Täällä kaikki vaan valittaa, pelkää tai harmittelee kaikkia lapsen syntymään liittyviä asioita. Miks ihmeessä hankitte lapsia, jos se on kerran niin kamalaa? Ja tiedoksi että turha tähän viestiin on vastata, koska en tule sitä lukemaan. Ihmettelen vaan tätä valitusta. Älkää hankkiutuko raskaaksi tai hankkiko naistanne raskaaksi jos on niin vaikeeta. Oma moka.
Kyllä naurattaa..
Heh
201921
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
odotappas vuosia, niin itte olet lukemassa samoja palstoja mielenkiinnolla, kun odotat..
Tämä on kuin epävirallinen tukiryhmä (jos unohdetaan ne kaikki lapselliset ja asiattomat kommentit viestiketjusta).
elikkä elämässähän joutuu tekemään niitä epämukaviakin asioita,jonka tulet vielä huomaamaan.
Eikä tuo lapsen odotus ja synnyttäminen ole edes sieltä kamalimmasta päästä oleva moka,(ehkä fyysisesti kivuliaimmista kokemuksista monelle naiselle pahin kuitenkin...)
Ja älä väitä ettet lue vastauksia...ja vastaatkin todennäköisesti jollain toisella nimimerkillä...
Lapsen saaminen on ihana asia, siksi me lapsia haluamme. Mutta synnytys sattuu ja harva rakastaa kipua. Harva myöskään tykkää alapään repeämisestä tms. Useimpia ihmisiä myös pelottaa asiat, joita ei voi hallita ja joiden lopputuloksesta ei voi olla ihan täysin varma.(N. 6 naista Suomessakin kuolee vuodessa raskauden, synnytyksen tai siitä aiheutuvien komplikaatioiden takia, keskenmenoja tapahtuu, sikiö voi kuolla kohtuun vielä myöhemmässäkin vaiheessa, lapsi voi kuolla tai vaurioitua synnytyksessä jne.)
Jos sinä sairastuisit vakavasti, et varmaankaan haluaisi hoitoa, koska hoitotoimenpiteet saattaisivat tuottaa sinulle koviakin kipuja, etkä välttämättä voisi olla edes varma siitä, paranisitko hoidosta huolimatta. Etkä varmaan halua parisuhdetta saati mennä naimisiin, koska kumppanisihan saattaisi särkeä sydämesi tavalla tai toisella tai kuolla yllättäen kesken suurimman onnenne. Kannattaako sinun kouluttautuakaan ja hankkia itsellesi työpaikkaa...voithan joutua kiusatuksi opiskellessasi tai saada lähtöpassit kun työntekijöitä firmasta irtisanotaan ja silloin sinusta varmasti tuntuisi pahalta. Ei kannata tehdä mitään, missä ensin voi joutua pelkäämään ja kärsimäänkin, jotta saavuttaisi jotakin hyvää, eihän? Ja varsinkin kun sitäkään ei voi täysin varmasti tietää, että kaikki todella päättyisi hyvin...
Hyvä ystävä. Älä lue tätä palstaa, jos asia sinua harmittaa. Lue vaan niitä palstoja, jotka kiinnostavat sinua. Mitä tulet tänne meuhkaamaan ? Hölmö !
heh on sikäli oikeessa että tää valittaminen on kauheeta. vertaisryhmän tuki on sinäänsä tärkeetä mutta nyt toivon etten ois näitä lukenut. kaikkien kauhujuttujen ja repeämisien ja rintojen roikkumisesta kertovien äitien jutut kammottavat niin paljon että oon päättäny olla hankkimatta lapsia. ja varsinki ku lukee niit juttuja mis kerrotaan että seksielämä on kuihtunu tai yhdynnät harventunu ni se riipas kaikkein syvimmältä. taidan siis kallistua mieheni kannalle että niit lapsia ei ole eikä tule.. ne "sivuvaikutukset" ovat liian kamalia.
Kasva aikuiseksi ja tule sitten vasta lukemaan tätä palstaa! Eikä ne ole mitään kauhu juttuja vaan tosi asioita nämä rintojen riippumiset ja kivut ja repeämiset! Mitenköhän luulet itse tulleesi maailmaan? Keijun taikomana vai?
Mikä kellekin on tärkeintä!
Mutta voin vakuuta sinulle yhden asian: Kun olet viisikymppinen, eikä sinulla ole lapsia, etkä niitä voi enää saada, katso itseäsi peiliin siinä vaiheessa! Rintasi roikkuvat, kaulan alla oleva nahka ei ole enää teini-ikäisen veroinen, alapään limakalvot kuivuvat ja himot haihtuvat.... Olet silloin vain yksin, tai ehkä sen "miehesi" kanssa.... Meillä muilla sentään on lapset, jotka ilahduttavat päiväämme! Ja samanlaiset riippa rinnat ja kaulanahkat kuin sinullakin!
en todellakaan kuvittele tulleeni keijujen taikomana.. sanoin vaan että kauhistuttaa/pelottaa nuo kivut yms. onko siinä jotain väärää? ja jos katson paremmaksi, että en hanki lapsia, niin eikö se ole oma päätökseni? niin kuin itse sanoit "Mikä kellekin on tärkeintä!" sanot että vanhempana olen "vain yksin tai ehkä sen "miehesi" kanssa". miksi olisin yksin? minulla on ystävät, sukulaiset ja tosiaan se aviomies jonka jostain syystä laitoit lainausmerkkeihin (?)
en ymmärrä miksi hyökkäät mua vastaan. ole toki onnellinen omien lastesi kanssa, mutta jätä toiset rauhaan..
...herätellä sut tähän päivään siinä suhteessä, että jos pelkäät rintojesi rupeavan roikkumaan ja seksin vähenevän, niin se tapahtuu kumminkin vaikka et hankkisikaan lapsia! Ikä verottaa jokaista!
Eikä se ole sanottua, että seksi vähenee synnytyksien jälkeen! Meillä seksi on ollut upeampaa ja sitä on paljon useammin kuin ennen lapsia. Että se niistä "hirveistä sivuvaikutuksista".
Tajuatkohan yhtään mistä puhut, kun nämä synnytyksen "sivuvaikutukset" ovat niin hirveitä?!? Ainoa varma "sivuvaikutus" synnytyksessä on LAPSI! Oma lapsi, joka voittaa mennen tullen rintojen roikkumiset ja muut mainitsemasi "sivuvaikutukset".
Ja kipuihin on saatavana erittäin hyvät lääkitykset synnärillä ja jos synnytys pelottaa, niin on olemassa erilaisia pelkopoliklinikoita joissa saa apua ja pahimmassa pelkotapauksessa voidaan suorittaa pelon takia sektio!
Kuvastaa kyllä hyvin ajatusmaailmaasi tämä viimeinen kommenttisi "en ymmärrä miksi hyökkäät mua vastaan. ole toki onnellinen omien lastesi kanssa, mutta jätä toiset rauhaan..". Ensin valitat, ettet ikinä olisikaan halunnut lukea näitä synnytys juttuja ja sitten kun kertoo tosiasioita niin syytät hyökkäyksestä! Niinpä, en voi muuta sanoa kuin : kasva aikuiseksi! Eipä kannata tulla lukemaan osastoa, jonka nimikin on jo SYNNYTYS! Vai oletko todella niin lapsellinen, että luulet synnytyksen ja sen jälkeisen elämän olevan vain ruusuilla leijumista....
en todellakaan luule että synnytyksen jälkeinen elämä on ruusuilla tanssimista!! sehän tuli selväksi jo ensimmäisessä kommentissani, että minua KAUHISTUTTAA se miten rankkaa se voi olla! ja se minua juuri PELOTTAA!
eikä tarkoitukseni ollu valittaa kenellekään, jotka täällä kertovat noita juttuja. halusin vaan sanoa että niiden takia olen alkanut pelkäämään ihan hirveästi. ja kun sanoit ettei kannata tulla lukemaan osastoa "synnytys" jos mulla on tällainen "asenne", niin haloo! luin tätä osastoa juuri siksi koska ajattelin että lapset olisi mun juttu. mutta luettuani alkoi pelottaa niin paljon että tajusin ettei ole..
olisin halunnut joitakin rohkaisevia vastauksia, mutta nyt tuntuu siltä että turha tänne on tulla kertomaan peloistaan yms. kun vastaukseksi saa vain suivaantuneita kommentteja.
luulin tosiaan että tämä on jokin tukiryhmä, minne voi tulla kertomaan mitä tahansa..
...jos kauhistuttavia synnytyksen sivuvaikutuksia ovat rintojen roikkuminen ja repeäminen synnytyksessä sekä seksi elämän vähentyminen niin on todellakin hienoa, että et ole lasta hankkimassa!
Jos asenne on noin pinnallinen, eikä huomaa sitä juttua mikä lapsen syntymässä on, niin teet kyllä oikean ratkaisun olla tekemättä lapsia. Katsos, kun lapsi syntyy ja se nostetaan rinnalle syömään ensimmäistä kertaa, niin luuletko, että siinä vaiheessa tulee mieleen surkutella, että voi voi kun mun rintani nyt alkaa riippumaan! Tai voi voi, kun lapsi voi valvottaa yöllä eikä himoja olekaan seksiä kohtaan? Tai voi voi kun mun jalkojen välistä on punnerrettu yli nelikilonen vauva ja on vähän paikat herkkänä synnytyksen takia, ei voikaan harrastaa yhdyntöjä?
Ihan oikeasti, mieti asiaa nyt uudelleen ja sen jälkeen vasta puhu synnytyksen sivuvaikutuksista!! Ja sitä paitsi, tuo kauhistelu rintojen riippumista kohtaan, se tapahtuu sinulle viimeistään iän myötä kuitenkin!
Olet liian ankara. Jokaista nykyajan synnyttämätöntä vauvakuumeista (mahdollisesti) tulevaa äitiä yksinkertaisesti askarruttaa nuo(kin) asiat. Eikä vähiten sen takia että juuri viimeisen 10 vuoden aikana on ruvettu ääneen puhumaan näistä, esim. oma äitini on sitä mieltä että vauva syntyi maailmaan hups vaan vaikka totuus on että hän makasi 3 vuorokautta henkihieverissä pakko alatie synnytyksessä kunnes joku älysi tehdä sektion kun olin jo kuolemaisillani. Ja lisäksi hän on kärsinyt virtsankarkailusta siitä asti eli 30 vuotta. Hän ei välitä, koska hänen ikäisille on opetettu että näist äei puhuta, meidän aikana on toisin. Ei se varmasti tätä naista, jota kohtaan hyökkäsit ja sanoit että on hienoa jos hän ei saa lapsia (sietäisit saada noidannuolen siitä lausahduksesta), estä saamasta lapsia ja varmasti hänkin sitten myöhemmin hymähtelee, että kaikkea sitä tulikin ajateltua. Hän, kuten minäkin, ja varmaan sata muuta, ajatteli vaan kirjoitella "lämpimikseen" peloista, mitä kaikkia synnyttämiseen liittyy. Tässä vaiheessa, kun ei ole raskaana, ei valitettavasti (luonnollisesti) osaa eikä ole tarvettakaan ajatella asiaa sen kummemmin, kuin itsensä kannalta; siis lähtien olenko MINÄ sopiva äidiksi, olenko MINÄ sopiva äidiksi juuri nyt, mitä MINULLE tapahtuu jos tulen äidiksi ja miten MINUN elämäni muuttuu jos ulen äidiksi. Ei se ole itsekkyyttä, lapsellisuutta, saati asenteellisuutta. Se on nykyaikaista naiskuvan vääristymästä johtuvaa ajattelua omasta itsestä uudessa tilanteessa.
Voiko paremmin sanoa?! "Se on nykyaikaista naiskuvan vääristymästä johtuvaa ajattelua omasta itsestä uudessa tilanteessa." Niin mikä naisessa on tärkeintä nykyaikana? Synnytyksen jälkeen pelottaa se, että rinnat alkaa roikkua?!? Salli mun nauraa!!!
Jos synnytyksen sivuhaitat ovat, kuten tuo nimimerkki Kadri kirjoitti, riippuvat rinnat ja seksi elämän vähentyminen, niin on ihan hienoa, ettei silloin hanki lasta! Mutta kannattaisi myöskin silloin, kun tuollaisia päättömyyksiä laukoo, miettiä sitä, mitä ikä tuo tullessaan! Se tuo ne riippuvat rinnat ja seksi elämän vähentymisen.
En oikein ymmärrä sitä, että ensin haluttaisiin lasta ja sitten kun hoksataan se, että siitähän tulee muuten riippu rinnat, niin sitten ei halutakaan! Pinnallista vai ei?! Mielestäni juurikin sitä. Ja sen tämä nimimerkki Kadri toi hyvin esiin ensimmäisessä viestissään.
...nimimerkillä Oh-hoh! on aika pitkälti kirjoituksissaan asiaa, vaikka se teistä synnyttämättömistä voi tuntua hyökkäykseltä teitä kohtaan. Ja kannattaisi lukea kirjoitukset tarkemmin, eihän hän sanonut tuolle Kadrille, että on hienoa jos hän ei saa lapsia, vaan aivan jotain muuta. Sietäisit saada noidannuolen selkääsi toisten kirjoitusten vääristelystä.
Enkä kyllä minäkään ymmärrä sitä, että synnytyspelkona on rintojen rupeaminen roikkumaan. Synnytyksessä on niin paljon suuremmasta asiasta kyse kuin niistä rinnoista! :-P
Mutta eihän kenellekään vasta äidiksi tulo iässä ole aiheellista eikä tarpeellista pohtia mitä MINUSTA tulee kun olen vanha, sehän on absurdia.
Tai mistäs minä tiedän, mitä muut miettivät, minä en ainakaan tässä 30 -vuotiaana rupea miettimään miltä näytän 60- vuotiaana, sitä milät näytän mahdollisesti akhden vuoden kuluttua, kylläkin. En toki niin, että hankin/ en hanki lapsia sillä perusteella mitä ko tapahtuma MINUN ruumiilleni tekee, mutta mietin kuitenkin. Such is life. Otat asian liian rankasti(mikä on hassua, sinullahan kai lapsi jo on joten miksi enää mietit näitä).
En vääristellyt mitään, tässä on suora lainaus
"on todellakin hienoa, että et ole lasta
hankkimassa! "
Kadri ei kai myöskään puhunut mistään synnytyspelosta joka on rintoihin liittyvä vaan yleisestä pelosta mitä synnyttäminen omalle itselle tekee.. olenko väärässä? Minusta sinä vääristelet hänen puhettaan.
Synnytyksessä on kysymys poaljon suuremmasta asiasta kuin rinnoista, totta, mutta myös niistä, eikö vain?
...taas kerran sinultakin!
"kaikkien kauhujuttujen ja repeämisien ja rintojen roikkumisesta kertovien äitien jutut kammottavat niin paljon että oon päättäny olla hankkimatta lapsia." Tämä on suora lainaus Kadriinalta. Mielestäni hän siinä aivan suoraan sanoo yhdeksi syyksi siihen että ei hanki lapsia RINTOJEN RIIPPUMISEN!
Ja jos väität, että et vääristellyt edellisessä viestissä mitään, niin luehan ne uudelleen! Väitit, että nimimerkki Oh-hoh! oli kirjoittanut, että on hienoa että et saa lasta! Mutta kuten itse suoran lainauksen teit, hän oli kirjoittanut, että et ole lasta hankkimassa.
Lapsettomuudestä kärsivät eivät saa lasta, ne jotka käyttävät esim. ehkäisyä eivät ole hankkimassa lasta! Siinä on vissi ero!
Kuten jossakin noista viesteissäsi ihmettelit, että miksi pitäisi miettiä sitä miltä näyttää esim 60 vuotiaana? No miksi teidän synnyttämättömien täytyy miettiä sitä miltä näyttää synnytyksen jälkeen?
Sitäpaitsi, on todella kornia se, mitä viimeiseksi kirjoitat viestissäsi: "Synnytyksessä on kysymys poaljon suuremmasta asiasta kuin rinnoista, totta, mutta myös niistä, eikö vain?". Tämä kuvastaa todellakin sitä, mitä mielestäni Kadriinallakin on ajatuksena. Kun ei asiasta tiedä mitään, niin voi voi! Ja jos ne rinnat ovat niin tärkeät, että pelkää oman lapsen pilaavan ne, niin rupeaa mietityttämään oikeasti se, että onko silloin edes sovelias vanhemmaksi.
Koska silloin kun syntyy lapsi, vaimo muuttuu äidiksi ja mies isäksi. Silloin alkaa vanhemmuus, joka ei ole rintojen riippumisesta kiinni. Äiti on nainen, jolla minusta on hyvin ihailtavat kunniamerkit: riippuvat rinnat, raskausarvet, ja vatsa makkara!
Halusin vaan tuoda uuden näkökulman tähän juttuun...
Hyvin menneistä synnytyksistä ei juurikaan keskustelupalstoilla kirjoitella. Melkein kaikki jutut on vaan näitä "repesin totaalisesti"-juttuja. Ja ymmärtäähän sen, että nämä ihmiset tarvitsevat kanavan tunteidensa purkaamiseen.
Tietääkseni hyvin menneitä synnytyksiä on kuitenkin aika paljon enemmän, joten ei tarvitse olla mitenkään erityisen onnekas, jos synnytys on sujunut ilman suurempia ongelmia. Kipu kuuluu synnytykseen olennaisesti, sillä se edesauttaa lapsen syntymää. Kipua voidaan kuitenkin lievittää ja "taikoa jopa olemattomiin".Kipu kuitenkin lakkaa ennemmin tai myöhemmin...
Ne muuut sivuvaikutukset on ihan yksilöllisiä, jotkut asiat on pään sisäisiä ja ihan omasta motivaatiosta kiinni, toisista asioista toipuu hitaammiin. Ei sitä koskaan tiedä, miten itselle käy...
Tsemppiä, mitä sitten ikinä päätätkään!
ehkä olisi ollut parempi etten puuttuisi tähän keskusteluun, mutta en voi koska satun juuri tutkimaan synnytyspelkoa ja sen aiheuttajia ja uskoisin tuhansien sivujen ja melkein sadan tutkimuksen perusteella tietäväni aiheesta jotain.
Lähes jokainen raskaana oleva nainen jännittää synnytystä, ja suomalaisen tutkimuksen mukaan 78% naisista kokee raskauteen ja synnytykseen liittyviä suoranaisia pelkoja .
Eniten itse synnytyksessä pelättiin kipua, synnytyksen pitkää kestoa ja paniikkiin joutumista synnytyksen aikana. Äidin ja lapsen hyvinvointiin liittyviä pelkoja oli, että synnyttää kuolleen lapsen, lapsi vammautuu synnytyksen aikana tai on sairas tai vammainen syntyessään tai äiti repeytyy pahasti synnytyksen aikana. Henkilökuntaan liittyviä olivat pelot epäystävällisestä synnytyssairaalan henkilökunnasta, pelko ettei saa osallistua päätöksentekoon synnytyksessä, pelko yksinjäämisestä synnytyksen aikana ja pelko, että esittää henkilökunnan mielestä tyhmiä kysymyksiä. Perhe-elämään liittyviä olivat taas pelot ongelmista parisuhteessa ja seksuaalisuudessa sekä lapsen hoitamiseen liittyvät pelot. Suuri osa pelkäsi myös joutumista hätäkeisarinleikkaukseen.
Pelolle altisti erityisesti pessimistinen luonne ja usko siihen, että on aina huono-onninen. Toisten kertomat ja lehdistä tai netistä luetut negatiiviset synnytys-, lapsenhoito- ja raskaus--kertomukset altistivat pelolle. Pelolle altisti myös terveyden-huoltohenkilöstöltä saadut huolestuttavat tiedot tai omat ammatilliset tiedot. Omat tai sukulaisilla esiintyvät sairaudet aiheuttivat pelkoa samoin aikaisempi lapsettomuus tai tieto jonkun tutun saamasta sairaasta, vammaisesta tai kuolleesta lapsesta.
Pelon taustalla vaikuttavia syitä olivat synnyttäneisyys, mutta myös perhe- ja työsuhteet, asuinpaikka, perhevalmennus, vaikeudet nykyraskaudessa ja suunniteltu keisarinleikkaus vaikuttavat pelkoihin. Kaikenlaiset pelot olivat kuitenkin tutkimusten mukaan toisaalta yleisempiä ensisynnyttäjillä kuin uudelleensynnyttäjillä.
Synnytykseen liittyvät pelot ilmenivät yleisimmin itkemisenä, pelosta puhumisena, unettomuutena. Peloilla on myös vaikutusta raskaana olevan jokapäiväiseen elämään, esimerkiksi suuri osa koki olevansa herkässä mielentilassa pelkojensa takia, osa myös laski sikiön liikkeitä useammin kuin on tarpeellista, koska pelkäsi lapsen lakkaavan liikkumasta. Osa oli myös muuttanut jokapäiväisiä rutiineja (syöminen, liikunta) raskauden takia tarpeellista enemmän. Suuri osa tutkituista oli pyytänyt keisarinleikkausta pelosta johtuen ja osa oli ajatellut pyytää keisarinleikkausta.
Tuossa siis nyt ihan laajojen tutkimusten tuottamaa tietoa. Netti ja lehdet (joissa on edes jonkinlainen sensurointi) vaikuttavat raskaanaolevien ajatuksiin. Osalle nämä lähteet voivat olla ainoat ja silloin niiden antama kuva synnytyksestä koetaan usein totena ja ymmärrettävää on, että ne saattavat aiheuttaa pelkoa sekä ajatuksia lasten hankinnasta noin ylipäätänsäkin.
Kannattaa kuitenkin panna jäitä hattuun ja miettiä, onko nettitotuus aina sitä ainoata totuutta vai onko se joidenkin keino purkaa omaa pahaa oloaan (ihan hyväksyttävää sekin). Totuus on kuitenkin, että paha kello kauas kuuluu, hyvä ei minnekään joten hyviäkin synnytyksiä on (kuten synnäreiden lahjoja pullollaan olevat kansliat kertovat), suurin osa ei repeä synnytyksissä, suuren osan rinnat eivät rupsahda imetyksestä ja itseasiassa valtaosan seksuaalisuus on parantunut synnytyksen jälkeen.
Aina löytyy joku joka "ei jymmärrä" ja katsoo parhaaksi ojentaa toisia. "Heh"hille voisin kertoa, että kukin saa tehdä niin kuin haluaa,
- saa tulla raskaaksi, olla raskaana ja hankkia lapsia
- saa olla kiinnostunut, huolestunut, pelätä, valittaa, iloita, ja kokea kaikenlaisia tunteita
- saa kirjoittaa tälle palstalle ja lukea tätä palstaa
- saa pitää sinua ääliönä