Nythän on niin, että psykiatriankin mielestä pahaa tahtoa ihmisillä on. Mihin vedetään raja jos epäilee monellakin ihmisellä olleen pahaa tahtoa itseään vastaan epäilyjen laajuudessa. Voiko epäillä laajaa pahaa tahtoa itseään kohdistuen ilman että psykiatri toteaa paranoidiseksi ? Kyllä pahaa tahtoa voi esiintyä laajaltikin ! Mistä sitten tiedetään psykiatrin taholta että kyse pahassa tahdossa itseään kohdistuen on harhasta ? Mikä on se menetelmä jolla luotettavasti virkatyössä voidaan tosiasioita havaita että pahan tahdon epäilyissä on kyse harhasta.
Sitten on vielä kysymys harhojen vallassaolosta vastaan pelkkä epäilys. Eikö paranoidisuudelta vaadita harhojen vallassaoloa? Miten luotettavasti selvitetään, että joku on harhojen VALLASSA ?
Ajatelkaamme, että joku on nuori vielä ja hän vaistoaa pahaa tahtoa itseään kohdistuen ja ahdistuu tästä ja menee puhumaan eli hakemaan apua sterssiinsä kun epäilee pahaa tahtoa häneen kohdistuen. Lääkäri määrää hänet pakkohoitoon. Sitten kun hän sairaalasta vapautuu kantaa hän "hullun" leimaa loppuikänsä. Ja kun hän haluaa toteuttaa biologisia vaistojaan ja haluaa pariutua niin löytääkö hän kumppania itsellleen kun on sairastanut mielisairauden? Entäpä saako hän työpaikan ? Kuitenkin saattoi olla aivan totta että häneen kohdistui pahaa tahtoa mutta lääkäri vain oletti että sitä ei ollut. Suomen lain mukaan jos riitauttaa lääkärin diagnoosin pitää potilaan näyttää hoito virheelliseksi. Millä voi todistaa sitten pahan tahdon olemassaolon? Lääkärin on toki perusteltava virkatyönsä mutta näyttövelvollisuutta hänellä ei ole.
Pitääkö uskoa vain ihmisten väliseen hyvään välttääkseen pakkohoidot ?
Totuus on että pahuutta on paljon, joka yleensä ilmenee pahana tahtona toista kohtaan.
Entäpä jos epäilee virkamiestä mielivaltaisuudesta ja kokee jopa toimia, jotka ovat virka-aseman väärinkäyttöä ja ahdistuu tästä niin psykiatrihan helposti toteaa kaiken harhaksi, vaikka olisi virkamiehen kanssa käydyissä kahdenkeskeisissä keskusteluissa jopa koettu törkeyksiä. Mistä psykiatri tietää kansalaisen olevan harhojen vallassa tai vaikkapa vain epäilisi jotain ovat nämä harhoja koska virkamiestä ei ilmeisesti Suomessa saa syyttää muu kuin toinen virkamies?
Kyllä psykiatriassa on paljon pseudotieteen ominaisuuksia.
Sitten on vielä kysymys harhojen vallassaolosta vastaan pelkkä epäilys. Eikö paranoidisuudelta vaadita harhojen vallassaoloa? Miten luotettavasti selvitetään, että joku on harhojen VALLASSA ?
Ajatelkaamme, että joku on nuori vielä ja hän vaistoaa pahaa tahtoa itseään kohdistuen ja ahdistuu tästä ja menee puhumaan eli hakemaan apua sterssiinsä kun epäilee pahaa tahtoa häneen kohdistuen. Lääkäri määrää hänet pakkohoitoon. Sitten kun hän sairaalasta vapautuu kantaa hän "hullun" leimaa loppuikänsä. Ja kun hän haluaa toteuttaa biologisia vaistojaan ja haluaa pariutua niin löytääkö hän kumppania itsellleen kun on sairastanut mielisairauden? Entäpä saako hän työpaikan ? Kuitenkin saattoi olla aivan totta että häneen kohdistui pahaa tahtoa mutta lääkäri vain oletti että sitä ei ollut. Suomen lain mukaan jos riitauttaa lääkärin diagnoosin pitää potilaan näyttää hoito virheelliseksi. Millä voi todistaa sitten pahan tahdon olemassaolon? Lääkärin on toki perusteltava virkatyönsä mutta näyttövelvollisuutta hänellä ei ole.
Pitääkö uskoa vain ihmisten väliseen hyvään välttääkseen pakkohoidot ?
Totuus on että pahuutta on paljon, joka yleensä ilmenee pahana tahtona toista kohtaan.
Entäpä jos epäilee virkamiestä mielivaltaisuudesta ja kokee jopa toimia, jotka ovat virka-aseman väärinkäyttöä ja ahdistuu tästä niin psykiatrihan helposti toteaa kaiken harhaksi, vaikka olisi virkamiehen kanssa käydyissä kahdenkeskeisissä keskusteluissa jopa koettu törkeyksiä. Mistä psykiatri tietää kansalaisen olevan harhojen vallassa tai vaikkapa vain epäilisi jotain ovat nämä harhoja koska virkamiestä ei ilmeisesti Suomessa saa syyttää muu kuin toinen virkamies?
Kyllä psykiatriassa on paljon pseudotieteen ominaisuuksia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Haluaisin myös pohdittavan eikö pahan epäilyissä tai uskomisessa pahaan ole mitenkään sallittua erehtyä olematta paranoidinen. Tämä on tärkeätä siksi, että pahaahan paljon on ja voi joku epäillä pahaa itseään kohdistuen, mutta erehtyy. Onko silloin automaattisesti paranoidinen ? Onko mikään erehtymisen mahdollisuus mahdollista olematta paranoidinen...minusta tuntuisi kammottavalta jos aina pitäisi pahan epäilyissä olla oikeassa. Kyllä erehtyminen on inhmillistä.
On helpompi elää ja pysyä terveenä, jos keskittyy hyvään. Pahaa on, mutta sen pohtimisesta ei juuri ole apua. Kannattaa yrittää tehdä hyviä asioita ja ajatella hyviä ajatuksia. Vai mitä?
Itse olen hankkinut mukavia harrastuksia ja oikein toden teolla keskittynyt mukaviin asioihin. Pahat menkööt menojaan.
Mitä tarkoitat? millä tavalla joku tai jotkut haluaisivat pahaa? Tunnetko jonkun kenelle tahdotaan pahaa vai tarkoitatko itseäsi? Ittelläni on hyvinkin usein sellainen olo että joku tahtoisi minulle pahaa. Se on todella vittumainen tunne. Tahtoisin vain selvittää mielummin välit sellaisten ihmisten kanssa ja jatkaa eteenpäin...
kyseessä ei ole tunne siitä, että jotkut haluavat pahaa, vaan siitä, että kyseessä salaliitto tai taponyritykset yms. Eli harhat ovat toimintakykyä rajoittavia ja laaja mittaisia ilman todellista uhkaa. Eli esim. ilmoitus parvekkeella olevista haulikkomiehistä, joista ei kukaan muu nää jälkeäkään. Eri asia on sitten eri asteiset vainoharhaiset tunteet, niitä huonompi lähteä erittelemään todellisiksi tai ei. Tällöin ei kuitenkaan joudu suljetulle.
asia on kai niin että kaikilla on jonkunverran pahaa tahtoa toisia kohtaan, kenenkään motiivit eivät ole täysin puhtaat, sitten tietty on kaikenlaiset lastentarhatasolta alkunsa saaneet porukan ulkopuolelle jättämiset että jotain yksilöä käydään oikeasti syrjimään ilman syytä.