Muille kertominen

heti kerroin kaikille;D Oon saanu monta keskenmenoo ja raskautta yritettiin yli vuosi ja kun tärppäsi,en malttanut olla kertomatta...ja kaikki sen kyl arvasinkin kun makasin 3kk sängyssä voiden pahoin...ei se 12vkoa oo mikään raja...miulla 2 kuollut sen jälkeen kohtuun ja jouduin synnyttämään ne:(

Meille lääkäri sanoi viikolla 9 että keskenmenon riski on 2%n luokkaa. Mutta vielä ei oikein uskalla kertoa.

...raskausviikkoja mulla takana ehkä 4-9; ei tiedetä vielä tarkkaan, eka neuvola huomenna. Toisaalta tekisi mieli kertoa avoimesti ihmisille..

Kaikista vaikeinta on mun mielestäni ensinnäkin peitellä tätä mieletöntä onnellisuutta, mutta toiseksi keksiä kaikenlaisia tarinoita: Miksi jätän siiderini juomatta, mihin katoan kesken työpäivän (neuvolaan..), miksi lopetin fetajuuston syömisen yms.yms. Asioita, joita ainakin oma lähipiirini varmasti huomaa.

Että välillä tuntuu et helpottais huomattavasti kun kertois vaan, mutta kun ei oikeen itsekään tahdo vielä uskoa todeksi tätä ihanuutta ;)

Alussa tuntui, etten millään saa pidettyä salaisuutta - ja kerroinkin heti äidille, siskoille sekä muutamalle ystävälle. Viikon kuluttua anopille ja siitä viikon päästä miehen mummolle. Tänään (rv 10) uskouduin läheisimmälle työkaverille. Mies on kertonut muutamalle ystävälleen.

Olen ajatellut, että juhlistan "riskiajan" päättymistä kuun lopulla ja leivon työkavereille täytekakun. Mukaan liitän tietenkin pienen viestin juhlan aiheesta =)

Minä kerroin parhaalle ystävälleni samana päivänä ku tein positiivisen testin. Hänellä itsellään on jo lapsia ni olen voinut jutella kaikista raskausjutuista hänen kanssaan ja saanut samalla hyviä neuvoja ja vinkkejä... Mieheni kanssa annoimme molempien vanhemmille 12 viikon paikkeilla mummola-kyltit josta sitten saivat päätellä itse loput:) Vieläkään emme ole kertoneet kovin monille, ku ollaan ajateltu että eiköhän ne jossain vaiheessa itte huomaa. Ja tulevat mummot on pitäneet myös huolta tuosta informaatiopuolesta:) Nyt on menossa rv21 6 ja maha on alkanut näkyä jonkin verran joten vasta nyt jotkut ovat alkaneet (lähinnä poikaystävän kaverit) kysellä olenko raskaana ku oon kuulemma eri näköinen:) Eikä mikää ihme;)

Tuo on sellainen asia, että sitä pohti varmaan moni. Itse en ole vanhemmilleni kertonut, ainoastaan paras likkakaveri tietää,tietty isän lisäksi, koska oli pakko saada puhua jonkun kanssa.
Mutta ensi viikolla, jolloin alkaa rv 13 ja käyn ultrassa, niin luulen kertovani vanhemmilleni ja läheisimmille ... Jotenkin ultrasta tietää ainakin sen, että siellä on jotain..vaikka tiedänhän sen nyt kun sydänäänet kuuluivat jo viime viikolla, mutta silti...vaikka tiedän, että ei vaara ole ohi, kaikkee voi tapahtua, mutta kuitenkin täytyy nauttia odotuksesta...

ensimmäisessä raskaudessa kerroin omille vanhemmille noin viikon päästä kun sain tietää vauvan tulosta, anopin perheelle viikko sen jälkeen ja pian kaikki sen tiesi :) niin joo ja paras kaverini ja uskottu tätini sai tietää heti testin jälkeen :D

Toisen raskauden kohdalla kerroin parille kaverille ja äidilleni ja tädilleni heti raskaaksi tulon jälkeen, pari päivää siitä tuli keskenmeno. Nytkään muut eivät tiedä asiasta.

Nyt kolmannen kohdalla (rv.6 2) vain yksi ystäväni ja tämä tätini tietää raskaudesta (ja tottakai avomieheni :D) emmekä aijo kertoakkaan kellekkään ennen 12rv ultraa. Sen jälkeen otamme ultrakuvasta kopioita skannerilla, käymme vanhempiemme ja mummojemme tykönä kylässä ja laitamme jokaiselle oman ultrakuvan salaa jääkaapin oveen :D ja vasta sitten kun olemme lähdössä pois kyläpaikasta :D sitten saavat ihmetellä mistä kuva on peräisin :D Mitä mieltä olette tästä ideasta? onko hyvä tapa kertoa vai oletteko keksineet jotain hauskempaa?

itse kerroin ekasta raskaudestani vasta viikolla 13 ultran jälkeen. Toisen raskauden aikana kerroin kaikille lähes heti kun sain tietää olevani raskaana, tämä raskaus meni kesken ja sain selitellä sitä puolitutuillekin. Kolmannen raskauteni(viikkoja nyt 20) aikana kerroin läheisimmille ihmisille lähes heti. Loput ovat näillä viikoilla joko arvanneet tai olen itse sanonut. Kokemuksesta opin että ihan kaikille ei kannata heti asiasta heti kertoa, mutta niille jotka ovat sinulle läheisiä voi kertoa vaikka heti. Heiltä saa tukea tarvittaessa niin iloissa kuin suruissakin.

Sain positiivisen tuloksen viikolla 7, heti menin pimputtelemaan sukulaiset ja tuttavat läpi tohkeissani. Onneksi kaikki on mennyt hyvin ja viikkoja on kertynyt 12. Oon kllä semmonen lärppä huuli :=)