tanssimisesta

Ei kaikki "syntisetkään " tanssista pidä.Se on ollut kautta aikojen nuorison seurustelu tapa
Luulisin, että tanssimisesta pitävät nuoret eivät
kaikki ole synninpauloissa.He haluavat vai tanssia
tanssin ilosta.Onko Jumala kieltänyt tanssimisen?
Ei siinä syntiä ole, mutta sen jälkeen kait voi
nuorten seurustelu olla jokaisen moraalin mukaista.
Niinkuin seurojenkin jälkeen. Nuoret ovat nuoria
he hakevat vastapuolen kontaktia, sehän on luonnol-
lista.Älä ihmettele miten joku voi olla tanssimi-
sesta kiinnostunut.Minä ihmettelen kun kysyt tuol-
laisia.

Kyselijä kirjoitti:

Ei kaikki "syntisetkään " tanssista pidä.Se on ollut kautta aikojen nuorison seurustelu tapa
Luulisin, että tanssimisesta pitävät nuoret eivät
kaikki ole synninpauloissa.He haluavat vai tanssia
tanssin ilosta.Onko Jumala kieltänyt tanssimisen?
Ei siinä syntiä ole, mutta sen jälkeen kait voi
nuorten seurustelu olla jokaisen moraalin mukaista.
Niinkuin seurojenkin jälkeen. Nuoret ovat nuoria
he hakevat vastapuolen kontaktia, sehän on luonnol-
lista.Älä ihmettele miten joku voi olla tanssimi-
sesta kiinnostunut.Minä ihmettelen kun kysyt tuol-
laisia.

Lue lisää

Minä puolestani en ole ihan nuori, mutta kyllä viimeistään armeijassa kaikki turhat halut kuviokävelyyn poistuivat.

Nuoriso osaa nykyään seurustella muutoinkin; kaksinaismoraalin aika alkaa olla ohitse.

fiksumminkin voi toimia kirjoitti:

Minä puolestani en ole ihan nuori, mutta kyllä viimeistään armeijassa kaikki turhat halut kuviokävelyyn poistuivat.

Nuoriso osaa nykyään seurustella muutoinkin; kaksinaismoraalin aika alkaa olla ohitse.

Lue lisää

Kaksinaismoraalia on niin kauan kun ihminen elää.
Ja jokaisella meistä.Valehtelet jos muuten väität.

Anteeksi, mutta mikä olikaan kysymyksesi?

rasiaan! kirjoitti:

Anteeksi, mutta mikä olikaan kysymyksesi?

Minulla ei ole mitään kysyttävää,viittasin kysymyksiin joilla nimimerkki "miettiväinen" starttasi tämän keskustelun.

Juu et taida saada mitään vastausta mihinkään. Minuakin on aina ihmetyttänyt, että kun lessuilla on ainut totuutensa (niinkuin sadoilla muillakin ryhmillä), niin miksi he ovat todella aina ihan hissukseen uskostaan eivätkä suo pelastustaan kenellekään muulle? Minunkin ympärillä pyörii joka päivä tosi paljon lessuja, mutta uskostaan eivät pihahda.

Ja todella: sääntöjä näyttää olevan vaikka muille jakaa, mutta perusteluja.. ei ensinkään!

tiuku kirjoitti:

Juu et taida saada mitään vastausta mihinkään. Minuakin on aina ihmetyttänyt, että kun lessuilla on ainut totuutensa (niinkuin sadoilla muillakin ryhmillä), niin miksi he ovat todella aina ihan hissukseen uskostaan eivätkä suo pelastustaan kenellekään muulle? Minunkin ympärillä pyörii joka päivä tosi paljon lessuja, mutta uskostaan eivät pihahda.

Ja todella: sääntöjä näyttää olevan vaikka muille jakaa, mutta perusteluja.. ei ensinkään!

Lue lisää

Olen vl. mies. Tuskin osaan tyhjentävästi vastata tanssikysymykseen, mutta yritän eritellä aihetta näkökulmastamme. Ymmärrän hyvin, että ulkopuolelta tämäkin asia näyttää säännöltä, koska tanssi ei kuulu tapoihimme ja syyn selvittäminen on vaikeaa. Piirissämme on joskus sanottu - ehkä vähän humoristisesti - että "ei tanssi syntiä ole, mutta se on synti, joka tanssittaa". Olen joskus nuorena tanssinut hiukan, eikä se silloin minua tainnut pahemmin vaivata, mikä luultavasti johtui silloisesta sydämentilastani. Muistan että valssin opettelu oli hankalaa, mutta rokkijuttu helppoa. En kuitenkaan enää tanssi. En tunne siihen erityisemmin vetoa enkä halua aiheuttaa pahennusta. En myöskään halua omantunnonvaivoja, niitä tulee muutoinkin, koska olen puuttuvainen ihminen. Tietty varovaisuus taitaa olla tyypillistä meikäläisille ja varmaan syystä. Raamatun mukaan suurin kaikista on rakkaus. Me haluamme säilyttää säröttämän rakkauden keskenämme. Jos näkisin jonkun uskonveljistäni tai -sisaristani tanssivan, se saattaisi aiheuttaa minussa ahdistusta ja päin vastoin. Tämä taas toisi jännitteitä keskinäiseen rakkauteen. Vapaus menisi. Ei tuntuisi enää yhtä helpolta olla tekemisissä. Tiedän että tanssin määrittäminenkin on vaikeaa ja tansseja on hyvin monenlaisia. Joku voisi kysä, miksi en lähde kokeilemaan, josko jotkut tanssit tuntuiseivat hyvältä ja toiset eivät. Ei ole oikein mielenkiintoa. Mitä sillä voittaisin? voisiko olla niin, että koska syntisenä olen armon kautta vapaa, ei ole tarvetta. Lisäksi on mielestäni inhimillistä kayttäytymistä, että jos jokin asia arveluttaa, sitä yrittää välttää. On helpompi olla tanssimatta kokonaan kuin lähteä leikkimään tulella. Me vl. uskovaist tunnemme itsemme heikoiksi ja siksi haluamme varjella itseämme ja toisiamme, ja ennen kaikkea vaalia keskinäistä rakkauttamme. Tuskimpa siitä on ulkopuolisille yleensä suurta haittaa. Sellainen tilanne olisi varmaan kiusallinen kummallekin osapuolelle, jossa esim. joku asiasta tietämätön nainen tulisi jossakin tilanteessa hekemaan minua tanssiin. Miten siinä voisi toimia niin, ettei kumpikaan puoli pahottaisi mieltään? Osaisiko joku neuvoa? Paavali sanoo, että "Kaikki tosin ovat minulle luvalliset, vaan ei kaikki ole tarpeelliset" (1. Kor. 10:24). Ko. 10. luku sattaa muutenkin auttaa ymmärtämään ajatteluamme.

Yritän kirjoitti:

Olen vl. mies. Tuskin osaan tyhjentävästi vastata tanssikysymykseen, mutta yritän eritellä aihetta näkökulmastamme. Ymmärrän hyvin, että ulkopuolelta tämäkin asia näyttää säännöltä, koska tanssi ei kuulu tapoihimme ja syyn selvittäminen on vaikeaa. Piirissämme on joskus sanottu - ehkä vähän humoristisesti - että "ei tanssi syntiä ole, mutta se on synti, joka tanssittaa". Olen joskus nuorena tanssinut hiukan, eikä se silloin minua tainnut pahemmin vaivata, mikä luultavasti johtui silloisesta sydämentilastani. Muistan että valssin opettelu oli hankalaa, mutta rokkijuttu helppoa. En kuitenkaan enää tanssi. En tunne siihen erityisemmin vetoa enkä halua aiheuttaa pahennusta. En myöskään halua omantunnonvaivoja, niitä tulee muutoinkin, koska olen puuttuvainen ihminen. Tietty varovaisuus taitaa olla tyypillistä meikäläisille ja varmaan syystä. Raamatun mukaan suurin kaikista on rakkaus. Me haluamme säilyttää säröttämän rakkauden keskenämme. Jos näkisin jonkun uskonveljistäni tai -sisaristani tanssivan, se saattaisi aiheuttaa minussa ahdistusta ja päin vastoin. Tämä taas toisi jännitteitä keskinäiseen rakkauteen. Vapaus menisi. Ei tuntuisi enää yhtä helpolta olla tekemisissä. Tiedän että tanssin määrittäminenkin on vaikeaa ja tansseja on hyvin monenlaisia. Joku voisi kysä, miksi en lähde kokeilemaan, josko jotkut tanssit tuntuiseivat hyvältä ja toiset eivät. Ei ole oikein mielenkiintoa. Mitä sillä voittaisin? voisiko olla niin, että koska syntisenä olen armon kautta vapaa, ei ole tarvetta. Lisäksi on mielestäni inhimillistä kayttäytymistä, että jos jokin asia arveluttaa, sitä yrittää välttää. On helpompi olla tanssimatta kokonaan kuin lähteä leikkimään tulella. Me vl. uskovaist tunnemme itsemme heikoiksi ja siksi haluamme varjella itseämme ja toisiamme, ja ennen kaikkea vaalia keskinäistä rakkauttamme. Tuskimpa siitä on ulkopuolisille yleensä suurta haittaa. Sellainen tilanne olisi varmaan kiusallinen kummallekin osapuolelle, jossa esim. joku asiasta tietämätön nainen tulisi jossakin tilanteessa hekemaan minua tanssiin. Miten siinä voisi toimia niin, ettei kumpikaan puoli pahottaisi mieltään? Osaisiko joku neuvoa? Paavali sanoo, että "Kaikki tosin ovat minulle luvalliset, vaan ei kaikki ole tarpeelliset" (1. Kor. 10:24). Ko. 10. luku sattaa muutenkin auttaa ymmärtämään ajatteluamme.

Lue lisää

Lässynlässyn!