Olin mukana Teleregatta-nimisessä veneilytapahtumassa elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Kokoontumispaikkana toimi Jakobshamn (Jakob Ramsjö, Inkoo). Varsinaiseen purjehduskilpailuun otti osaa useampi kymmenen venekuntaa. Osa porukasta (kuten minä m-veneilijänä) oli mukana pelkästä seassa pyörimisen riemusta.
Ylitin Porkkalanselän perjantai-iltapäivällä n. 13.30-15.30 aikoihin Stora Träskön eteläkärjestä Sommarön pohjoispuolitse ja sitten Inkoon syväväylää pitkin. Lännenpuoleista tuulta sanottiin olevan noin 12 m/s. Aallokkoa oli kohtalaisesti: meno 9-metrisellä uppoumarunkoisella moottoriveneellä oli epämiellyttävän möykkelikköistä, mutta mitenkään vaaralliseksi en menoa kokenut.
Jakobshamnissa oli mukana idästä pienemmilläkin kipoilla Porkkalanselän yli tulleita.
Jakobshamniin odotettiin mukaan Inga-Lill-nimistä perinnekaljaasia.
http://www.saaristomaailma.fi/IngaLill.htm
Aluksella oli tiettävästi mukanaan noin 60 vierasta, jotka halusivat osallistua regatan iltatapahtumiin. Korviini tihkuneiden tietojen mukaan alus oli kuitenkin jäänyt Porkkalanselän itäpuolelle Stora Träskön suojiin odottelemaan tuulen tyyntymistä ja aallokon laantumista. En kuitenkaan nähnyt Inga-Lilliä lillumassa Jakobshamnissa vielä lauantaiaamunakaan, n. klo 8.30 poistuessani. Voisin kuvitella mukana olleiden risteilyvieraiden olleen jokseenkin pettyneitä siihen, että risteily jäi torsoksi kun määränpäätä ei saavutettukaan.
Kerrottiin, että keskimääräinen aallonkorkeus Porkkalanselällä oli ollut 1,5 metrin luokkaa ja tämä oli Inga-Lillin kannalta kuulemma ylärajoilla.
Mikähän mahtaa muodostua rajoittavaksi tekijäksi? Vakuutusehdotko? Luulisi 32-metrisellä, alun perin ammattimerenkulkuun tehdyllä rovilla pärjäävän tuollaisessa aallokossa paremmin kuin alle 10-metrisillä huviveneillä. Pelätäänkö kaljaasin vanhojen runkorakenteiden vai risteilyvieraiden sisuskalujen joutuvan aallokossa liian koville? Vai onko paatissa koviin tuuliin soveltumaton takila ja/tai liian vähän konetehoa koneilla ajamiseen? Olisi mielenkiintoista kuulla asiantuntevia kommentteja.
Ylitin Porkkalanselän perjantai-iltapäivällä n. 13.30-15.30 aikoihin Stora Träskön eteläkärjestä Sommarön pohjoispuolitse ja sitten Inkoon syväväylää pitkin. Lännenpuoleista tuulta sanottiin olevan noin 12 m/s. Aallokkoa oli kohtalaisesti: meno 9-metrisellä uppoumarunkoisella moottoriveneellä oli epämiellyttävän möykkelikköistä, mutta mitenkään vaaralliseksi en menoa kokenut.
Jakobshamnissa oli mukana idästä pienemmilläkin kipoilla Porkkalanselän yli tulleita.
Jakobshamniin odotettiin mukaan Inga-Lill-nimistä perinnekaljaasia.
http://www.saaristomaailma.fi/IngaLill.htm
Aluksella oli tiettävästi mukanaan noin 60 vierasta, jotka halusivat osallistua regatan iltatapahtumiin. Korviini tihkuneiden tietojen mukaan alus oli kuitenkin jäänyt Porkkalanselän itäpuolelle Stora Träskön suojiin odottelemaan tuulen tyyntymistä ja aallokon laantumista. En kuitenkaan nähnyt Inga-Lilliä lillumassa Jakobshamnissa vielä lauantaiaamunakaan, n. klo 8.30 poistuessani. Voisin kuvitella mukana olleiden risteilyvieraiden olleen jokseenkin pettyneitä siihen, että risteily jäi torsoksi kun määränpäätä ei saavutettukaan.
Kerrottiin, että keskimääräinen aallonkorkeus Porkkalanselällä oli ollut 1,5 metrin luokkaa ja tämä oli Inga-Lillin kannalta kuulemma ylärajoilla.
Mikähän mahtaa muodostua rajoittavaksi tekijäksi? Vakuutusehdotko? Luulisi 32-metrisellä, alun perin ammattimerenkulkuun tehdyllä rovilla pärjäävän tuollaisessa aallokossa paremmin kuin alle 10-metrisillä huviveneillä. Pelätäänkö kaljaasin vanhojen runkorakenteiden vai risteilyvieraiden sisuskalujen joutuvan aallokossa liian koville? Vai onko paatissa koviin tuuliin soveltumaton takila ja/tai liian vähän konetehoa koneilla ajamiseen? Olisi mielenkiintoista kuulla asiantuntevia kommentteja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
osasyynä juuri matkustajien mukavuus,alushan on tyhjillään eli keikkuu reippaasti.töissä ollessaan vesi huuhtoi jatkuvasti yli kannen mutta nyt tyhjillään kuten aluksen varmaan nähnneenä huomaat,varsin kiikkerä laite.
tekeehän ikäkin jo jotain rungolle että tässä toinen syy.kultakaivoksiahan nuo eivät ole omistajilleen joten kaikessa joutuvat säästämään,varmaan korjauksissa ym.näin ajattelisin minä.
Ajatukseni kulkevat samaan suuntaan.
Eikä kenenkään pidä luulla, että halveksisin Inga-Lillin kipparin päätöstä olla lähtemättä ongelmakeliin, olipa syynä mikä tahansa. Varmuus ja turvallisuus ennen kaikkea!
Olen useana vuonna havainnut melkoisen eron merenkäynnissä juuri Stora Träskön eteläkärjen tienoilla. Vallitsevat länsituulet saavat Porkkalanselälle aikaan uskomattoman myterin verrattuna siihen, kuinka suojaista Porkkalanniemen kärjestä koilliseen johtavilla väylillä onkaan! Nytkin Inkoon suojaisesta Jakobshamnista lauantaina palattaessa oli lähtösataman liki tyvenen jälkeen Porkkalanselällä häijynoloinen, kummallisen voimakas sivuaallokko ja sitten Stora Träskön - Mäkiluodon jälkeen taas varsin leppeät kelit Helsingin vesille saakka.
puhut viisaita,tosiasiahan on että ikä vaikuttaa meihin kaikkiin,niin aluksiin kun ihmisiin,yritetään pitää itsemme ja alukset kunnossa ja porukat viihtymässä.hulluutta on ehdoin tahdoin keikutta jos mahdollisuus on rauhaisaan ja leppoisaan merielämään.
Kuulin syyksi asialle, että ko. aluksien vakuutus ei ole voimassa jos tuulta on yli 10m/s.
Sitä en tiedä koskeeko tämä vakuutus vieraita vai alusta, mutta tältä pohjalta aluksen kipparin ratkaisu on hyvin ymmärrettävä.
Melko rajoittunutta on sitten noilla purjehtiminen. Ei kai ne edes purjeilla kule kunnolla alle 10 metrin tuulissa..?
Kun on kyydissä maksavia asiakkaita, niin heidän turvallisuus on pääasia.
ko. kelissä ei turvallisuuden kanssa pitäisi olla ongelmia, mutta asiakkaat korkokengissä heiluvalla kannella ei ole kaunis näky.
Luultavimmin on tultu yhteisymmärrykseen asiakkaiden kanssa, että pidetään omat mukavat bileet keskenään mielummin kuin mennään heilumaan korot katki ja rintamus oksennukselle...