Haluaisin mielipiteitä seuraavaan ongelmaan(?). Olen seurustellut n. puoli vuotta mieheni kanssa. Aikaisemmissa suhteissa minua on petetty, joten suhtaudun kaikkeen todella vainoharhaisesti ja pelkään jatkuvasti kultani pettävän minua. Olemme tapelleet mustasukkaisuudesta useinkin ja yleensä mieheni suuttuu minulle, jos sanon, että minun on vaikea luottaa häneen. Vaikka minä kaipaisin vain lohdutusta. Onko kyse syyllisyydentunnosta? Siksikö mieheni raivoaa minulle, kun puhun hänelle luottamuspulastani.
Epävarmuuttani lisää se, että muutamaan otteeseen mieheni on baarissa lähtenyt "juttelemaan" minulle tuntemattomien naisten kanssa ja jättänyt minut kuin nallin kalliolle.Viimeksi näin tapahtui viikko sitten ja kyseessä oli silloin mieheni ex. Kun saavuin paikalle, mieheni pyysi minua poistumaan. Tunsin itseni todella halvaksi. Poistuin paikalta, mutta tapahtuma on jättänyt minulle tunteen, että mieheni ei arvosta minua. Olenko turhaan epävarma vai pitäisikö minun ottaa jalat alleni?? Rakastan miestäni, mutta tämä epävarmuuden tunne on todella raastavaa.
Epävarmuuttani lisää se, että muutamaan otteeseen mieheni on baarissa lähtenyt "juttelemaan" minulle tuntemattomien naisten kanssa ja jättänyt minut kuin nallin kalliolle.Viimeksi näin tapahtui viikko sitten ja kyseessä oli silloin mieheni ex. Kun saavuin paikalle, mieheni pyysi minua poistumaan. Tunsin itseni todella halvaksi. Poistuin paikalta, mutta tapahtuma on jättänyt minulle tunteen, että mieheni ei arvosta minua. Olenko turhaan epävarma vai pitäisikö minun ottaa jalat alleni?? Rakastan miestäni, mutta tämä epävarmuuden tunne on todella raastavaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos et luota mieheesi, niin tottahan se häntä harmittaa tai jopa suututtaa. Hän ei ole tehnyt mitään väärää, mutta sinä tavallaan jo syytät häntä jostain. Tuollaisessa tilanteessa, jos epäluottamusta jatkuu ei sitä saa millään poistettua, miehesi pahimmassa tapauksessa kyllästyy epäluottamukseesi. Hän alkaa ajatella, että miksei sitten tekisi kaikkea, mitä mieleen pälkähtää. Ethän häneen kuitenkaan luota, joten miksi hänen pitäisi olla uskollinen?
Toinen juttu taas on tuo, että hän menee juttelemaan muille naisille ja ajaa sinut pois. Sehän ei tietenkään ole kunnollista käytöstä, eikä sinun sellaista tarvitse sietää. Jos lähdette yhdessä baariin, te olette siellä yhdessä. Ei silloin lähdetä jututtamaan exää niin, että oma puoliso ajetaan pois. Korrektia olisi tietysti se, että sinäkin voisit osallistua keskusteluun exän kanssa.
Olet oikeassa. Epäluottamus itsessään saattaa tuhota suhteen ja saada toisen ajattelemaan, että "miksei vain antaisi mennä, kun kerran kuitenkin epäillään." Olen kuitenkin hieman lukossa, sillä tavallaan mieheni käytös välillä myös lisää epävarmuuttani (esim. juuri tuo minun sulkemiseni ulkopuolelle keskusteluista ym.) Sinänsä en pidä exän kanssa juttelemista ja kuulumisten vaihtamista minään, mutta mieheni käyttäytyminen tilanteessa antaa mielestäni ymmärtää, etten ole minkään arvoinen ja että minut voi tarpeen tullen sysätä nurkkaan "odottamaan vuoroani".. ei ole helppoa:(
Se että sinulla on mies, joka viestistäsi päätellen ei ole tehnyt vielä mitän pahaa, ja silti epäilet. On suora loukkaus. Se vituttaa. Se mitä sulle on tapahtunu ennen, vaikuttaa vain keskustelu tasolla hyvin mietona perusteena, hän on uusi ihminen ja ansaitsee luottamuksesi. Joka kerta kun hän ei sitä saa, hän loukkaantuu.
Se että baarissa, tai missä tahansa, juttelee kelle tahansa, ei ole rikos. Senkun tunnet mustasukkasuutta, häntä se todennäköisesti ei kiinosta, hän tietää olevansa luotettava ja jälleen kerran näyttää sen sinulle, puhuu muille, palaa viereesi. Joka kerta kun olet huomioimatta sen faktan, että hän on kuitenkin yhä miehesi ja luottamuksesi arvoinen, hän loukkaantuu.
jokaisella on oikeus puhua eksän tai kenen tahansa hyvn ystävänsä kanssa privaatisti, aiheista jotka eivät ehkä kuulu sinulle. Tämä on varsinkin baari/bile tilanteissa helposti ymmärrettävissä, jengi hajoilee kännissä. Se että tunnet olosi halvaksi kun sinua on pyydetty antamaan heille hetki aikaa yksityisyyteen, eh, ei oo kovin fiksun kuulosta. Miksi poistuit paikailta? Apuasi olisi voitu tarvita? Ehkä palattuaan hän olisi halunut jakaa keskustelun pääpiirteet kanssasi? Siltikin, mitä todennäköisimmin, vieläkin miehesi, yhäkin luottamuksen arvoinen, jota sinä et hänelle suo. "Sinua ei arvosteta" sanot, mä kysyn mitä vittua? Epävarmuuden tunne mikä sun sisällä on, pulppuaa epävarmuudesta itseesi kohtaan, ja heijastuu parisuhteeseesi, mutta sä näet vaan sen mikä heijastuu. Get a grip on it.