huulipunanmakea savu aivoissani
lapa kovana kävelen kotiinpäin
ojat lotisevat
sadetakit kiiltävät
kosteus huohottaa hiukseni märiksi
kotona survon haaroväliäsi
ajattelen luontoa
matoja jotka turpoavat asfaltilla
kotiloita jotka tukehtuvat omaan limaansa
kiimaa
kuolemaa &
maasta työntyviä sieniä
sitä elämän alkua jonka purskautan sisääsi
lapa kovana kävelen kotiinpäin
ojat lotisevat
sadetakit kiiltävät
kosteus huohottaa hiukseni märiksi
kotona survon haaroväliäsi
ajattelen luontoa
matoja jotka turpoavat asfaltilla
kotiloita jotka tukehtuvat omaan limaansa
kiimaa
kuolemaa &
maasta työntyviä sieniä
sitä elämän alkua jonka purskautan sisääsi
Vastaukset 4
Vanhimmat
jotenkin oksettaa..
Kyllä kyllä! Tykkään juuri tällaisesta! :) Ensimmäinen säkeistö on paras, varsinkin huohottava kosteus hieno kuva.
*nauraa*...loistava. Tässä runossa ei auktoriteetteja niiailla. Hymyn kera tätä lueskelin.
" kotona survon haaroväliäsi
ajattelen luontoa " :D hih.
Kuuma tuli...
on Hyvä!