Urho Kekkosen toimintaa Moskovan arkistoissa 1990-luvulla tutkinut tri Hannu Rautkallio sanoo kirjassaan ”Laboratorio Suomi - Kekkonen ja KGB” että Urho Kekkonen olisi ollut KGB:n värväämä agentti ”Timo”, joka olisi värvätty jo 1940-luvun lopulla vakoilemaan sen laskuun. Jo sota-aikana Kekkonen oli väitteiden mukaan toimittanut suoranaisia sotasalaisuuksia länsivalloille, joilta ne kulkeutuivat myös Neuvostoliiton tietoon. Mitä Keskustalla on sanottavaa tästä suuresta presidentistään, joka onkin paljastumassa vieraan vallan tukijaksi?
Mitä Kepulla on sanomista Anatoli Golitsynin vuonna 1984 julkaistuihin muistelmiin, jossa hän nimeää Kustaa Vilkunan (agentti ”Ahti”) ja TPSL:n puheenjohtaja Emil Skogin, Aarre Simosen ja poliisikomentaja Gabrielssonin agenteiksi. Jos nämä tiedot pitävät vähääkään paikkansa Kepulla on paljon selitettävää toiminnastaan Kekkosen aikana. Onko Kepussa edes tiedossa kuka Urho Kaleva Kekkonen todellisuudessa oli?
Mitä Kepulla on sanomista Anatoli Golitsynin vuonna 1984 julkaistuihin muistelmiin, jossa hän nimeää Kustaa Vilkunan (agentti ”Ahti”) ja TPSL:n puheenjohtaja Emil Skogin, Aarre Simosen ja poliisikomentaja Gabrielssonin agenteiksi. Jos nämä tiedot pitävät vähääkään paikkansa Kepulla on paljon selitettävää toiminnastaan Kekkosen aikana. Onko Kepussa edes tiedossa kuka Urho Kaleva Kekkonen todellisuudessa oli?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Meitä nuoria on jo sen verran paljon äänestämässäkin, että heittäkää nuo vanhat märehtimisenne jo muualle. Nämä sivut ovat nykykeskustan politiikkaan tarkoitettuja. Mutta ette tunnu muuta haluavankaan kuin lyödä ja lyödä ja vielä täälläkin. Menkää ja sinä aloitteen tekijä jonnekin muualle mualiman menoa-sivuille vaikka. Mutta tänne älä tule höpinöitäsi enää esilletuomaan. Olet kyllästyttävä.
Totuus tekee joskus kipeää, mutta Kepulle varsinkin.
niiden poliitikkojen puheita joissa Suomi liitetään N-L:n etupiiriin.
Tai kuinka kerrotaan Sorsan olleen KGB:n miehiä ja kuinka mentiin kysymään naapurilta voidaanko lakko jo lopettaa.
avaa joskus se vasen silmäsikin.
Todistettavasti UKK "hiljaisesti" siunasi Puolustusvoimien tiedusteluyhteistyön lännen (lue: USA:n sotilastiedustelun ja CIA:n) kanssa jo aikoinaan.
Idea oli, että poliittisella johdolla säilyy "deniabiliteetti", eli mikäli asia olisi tullut julki olisi poliittinen johto pistänyt sen Puolustusvoimien omakätisyyden piikkiin. Asiasta vallitsi yhteisymmärrys kenraalikunnan vihittyjen ja UKK:n välillä.
Moista ei olisi ikinä tehty, jos Rautkallion ym. houkkien väitteissä olisi mitään perää.
Sitäpaitsi USA on tietämäni mukaan saanut Suomesta esim. kaiken signaalitiedustelutiedon jo ainakin 1960 -luvun alusta saakka, ellei jopa aiemmin.
-Asia muuten tuli ainakin em. hiljaisen yhteisymmärryksen ja UKK:n deniabiliteetin osalta julkiseksi jo viime vuonna TV1:n dokumentin myötä, en nyt muista tarkasti ko. ohjelmaa mutta Ylestä löytynee.
ei ole mitään perää, miksi Kepu ei haasta kyseisiä herroja oikeuteen vaikkapa suuren presidenttinsä kunnian loukkaamisesta. Katsottaisiin sitten siellä kuinka arkistojen asiakirjat parjäävät ... Vieläkö Kepu väittää vastaan KGB:n arkistojen tietoja.
by Tuomioja Lehtisen kirjan arvostelun yhteydessä.
Lue tarkasti viimeinen virke.
"Vanhemmasta kekkoskirjallisuudesta ääripäinä erottautuvat Hannu Rautkallion ja Juhani Suomen tuotanto. Yksi selittää missionsa mukaisesti Kekkosen tekemiset yleensä ja neuvostoliittolaisten kanssa muhinoinnin erityisesti pahan ja rappion ruumillistumana, toinen valtiomiestaidon korkeimpana viisautena. Tutkijoina he ovat silti aivan eri kategorioissa, mikä heijastuu siinäkin, että Lasse Lehtinen viittaa tekstissään Suomeen kymmenen kertaa useammin kuin Rautkallioon."
Ja voisit myös tutustua niihin Tarkan kirjoituksiin lähemmin.
http://personal.inet.fi/koti/jukka.tarkka/1-10-2003.htm
Upota tämä tiimi Moskovan arkistoihin - for ever!
Kyse on katalasta poppoosta!
...kun joku arvostettu historiantutkija päätyy samoihin tuloksiin kuin Hannu Rautkallio.
Rautkallio ei ole historiantutkijoiden arvostama ja hänen kirjansa ovat saaneet voimakasta kritiikkiä osakseen. On arvioitu, että koska Rautkallio ei osaa venäjän kieltä, hän on ollut Moskovan arkistoissakin täysin sikäläisten vedätettävänä.
Milloin muuten Rautkallio on viimeksi saanut "tutkimuksilleen" julkaisijan?
Ja mitä tulee muistelmiin, nekään eivät ole historiantutkimusta.
tutkimuksissaan? Miksi hän valehtelisi?
Rautkalliota lähteenä käyttänyt, Suomikin on paljon paremmin edustettuna.
että miettippä syytä moiseen
toisin kuin Lehtinen ja Juhani Suomi. Suomihan ei näe Kekkosessa mitään vikaa. Omituista kun tiedetään että Kekkonen oli tiiviisti kiinni KGB:ssa, mutta sanopa, että valehteleeko Rautkallio tutkimuksissaan?
tunnet jonka päätavoite on Tannerin nostaminen Kekkosen tilalle.
Rautkallio on liian innostunut omasta totuudestaan ja vain sitä palvelevasta aineistosta vakuuttaakseen kriittistä lukijaa.
Yksinkertaistaen lähdekritiikki puuttuu.
Rautkallion kirjoissa on tarkat lähteet. Kirjojen lopussa on selkeät viitteet kaikille väitteille. Sano, että valehteleeko Rautkallio tutkimuksissaan?
Ei Rautkallion tarvitse tahallaan valehdella. Minäkin kysyisin, miksi hän niin tekisi.
Sen sijaan hän esimerkiksi käyttää lähteitä yksipuolisesti eikä tarkastele niiden sisältöä lähdekritiikin keinoin. Lähdekriittisessä tarkastelussa on esimerkiksi arvioitava, mitä varten asiakirja on tehty ja onko lähteen tieto luotettava. Valehtelija voi olla se, joka tiedon on lähteeseen kirjannut.
Tiedän, että Hannu Rautkalliolla on sukutaustansa takia motiivi Kekkosen mollaamiseen, mutta en usko, että hän syyllistyisi sellaiseen tarkoituksellisesti. Siitä syntyvä innostus on kuitenkin saattanut aiheuttaa tiettyä sokeutta lähteiden käytössä.
Mutta en väitä näinkään. Pidän Rautkalliota yksinkertaisesti vain liian heikkona tutkijana sille tasolle, jolla hän 1990-luvulla puuhasteli. Kannattaa tutustua kollegoiden arvioihin Rautkalliosta silloisten tutkimusten ilmestyttyä. Sittemmin Rautkalliosta ei ole tainnut mitään kuuluakaan. Masentuikohan mies?
arkistoissa olisi vääristeltyä tietoja sen toiminnasta? Minä en usko, että KGB vääristelisi arkistojaan sillä niitä ei koskaan ollut tarkoiettu avattavaksi vaan käytettäväksi tulevaisuudessa uudelleen. Kekkonen on arkistoissa ja hänellä oli tiiviit suhteet KGB:hen. Mitä tulee Rautkallioon, miksi Venäjä päästi Kekkosen vastustajan arkistoihin? Vastaus on, että Jeltisin avoimuuspolitiikka mahdollisti sen.
... tiiviit suhteet Helsingin lähetystössä oleviin KGB:miehiin. Varmaan hänen koodinimensä oli tuo "Timi". Hänellä oli myös yhdydmiehiä länsivaltojen lähetystöissä olevien tiedustelumiesten joukossa. Erityisesti neukuilla oli tapana hoitaa luottamuksellisimmat ja kiireellisimät asiat KGB:n kautta. Eikä Kekkonen edes salannutkaan yhteyttään KGB:hen. Kyös Koivisto sanoi julkisesti käyttävänsä KGB:n miehiä. Hän korosti sitä, että sitä kautta saa nopeasti yhteyden korkeimpaan neuvostojohtoon.
Tuo ei todista sitä, että he olisivat vahingoittaneet maataan noilla yhteyksillä. He käyttivät niitä hyväkseen maan etua ajaessaaan. KGB oli myös hyvä kanava syöttää neukuille itselleen edullista tietoa.
Minä olin tuohon aikaan tiiviisti liikeasioissa neukkujen kanssa. Kyllä me suurinpiirtein tiesimme ympärillämme pyörivien joukossa olevat KGB:n agentit. Mekin käytimme heitä hyväksemme liikeasioidemme edistämisessä.
Minä muuten näin tuon Rautkallion lukemattomia kertoja Moskovan koneessa kun hän suoritti niitä "tutkimuksiaan" Moskovassa. Luin aina hänen kirjansa ja totesin, että miehen elämässä ei näytä olevan muuta tahtävää kuin mollata meidän suurin presidenttimme Kekkonen Moskovasta löytämillään tiedoilla. Kun runsasta tietoa käyttää valikoiden ottamalla sieltä irrallisia yksityiskohtia, pystyy "todistamaan" mitä hyvänsä.
On vain surullista, kun näillä saiteilla on vieläkin paljon totisia kirjoittajia, jotka ovat jääneet juoksuhautaan, jonka heille kaivoivat Rautkallio ja hänen hengenheimolaistensa, joista tärkeimpiä olivat sodanjälkeinen Tanner, Junnila, Pitsinki, Ehrnroot, Vennamo, sitten Lipponen ja Lasse Lehtinen 80-luvun lopulta lähtien.
Niinpä, ainoa totuus on Juhani Suomen totuus. Kepulle ja varsinkaan Oivalle on turha kertoao asioiden todellista laitaa.
suomettunut kirjoitus. Yrittää hadissään mollata aidon isänmaan ystävän Väinö Tannerin muiston. Kekkonen vihasi Tanneria koska NL vihasi häntä.
Juhani Suomen uskomattomat nuoleskelukirjat Kekkosesta. Juhani Suomi on hovikirjailija, se ainoa oikea, joka tiesi kaiken Kekkosesta. Juhani Suomi on roskakirjailija.
jos et ymmärrä niin et ymmärrä mm. sanaa lähdekritiikki
Suomen ylistyskirjoitukset eivät ole sen parempia tutkimuksia.
Stalinille menshevikkiyttään.
... positiivinen ilmiö. Se sopi hyvin siihen tilanteeseen, jossa olimme kylmän sodan aikana. Olimmehan sodassa joutuneet länsivaltojen suosiollisella avustuksella N-liiton etupiiriin. Niin kuin muissa vastaavaan tilanteeseen joutuneissa itäisen Euroopan maissa, meillä pystyttiin estämään kommunistien valtaantulo ja joutuminen SEVin ja Varsovan liiton jäseneksi ja sitä tietä neukkujen suoraan valtaan.
Ns. ystävyyspolitiikka ja suomettuminen oli ratkaisu tähän. Niiden varjossa me saatoimme rakentaa kukoistavan maan ja olla valmiit ottamaan paikkamme läntisen Euroopan demokratioiden joukossa heti kun N-liitto ja sitä tietä nuo kommunistisen Euroopan järjestöt romahtivat.
Muut itäisen Euroopan maat olisivat hyvin mielellään kylmän sodan aikana suomettuneet, mutta nepä eivät enää pystynee.
Tanner oli kokonaisvaikutukseltaan pahin noista Paasikiven ja Kekkosen uuden ulkopolitiikan vastustajista. Hänet nostivat esikuvakseen ja johtajakseen ns. asevelisosialistit. Heistä näkyvimpiä olivat Leskinen, Varjonen, Pitsinki ja Lindblom. Tämä oli joukkio, joka oli jäänyt taistelemaan toisen maailmansodan juoksuhautoihin, ei huomannut, että oli tullut rauha ja maailma aivan erilainen kuin mitä juoksuhaudasta saattoi nähdä.
Joukkio sai nostettua Tannerin 50-luvun loppupuolella sos.dem. puolueen puheenjohtajaksi. Tästä seurasi, että tämä suuri isämmaata kauan rakentanut puolue ei kymmeneen vuoteen pystynyt olemaan rakennustyössä mukana kun oli ajanut itsensä ulkopoliittiseen paitsioon. Vasta tuon kängin hajoaminen ja Paasion ja Sorsan tulo puolueen johtoon toi sen takaisin hallituskelpoiseksi.
Kekkosen loppuaikoina se kohosikin suurimmaksi puolueeksi ja Kekkonenkin tukeutui enemmän demareihin kuin kepuun, joka oli Karjalaisen ja Virolaisen valtataistelun heikentämä ja ulkopoliittisestikin epävarma. Virolaisella oli hieman tannerilaisia mielipiteitä ja Karjalainen hyysäsi liikaa neukkujen kanssa ja pyrki käyttämään neukkuja hyväkseen valtataistelussa Virolaista ja jopa Kekkosta vastaan.