Miehelläni on munuassyöpä joka levinnyt kolmeen eri kohtaan. Leikkauksella poistettu mitä voitiin ottaa. Kaikkea ei kuitenkaan voitu leikata. Nyt lääke hoidolla ja pian kontrolli miten on auttanut. Mitä jos ei paranemista ole tapahtunut? Miten voidaan selvitä siitä jos hoidosta ei ollutkaan apua? Mitä sitten? Pelkään niin paljon että voin jo nyt pahoin jos ei lääkärillä mitään hyvää kerrottavaa.
Miten tästä voi
selvitä?
92255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Leikkauksella on luultavasti poistettu kaikki kasvannainen, mitä on saatu pois. Usein syöpäleikkauksen jälkeen annetaan sytostaattikuuri, jotta voidaan olla varmoja, että kaikki pahanlaatuinen kudos on saatu tuhottua. Nykyään sytostaattihoito tepsii todella hyvin. Kasvainta voidaan hoitaa myös sädehoidolla.
Olen varma, että miehesi tilanne on paranemassa ja hän luultavasti paranee syövästä.
Kiitos sinulle M.D. Kyllä suuressa toivossa eletään, mutta kun nyt eka kontrolli tulossa hirveästi pelottaa. Etäispesäkeet molemmissa keuhkoissa ja vatsassa josta kaikkea ei voitu leikata pois. Kyllä hoidot on paljon kehittyneet ja olemme saaneet kyllä kaiken mahdollisen hoidon mitä vain voi saada. Siksi juuri kaikki niin paljon peloittaa että jos ne ei olekaan auttanut mitä sitten tapahtuu?
Olen myös munuaissyöpä-potilas. Leikkauksesta tulee näinä päivinä vuosi täyteen. Kasvain oli 1,5 cm:n kokoinen ja levinneisyyttä ei havaittu. Toisesta munuaisesta poistettiin osa. Mitään hoitoja en ole saanut.
Kysymyksiisi en osaa vastata. Hoitava lääkäri tietää parhaiten tilanteen.
Päivä kerrallaan tässä elellään ja toivotaan parasta, myös teille.
Olet onnekas Sandra kun kasvaimesi huomattiin hyvissä ajoin. Mieheni kasvain oli 11cm*12cm. ja jo vuosia kehittynyt ja laajalti levinnyt. Niinkuin jo aikaisemmin sanoin olemme hyvässä hoidossa. Kaikkea ei voi kuitenkaan ennalta lääkärikään sanoa ja sen takia eletään pelon alla leikkauksesta vain pari kuukautta. Hyvää vointia sinulle.
Sama tilanne, mieheltä havaittiin sattumalöydöksenä kookas, maligni eli pahanlaatuinen kasvain = syöpä - 5,5 cm.
toinen munuainen poistettiin, jälkikontrollit ovat keuhortg ja labrat.
ei muita hoitoja.
pelottaa vaan kun hällä nyt "kipuja joka puolla" eli olkapäissä, polvissa.
olkapää on kuvattu varjoainertg:ssä, tulosta odotellaan vielä.
polvi pahana, pistää välillä ontumaan, tavallinen rtg ei paljastnut lääkärin mukaan "mitään tavallisuudesta poikkeavaa".
mutta polven paha kipu on todellinen. välistä hän sanoo että kipu säteilee selkään.
polven takia menossa myös keskussairaalaan mahdolliseen tähystysttutkimukseen -
lisäksi ns vanhan miehen oireita eli pissavaivaa josta ei hyväke ole edes kertonut hoitavalle lääkärille.
pelottaa kyllä jos kaikki on peräisin sairastetusta munuaissyövästä koska tiedossa on että tämän tyyppinen syöpä lähettää niitä ilkeitä metareita juuri isoihin luihin, keuhkoihin ja aivoihin.
mutta eteenpäin täytyy mennä, luovuttaa ei voi.
mieheni on jo iäkäs, 70 täyttänyt kaiken muun lisäksi itsepäinen kuin belsebuubi ite eli ei käytä minkäänlaista kipu tai särkylääkkeitä koska se " on akkojen" touhuja eli on kivulias ja kärsii ja kuormaa joudun myös minä kantamaan - kun lapset tulevat käymään hän on niin yltiöpäisen iloinen ja mukava vanha vaari että en enää edes viitsi marmattaa lapsille hänen vaivoistaan - kohta he luulevat ja aivan oikeutetusti että minä vain vaahtoan turhasta.
mitä en tee, mutta olen aika väsynyt tilanteeseen.
no, ehkäpä syksy tuo uusia vastauksia kun hän menee sairaalaan tutkimuksiin.
tsemppiä ja voimia sinulle jonka mies on sairastunut.
en ihan allekirjoita sitä, että lääkärit tietää parhaiten - tai ehkä he tietävät, mutta ovat kovin vaitonaisia asioista - potilaan täytyy osata esittää ne oikeat kysymykset ja jos ei osaa päätyy nettiin kysymään neuvoja kuten minä....
syöpäpotilaan ja omaisten elämä, jännittämistä joka kontrollin edellä. Siihen on vain totuttava! Ehdotan että jos miehesi kunto ja yleinen elämäntilanne, työ jne. sen sallii, lähdette kotiympyröistä muualle kontrolleja odottelemaan. Vaikkapa vain risteilylle tai viikonloppulomalle naapurikaupunkiin niin saatte muuta ajateltavaa.
Hei!
Olen seurannut noin 20 vuotta syöpää sairastavien elämää ja onpa se osunut kohdalleni perhepiirissäkin kaksi kertaa. Syöpä pelottaa aina! Mutta pelon kanssa ei pidä oppia elämään vaan se täytyy voittaa. Pelkäävä ja paniikissa oleva syöpäsairas kuluttaa voimansa pelkäämiseen eikä niitä voimia jää enää taisteluun syöpää vastaan. Täytyisi siis käsitellä asiat, myös kuoleminen heti alkumetreillä ja tehdä selväksi itselle haluaako kuolla vaiko ei. Kukapa nyt haluaisi?? Sen jälkeen aloittaa se taistelu!
Omainen (omaiset) on tässä taistelussa tosi
tärkeä tuki ja siksi pelon käsitteleminen on myös hänelle ensiarvoista heti sairauden alkuvaiheessa. Omainen ei voi auttaa,jos hän pelkää ja ahdistuu pelossaan. Se on selvä,e ttä usein tilanne on jopa helpompi sille sairastuneelle kuin omaiselle, sillä sairastunut löytää aina helpostusta hoitotilanteista ja lääkäreiden vastaanotoilta. Omaiselle kaikki on vain sivustaseuraamista ja pelkäämistä. Olisi siis todella tärkeää jutella kaikki selväksi, myös se kuolemisen mahdollisuus.Kertoa kuinka pelottaa ja kuinka pelkää menettävänsä toisen. Puhuminen helpottaa aina.
Tärkeintä kuitenkin on,e ttei kumpikaan eiä kukaan ryhdy kaivamaan hautaan ennen kuolemaa. On kamala kuunnella kuinka kaikki epäonnistumiset tarkoittavat samaa kuin KUOLEMA, vaikka ei se nykyaikana niin ole. Keinoja on todella paljon. Kuitenkin tärkein ja tehokkain keino on se oma mieli ja elämästä nauttiminen, periksiantamattomuus. Kiltiksi ei pidä alkaa. Pitää taistella ja unohtaa sana "kuolema". Kaikki mitä on, on elämää, tästä eteenpäin.
Olen nähnyt kuinka ihminen voi selvitä aivan käsittämättömän vaikeasta tilasta, vaikka me sivulliset olemme jo toivomme ehtineet heittää.
Olen nähnyt kuinka puolikuollut nuorinainen, jota lääkärit toimittavat valmistautumaan kuolemaan, on oman periksiantamattomuutensa ansiosta jaksanut vielä taistella ja tervehtynyt.
Iloinen ja aurinkoinen mieli, itkeminen, kun se on tarpeellista ja ystävien tuki ja voima ovat ne maagiset säteet, jotka voivat pelastaa jopa pahastakin taudista. Voimaa se vaatii ja joskus kokonaan oman ajattelutapansa ja elämän muutoksen. Liikunta ja terveellinen ruoka, hivenainelisät ja rauhallinen, stressitön tapa elää, ovat hyvän elämisen perustat, varsinkin kun sairastut.
Jos kaikesta huolimatta sairaus vie voiton, on tärkeintä, varsinkin omaisten tehdä loppuajasta sellainen, että se antaa enemmän kuin ottaa, huonosta olosta huolimatta. Voin vakuuttaa, että vielä elämän loppumetreillä sairaus on yllättäen pysähtynyt ja sairas on saanut monta armollista lisävuotta.
Älä kuoleta toivoa pelon alle, puhu ja käsittele asia ulkopuolisten kanssa sekä myös miehesi kanssa.Puhukaa yhdessä lääkärin kanssa ja pyrkikää pomimaan joka toivon ripe lääkärien puheesta. Nauttikaa aurinkosta ja jäljellä olevasta kesästä. Kerro myös kuinka tärkeä miehesi sinulle on, kuinka rakas.. Se tieto, ääneen lausuttuna, helpottaa sinua pelkosi keskellä ja helpottaa myös miestäsi ja antaa voimaa. Ilman rakkautta toipuminen on monta kertaa vaikeampaa.
Voimia teille molemmille ja paljon toiveikkaita päiviä. Uskokaa elämään!
Kiitos kaikille tuesta. Sinulle ehdotus: Kävimme pois kotoa muutaman päivän reissun ja kaikki meni hyvin. Pystyi hetkeksi asioita unohtamaan. Hoidot käyvät voimille ja se muistuttaa aina. Toivotaan että niistä on apua. Kiitos sinulle kokemusta ko.pelosta. Puhut kyllä totta. Tuntuu kuin miehelleni tilanne olisi helpompi vaikka on sairas. Hän on reipas rohkea ei valita eikä näytä pelkoa. On todella taistelija luonne. Kuolemasta meillä ei puhuta siitä vain ei pysty. Tuen häntä kaikilla tavoin. Olen mukana lääkärissä ollut aivan alusta asti. Pistän lääkkeen kolme kertaa viikossa, kun hän ei itse pysty vaikka se ei helppoa minullekaan ole, mutta parempi lääkitä yötä vasten että yön aikana osa oireista menisi pois. Kyllä näihin hoitoihin luotetaan. Vielä ei toivoa ole menetetty mutta kuitenkin tuleva eka kontrolli peloittaa. Kiitos kaikesta tuesta ja rohkaisusta. Ei tosiaan pidä antaa pelolle valtaa.
hei
kiitos viestistäsi! Sitä lukiessa tuntui niinkuin aurinko alkaisi paistaa, raikas tuuli puhaltaa.
Annat uskoa tulevaisuuteen, siihen että omalla asenteella todella voi vaikuttaa ja paljon.
Kesällä olin munasarjasyöpäleikkauksessa. Toipumismahdollisuudet hyvät, mutta välillä iskee aina epäusko. Entä jos sittenkin on levinnyt vaikka näytti ettei ole.
Vähän kuin vuoristoradalla menee tunteet välillä alas. Kun tulee vaikkapa lomalta kotiin, taas heilahtaa tunteet. Mutta Rohkeutta ja Iloa on kuitenkin löytynyt ihan omasta takaa. Hyvää mieltä. Rakkain ihminen on vierellä turvallisena ja rakastavana, hänen asiallinen suhtautumisensa on ollut suuri tuki,ja tärkeää että osaamme iloita ihan kaikesta mistä ennenkin.
Voisi sanoa, että elämään on tullut lisää laatua, nyt kun on oivaltanut elämän rajallisen keston (meidän kaikkien elämän...). Turha karsiutuu pois; tekeminen, ajatus, tavarat. Tärkeää on se mikä tuottaa iloa, kuten puutarhan tai ylipäätään kasvien hoito. Harrastus. Se kiireettömyys.
Aion lukea sinun juttusi monta kertaa ja ammentaa siitä rohkeuden eväitä.
kiitos vielä!
Tsemppi