Vaikka 9-vuotiaan tytön neitsyyden vieminen olisi mielestäsi kuinka kulttuurisidonnainen juttu tahansa, niin oliko mielestäsi Muhammadin suorittama 9-vuotiaan Aishan neitsyyden vieminen hyväksyttävää?
Vastaa edes näihin kysymyksiin, niin hyvin kuin osaat. Mikään "vain Allah tietää" ei riitä minulle. Yritä vastata omatuntosi mukaan.
*********
[Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila)]
s. 224
Jumalan lähettiläs itse pysyi majassaan Abu Bakrin kanssa. Badrin taistelu käytiin perjantaiaamuna, seitsemäntenätoista päivänä ramadan-kuuta.
Kun Jumalan lähettiläs oli järjestänyt joukot, hän palasi majaansa, jossa hänen lisäkseen oli vain Abu Bakr. Siellä hän muistutti Herraansa siitä, että Hän oli luvannut auttaa heitä, ja sanoi: "Jumala, jos tämä joukko tänään häviää, Sinua ei enää palvota!"
Abu Bakr vastasi hänelle: "Jumalan profeetta, älä enää vannota Herraasi; kyllä Hän täyttää lupauksensa!" Majassa Jumalan lähettiläs nukahti hetkeksi. Herätessään hän sanoi: "Iloitse, Abu Bakr, Jumalan apu on saapunut! Tässä on Gabriel, joka kuljettaa hevostaan suitsista pitäen, ja tomu peittää sen turvan."
…
s. 249-253
Ka'b ibn al-Ashrafista taas kerrotaan seuraavaa tarinaa. Kun Badrin taistelu oli käyty, Jumalan lähettiläs lähetti Zaid ibn Harithan ja Abdallah ibn Rawahan viemään ilosanomaa Medinaan siitä, kuinka Jumala oli antanut muslimeille voiton ja surmannut monijumalaisia.
Kun tieto tästä ylsi Ka'b ibn al-Ashrafille, jonka äiti kuului Nadir-heimoon, hän kysyi: "Onko tuo totta? Luuletteko te todella, että Muhammad on surmannut kaikki näiden kahden luettelemat miehet?" – Hän tarkoitti Zaidia ja Abdallahia. – "Nämähän ovat arabien ylhäisimpiä miehiä ja ihmisten kuninkaita! Kautta Jumalan, jos Muhammad tosiaan on surmannut nämä miehet, on parempi uinua maan povessa kuin kulkea sen päällä!"
Kun tuo Jumalan vihollinen varmistui tiedosta, hän lähti Mekkaan ja ryhtyi kiihottamaan runoillaan ihmisiä Jumalan lähettilästä vastaan. Hän itki kaivoon heitettyjä, Badrissa kaatuneita quraihilaisia ja sepitti heistä useita runoja.
Lopulta hän palasi Medinaan ja ahdisti siellä musliminaisia rakkausrunoillaan. Jumalan lähettiläs kysyi: "Kuka hoitaa minun puolestani Ibn al-Ashrafin? "Muhammad ibn Maslama vastasi: "Minä teen sen, Jumalan lähettiläs, minä tapan hänet." "Tee niin, jos vain pystyt", sanoi Jumalan lähettiläs.
Muhammad ibn Maslama lähti pois. Kolmeen päivään hän ei syönyt eikä juonut muuta kuin henkensä pitimiksi. Kun tästä kerrottiin Jumalan lähettiläälle, hän kysyi Muhammad ibn Maslamalta: "Miksi olet jättänyt syömisen ja juomisen?" Muhammad ibn Maslama vastasi: "Jumalan lähettiläs, minä lupasin sinulle sellaista, josta en tiedä, pystynkö siihen!" Jumalan lähettiläs vastasi: "Ainakin sinun on yritettävä!" Muhammad ibn Maslama sanoi vielä: "Jumalan lähettiläs, meidän on ainakin valehdeltava!" " Sanokaa mitä tahdotte", vastasi Jumalan lähettiläs, " te saatte siihen luvan!"
Silloin Muhammad ibn Maslama sopi Ka'bin surmaamisesta muutaman miehen kanssa. Nämä olivat: Abu Na'ila Silkan ibn Salama, Abbad ibn Bishr, al-Harith ibn Aus ja Abu Abs ibn Jabr.
He lähettivät Jumalan vihollisen, Ka'b ibn al-Ashrafin, luo Silkan ibn Salaman. Tämä meni Ka'bin luo, jutteli tovin ja lausui runoja hänen kanssaan – hän näet oli itsekin runoilija. Sitten hän sanoi: "Voi sinua Ibn al-Ashraf! Tulin luoksesi puhuakseni eräästä asiasta, mutta lupaa minulle olla kertomatta sitä eteenpäin!"
Ka'b lupasi, ja Silkan jatkoi: "Tuon miehen saapuminen on ollut meille yhtä kärsimystä! Nyt kaikki arabit ovat vihollisiamme ja käyvät meidän kimppuumme yksissä tuumin. Hänen takiaan meidän tiemme ovat tukossa ja meidän toimeentulomme uhattuna! Me ja perheemme olemme vaarassa joutua ahtaalle!"
Ka'b ibn al-Ashraf vastasi: "Minähän sanoin sinulle, Ibn Salama, että asia kehittyisi tähän!" Silkan sanoi: "Minä toivon, että antaisit meille ruokaa velaksi; me kyllä annamme sinulle pantin! Tekisit meille palveluksen!" Ka'b kysyi: "Annatteko te minulle pantiksi poikanne?" Silkan vastasi: "Tahdotko sinä saattaa meidät häpeään? Minulla on samanmielisiä tovereita; olisin halunnut tuoda heidät luoksesi, jotta myisit meille kaikille ruokaa ja tekisit meille palveluksen. Me voimme antaa sinulle aseita riittämiin pantiksi." Silkan näet halusi, ettei Ka'b ihmettelisi heidän aseitaan, kun he tulisivat hänen luokseen. "Se riittää", vastasi Ka'b.
Silkan palasi tovereidensa luo ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Hän käski heidän ottaa aseensa mukaan. Sitten he lähtivät yhdessä Jumalan lähettilään luo. Ibn Hisham lisää: Kerrotaan, että Ka'b kysyi ensiksi: "Annattekote minulle pantiksi naisenne?" ja Silkan vastasi: "Kuinka me voisimme antaa sinulle pantiksi naisemme, olethan sinä koko Yathribin lemmekkäin ja parfymoiduin mies!" Silloin Ka'b kysyi: "Annatteko te minulle pantiksi poikanne?"
Jumalan lähettiläs kulki heidän mukanaan Baqi' al-Gharqadiin asti. Sieltä hän lähetti heidät eteenpäin sanoen: "Menkää Jumalan nimessä! Jumala, auta heitä!" Sitten hän palasi talolleen.
Oli kuudanyö. Silkan ja toiset jatkoivat matkaa Ka'bin talolle. Silkan huusi nimeltä Ka'bia, joka oli vastikään mennyt naimisiin, mutta hänen vaimonsa tarttui huovan reunaan ja sanoi: "Sinulla on paljon vihollisia! Ei mies, jolla on vihollisia, lähde tähän aikaan ulos." Ka'b vastasi hänelle: "Se on vain Abu Na'ila. Ei hän olisi herättänyt minua, jos olisi tiennyt minun jo nukkuvan!" Hänen vaimonsa sanoi: "Kautta Jumalan, minä aavistan hänen äänessään pahaa!" Ka'b kuitenkin vastasi: "Urhea mies vastaa, vaikka häntä kutsuttaisiin pistettäväksi!"
Ka'b meni ulos ja puheli tovin heidän kanssaan, mutta sitten Silkan ja toiset ehdottivat: "Kuulehan, Ibn al-Ashraf, emmekö kävelisi Ajuzin solatielle ja puhelisi siellä lopun yötä?" "Jos tahdotte", vastasi Ka'b. Niin he lähtivät kävelemään.
Kun he olivat kävelleet hetken aikaa, Abu Na'ila liu'utti kättään Ka'bin palmikolla ja haistoi sitten kättään ja sanoi: "Enpä ole konsanaan haistanut näin hyvää parfyymia!" Kun he olivat kävelleet taas hiukan eteenpäin, Abu Na'ila teki jälleen samoin, niin että Ka'b tottui tähän.
Sitten he kävelivät jälleen eteenpäin, kunnes Abu Na'ila teki taas samoin. Tällä kertaa hän tarttui palmikoista tukevasti kiinni ja huusi: "Tappakaa Jumalan vihollinen!" Toiset löivät Ka'bia, mutta heidän miekkansa eivät läpäisseet hänen panssariaan.
…
Muhammad ibn Maslama on itse kertonut:
Kun näin, etteivät miekkamme läpäisseet hänen panssariaan, muistin ohuen pistomiekan miekkani kahvassa. Minä tartuin siihen. Tuo Jumalan vihollinen oli jo huutanut kaikki talot hereille: jokaisesta ikkunasta näkyi valoa.
Minä painoin pistomiekan häne alavatsaansa kiinni ja survaisin se voimalla alaspäin ja Jumalan vihollinen kaatui. Al-Harith ibn Aus oli saanut osuman omista miekoistamme, joko päähän tai jalkaan. Me lähdimme liikkeelle ja kuljimme Umayya ibn Zaid –heimon alueen halki ohittaen Quraizan ja Bu'athin, kunnes pääsimme Uraidin laavakentälle.
Haavoittunut toverimme al-Harith jäi meistä jälkeen. Hän oli menettänyt paljon verta ja meidän täytyi pysähtyä odottamaan häntä hetkeksi. Hän kulki meidän jälkiemme mukaan ja sai meidät pian kiinni. Lopun matkaa me kannoimme häntä ja saavuimme näin Jumalan lähettilään luo aamuyöstä.
Jumalan lähettiläs oli rukoilemassa, kun me saavuimme. Me tervehdimme häntä, ja hän tuli ulos luoksemme. Kerroimme, että olimme surmanneet Jumalan vihollisen, ja hän sylki al-Harithin haavaan parantaakseen sen. Sitten menimme kukin kotiimme.
Aamulla juutalaiset olivat peloissaan, koska olimme saaneet Jumalan vihollisen: jokainen juutalainen kaupungissa pelkäsi henkensä edestä.
…
Huh, huh! Sen pituinen se. Muhammad surmautti miehen, joka suri kuolleita ystäviään, sukulaisiaan, kirjoitti rakkausrunoja ja polemiikkia Muhammadia vastaan. Liittyykö tämä pyhään sotaan kenties? Onko tämä pyhä mies?
Huomaa myös, miten muslimi-salamurhaajilla oli lupa puhua mitä tahansa, kunhan saavat Ka'bilta hengen pois. He mm. puhuivat Ka'bille, kuinka Muhammadista oli koitunut heille suurta harmia! Tämä mahtaa olla yksi suurimpia syntejä, mitä muslimi voisi tehdä!!!
…
Sivulla 389 Jumalan lähettiläs langettaa kuolemantuomioita:
Kun muslimit marssivat Mekkaan, Jumalan lähettiläs oli vannottanut johtajia, etteivät he saisi taistella ketään muuta vastaan kuin niitä, jotka itse ryhtyisivät vastarintaan. Eräät ihmiset hän kuitenkin oli määrännyt tapettavaksi, vaikka heidät löydettäisiin Kaaban verhojen suojista.
Yksi näistä oli Abdallah ibn Sa'd. Hän oli kääntynyt islamiin ja kirjoittanut Jumalan lähettilään ilmestyksiä muistiin, mutta palannut sitten monijumalaiseksi ja lähtenyt takaisin quraishilaisten luo. Nyt hän pakeni Uthman ibn Affanin turviin; Uthman oli hänen kasvattiveljensä.
Uthman piilotti hänet, kunnes tilanne oli rauhoittunut, ja pyysi sitten Jumalan lähettiläältä hänelle suojelusta. Väitetään, että Jumalan lähettiläs pysyi kauan aikaa hiljaa, ennen kuin vastasi: "Kyllä." Kun Uthman ja Abdallah olivat lähteneet, Jumalan lähettiläs sanoi niille tovereilleen, jotka olivat hänen luonaan: "Olin pitkään vaiti, jotta joku teistä olisi noussut lyömään hänen kaulansa poikki!"
Eräs ansari kysyi: "Miksi et antanut meille merkkiä, Jumalan lähettiläs?" Hän vastasi: "Profeetat eivät surmauta merkkejä antamalla."
Myöhemmin Abdallah ibn Sa'd kääntyi uudelleen islamiin ja Umar ibn al-Khattab antoi hänelle erään viran ja samoin hänen jälkeensä Uthman ibn Affan.
Jumalan lähettiläs käski surmata myös Abdallah ibn Khatalin, joka hänkin oli ollut muslimi. Jumalan lähettiläs oli lähettänyt hänet kokoamaan almuveroa erään ansarin kanssa. Heillä oli mukanaan palvelijana islamiin kääntynyt maula.
Kun he leiriytyivät, Ibn Khatal käski maulaa teurastamaan vuohen ja laittamaan heille ruokaa ja paneutui itse nukkumaan. Kun hän heräsi, maula ei ollut tehnyt mitään. Ibn Khatal kävi hänen kimppuunsa, surmasi hänet ja kääntyi uudelleen monijumalaiseksi. Ibn Khatalilla oli kaksi orjatyttöä, fartana ja eräs toinen. He tapasivat laulaa pilkkalauluja Jumalan lähettiläästä. Jumalan lähettiläs käski surmata myös heidät.
Samoin hän käski surmata al-Huwairith ibn Nuqaidhin, joka oli kiusannut häntä Mekassa. Kun al-Abbas ibn Abdalmuttalib oli lähettänyt Fatiman ja Umm Kulthumin, Jumalan lähettilään tyttäret, Mekasta Medinaan, al-Huwairith oli pistänyt kamelia niin, että se heitti Fatiman ja Umm Kulthumin maahan.
Jumalan lähettiläs käski surmata myös Miqyas ibn Subaban, koska tämä oli surmannut kostoksi vahingossa surmansa saaneesta veljestään erään ansarin ja palannut monijumalaisena quraishilaisten luo.
Samoin hän käski surmata Saran, erään Abdalmuttalibin klaaniin kuuluvan naispuolisen maulan, sekä Ikrima ibn Abi Jahlin. Sara oli ollut yksi niistä, jotka olivat kiusanneet Jumalan lähettilästä Mekassa.
Ikrima pakeni Jemeniin, mutta hänen vaimonsa Umm Hakim kääntyi islamiin ja pyysi Jumalan lähettiläältä suojelusta miehelleen. Kun Jumalan lähettiläs antoi lupauksen, Umm Hakim lähti miehensä perässä Jemeniin ja toi hänet Jumalan lähettilään luo. Ikrima kääntyi islamiin.
Abdallah ibn Khatalin surmasivat yhdessä Sa'id ibn Huraith aja Abu Barza, ja Miqyas ibn Subaban surmasi Numaila ibn Abdallah. Toinen Ibn Khatalin orjatytöistä surmattiin, mutta toinen pääsi pakoon. Myöhemmin Jumalan lähettiläältä pyydettiin hänelle suojelusta, ja hän antoi lupauksen. Samoin Saralle pyydettiin suojelusta ja hän antoi sen. sara eli Umarin aikaan asti, jolloin eräs mies antoi hevosensa astua hänen päälleen Mekan laaksossa ja surmasi hänet. Al-Huwairith ibn Nuqaidhin surmasi Ali ibn Abi Talib.
…
s. 254
Quraiza-heimon kohtalo
Kun Jumalan lähettiläs sittemmin voitti juutalaisen Quraiza-heimon, hän sai neljäsataa miestä vangiksi. Pakanuuden aikana Quraiza oli liittoutunut Ausin kanssa Khazrajia vastaan.
Kun Jumalan lähettiläs käski lyödä vangeilta kaulan poikki, khazrajilaiset ryhtyivät toimeen ilomielin. Jumalan lähettiläs näki heidän tekevän työtä hymyillen, mutta ausilaisten pysyvän syrjässä. hän arveli tämän johtuvan Ausin ja Quraizan välillä olleesta liitosta. Kun quraizalaisia oli jäljellä enää kaksitoista miestä, Jumalan lähettiläs työnsi nämä ausilaisille, yhden quraizalaisen aina kahdelle ausilaiselle.
Sitten hän käski: "Toinen lyököön ja toinen viimeistelköön työn!" Hän työnsi mahtavan quraizalaisen Ka'b ibn Yahudhan Muhayyisalle ja Abu Burda ibn Niyarille ja sanoi: "Muhayyisa lyököön ja Abu Burda viimeistelköön työn!"
Muhayyisa löi muttei saanut päätä irrotetuksi, ja Abu Burda viimeisteli työn. Huwayyisa, joka ei vielä uskonut (Islaamiin), sanoi veljelleen: "Tapatko sinä Ka'b ibn Yahudhan?" "Kyllä", vastasi Muhayyisa, ja Huwayyisa huudahti: "Mutta, kautta Jumalan, osa sinun vatsasi rasvasta on peräisin hänen omaisuudestaan! Sinä olet kurja, Muhayysia!"
Muhayyisa vastasi: "Jumalan lähettiläs käski minun surmata hänet ja vaikka hän käskisi minun surmata sinut, minä tottelisin häntä!" Huwayyisa hämmästyi hänen sanojaan ja lähti ällistyneenä pois. Sanotaan, että hän heräili keskellä yötä ajattelemaan veljensä sanoja. Kun oli aamu, hän sanoi: "Kautta Jumalan, tämäpä vasta uskonto!"
Sitten hän meni Jumalan lähettilään luo ja kääntyi islamiin.
…
s.258
Jumalan lähettiläs vastasi heille: "Ei yhdenkään profeetan sovi ottaa haarniskaansa pois, kun hän on sen kerran pukenut, ennen kuin hän on taistellut vihollista vastaan!" Sitten hän marssi ulos tuhannen toverinsa kanssa. (Uhudin taistelu, jossa M oli vähällä saada surmansa).
…
s.268
Malik ibn Sinan imi veren Jumalan lähettilään kasvoilta ja nielaisi sen. Jumalan lähettiläs lausui: "Jonka verta minun vereni koskettaa, ei joudu Helvettiin."
…
s.271
"Jumala vihaa ankarasti niitä, jotka veristävät Hänen profeettansa kasvot!"
..
s.276
Jos Jumala antaa minun päästä vielä voitolle Quraishista, minä silvon kolmekymmentä miestä heidän joukostaan!"
Kun muslimit näkivät Jumalan lähettilään surun ja hänen vihansa sen takia, mitä hänen sedälleen oli tehty, he sanoivat: "Kautta Jumalan, jos me vielä joskus voitamme heidät, hän antaa heille sellaisen opetuksen, ettei kenellekään ole vielä sellaista opetusta annettu!"
…
s.301
Minä otin taatelit ja lähdin matkaan. Kun kuljin Jumalan lähettilään ohi etsiessäni isääni ja enoani, hän kutsui minua: "Tulehan tänne, tyttö! Mitä sinulla on mukanasi?" "Jumalan lähettiläs", minä vastasin, "minulla on taateleita, jotka äitini lähetti lounaaksi isälleni Bashir ibn Sa'dille, ja enolleni, Abdallah ibn Rawahalle."
Jumalan lähettiläs sanoi: "Annahan ne tänne!" Minä kaadoin ne Jumalan lähettilään kämmeniin, eivätkä ne edes riittäneet täyttämään hänen yhteenliitettyjä kämmeniään. Hän käski tuoda esiin kankaan ja kaatoi taatelit sille. Sitten hän sanoi jollekulle: "Huuda kaivajille ja käske heidän tulla syömään!" Kaivajat kokoontuivat ja ryhtyivät syömään noita taateleita. Taateleiden määrä vain lisääntyi, kunnes kaikki lähtivät pois kylläisinä, ja taateleita jopa putoili kankaan reuna yli.
…
s.278
Jumalan lähettilään miekan nimi oli Dhul-Faqar.
…
s.283
Uhudin taistelun marttyyrit
Jumalan lähettiläs sanoi: "Kun veljenne Uhudissa kuolivat, Jumala asetti heidän sielunsa vihreisiin lintuihin, jotka asuvat Paratiisin virtojen varrella. He juovat niiden vettä, syövät hedelmiä ja asuvat kultaisissa häkeissä Jumalan Valtaistuimen varjossa. Kun he huomasivat, miten suloista heidän ruokansa ja juomansa oli ja miten viehättävä heidän lepopaikkansa, he sanoivat: ' Kunpa veljemme tietäisivät, miten Jumala on meitä kohdellut, jotta he halukkaasti kamppailisivat Jumalan tiellä eivätkä kavahtaisi sotimista'."
Kun Abdallah ibn Mas'udilta kysyttiin tästä jakeesta [3:169]: "Älä pidä kuolleina niitä, jotka on surmattu Jumalan tiellä. He elävät Jumalan luona", hän kertoi:
Mekin kysyimme tästä ja meille kerrottiin, että kun veljemme kuolivat Uhudissa, Jumala asetti heidän sielunsa vihreisiin lintuihin, jotka asuvat Paratiisin virtojen varrella ja syövät siellä hedelmiä. He asuvat kultaisissa häkeissä, Jumalan Valtaistuimen varjossa. Jumala katsoo heihin ja kysyy: "Palvelijani, haluatteko te vielä jotain?" He vastaavat: "Herramme, ei ole mitään enempää kuin mitä olet jo meille antanut: Paratiisi, jossa voimme syödä hedelmiä halutessamme!"
Sitten Jumala katsoo heihin toistamiseen ja kysyy: "Palvelijani, haluatteko te vielä jotain?" He vastaavat: "Herramme, ei ole mitään enempää kuin mitä olet jo meille antanut: Paratiisi, jossa voimme syödä hedelmiä halutessamme!"
Sitten Jumala katsoo heihin kolmannen kerran ja kysyy: "Palvelijani, haluatteko te vielä jotain?" He vastaavat: "Herramme, ei ole mitään enempää kuin mitä olet jo meille antanut: Paratiisi, jossa voimme syödä hedelmiä halutessamme!" Tosin me tahtoisimme, että palauttaisit henkemme ruumiiseemme ja että meidät palautettaisiin maailmaan, jotta me voisimme taistella Sinun puolestasi ja tulla toisen kerran surmatuksi Sinun puolestasi."
Yhudib taistelun jälkeen joukko miehiä Adal- ja Qara-heimoista tuli Jumalan lähettilään luo. He sanoivat: "Jumalan lähettiläs, me haluamme kääntyä islamiin. Lähetä joukko tovereitasi opettamaan meille uskontoa, lukemaan Koraania ja kertomaan islamin laeista."
Muhammed lähetti joukon miehiä suoraan Adal- ja Qara-heimolaisten ansaan. Eräs näistä miehistä oli Asim.
Asim oli vannonut Jumalalle, ettei enää koskettaisi monijumalaisia, eikä antaisi monijumalaisten koskettaa itseään, sillä he olivat saastaisia.
Umar ibn al-Khattab sanoi kuullessaan ampiaisten suojelleen Asimin ruumista: "Jumala suojeli uskovaista palvelijaansa! Asim oli vannonut, ettei koskettaisi monijumalaisia eikä antaisi monijumalaisen koskettaa itseään niin kauan kuin hän oli elossa. Kun hän kuoli, Jumala suojeli häntä niin kuin hän oli suojellut itseään eläessään!"
…
s.294
Eivät he uskalla taistella kaikkia teitä vastaan muuta kuin linnoitetuista kaupungeista tai muurien takaa. Omassa keskuudessaan he kyllä ovat olevinaan vahvoja. Sinä luulit heidän olevan yhtenäisiä, mutta he olivatkin sisimmässään hajanaisia, sille he eivät ymmärrä. He ovat kuin ne, jotka hieman ennen heitä saivat maistaa tekojensa karvasta hedelmää; heitä odotti tuskallinen rangaistus. Tai he ovat kuin Saatana, joka sanoi ihmiselle: "Ole uskoton." Kun ihminen oli, Saatana sanoi: "Minä sanoudun irti sinusta; minä pelkään Jumalaa, maailman Herraa."
…
s.305
Mu'attib ibn Qushair jopa sanoi: "Muhammad lupasi meille Persian ja Bysantin keisarien aarteet, mutta eihän tässä uskalla enää paskallakaan käydä!" – Toiset tosin väittävät, ettei Mu'attib kuulunut teeskentelijöihin, sillä hän oli mukana Badrin taistelussa.
…
s.306
Ali jatkoi: "Niinpä minä kutsun sinua Jumalan, Hänen lähettiläänsä ja islamin luo!"
Amr vastasi: "Sitä minä en tahdo." Ali huusi: "Sitten minä kutsun sinua kaksinkamppailuun jalan!" "Miksi, serkku-hyvä?" kysyi Amr. "Kautta Jumalan, en minä sinua tahdo tappaa!" Ali vastasi: "Mutta minä, kautta Jumalan, tahdon tappaa sinut!"
…
s.313
Jumalan lähettiläs lähetti edellään quraizalaisten luo Ali ibn Abi Talibin, joka kantoi muslimien lippua.
…
Juutalaisvaino
s.321
Kun quraizalaiset olivat antautuneet, Jumalan lähettiläs vangitsi heidät Medinassa Bint al-Harithin taloon. Sitten hän lähti Medinan torille – tämä on yhä samalla paikalla – kaivatti sinne kaivantoja ja lähetti hakemaan quraizalaisia. Hän hakkautti heidän kaulansa poikki noiden kaivantojen partaalla.
Quraizalaiset tuotiin teloitettavaksi pieninä ryhminä. Heidän joukossaan oli myös Jumalan vihollinen Huyai ibn Akhtab sekä Ka'b ibn Asad, kansansa johtaja. Kaikkiaan quraizalaisia oli kuusi- tai seitsemänsataa; jotkut jopa sanovat heitä olleen kahdeksan- tai yhdeksänsataa.
Kun juutalaisia vietiin ryhmä kerrallaan Jumalan lähettilään luo, Ka'b ibn Asadille sanottiin: "Ka'b, mitä luulet meille nyt tehtävän?" Ka'b vastasi: "Ettekö te koskaan ymmärrä" Ettekö te näe, ettei kutsuja lopeta työtään eivätkä kutsutut enää tule takaisin? Kautta Jumalan, tämä tarkoittaa kuolemaa!" Näin jatkui, kunnes heidät kaikki oli teloitettu.
Kun Jumalan vihollista Huyai ibn Akhtabia tuotiin, hänellä oli yllään punakoristeinen viitta, jonka hän oli repinyt sormenlevyisiksi palasiksi, jottei sitä saataisi häneltä saaliiksi. Kun hän tuli Jumalan lähettilään luo kädet niskaan kahlehdittuina, hän sanoi: "Kautta Jumalan, minä en moiti itseäni siitä, että vastustin sinua: joka hylkää Jumalan, tulee itse hylätyksi."
Sitten Huyai astui ihmisten eteen ja sanoi: "Ihmiset, ei Jumalan käskyä käy moittiminen. Tämä on vain kirjoitus, kohtalo ja vaino, jonka Jumala on säätänyt Israelin lapsille." Sitten hän asettui istumaan, ja hänen kaulansa katkaistiin.
…
s.357
Mu'attib ibn Amr on kertonut:
Kun Jumalan lähettiläs näki Khaibarin, hän sanoi tovereilleen, joiden joukossa minäkin olin: "Seis!" Sitten hän jatkoi: "Jumalan, taivaan ja maan ja kaiken niiden välissä olevan Herra! Paholaisten ja heidän harhaan johtamiensa Herra! Tuulten ja niiden nostattaman tomun Herra! Me pyydämme Sinulta, että annat meille parhaan osan tästä kaupungista, sen asujaimista ja omaisuudesta! Me haemme sinusta turvaa niiden huonointa osaa vastaan! Eteenpäin, Jumalan nimeen!" Näin hän tapasi sanoa aina ennen kuin eteni johonkin kaupunkiin.
…
s.359
Dihya al-Kalbi oli pyytänyt Jumalan lähettiläältä Safiyaa itselleen, ja kun Jumalan lähettiläs otti hänet itse, hän antoi molemmat serkkutytöt Dihyalle. Muut vangit jaettiin muille muslimeille.
…
s.361
Kun Jumalan lähettiläs oli valloittanut Qamusin, Abul-Huqaiqin suvun linnoituksen, hänelle tuotiin Huyai ibn Akhtabin tytär, Safiya, erään toisen naisen kanssa.
Bilal toi heidät ja kuljetti heidät kaatuneitten juutalaisten ohi. safiyan seurassa oleva nainen alkoi huutaa, raapia kasvojaan ja heittää tomua päänsä päälle. Jumalan lähettiläs näki tämän ja sanoi: "Viekää tuo paholainen pois luotani!" Safiyan hän käski panna seisomaan taaksensa ja heitti vaatteensa hänen ylleen, jotta muslimit tietäisivät hänen valinneen Safiyan itselleen.
Kerrotaan, että kun Jumalan lähettiläs näki, mitä toiselle juutalaisnaiselle tapahtui, hän moitti Bilalia: "Oletko sinä täysin sydämetön, Bilal, kun kuljetat naiset kaatuneiden sukulaistensa ohitse?"
…
s.362
Khaibarin aarrekätkö
Jumalan lähettilään luo tuotiin myös Kinana ibn ar-Rabi', jonka hallussa Nadir-heimon aarteet olivat. Jumalan lähettiläs kysyi häneltä aarteista, mutta hän kielsi tietävänsä, missä ne olivat.
Eräs toinen juutalainen saapui Jumalan lähettilään luo ja sanoi: "Minä näin Kinanan kiertelevän tämän raunion ympärillä joka aamu. "Jumalan lähettiläs kysyi Kinanalta: "Mitä arvelet? Jos löydämme aarteen sinulta, surmaanko minä sinut?" "Kyllä", vastasi Kinana.
Jumalan lähettiläs käski kaivaa raunioita, ja osa aarteesta löytyikin sieltä. Hän kysyi Kinanalta, missä loput olivat, mutta Kinana kieltäytyi näyttämästä niiden paikkaa hänelle. Jumalan lähettiläs käski az-Zubair ibn al-Awwamia: "Rankaise häntä, kunnes saat hänestä kaiken irti!"
Az-Zubair iski hänen rinnastaan tulta tulikivillä, kunnes hän oli kuolla. Lopulta Jumalan lähettiläs antoi Kinanan Muhammad ibn Maslamalle, joka surmasi hänet kostoksi veljestään Mahmudista.
…
s.372
Abdallah ibn Rawaha rohkaisi joukkoja: "Ihmiset, kautta Jumalan, se mitä pelkäätte, on juuri se mitä varten me olemme lähteneet liikkeelle, marttyyrius!
Emmehän me taistele sotilaiden lukumäärän tai joukkojen vahvuuden varassa, vaan me taistelemme tämän uskonnon varassa, jolla Jumala on meitä kunnioittanut. Lähdetään liikkeelle, sillä meitä odottaa toinen kahdesta hyvästä, voitto tai marttyyrius."
…
s.377
Abu Sufyan meni tapaamaan Jumalan lähettilästä. Hän meni ensimmäiseksi tyttärensä, Jumalan lähettilään puolison Umm Habiban luo. Kun hän aikoi istahtaa Jumalan lähettilään vuoteelle, Umm Habiba kääri sen pois ja siirsi syrjään.
Abu Sufyan kysyi: "Tyttäreni, en ole varma, tahdoitko sinä siirtää vuoteen pois, jotta minä en koskisi siihen vai jotta se ei koskisi minuun." Umm Habiba vastasi: "Se on Jumalan lähettilään vuode ja sinä olet saastainen monijumalainen, enkä tahtonut sinun istuvan sillä!"
Abu Sufyan huudahti: "Kautta Jumalan, tyttö, sinäpä olet heittäytynyt pahaksi lähdettyäsi luotani!"
…
s.454
Uskovaisten äidit
Jumalan lähettilään vaimoja, joita kutsuttiin Uskovaisten äideiksi, oli yhdeksän:
A'isha bint Abi Bakr
Hafsa bint Umar ibn al-Khattab
Umm Habiba bint Abi Sufyan ibn Harb
Umm Salama bint bint Abi Umayya ibn al-Mughira
Sauda bint Zama'a
Zainab bint Jahsh ibn Ri'ab
Maimuna bint al-Harith ibn Hazn
Juwairiya bint al-Harith ibn Abi Dirar
Safiya bint Huyai ibn Akhtab
Kaikkiaan Jumalan lähettiläällä oli kolmetoista vaimoa. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Khadija bint Kguwailid. Hän synnytti Jumalan lähettiläälle kaikki hänen lapsensa lukuun ottamatta Ibrahimia (lapsena kuolleen Ibrahimin äiti oli Maria Koptilainen, joka oli Jumalan lähettilään jalkavaimo, eikä häntä siksi mainita vaimojen luettelossa).
A'isha bint Abi Bakrin Jumalan lähettiläs otti vaimokseen Mekassa, kun tämä oli seitsenvuotias. Jumalan lähettiläs saattoi avioliiton täytäntöön Medinassa, kun A'isha oli yhdeksän- tai kymmenvuotias. Hän oli ainoa Jumalan lähettilään vaimoista, joka oli neitsyt.
Jumalan lähettiläs nai myös Zainab bint Khuzaiman, jota kutsuttiin nimellä Köyhien äiti, sillä hän sääli heitä ja oli heille lempeä.
Nämä ovat ne yksitoista, joiden kanssa Jumalan lähettiläs pani avioliiton täytäntöön. Kaksi heistä, Khadija ja Zainab bint Khuzaima, kuoli ennen Jumalan lähettilästä, muut yhdeksän kuolivat hänen jälkeensä.
Lisäksi Jumalan lähettiläs otti kaksi vaimoa, joiden avioliittoa hän ei pannut täytäntöön. Nämä olivat Asma' bint an-Nu'man ja Amra bint Yazid.
Asma'n Jumalan lähettiläs otti vaimokseen, mutta huomasi hänen sairastavan lepraa ja palautti hänet perheelleen lahjan kera. Amra puolestaan oli vasta äskettäin kääntynyt islamiin. Kun hänet vietiin Jumalan lähettilään luo, hän huudahti: "Jumala varjelkoon minua sinulta!" Jumalan lähettiläs vastasi: "Jumalasta turvaa hakeva on loukkaamaton!" Niinpä hän palautti hänet perheensä luo.
…
s.460
Maanantaina Jumalan lähettiläs ilmestyi pää siteessä aamurukouksiin, joita Abu Bakr johti.
Kun Jumalan lähettiläs tuli ulos talostaan, ihmiset ilahtuivat, ja Abu Bakr joka oli heihin selin, tiesi, että sen täytyi aiheutua Jumalan lähettiläästä. Hän vetäytyi syrjään paikaltaan, mutta Jumalan lähettiläs työnsi häntä selästä ja sanoi: "Johda rukouksia!"
Jumalan lähettiläs istuutui hänen vierelleen ja rukoili istualtaan Abu Bakrin oikealla puolella. Kun he olivat rukoilleet, Jumalan lähettiläs korotti äänensä niin, että se kantoi moskeijan porttien ulkopuolelle.
*********
Olen asunut arabimaassakin jonkin aikaa.. yhteistä tämän palstan kirjoittajille on itsevarmuus omista tiedoistaan ja siitä, että tietää varmuudella millaista jonkun toisen, tuntemattoman ihmisen elämä on.
Mitä se sinua haittaa, jos elämäni on ihanaa muslimina - olin sitten Suomessa tai vaikka parjaamissasi arabimaissa tai muissa muslimimaissa?
Leikkiä muslimia? Sinä taas leikit islamin oppinutta, vaikka kovin kaukana olet sellaisesta. Eipä kauan jaksaisi leikkiä, kun kuuntelee tämän palstan joitakin juttuja myös kadulla ja jos joku saa oluet niskaansa tai puukolla uhataan.. taitaisi loppua leikki kesken siinä vaiheessa.
Se on haavemaailma, jos puhuu ja puolustaa Koraanin ja Sunnan mukaista Islamia - jonka mukaan itse ja jonka mukaan läheiset pyrkivät elämään. Samalla tavoin kuin kristityt pyrkivät elämään oman mielensä mukaan parhaalla tavalla kristinuskoa vaikka Suomi ei ole "Raamatun mukainen" maa.
Sinä otat esimerkkejä niin sanotuista muslimimaista, joissa jopa rikotaan islamin omia sääntöjä. Saudi-Arabiaa myöten löytyy rikkomuksia - ja siitä puhuvat jopa heidän omat oppineensa sielläpäin.
Todistusasiasta olen täällä monen monta kertaa puhunut.. mutta tällä palstalla on ihan sama mitä sanoo, on kuin seinille puhuisi. Ainoastaan jos valehtelisin niin silloin varmasti hurraisitte, että jippii juuri noin hyvä hyvä.
Oletko itse edes käynyt arabimaassa? Katsot vain TVtä ja uutisia ja päivittelet kuinka se elämä siellä on niin kamalaa. Itse olen viettänyt jonkinaikaa arabimaassa - ja kyllä teillä monella on melkoiset harhakuvitelmat naisen elämästä siellä...
Olen käynyt islamilaisissa arabimaissa, ihan työni puolestakin.
En koskaan enää mene sinne.
jo mm hygienisyyssyistä.
Tuota mikset kommentoinut tuota islamilaista oikeutta?
Mitä tulee kuvan muodostamiseen, se perustuu omakohtaiseen kokemukseen ja vapaaseen tiedonvälitykseen, jota muuten ei juuri islamilaisissa maissa ole.
Tuohon oikeuteen vielä:
YLE:n radiouutisissa mainittiin Iraninlainen nainen, tekniikan tohtori, joka lausui:
"totta kai yhtä miehen todistusta vastaan tarvitaan kaksi naisen todistusta, koska nainen ajattelee tunteella ,ei järjellä.
Siinä sinulle sitä todellisuutta.
Mielestä islam on taantumukseen johtava, sovinistinen ja alistava uskonto.
muahamedisi ajoista ei ole enää tarvetta pitää montaa vaimoa..
Kommentoi nyt sitten sitä, miksei nainen voi naida useaa miestä..
Ajattelu kuinka ihanaa on naisen mennä suoraan vuoteesta seuraavan miehen luoukse...
Ja avioliitto ei ole VAIN seksiä.
MIEHENÄ minua kuvottaa islamin ajatus useasta vaimosta.
Ja teksteistäsi paistaa tyypillinen islam-ylimielisyys:
"viis siitä mitä Suomen laki sanoo, imaamin vihkimät avioliitot menevät sen yli..."
Ehkäpä tässä olisikin aihetta kertoa poliisille jotta hieman tutkitaan asioita.
En usko että etelästä tulleet muslimit koskaan integroituvat suomalaiseen yhteiskuntaan.
Eikä heistä ole mitään hyötyä yhteiskunnalle, ainoastaan kuluja.
Ensi töiksi näille muslimimiehille tulisi selvittää "maassa maan tavalla".
Olin aikoinaan vaalilautakunnassa kunnallisvaaleissa ja kumma juttu se vaan oli että muslimies ei millään meinannut uskoa että vaimo menee ihan yksin äänestyskoppiin..
Mielestäni johon minulla on oikeus sanoa; islam on täysin naista alistava uskonto, jonka tarkoitus on eristää nainen kotiin ja lapsentekokoneeksi.
Ilman sen kummempaa oikeuksia.
Siitä sinun pumpulikuvitelmat eivät muuta.
Muuten kyllä vaikutat fiksulta, mutta tämä sokea usko islamiin...hoh hoijaa..
Memri tv:ltä
http://www.memritv.org/Search.asp?ACT=S5&P1=77
Sinä näet islamin kokemuksiesi kautta, ihmisten typeryydenkin kautta joskus. Minä taas näen islamin vain sen tekstien kautta, en lainkaan esimerkiksi islamilaisten maiden kautta, koska ne myös rikkovat islamin määräyksiä.
""totta kai yhtä miehen todistusta vastaan tarvitaan kaksi naisen todistusta, koska nainen ajattelee tunteella ,ei järjellä. ""
Itse asiassa, olen samaa mieltä lainaamasi henkilön kanssa... ainakin nainen ajattelee enemmän tunteella kuin mies, vaikka järkeäänkin käyttäisi.
"Kommentoi nyt sitten sitä, miksei nainen voi naida useaa miestä.. "
Olen sitä jo kommentoinut liittyen näihin keskusteluihin.
"MIEHENÄ minua kuvottaa islamin ajatus useasta vaimosta. "
No, tiedoksesi: suurin osa muslimiehistä avioituu vain yhden naisen kanssa. Siksi totesin sen jossain viestissäni olevan vain mahdollisuus, siis mahdollista: jotkut eivät ikinä missään nimessä halua, toiset taas haluavat, toisille se sopii, toisille taas ei.
"Ja teksteistäsi paistaa tyypillinen islam-ylimielisyys:
"viis siitä mitä Suomen laki sanoo, imaamin vihkimät avioliitot menevät sen yli..." "
Mutta jos asiaa ajatellaan toiselta kantilta:
pariskunta avioituu vaan esimerkiksi maistraatissa, jolloin islamin mukaan eivät ole naimisissa.. ihan siitä syystä, että vihkimistä ei suoriteta islamin määräämällä tavalla. Kyllä minä henkilökohtaisesti suosin sitä, että esimerkiksi Suomessa mennään moskeijassa naimisiin virallisesti.. moskeijassa, jolla on avioliittoon vihkimisoikeus, Helsingistä ainakin löytyy.
Itse olen avioitunut kaksi kertaa, ensin moskeijassa ja sitten maistraatissa...
"Ehkäpä tässä olisikin aihetta kertoa poliisille jotta hieman tutkitaan asioita. "
Mitä tutkittavaa siinä loppujen lopuksi olisi? Jos ihminen uskoo olevansa naimisissa, lain mukaan ei ole? Ainoastaan siihen olisin minäkin valmis puuttumaan, että tällaisilta pariskunnilta estettäisiin yksinhuoltajalisät yms.. siis jos tiedettäisiin, että tilanne on mikä on. Ja kieltääkään tätä ei voi - sillä samalla tulisi kieltää teidän vapaat suhteenne. Samalla tapaa muslimi voi sanoa, että teidän lakinne mukaan tämä on tyttöystäväni - mutta me ajattelemme kuitenkin olevamme naimisissa. Pitääkö lain rajoittaa myös ajattelua?
Mitä ylimielistä tässä on? Ymmärtäisin, jos lakia rikottaisiin, mutta kun tässä ei rikota.
"En usko että etelästä tulleet muslimit koskaan integroituvat suomalaiseen yhteiskuntaan.
Eikä heistä ole mitään hyötyä yhteiskunnalle, ainoastaan kuluja. "
Miten sitten työtätekevät ihmiset, jotka maksavat myös veroja tälle yhteiskunnalle? Oma puolisoni työllistyi VUODESSA, ensin opittuaan kielen. Se on ihan yksilöstä kiinni eikä tällä ole tekemistä uskonnon kanssa.
Ja mitä tulee integroitumiseen.. mitä lie tarkoitat sillä? Sitä että ei kun vaan kaljalle ja makkaraa syömään? Integroituminen on parhaillaan sitä, että voi esimerkiksi elää muslimina Suomessa mutta kuitenkin noudattaa lakia.. ei sitä, että luovutaan kaikesta omasta tai muokataan kaikkea. Siitä aiheutuu vaan ongelmia..
"Olin aikoinaan vaalilautakunnassa kunnallisvaaleissa ja kumma juttu se vaan oli että muslimies ei millään meinannut uskoa että vaimo menee ihan yksin äänestyskoppiin.. "
Ja yksittäisen esimerkin perusteella leimaat miljardi ihmistä? Hohhoijaa. Minä menen esimerkiksi yksin ties minne, kuten myös moni sisareni Islamissa.. saati nyt yhteen koppiin..
"Siitä sinun pumpulikuvitelmat eivät muuta."
Pumpulikuvitelmat? kellähän niitä kuvitelmia oikeastaan on? Jos olen elänyt muslimien parissa vuosia, niin Suomessa kuin muuallakin (mm. eräässä arabimaassa kuten jo sanoin).. niin missä pumpulissa minä oikein elän? Tämä on taas sitä samaa soopaa kuin "mies pakottaa siihen ja tähän" - vaikka miestä ei edes ollut kuvioissa kun esimerkiksi palasin islamiin.. silti olen saanut kuulla moneen kertaan, että kyllä se mies sinut pakotti.. öh, alitajuisesti sitten, tuntematta edes minua vielä silloin, toisesta maasta, toiselta mantereelta.. LOL, jopa on kyvyt miehellä sitten!!!
"""totta kai yhtä miehen todistusta vastaan tarvitaan kaksi naisen todistusta, koska nainen ajattelee tunteella ,ei järjellä. ""
Itse asiassa, olen samaa mieltä lainaamasi henkilön kanssa... ainakin nainen ajattelee enemmän tunteella kuin mies, vaikka järkeäänkin käyttäisi. "
Nyt en pidä sinua enää fiksuna, ajattelevana naisena.
Todistat tällä lausella halventavasi suomalaisen naisen kykyä ajatella, todistaa olevansa tasaveroinen ihminen, miehen rinnalla.
On mielenkiintoista kuulla mitä suomalaiset naiset sanovat asiasta.
Suomessahan naiset voivat toimia mm käräjäoikeuden tuomarina, mikä on tietysti kaltaisellesi luopiolle kauhistus; kas nainen ajattelee...
Sharia oikeuksissahan näin ei ole ; pönäkät mullahit tietävät mikä on naiselle parasta
Hyi helvetti.
Islam on saastuttanut pääsi; mene hoitoon.
Nyt on pakko komentoida sulle, että tuo todistus asia,yhden ´miehen todistus vastaa kahden naisen, ja nainen ajattelee enemmän tunteella kuin järjellä. Niiin, mitä pahaa siinä on jos asian tunnustaa? Eikö mielestäsi ole näin? Kyllä se vaan on niin, nainen ja mies ovat erilaisia ja sehän o juuri rikkautemme.
Ei se tarkoita mitään tasa arvo alistamista! Minusta ainakin siinä ei ole mitään arvottamista eikä pahaa. Itkee nainen häissä, hautajaisissa, synnytyksissä ym ym miestä herkemmin, itkee leffoja katsellessa ym.
Tuomiota antessa aninen vaan saattaa jatella tunteella järkeä enemmän so what?
Lisäksi vielä meillä on kaiken maailman kuukausivaivat jotka sekoittavat hieman tunne-elämää, hormonit, sen kai parishuteessa elävät voivat tietää.
Toinen kommentti tai oikaisu: Muslimit eivät ole tulleet tänne etelästä vaan IDÄSTÄ :)!
Olen ehkä pikkutarkka mutta se on itä eikä etelä.
Ja vielä siitä Imamin vihkimästä, siunataanhan kristitytkin kirkossa mikä ei tietääkseni ole lainkaan virallista. Miksi emme me saisi olla uskonnollisesti Jumalan edessä vihityt?
"No, tiedoksesi: suurin osa muslimiehistä avioituu vain yhden naisen kanssa. Siksi totesin sen jossain viestissäni olevan vain mahdollisuus, siis mahdollista: jotkut eivät ikinä missään nimessä halua, toiset taas haluavat, toisille se sopii, toisille taas ei."
Mutta kun sinä et ymmärrä, että suomalaiselle moniavioisuus ei ole laissa edes vaihtoehto.
Kuten ei myöskään verikosto.
Kuten ei myöskään vaimon lyöminen.
SUOMALAISIA moniavioisuuteen on pakottamassakaan?
Nyt naurattaa!
Etkö ymmärrä mitä kirjoitamme?
Eihan sinun tarvitse itsellesi näitä asioita ottaa henk koht. Ei sinua pakoteta mihinkään, eikä muitakaan
ovat ihmisoikeusloukkauksia.
Niitä saa ja _pitää_ vastustaa.
Toivottavasti tämä nyt meni perille?
sinä tunnut olevan tietämätön siitä, mitä musliminainen voi tehdä...
"Suomessahan naiset voivat toimia mm käräjäoikeuden tuomarina, mikä on tietysti kaltaisellesi luopiolle kauhistus; kas nainen ajattelee... "
Kas vain, tietääkseni ei ole kiellettyä toimia kyseisessä ammatissa.. selkeästi on kielletty vain toimiminen maan johtotehtävissä ja sinne ei kovin moni edes pyri..kas vain, naiset voivat ja saavat opiskella ja harjoittaa erilaisia ammatteja.. ja vielä kas, musliminainenkin voi kehittää itseään ja ottaa osaa yhteiskunnan toimintaan - kuten tekivät ensimmäiset musliminaiset jo 1400 vuotta sitten!
Muhammad ja koraanihan vielä nimen omaan kehottaa myös naisia opiskelemaan ja sivistämään itseään mahdollisimman paljon ja pitkälle...Ja myös naisia on korkeissa asemissa johtotehtävissä myös muslimimaissa :)
ja kuinka moni mies olisikaan itseasiassa tyytyväinen, jos yhtäkkiä saisi ihan luvan kanssa muuttaa kaikki "salarakkaansa" ihan virallisiksi puolisoiksi...Tosin se "sala" siinä taitaa juuri eniten viehättääkin ;)
...sen verran että sillä "naisen todistus olkoon puolet miehen todistuksesta" viitataan ilmeisesti rikoksiin joista Koraani käskee langettamaan rangaistuksen AINOASTAAN neljän (luotettavan) todistajan todistuksesta itse teosta rysän päältä kiinnisaamisesta, eli lähinnä avioliitossa pettämisestä (100 raipaniskua Koraanissa).
Eli sillä suojellaan mm. "naapuria" että hänen vihamiehensä ei voisi painostaa/pakottaa neljää vaimoaan todistamaan jotain kohtaan joka ei oikeasti ole tehnyt mitään. Toisaalta naisia todistajina suojelee se että estääkseen todistuksen rikollisen kannattaa ennemmin tappaa todistajana oleva mies, koska naisten todistuksen paino-arvon ollessa pienempi jo se voi estää oikeudenkäynnin.