Oletteko muut onnistuneet solmimaan uusia ystävyyssuhteita tässä iässä? Jos kyllä, niin miten?
Jotenkin hullua, että sukupuoliseuraa: miestä, naista, samaa sukupuolta tai eri sukupuolta olevaa, transua, sadoa, vissiin lehmää tai lammastakin voi hakea netistä. Mutta ei samanhenkistä ystävää suunnilleen samanikäisistä samaa sukupuolta tai eri sukupuolta olevista ihmisistä - tämmöistä palstaa en ole havainnut missään.
Jotenkin hullua, että sukupuoliseuraa: miestä, naista, samaa sukupuolta tai eri sukupuolta olevaa, transua, sadoa, vissiin lehmää tai lammastakin voi hakea netistä. Mutta ei samanhenkistä ystävää suunnilleen samanikäisistä samaa sukupuolta tai eri sukupuolta olevista ihmisistä - tämmöistä palstaa en ole havainnut missään.
Vastaukset 71
Vanhimmat
Soneraplazan Ellit on taas jumissa, joten piipahdan täällä.
Viime talvena nimimerkki Pirkko Ellien 50 palstalla viritteli klubia, jonka puitteissa olisimme voineet tavata mukavan yhdessäolon merkeissä. Palstan kirjoittelijat kävivät Sokoksen kahvilassa Helsingissä muutaman kerran tapaamassa ja juttu luisti kuuleman mukaan mukavasti.
Lasipalatsiin meitä ei vaivautunut kuin kolme henkilöä ja juttu kuivui kokoon.
Idean keksijä kirjoitteli samasta asiasta pitkään Elisan keskustelupalstoilla.
Vertaistukiryhmää aikoinaan alusta aloittaneena ja muutaman vuoden sitä pyörittäneenä tiedän mitä naisten logiikka on. Vaikka kultatarjottimella tarjoaa kaiken valmiina, niin aina on mitä kummallisimpia syitä, miksi juttu ei kiinnosta.
Jokaisessa jutussa tarvitaan puuhanaista. Melko houkuttelevankin tilaisuuden väen haaliminen on melko hikistä hommaa. Allekirjoittaneella on siitäkin kokemusta.
Suosittelen, että seuraa kaipaavat 40 ja 50 väki sopii treffit Tennispalatsin johonkin kahvilaan ja menee katsomaan hyvät tähdet saaneen elokuvan Kiukun parempi puoli. Elokuva on suunnattu juuri tälle ikäryhmälle. Sitten kokoonnutaan elokuvan jälkeen juttelemaan niitä näitä. Jos seura kiinnostaa, niin sitten itse kukin voi hajautua pienempiin ryhmiin minne haluaa. Jos ideani on huono, niin keksikää parempaa. Helsinki oli minun ehdotus, mutta saman idean voi toteuttaa vaikka Utsjoella.
Kaipa sielläkin joku surfailee chattipalstoilla.
Voisin lähteä. Jos aika antaa myöten.
Kävin tässä kevään korvalla eräällä foorumilla, jossa käsiteltiin tiettyä ikävää asiaa. Siellä eräs kanssani samanikäinen henkilö kyseli kohtalotovereita ja halusi näin vertaistukea. Saman kokeneena vastasin ja hetken päästä vaihdoimme meiliosoitteita. Pitkin kevättä ja kesää olemme kirjoitelleet ja olemme jo suunnitelleet jossain vaiheessa tapaamistakin.
Toisen ystävän sain siten että meille töihin tuli ikäiseni nainen ja mukavaksi ihmiseksi hänet havaittuani, pyysin häntä yksinkertaisesti lenkkipolulle seurakseni. Nykyään olemme oikein hyvät ystävykset.
ainakin tässä neljänkympin korvissa ihan hyvin vielä uusia ystäviä saa, miksi ei sitten vanhempana.
Uskoisin että ei se iästä ole kiinni.
Enemmän se on siitä uskalluksesta luottaa vieraaseen ihmiseen ja uskaltaa kertoa itsestään ja pyytää tosiaan vaikka lenkkiseuraksi.
Siitä se ystävyys hyvinkin voi alkaa, jos samalla aaltopituudella molemmat ovat..
Ikä ei välttämättä tee ihmisistä ystäviä eikä sekään, jos ollaan kovin yksin.
Suhtaudun varauksella tuohon esitettyyn tapaamiseen, vaikka ideana hyvä. Samaisella Soneran Ellit 50 -palstalla tuli niin rajusti turpiin tässä joitain kuukausia sitten, että en ihan heti unohda. Joku kävi päälle tyyliin mikset mikset miksi miksi...."MINÄ olen positiivinen ihminen ja osaan huolehtia asioistani oikealla tavalla".
Esittämäsi tavalla ystävystyminen tapahtuu jotenkin luontevammin. Yhteinen asia, vaikkapa jokin elämäntilanne tai työ, yhdistää.
Muutin kaupunkiin, josta en tuntenut yhtään ketään. Aloin seurustella suoraansanottuna Hullun kanssa. Jouduin työttömyyskurssille jo puolenvuoden sisällä. Hermoni olivat tosi kireällä sen hullun takia ja kun en tuntenut ketään, niin ykskaks sit sen kurssin tupakkatauolla kysäisin suurinpiirtein ikäiseltäni naiselta että "alkaisitko ystäväkseni", -mulla ei ole ketään... ja siitä lähtien ollaan oltu ystävykset! ja sen Hullun miehen heitin menee, niin jopa parani elämänlaatu ja tuli ystäviäkin sit tämän ainukaisen uus-ystävättäreni kautta!
Eli rohkeutta joskus tarvitaan ystävä-asiassakin.
Vaikealta tuntuu uusien ystävien saanti.
Toisilla on kovin kiirettä työelämässä, joillain mies kaverina niin, ettei ole aikaa ystäville. Joidenkin kaikki vapaa-aika kuluu lastenlasten kanssa.
Minä olen yrittänyt hankkia uusia ystäviä, mutta ei niitä ystävyyssuhteita niin kovin helposti solmita. Tuttuja on tietysti paljon, mutta ne on vaan tuttuja ei ystäviä.
helpoimmin harrastusten kautta. Siis jos harrastaa samanlaista asiaa, vaikka koiria ja/tai hevosia kuten minä, niin sitä kautta löytyy samanhenkisiä.
Tietysti tämä vaatii, että pitää viitsiä hankkia itselleen (uusiakin) harrastuksia.
Toisaalta tietysti, jotkut eivät niin kaipaakaan ns. sydänystäviä ympärilleen: muoriskakin on ehkä enemmän sellainen itsekseen kulkija. Ja kun on tottunut tuota Miestä pitämään kotonaan, niin siitähän kyllä on paljon hupia koirien lisäksi!
Mielestäni ihmiset ovat kovin kranttuja sen suhteen, kuka heille kelpaa ystäväksi. Kokemuksesta tiedän, ettei yhteiset harrastukset kansalaisopistossa tms. välttämättä tuo ystäviä.
Kyllä ihmiset juttelevat, kun puhut heille. Mutta siihen se jää. Jos yrität pitää yhteyttä kurssin loputtua, saat pitää sitä yksin. Kai ihmisen pitäisi olla jotenkin erityisen mukava ja ainutlaatuinen, että hän kelpaisi. Sekä lisäksi hyvin samanlainen kuin kaikki muut.
Uusien ystävien löytäminen aikuisena ei todellakaan ole helppo juttu, ei niin nais- kuin miesystävienkään.
Väkisin vääntämällä ei ystävyyttä synny, eikä ikä, samanlainen elämäntilanne, työ, harrastus yms. asiat vielä lainkaan takaa sitä, että ihmiset olisivat ns. hengenheimolaisia keskenään. Esimerkkinä voin sanoa, että meitäkin n. 50 huitteilla olevia eronneita naisia on samassa talossa 3 kpl. Tottahan toki jutellaan joskus niitä näitä, mutta olemme kuitenkin niin eri aaltopituuksilla, ettei meitä todellakaan yhdistä muu, kuin ikä ja siviilisääty. Yksi käy klassisen musiikin konserteissä, teatterissa, laulaa kirkkokuorossa jne, toinen ei käy missään (on absolutisti), elämänsisältönä ja ainoana puheenaiheena lapsenlapset, kolmas ulkoilee, lukee, käy välillä viikonloppuna viihteellä ja jakaisi mieluusti joskus viinipullon hyvän ystävän kanssa. Tekemälläkään tästä kolmikosta ei saa muuta, kuin hyvänpäivän-tuttuja.
Kyllä tietysti hyvinkin erilaisista ihmisistä voi tulla sydänystävät, mutta enemmän, kuin mitään muuta se vaatii ainakin sellaisen tärkeän seikan, kuin vaikkapa samanlainen huumorintaju ja lisäksi saman tapainen ajatuksenjuksu, eli ei helppoa ei.
mutta pidän sitä kyllä itse aika varmana konstina. Tietysti otollisinta on noissa harrastuksissa tavata toinen ihminen jolla ei ole jo valmiiksi kovin kuormitettua sosiaalista verkostoa.
EI ystäviä enää tässä iässä!
Meillä on lukkiutunut tapa hahmottaa maailma, olemme tottuneet ajattelemaan ja toimimaan omalla persoonallisella tavallamme. Toinen ihminen on ilman muuta kerettiläinen, jos vähänkin poikkeaa, koska itsenäisyydestämme emme luovu, tavoistamme emme jousta, mielipiteitämme emme reivaa. Ystävyys edellyttää molemmin puolin avautumista, joustamista, toisen ymmärtämistä tasavertaisena. Esimerkiksi Sinun, ketjun avaaja, kanssa en voisi keskustella edes viittä minuuttia, niin raju olisi törmäys, koska niin eri tavalla ajattelemme!
Ihan inhimillistä uteliaisuuttani kysyn: mistä luulet tietäväsi niin hyvin, millainen olen, että meille tulisi 5 minuutissa se törmäys?
Avauksesi oli sujuvasti kirjoitettu ja aavistelen sisällön perusteella jotakin oleellista Sinusta tietäväni. Ihmistyyppinä olet erilainen, ja kun ajatusmaailmamme on aivan erilainen, ei meillä ole mitään keskusteltavaa! Ei vika Sinussa ole, ethän nyt tällaiselle ajatukselle sijaa antanut!
Kirjoitin tuon "5 minuuttia" rajana, koska ensi minuutin aikana vasta luodaan silmäys ja saadaan kalpea tuntuma toiseen, sen jälkeen alkavat pudota sanat, jotka upottavat toisen armotta!
arvostelemaan täysin vierasta ihmistä?
Sanat voidaan tietysti käsittää väärin, mutta ei noin pienessä ajassa kenestääkään vielä ihan oikeasti selvää saa.
Eihän viisi minuuttia kerro ihmisestä vielä mitään, ellei hän sitten ensimmäisenä hyökkää kimppuun ja kumauta päin näköä, tai hauku alkajaisiksi sinua maan rakoon.
Tuskin sentää sellaisia tyyppejä montaakaan löytyy.
Minä en arvostele toista ihmistä edes viiden viikon kuluttua! Mutta viidessä minuutissa käy selväksi, tavallisesti jo lyhyemmässä ajassa, että mitään keskusteltavaa ei ole, koska samalle aaltopituudelle ei ole edellytyksiä päästä.
Tämän lukemiseen ei kulunut viittä minuuttia, ja mitään keskusteltavaa meillä ei ole mistään asiasta koskaan. Se tuli ilmi jo siitä, että väärinkäsitit edellisen kirjoitukseni sanoman.
Särähti sieluuni tuo aiempi viestisi, jossa varsin viitteellisten tietojen perusteella rajasit minut pois potentiaalisten keskustelukumppaniesi joukosta. Olisin ymmärtänyt asian, jos olisin jotenkin hyökännyt jonnekin suuntaan, vaan sitäpä en tehnyt.
Itse en rajaa ketään edes viiden tai viidenkymmenen vuoden tuttavuuden perusteella - ainahan ihminen voi muuttua ja kehittyä. Monet joutuvat sen tekemään, ei sitä heiltä kysytä. Ja toisaalta: surullinen se ihminen, ken ei koskaan muutu.
Ken ei välitä avata ovia, kulkee vain pitkää pimeää käytävää.
Mikä on se asia, mikä saa sinut huomaamaan että juuri tuo ihminen on sellainen, jonka kanssa voisi alkaa enemmänkin kirjoittamaan?
Ethän vain ole yksinäinen siksi, ettet hyväksy kuin omat mielipiteesi?
Vaikutat hyvin ärtyneeltä ja samalla onnettomalta - miksi?
Eikö toisen kirjoitusta voi väärinkäsittää, ja sitten käsityksen myös selventää?
Eivät edes parhaat ystävykset ole kaikista asioista samaa mieltä, sehän se ihmisen elämä onkin, ei kukaan voi olla toisen klooni.
Mikä on sinun aaltopituutesi?
kuitenkin voisitko edes vähän itse ajatella joustavasi.
Nyt menee ketju sekaisin siksi, etten enää tiedä, mikä viesteistä oli minulle, mikä ei.
Aina särähtää, kun minä puhun tai kirjoitan!
Samanhenkisille on lukematon joukko seuroja, on:
- luonnon yrttien maistelijat
- lintujen muuton seuraajat
- juoksuhämähäkkeihin innostuneet
- puiden rungolla kasvavien jäkälien tutkijat
- palloiluaiheisten postimerkkien kerääjät
- satojen musiikin tai elokuvan tyylisuuntien harrastajat
- sukututkijat jne jne jne jne jne jne jne
Kun en ole omistautunut syvälle yhteen aiheeseen, ei minulle ole paikkaa missään. Kuka todella nyt tässä iässä ystävää tarvitsee? Seksiseuraa hakevat ymmärrän, muut yhden asian harrastajat samoin. Minulla ei ole mitään, mistä kukaan voi olla kiinnostunut, ja minulla ei ole koskaan ollut kykyä edes tätä selkeästi ilmaista.
Minä kuljen pimeässä käytävässä, enkä tiedä miten minun pitäisi muuttua. Kun olen ollut pimeässä koko ikäni, minun olisi pitänyt olla alusta lähtien toisenlainen. Se tulee ilmi jokaisessa tilanteessa, jossa toisen ihmisen kohtaan. Ei kulu viittä minuuttia, kun on kirkkaasti selvää molemmille, että keskusteluyhteyttä ei synny. Minä en yksin rajaa itseäni ulos. Minut rajataan, koska olen mitä olen, arvoton. Ainutlaatuinen en ole, koska samalla tavalla pimeään tuomittuja miehiä on tuhansia. Kukaan meistä ei tiedä, miten olisi pitänyt muuttua.
arvottomaksi?
Jokainen ihminen on arvokas, on hän sitten millainen hyvänsä.
Eivät kaikki ole harrastuksissa kaulaansa myöten. On paljon ihmisiä joilla ei tunnu olevan mitään, mutta mistä se sitten johtuukin, on eri asia.
Usein se on vain yksinkertaiseti ujoutta ja arkuutta mennä toisten seuraan.
Jotkut taas ovat erakoita ja viihtyvät itsekseen, mutta sinä et ihan siltäkään tunnu.
Miten olet pimeään tuomittu, eihän sitä kukaan ole ellei itse sinne itseään tuomitse.
Ja miksi sinut rajataan ulos - mitä tarkoitat noilla sanoilla?
Vaikka et vastannutkaan minulle, olisin silti kiinnostunut kuulemaan nuo vastauksesi näihin kysymyksiini.
Eikä minun mielestäni mikään särähtänyt kun kirjoitit, ajattelemaan kyllä laittoi, sen myönnän...
Kirjoittaa kuitenkin osaat, ehkä paremmin kuin moni muu täällä, ja huumoriakin löytyy tuon kaiken takana - joten missä mättää??
Jokainen ihminen on ainakin mollisointuisen laulun arvoinen? Kyllä, mutta itse se laulu täytyy esittää, hyräillä hiljaa pimeässä.
Kun ei ole taitoa kommunikoida, syntyy jo lapsena muuri, joka eristää muista. Vuosien myötä se muuri vai kasvaa, tietenkin kun ei harjaantua voi kommunikoinnin taidossa erakkona elävä!
Ihmissuhteita vailla oleva tuomitaan nuorten keskuudessa pimeään, samoin työelämässä. Tarkoitan sitä, että kukaan ei ole kiinnostunut yksinäisestä, hänet suljetaan ulkopuolelle, unohdetaan. Joskus pilkataan.
Jos kerrot, että olet yksin, et osaa keskustella, kun et ole tottunut siihen, et osaa kirjoittaa, kun et ole tottunut siihenkään, Sinut rajataan ulos kaikista potentiaalisista piireistä.
Sinä elät niin erilaisessa maailmassa, että en jatka inttämistä. Minä en osaa selittää asiaa niin että ymmärtäisit, koska kommunikaatiotaitoa ei siihen haasteeseen ole. Hyödytöntä jatkaa. Sinulla on keskustelutaito, käytä sitä heidän kanssaan, joilta saat palautteen.
tuolta yläoikealta niin pysyt selvillä.
Eli tämä edellinen ei ollut sinulle.
Yhteyttä olet sinäkin joskus tuntenut jonkun toisen ihmisen kanssa, mutta se katkeaa ja koet olevasi yksin ja erilainen, eristäytynyt kaikista muista.
Koskaan et tule muuttumaan, sillä olet persoonallisuustyyppisi vanki, mutta vankeja ovat muutkin oman persoonallisuutensa kanssa - hekin jotka eivät pysty olemaan tuntiakaan ilman seuraa.
Ilminen joka on aina keskipisteenä, kärsii, jouduttuaan elämäntilanteeseen missä hänellä ei ole mahdollisuutta loistaa ylivertaisen hauskuuttajan ja jutun kertojan osassaan.
Pomottaja kokee suurta vieraantumisen tunnetta silloin kun ei ole pomotettavia.
Mihinkään marttyyrin rooliin ei kannata mennä. On vain hyväksyttävä omat erityisominaisuutensa, luonteensa ikävätkin puolet ja koettavana ne vahvuutenaan.Itsetuntemus onkin mielestäni kaiken A ja O. Kun tiedämme ja tunnemme itsemme, sitä kautta voimme hyväksyä muutkin "kummallisia" piirteitä omaavat lähimmäisemme.Sen kautta(itsetuntemuksen) voimme myöskin helpottaa elämäämme ja muidenkin kanssamme tekemisiin joutuvien elämää. Henkiseksi kasvuksi sitä taidetaan kutsua.
äitini oli ihminen joka ei osannut keskustella kenenkään kanssa, hän erakoitui loppujen lopuksi melkein kokonaan. Ystäviä hänellä ei kai koskaan ollutkaan.
Vain me lapset saatoimme jutella hänelle, kuitenkin hän oli aina ystävällinen ja iloinen ihminen, mutta piti itseään kuitenkin aina muita huononpana - en tiedä syytä.
Jotkut vain ovat rakennettu sillä tavalla.
En odotakaan vastausta sinulta, minulle ei ole kenenkään pakko vastata - enkä ota sitä suinkaan loukkauksena itseäni kohtaan.
Kiinnostuksen puutteesi ei vaikuta mitenkään minun ajatuksiini sinusta, en ala sinua siksi sulkemaan minkään muurin taakse.
Ymmärrän tilanteesi, mutta sinun oma elämäsi olisi helpompaa ilman tuota kovaa kuorta, joka eristää sinut siihen yksinäisyyteesi.
Kommunikointi on asia jonka joku osaa paremmin ja toinen huonommin, ja sitten on niitä joilta se taito puuttuu - se puute ei kuitenkaa tee heistä yhtään sen arvottomampia ihmisinä.
Sinulle toivon kaikkea hyvää jatkossa, kirjoittele palstalle, ehkä kuitenkin löydät täältä jonkun jonka kanssa se kommunikointikin onnistuu.
esim. chatista.
Kunhan laittaa rekisteritiedot miestä myöten.
Ja täältäkin palstalta sellaisia löytyy.
Chattipalstalla voi jutella nopeammin ja intiimimmin kiinnostukset ja muut harrasteet.
Luonne käy ilmi muutaman keskustelun jälkeen ja sitten vaihdetaan sähköposti-osoitteet.
Henkilökohtaisesti olen saanut muutaman todella hienon ystävän.
Nuorena se oli pinnallisempaa, nyt erilaista, syvempää.
Kunhan ei ala heti sänkyyn änkeämään, se ei ole sopivaa.
Kyllä ihmisellä muutakin on mielessä.
Kunhan vain alkaa keskustelemaan kiinnostavan rekisterin omaavan kanssa.
Lopettaa, jos ei seura tyydytä.
suosiota - itse olen sielä käynyt ehkä viisi kertaa kaikkiaan, enkä ole ikinä tutustunut kehenkään:))
Jos jotakin olen väliin yrittänyt kirjoitella, ei kukaan ole noteerannut minua millään tapaa, pitäiskös sinne kirjoitella seksistä tai vastaavasta että saisi huomiota osakseen? :))
Olen kohta 50-vuotias nainen ja eronnut liitostani juuri ja kyllä minun mieheni oli niin omistuksenhaluinen, että nekin vähäiset ystävät jäivät retuperälle. Käytiin paljon matkustelemassa yms. kahdestaan. Nyt on "pallo hukassa" kun tässä itsekseni asustelen. Olen ennenkin käynyt työväenopistossa yms. sellaisissa harrastuksissa enkä todellakaan sieltä ole ystäviä löytänyt, puhekumppaneita kylläkin mutta siihen se on jäänyt. Pitäisi kai itse olla aktiivisempi ja hakeutua seuraan kun lähdetään kotiin. Olen kirjoittanut shättipalstallekin ja siellä ei ole kuin alapään juttuja ja kaikenlaisia ehdotuksia seksistä tai moi, moi, kuka siellä yms.
Minäkin olen muutaman kerran yrittänyt chatti-palstalla käydä. En ole päässyt oikein jyvälle. Tuntuu, että tutut siellä juttelevat omia sisäpiirin juttuja keskenään.
että minä olen erittäin iloinen, kun menin sinne.
Kesäloman aikana olin chatissa ensimmäistä kertaa ja nyt on kaksi todellakin oikein sydänystävää.
Kirjoitellaan sähköposteja ja jutellaan siellä palstalla.
Enemmänkin tulisi kavereita, mutta kun ei pysty huolehtimaan kovin usean kanssa seurustelusta.
Sinne vaan, suomi24-chattiin.
PS. Onhan siellä niitä "vonkaajiakin", mutta heidät voi vaientaa.
Ja meidän ikäisten palstalle.
ihmiset eivät aina esiinny omissa nimissään. Olen törmännyt henkilöön, joka valehteli kaiken muun paitsi nimensä ja puhelinnumeronsa. Siis työnsä, elämäntilanteensa, asuinpaikkansa ja jopa kehui olevansa niin rikas ette tarvitse töitä enää tehdä. Voisi viedä milloin vaan ulkomaan matkalle ym. Totuus oli, että hän on pitkäaikaistyötön, osa-aikatyötä tekevä, ei omista kuin polkupyörän. Lupasi joka päivä ajaa luoksen mutta aina oli jokin este. No, este oli tietysti ettei hänellä ollut millä ajaa.
Sieltähän minäkin löysin tämän nykyisen kaverin,on oltu yhdessä kohta vuosi ja hyvältä näyttää vieläkin.
Onkin vieläkin ihmetelty voiko tämä olla totta vai unta:)
samaten nelikymmppisissä, jonne ikäni puolesta kai kuuluisin, mutta ainakin tuo käväisemiseni ole aika pikainen, koska ainoa juttu joka 50 chatissa jokaiselta kirjoittajalta tuli oli RAKKAUS...
Eihän kukaan jaksa lukea koko aikaa kuinka "rakkaus on ihanaa", "kyllä rakkaus on sitten ihanaa" , "Olen niin rakastunut", "Rakkaus on maailman ihanin asia" ja sitten vielä ainakin kymmenien rakkauslaulujen sanoja:))
Olin lähinnä hämmästynyt että missähän palstalla oikein olen, kävin siellä muutamana päivänä peräkkäin katsomassa, ja aina oli sama meno päällä.
En ole käynyt enää:)))
En tosiaankaan hae ketään itselleni, olisin vain halunnut keskustella jotakin ihan muuta kuin sitä kuinka RAKKAUS ON IHANAA !!
Mietin olivatko nämä todella niitä viiskymmppisiä:)
Nelikymmppisissä taas pyörii jokin sisäpiiri jonne on mahdoton ängetä joukkoon, koska olen aika vähän pyörinyt tuolla "nuorempien" palstalla, tämä 50 aikanaan tuli tutuksi niin siitä ei halua erota, ja kyllähän tässä ikää koko ajan lisää tulee....
Taidan piruuttani mennä sinne itse "vonkaamaan" ja katsoa josko joku minut huomaisi :))
Ei vaiskaan, en ole sentään niin ilkeä :DDDDD
Nimenomaan itse pitää olla aktiivinen. Mistä sitä tietää vaikka ne toiset ajattelisivat aivan samoin ja odottaisivat että teet aloitteen. Lähelläsi saattaa elää vaikka kuinka monta ystävänpuutteessa olevaa.
Minulle kävi aikoinaan näin: Olin pitkään kaivannut lenkkikaveria. Töissäni jouduin päivittäin tekemisiin erään rouvan kanssa. Juttelimme niitä näitä aina tavatessamme, mutta ei sen kummempaa. Eräänä päivänä hän sitten sanoi että hän laittaa kohta lehteen etsintäkuulutuksen, kun ei mistään löydy lenkkikaveria. :0) Aloimme käydä lenkillä yhdessä. :0)
vaan treffien palstalla,missä on sokkotreffi palsta ja sieltä olen ystäviä löytänyt.
Mut kyllä sielläkin on paljon seksin nälkäisiä miehiä.
On siellä ihan fiksujakin ihmisiä jotka haluavat vain keskustelu kumppania.
50 palstalla,jos et ole huomannut ";)
ketäs siihen sisäpiiriin sitten kuuluu?
Eihän voi mitään, jos jotkut eivät halua itseään julki ilmaista.
Onko sisäpiiriläinen mielestäsi se jolla on vakituinen nikki?
ei välttämättä vak.nikit.pahimmat
seurapiirivetäjät,sirkku pahimpana,pirre,maalarit
tää hemmetin vakiosakki! ;)
saahan täällä jokainen kirjoitella ihan niin paljon kuin haluaa.
Ei kai sentään ole mitään rajoitusta siitä kuinka paljon palstalla on ja mitä kirjoittaa, kunhan se kirjoitus pysyy palstan kriteerien mukaisena.
Vakiosakkia tarvitaan aina, sehän on tämän palstan ylläpitävä voima, yhtä hyvin sinä voit liittyä tuohon sisäpiiriin - en ole huomannut etteikö sinne pääsisi jos vain haluaa.
Joillakin on aikaa olla netissä enemmän kuin toisilla - kenenkään elämäntilannetta emme voi tietää, joillekin netti saattaa olla se ainoa yhteys ulkomaailmaan.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja sillä tavoin, vaikka olen saanut jos jonkinlaista sonduliinia niskaani, niin täällä olen ja pysyn niin kauan kuin itse haluan:))
Josakin vaiheessa voipi olla että linjoilta katoan, mutta se on taatusti ihan itsestäni kiinni, ei siitä että minua on täältä pois yritetty ajaa....
Joten kirottu vakkari olen ja sillä sipuli :DDD
sisäpiiri muuttuu jatkuvasti, laajenee, tai pienenee ja jossain vaiheessa piirissä ovatkin taas uudet "vakkarit."
Olethan huomannut, että ne jotka piirissä pyörivät ja sitä piiriä pyörittävät, ovat aktiivisimpia kirjoittajia...tietenkin.
Yhtään ei kannata kadehtia, sillä olen lähes varma, että he elävät jotenkin vaihtoehdottomassa elämän tilanteessa, joista ihmiskontaktien vaikeus kasvoista kasvoihin on
vaikeutunut, tai aina ollut ongelmallinen.
Toive tulla kuulluksi ja ymmärretyksi saattaa toteutua täällä palstalla.
Itse olen juuri ihmistyyppiä, joka kirjoitan mieluummin kuin keskustelen kasvoista kasvoihin kontaktissa.
Kuitenkin tekemistä (yksinäistä) on niin paljon, että en voi ottaa aikaa arkivelvollisuuksieni hoitamiselta, mennäkseni muiden "joukkoon" täällä.
Antaa piirien pyöriä!:) Piirileikkiä on mukava seurata sivustakin ja ennen kaikkea sieltä piiristä on mahdollisuus lunastaa paikka itselleenkin, mutta se edellyttäisi taas sitä palsta-aktiivisuutta, mihin ei kaikilla ole aikaa ,eikä mahdollisuutta, eikö niin?
Mukavasti kirjoitit, joku noista hemmetin vakkareista ;)
Nikkaillaan vain silmää hymyillen!
ollaan ihan tavallisia ihmisiä joilla on omat juttunsa muuallakin kuin täällä netissä.
Itselläni on aikaa välillä ihan liikaakin, ja kun olen ihminen joka ei osaa olla tekemättä mitään. Löysin tämän palstan keväällä ja siihen jäi kutomiseni, jota harrastin, niin että lapseni alkoivat jo kyllästyä jokaviikkoisiin uusiin villapaitoihinsa :)))
En korvaa täällä olollani ihmiskontaktejani - niitä minulla on joskus ihan liikaakin.
Mutta olen aina kirjoittanut, milloin päiväkirjaa ja milloin mitäkin ja rakastan kirjoittamista, vaikka jälki ei olekaan paras mahdollinen :))
Täällä kirjoittaminen on hauska harrastus, ja ne haukkumiset ja sen sellaiset antavat ihmeesti piristystä päivään :))
Olen tällä hetkellä vissiin se "kirottu vakkari" mutta jatkosta en tosiaan tiedä.
Silloin joskus kun joku minua haukkui "palstakuningattareksi" hävisin hetkeksi pois palstoilta, tarkoitukseni ei tosiaankaan ole olla mikään kuningatar täällä, päin vastoin tunnen usein kuinka hyviä kirjoittajia muut ovat, ja huomaan kyllä omat puutteeni.
Mutta sitä mieltä olen että meitä "kirottuja vakkareita" täällä myös tarvitaan ;DDDDDD
ovat ihan tavallisia ihmisiä, joilla on kyllä ihan oma elämänsä myös netin ulkopuolella.
En katso mitenkään kuuluvani ihmisiin jotka elävät vaihtoehdottomassa elämässä ja ihmiskontaktien vaikeudesta johtuen tänne kirjoittelisin.
Enemmän tuntuu päinvastaiselta - on helppo kirjoittaa kun kukaan ei tunne, liikaa ihmisiä on joskus omassa elämässäni, ja liikaa joudun ihmisten kanssa tekemisiin.
Koko elämäni olen tehnyt työtä jossa olen nimenomaan tekemisissä ihmisten kanssa, ehkä jonkin verran olen "mökkiintynyt" nyt kun kiireinen elämä on jäänyt vähäisemmäksi.
Kun on liikaa kokouksia, liikaa asioita joita pitäisi hoitaa ja liikaa hälinää, on ihan hyvä kun on tämä palsta jossa saan olla se mikä oikeasti olen....
Voin olla myös se v....mäinen akka jota kaikki inhoavat, reaalissa se ei onnistu.
Minä itse henkilökohtaisesti haen täältä sitä oikeata olomuotoani, kun joutuu vuodesta toiseen olemaan vain ystävällinen ja ymmärtäväinen niin jossakin se raja tulee vastaan.
Myönnän teppeluksien olevan itselleni ihan hauskaa hupia, kaikkihan sitä eivät voi ymmärtää.
Olen kuullut kuinka otan kaikki tosissani, joten monikaan ei todellakaan tunne minua oikeasti:)))
Olen kirottu vakkari, myönnän sen ja olen täällä niin kauan kun taas keksin jotakin muuta, olen ihminen joka ei osaa olla tekemättä mitään.
Lapseni kyllästyivät jo iänikuisiin villapuseroihin joita kudoin yhden viikossa telkkaria katsellessani - ehkä jossakin vaiheessa taas otan kutimet esiin ja lopetan vakkarina olon - kukas koskaan tulevasta tietää:)))
hauskan tempun - jätti ensin iltapäivällä lähettämättä ja sitten lähetti oikein kaksin kappalein - nettimaailma on todella ihmeellinen....
Mutta nyt tuli sanotuksi vissiin kaikki mitä aioinkin :)))))
Mut enpä ole sitä ajatellut niin,enkä huomannut.
Olen kirjoitellut silloin kun huvittaa tai on aikaa ja vielä jos mua aihe kiinnostaa..
sinä kirjoitat ja vaikka joku ei tuota kirjallista ilmaisuaan niin erinomaisesti hallitsisikaan, ei se saisi olla esteenä keskusteluun osallistumiselle, sillä tämähän on ennen kaikkea keskustelupalsta.
Muuten eihän se palstakuningattaren arvonimi mikään paha ole, eikä siitä kannata mieltään pahoittaa, vai?
"Kirottuja vakkareita" ilman palsta näivettyisi - oikeassa olet.
Minä arvelin, että hän jonka kirjoituksen jälkeen laitoin omani(tuossa ylempänä)oli joku koiranleuka vakkari, joka nimiä mainitsemalla olisi halunnut pusikon kahisemaan ja nimeltä mainitsemansa nikit(vakkarit, sisäpiiriläiset) kuulemaan kunniansa.
Voi itikka, nyt en kyllä kirjoita muutamaan päivään, ettei minustakin tulisi kirottu vakkari :DDDD
Ei tämä kirotun vakkarin elämä hassumpaa ole :))
Siitä vain - kyllä tänne näitä kirottuja vakkareita lisääkin mahtuu :))))))
en minä ainakaan tunne itseäni mitenkään
kirotuksi.paremminkin lumotuksi,kun en enää pääse tästä irti....:)
sen TAAS teki, hymyä huuleen???
mutta koneen perskules lähetti sen vasta muutamaa tuntia myöhemmin, kun kirjoitin toisen samantapaisen, koska edellinen ei ollutkaa lähtenyt - no sitten lähtikin molemmat....
Kone ei raksuttanut eikä suostunut sitä ensimmäistä lähettämään, joten painoin "keskeytä" näppäintä - kirjoitus jäi ilmeisesti odottamaan sitä kun seuraavan kerran koneelle tulin.
Joten tietokoneen metkut ovat outoja ja henkimaailman vehkeitähän nämä mokomat ovat.
Nyt on ollut erityisen paljon ongelmia täällä 24 palstalla, ei meinaa viestit lähteä sitten millään.
Mutta hymyä huulee - mitäs pienistä :))
sinulle ja kaikille muillekkin vapaan sanan.
Eihän tämä ole koko elämä, vaan yksi osa tätä elettävää elämää.
Eikun lykkyä pyttyyn ja lisää juttuja :))
naputtelen, vaikka päätin (puoliksi päätin)että vähennän kirjoittelua, ettei tulisi vallan tavaksi;)
Totta on, että ainakin suhteessa kirjoitusten määrään Marion on myönteineen ja rauhaarakastava tyyppi.
Kirjoittaa 'kansantajuisesti' ja huumorilla.
Pistäkää juttua tulemaan, minä ainakin lueskelen melkein kaikki ketjut, vaikka en itse osallistukaan kovin paljoa.
Joskus kokee todellisia 'ahaa - elämyksiä' kun lueskelee palstoja.
päätöksiä minä teen joka ilta,mutta seuraavana
päivänä istun taas naputtelemassa.ei voi mitään..:)
Nytkin olin päättänyt, että "rauhallinen" viikonloppu ilman tietsikka ja nettiä.
Palstoille en edes vilkaise, mutta tässähän olen.
Apua!
tänne palstalle vetää??
Aina välillä täytyy vilkaista onko mitään uutta tapahtunut täällä....onkohan se sitä nettiriippuvuutta????
Jonkin aikaa olin aika kyllästynyt koko hommaan, mutta nyt kun olen keitellyt mehuja, enkä sen vuoksi voi minnekään lähteä, ja koneella olen tehnyt töitä, niin vähän väliä tulee vilkaistua palstaa:))
Nyt kyllä taidan lopettaa tältä päivältä, niin työnteon kuin palstalla roikkumisenkin - siis ainakin yritän sulkea koneeen.....ÄH..kyllä ottaa koville :))))
sinun ilkikurisen hymysi.
Mukavaa viikonloppua!
Tavataan viimeistään maanantaina....pienoisin varauksin...tarkoitan, että saatamme törmäillä jo ennen sitä :DDDDD
täytyihän se kone taas tänäänkin avata, mies lähti koiran kanssa mustikkaan, mutta minä se keittelen mehuja enkä pääse minnekään, vielä on puskissa varmaankin ainakin maijallinen, joten kiinni olen vieläkin tässä kotimaisemissa:))
Ai kun olisi ollut kiva lähteä mustikkaan, nyt ei ole satanutkaan - siis vielä tänään :)))
No ei se mitään - lähden puskaan olen siis oikea puskis :)))
paljon ystäviä,enemmän kuin joskus nuorempana.
Minä kun olen niin avoin ja puhelias:))
Olen löytänyt ystäviä esim:kun olen ollut vaikka syömässä jossain tai matkoilla.
On molempia sukupuoleja..
Olen myös täältä netin kautta löytänyt pari miestä,joiden kanssa olen tosi hyvä kaveri,mitään taka-ajatuksia mielessä:)))
kuin kaveruutta, tai tuttavuutta?
Eikö noita edellämainittuja voi kutsua vaikka ystävyydeksi?
Sanavalinnastahan siinä taitaa vain olla kysymys.
Emmehän me aikuisiällä mitään verivaloja tee, niinkuin lapsina ja nuorina kun vannoimme tyttökavereidemme kanssa ikuista ystävyyttä.
Jospa lähtisimme uuden mukavan ihmisen tavattuamme liikkeelle hänen ehdoillaan!
Hän viihtyy seurassamme ja me hänen ja kun useimmin tapaamme tälläisen uuden tuttavuuden, saatamme huomata, että pidämme hänestä hyvin paljon ja hänkin meistä, koska hakeutuu seuraamme. Siitä se lähtee. Alamme tavata työn ja harrastusten ulkopuolella, soitella, muistamme toistemme nimi ja syntymäpäivät.
Mielestäni ystävyys kehittyy tälläistä kaavaa noudattaen.
Ajatteli, etä jos joku päättää hankkia ystävän, oli mikä oli ja pakkoseurustelee jonkun ihmisen kanssa vain ystävänpuutteessa, niin ei siitä saata kehittyä sellaista miellyttävää suhdetta, että kaipaa "ystävänsä" seuraa ja välittää hänestä ihmeemmin.
Minä luotan tuohon henkilökemiaan näissä ystävyys, tai kaveruussuhteissa.
Ystävyys on luottamuksellinen kahden ihmisen välinen suhde, jossa keskustellaan, kerrotaan tai pohditaan sellaisia asioita, joita ei kerrota kaverille, saati sitten tuttavalle.
Ystäviä saa harvemmin, ne kerääntyvät elämän varrella, kuka mistäkin lähtökohdasta lähtöisin. Niitä ei voi väkisin etsiä ja pyytää kuten lapsena että: "oletko mun kans ensi välitunnilla?"
(Tosin näistäkin on voinut joskus joku jäädä elämän ystäväksi).
Ystäviä ei tarvitse olla kovin monta, kavereita ja etenkin tuttaviahan yleensä on ennemmän.
Ystävätkin hioutuvat omalla tavallaan hieman "eri tarpeisiin". Toisen kanssa voi pohtia määrättyä elämän aluetta enemmän kuin toisen kanssa. Taas toisen kanssa tehdään eri asioita yhdessä kuin toisen kanssa. Emmehän ole klooneja, kuten joku jo sanoikin.
Siitä olen samaa mieltä kuten eräs kirjoittaja, että ystävyyden/tuttavuuden alun aistii hyvin nopeasti, jopa minuuteissakin. Se on sitä selittämätöntä kemiaa, samaa aaltopituutta, ihan miten sen haluaa ilmaista. Mieluimmin olen yksikseni, kuin että yritän kohteliaasti pitää jotain suhdetta yllä. Teen itse ihmissuhdetyötä, jossa olen jatkuvasti ihmisten kanssa tekemisissä, joten kaverini valikoituvat, saati sitten ystävät.
Chattimaailmasta ei kannata lähteä etsimään tarkoitushakuisesti ystäviä, mutta hyväntuulisena, kevyenä, rentona rupattelu/höpöttelytuokioina ne ovat ihan mukavia joskus. Eikä sitä kannata ihmetellä jos ei sinne heti joukkoon sulaudu, eikä niiden juttuja aina ymmärrä. Kaikenlaisia kävijöitä riittää siellä kuten täälläkin. Olen kulkenut ja katsellut elämää monissa paikoissa ja monelta eri kantilta, mottoni on: "Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeään". Tämä antaa ihmeen paljon väljyyttä itselle ja toisille.
tulla koko ketjun aikana ensimmäinen määritelmä ystävyydestä.
Olen kuullut kyllä joidenkin ihmisten kutsuvan hyväksi ystäväkseen ihmistä, jonka kanssa ovat minun käsitykseni mukaan pikkuisen hyvän päivän tuttuja parempia kavereita.
Sellaisenkin ilmaisun olen kuullut, että "on se niin epäluotettava ystävä."
Kerran joku sanoi, että sellaiseen ystävään ei voi luottaa yhtään, joka kertoo kaikki asiat eteenpäin,mitä salaisuutena olen kertonut.
Mielestäni kaveri ja ystävä ja hyvä tuttava ovat aikalailla sama asia.
Tai sitten kellään ei voi olla paljon ystäviä, sillä eihän asioitaanvoi kertoa kuin todella harvoille...ei oikeastaan kenellekään.
Amerukkalaiset gangsterit listivät sellaisen pikkumafiooson, joka onnettomuudekseen rakastui.
"Mies, joka ei nuku yksin, ei ole luotettava."
Kaveruuden ja ystävyyden erottaa mielestäni jonkunmoinen panostus. Kavereiden suhteen se ei ole niin tärkeää, mutta ystävyys täytyy jollain lailla ensin ansaita tai tienata. Se taas edellyttää itseltä jotain panostusta tai pyyteetöntä uhrausta, jonka ei perustu materiaan. Kiinnitin huomiota tuohon mainitsemaasi "ystävyyssuhteiden solmimiseen". Ei kai niitä tuosta vaan solmita silloin kun sattuu huvittamaan, se on aika pitkä prosessi onnistuakseen.
mitä kirjoitit,taatto.ystävyyden eteen pitää tehdäkin jotakin.
minulla itselläni on päinvastainen ongelma,eli
miten pääsen "ystävästä"eroon....
Asiallisesti ja jätä leikinlaskut ym. kujeet pois. Fiksu ihminen havaitsee tuosta jo paljon. Hakeudu myös harrasteissa päinvastaiseen suuntaan. Älä riitele, vaan toimi tyylikkäästi.
tuntuu,ettei jaksa enää olla tyylikäs,kun hän ei näköjään tajua....
aloin keksimään tekosyitä ,ettei hän tulisi enää käymään,mutta kun hän huomasi että torjuin kyläilyt noin,hän tulee nykyisin soittamatta etukäteen!
se on välillä niin raivostuttavaa....:(
Tässä taas ollaan!:D
Pystyin olemaan avaamatta konetta lähes kahdeksan tuntia heräämiseni jälkeen.
Nyt kuitenkin oli aiiiiiiiivan pakko katsoa mitä täällä on puhuttu.
Tässä kone pirulaisessa on joku selittämätön vetovoima, joka saa avaamaan sen ja siinähän ollaan. Arkena kun ei ole mahdollisuutta päiväsaikaan , niin jää vähemmälle, mutta näin viikonlopuisin......!:(
Ajattelin kyllä, että jos joutuisi kirjoittelemaan vain ilman mitään vastakaikua, eli, ettei olisi ketään, joka lukee ja mahdollisesti vastaa niin viitsisikö sitä kirjoitella itselleen?
Minäkin olen muuten käynyt tänään sienessä ja nyt täytyisi alkaa perata niitä ja en tykkää yhtään!!!:((
Olin sentään koneelta pois monta tuntia välillä, marjojen keittelyä ja sen sellaista :))
Hmmmm..... mielenkiintoisia kirjoituksia täällä, minäkin taas sain kuvastani oikein paljon kehumisia :))))
Eli siis - rakas vihailijani ;DD on palannut lomilta, ehdinkin jo huolestua minne ihmeeseen hän on kadonnut :))
Nyt taitaa palsta rauha olla mennyttä, jos hän taas aloitta kaikkien kiusaamisen, toivotaan että se pysyy vain minun arvostelemisessani.
Olen kyllä ehdottomasti hänen suosikkinsa siinä lajissa :DDD
joku rekkautunut, tai muuten selvä nimimerkki, vai tuollainen kaikkein inhottavin parin sanan pätkä lauseesta?
Onko sinulla yhtään aavistusta, tai epäilyä kuka se voisi olla? Joku tuttu? Tai hullu joka on umpimähkään ottanut sinut hampaisiinsa?
Kannattaisi ehkä sivuuttaa täysin huomiotta.
Minäkin poimin tänään viinimarjoja, mutta taidan laittaa ne sellaisenaan pakkaseen ja keitellä talvellä.Kodissamme on sellainen vanhanaikainen puuhellakin ja talvipakkasella on mukava keittää sillä mehuja...saa lämpöä samalla ja on niin kodikasta kun hellassa on valkea.
puhumattakaan oikein rekisteröidystä nikistä - voihan sillä sellainenkin olla, mutta pusikosta nuo herjansa huutelee :)))
Onhan mulla pieni haju kuka se voisi olla, mutta eipä niitä epäijyksiä tänne viitsi kirjoitella.
Eikä se mua saa hikeentymään, vaikka niin usein luuleekin - kuten kirjoitin joskus, antaa kaikkien kukkien kukkia vaan :DDD
Jos hyvä mieli hänelle tuosta huutelusta tulee, niin sittenhän minäkin olen sentään jollekin hyvän mielen antanut, ja palsta on täyttänyt tarkoituksensa - eikös täällä sen kivan ajankulunn takia olla :)) :))
Niin muuten HUOMENTA ja hauskaa sunnuntaipäivää...
Tulihan vihdon se kaivattu mitali Suomellekin eilen, vaikka jo tuntui että ei mitään tule:))
Oli minunkin ihan pakko kisat katsoa, sen verran jännäksi meni, ei ne muuten ole niin paljoa kiinnostaneet, kun suomalaisilla on ollut niin huono menestys...
Hyvä Evilän Tommi - tuttu poika vuosien takaa, muistan hyvin kuinka hän pienenä poikana oman poikani kanssa harjoitteli - eipä tullut meidän pojasta pituushyppääjää, mutta Tommi pääsee vielä pitkälle !!!!!!!!
Hauska tyyppi muutenkin :))
valtasi, tai oikeastaan ei se ihme ole, sillä urheilijat kiinnostavat ja yleensä julkkikset jossain määrin ketä tahansa.
Oliko se Evilän Tommi lapsena ja nuorena "koristeellinen", eli ketjuja ja sellaista vähän tyttömäistä krääsää.
En minä vieroksu sellaista, mutta ainakin nämä meidän kotoiset urheilijamörököllimme ovat aika pelkistetyjä ulkoiselta olemukseltaan. Yleensä lyhyt tukka ja ei juuri koruja.
sitten muutin toiselle paikkakunnalle, edellisessä paikassa olin asunut yli kolmekymmentävuotta.
Kaikki ystävät jäi sinne, uusia en ole halunnut hankkia, käyn silloin tällöin vanhoja ystäviä katsomassa ja he minua.
Minulla on laaja suku ja sukulaisten kanssa hyvät välit joten pidämme usein yhteyttä ja käymme toistemme luona.
Vanhempani sairastavat ja vaativat oman osansa, joskus huomaan etten ole pariin kuukauteen ollut viikonloppua kotona.
Nyt olen lomalla ja tällähetkellä kotona.
Ihanaa laiskottelua, romaani kesken, koti tänään siivottu, marjapiirakka tuoksuu keittiössä.
Nyt en kaipaa ketään seurakseni, huomenna tulevat kaikki lapset syömään.