Olen ollut nyt pari vuotta reservissä ja tahtoisin tuoda tänne erään mielipiteen Suomen armeijasta.
Ensinnäkin olen vain tykkimies joten turha tulla vauhkoamaan jostain natsista tai hyvävelijärjestelmän upseerista.
Tuolloin kun olin intissä minua vitutti niinkuin ketä tahansa. Milloin vitutti idootit toverit tai vähäjärkiset alikessut/koksut. Edelleenkin olen sitämieltä että patterini alikessuista/koksuista puolella oli kaksi vasenta kättä ja peukalot keskella kämmentä. Edelleenkin olen myös sitä mieltä että se toinen puoli pärjäsi loistavasti ja edelleenkin totean että vaikka 20% patterini tykäreistä oli aivonsa pihalle dokanneita hyvinkääläisiä dorkia niin silti sain sieltä myös helvetin hyviä kavereita joiden kanssa hengailen vieläkin.
Jokatapauksessa kaikkine vikoineen intti on ihan ok mesta ja olen huomannut ,että tahdon takaisin sinne. Katsokaapas idiootteja ja ammattitaidottomia dillejä on kaikkialla ja niistä ei pääse eroon missään.
Osa kavereistani on sivareita ja puolet heistä on kouluttamattomia, laiskoja, työttömiä, pateettisia luusereita. Kun taas toinen puoli on vastuuntuntoisia kunnon kansalaisia. Tunnen myös reservin miehistöä aliupseereita ja upseereita jotka ovat täysiä luuserei9ta ja myöskin niitä jotka pärjäävät.
Kaipuuni sinne takaisin johtuu siitä että siellä sai tuntea suunnatonta vitutusta ja sitten yhtä'kkiä sodeauto tulee ja tunnetkin suunnatonta nautintoa kun suussa on munkkia:D Juurikin se vitutuksen ja hyvien fiiliksien välinen kontrasti on se joka tuo tunteen siitä että elää. Täällä reservissä päivät, viikot,kuukaudet ja vuodet vierivät samanlaisina tylsistyttäen ja näivettäen ihmisen henkisesti.
Tahdon takaisin sinne
Ensinnäkin olen vain tykkimies joten turha tulla vauhkoamaan jostain natsista tai hyvävelijärjestelmän upseerista.
Tuolloin kun olin intissä minua vitutti niinkuin ketä tahansa. Milloin vitutti idootit toverit tai vähäjärkiset alikessut/koksut. Edelleenkin olen sitämieltä että patterini alikessuista/koksuista puolella oli kaksi vasenta kättä ja peukalot keskella kämmentä. Edelleenkin olen myös sitä mieltä että se toinen puoli pärjäsi loistavasti ja edelleenkin totean että vaikka 20% patterini tykäreistä oli aivonsa pihalle dokanneita hyvinkääläisiä dorkia niin silti sain sieltä myös helvetin hyviä kavereita joiden kanssa hengailen vieläkin.
Jokatapauksessa kaikkine vikoineen intti on ihan ok mesta ja olen huomannut ,että tahdon takaisin sinne. Katsokaapas idiootteja ja ammattitaidottomia dillejä on kaikkialla ja niistä ei pääse eroon missään.
Osa kavereistani on sivareita ja puolet heistä on kouluttamattomia, laiskoja, työttömiä, pateettisia luusereita. Kun taas toinen puoli on vastuuntuntoisia kunnon kansalaisia. Tunnen myös reservin miehistöä aliupseereita ja upseereita jotka ovat täysiä luuserei9ta ja myöskin niitä jotka pärjäävät.
Kaipuuni sinne takaisin johtuu siitä että siellä sai tuntea suunnatonta vitutusta ja sitten yhtä'kkiä sodeauto tulee ja tunnetkin suunnatonta nautintoa kun suussa on munkkia:D Juurikin se vitutuksen ja hyvien fiiliksien välinen kontrasti on se joka tuo tunteen siitä että elää. Täällä reservissä päivät, viikot,kuukaudet ja vuodet vierivät samanlaisina tylsistyttäen ja näivettäen ihmisen henkisesti.
Tahdon takaisin sinne
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä olen kanssa kokenut ihan samalla tavalla. Armeijassa tunsi elävänsä.
"Armeijassa tunsi elävänsä" kertoo paljon.