MENKÄÄ MUSTIKKAAN

on se äijä siellä talvellakin.

vatunpoimintakeikalta! ylenmäärin niitä onkin siellä.horsmannöyhtä vähän tahtoo tartua niihin ja muutenkin ovat kovasti jo ylikypsiä.
matoja ei ole eikä niitä kaivata!

mustikkametsään.

tundralla ei mustikka ole vielä ihan niin kypsää, että kannattaa poimia, mutta viikon päästä aion mennä :=))))
Ja sinullakin jo ihan tarpeeks mustikkaa, että jää lempimään ukon kanssa. Se aika ei koskaan mene hukkaan :=)))

Selkää polttaa, jalkoja särkee, mutta huomenna uudestaan. Poimin kavereilleni ihan omaksi ilokseni, mutta nyt ei naurata, paikat jumissa...

Mustikkaa, vadelmaa ja mättäällä kiksauttelua, mikäs siinä, kaikki aivan oikein, mutta nyt SILMÄ KÄTEEN! Kanttarelli-sato on paras ja erikoisin vuosikymmeniin! TV:ssä sitä toitotettiin kuin Jumalan sanaa, ja pyyhkäsin vahvasti epäilevänä kuivalle mäntykankaalle. Vaivuin välittömästi jonkilaiseen hurmoksen, psykoosin, seksuaalisen kiihotuksen, herätyksen, tai valaistumisen kaltaiseen tilaan, kun todella, mäntymetsässäkin niitä oli pälvinä. Tästä tulee todellinen hekumallinen nautintojen syksy, vaikka en edes tapaisi ketään myötämielistä Lyyliä, Eetlaa tai Sipriinaa.