tapasimme tytön kanssa vuosi sitten. elämme eri paikkakunnilla (väliä n.300km)ja jo välimatkankin takia suhteemme on kehittynyt kiireettömästi, pikku hiljaa toisiimme tutustuen. koska kummallakin on takanaan erilaisia ihmisuhdekuviota emme ole ajatelleetkaan rynnätä asioissa eteenpäin vaan tutkia mitä eteen tulee. tulemme hyvin toimeen keskenämme ja ajatus yhteisestä tulevaisuudesta on alkanut kiinnostaa kumpaakin .yhteen muuttamisen mahdollisuus on käynyt joskus keskusteluissamme esillä. kummallakin on kuitenkin elämät,työt,opiskelut ja asunnot eri puolilla suomea joten tilanteen muuttaminen, asuntojen myyminen,työpaikkojen jättäminen ja koko ruljanssi vaatii aikamoista miettimistä eikä ole ollut kuitenkaan vielä suhteemme tässä vaiheessa "realistinen" vaihtoehto.
no sitten käy niin e-pillerit pettävät.
tyttö ilmoittaa olevansa raskaana. aivan TÄYSIN yllättäen.
emme tunne toisiamme niin hyvin että mieleemme olisi vielä ollenkaan tullut ajatuksiakaan yhteisten lasten hankkimisesta, vastahan tutustumme toisiimme ja mietimme että onkohan tämä nyt se oikea. itse en ole vielä tavannut edes hänen vanhempiaan.
tyttö ilmoittaa että raskautta jatketaan, abortti ei ole vaihtoehto. yritän ymmärtää tilannetta: koitan keskustella asiasta. aikaisemmin järkevät ja "kypsät" keskustelumme tulevaisuudesta jäävät nyt asteelle "en voi vaan tehdä sitä, et voi tajuta".
miten kävi yhteisien suunnitelmiemme jotka olivat vasta kehittymässä siihen suuntaan että joskus olisimme pariskunta jolla olisi ehkä perusturvalliset edellytykset lapsien antaa syntyä? pidän itseäni arvoiltani ihan asiallisena ihmisenä ja olen aina ajatellut että lasten hankkiminen on kaunis asia ja tämän elämän päätarkoitus - sitten kun "elinympäristö" on sellainen johon lapsen voi hankkia. äkillisesti nämä hyvinä pitämäni arvot sivuutetaan minulta kysymättä!
nyt en tiedä loppujen lopuksi lapseni tulevasta äidistä juuri mitään. miten tämä nyt näin meni?
ihmissuhteemme kehittyminen tavallaan katkesi ilmoitukseen raskaudesta ja sen jatkamisesta. nyt en voi enää suhtautua tyttöön samoin kuin ennen. mielestäni hän ei ole enää itsenäisesti ajatteleva nykyaikainen tyttö jonka kanssa parisuhteemme oli kehittymässä ja johon olin rakastumassa. nyt hän on raskaana oleva nainen ajatuksineen. ihmissuhde ei enää olekaan minun ja tytön välinen juttu vaan siihen tuleekin nyt täysin yllätten kolmas, tärkeämpi henkilö.
en halua kuullostaa siltä että olisin raskauden keskeyttämisen kannalla. kyllä kai lapsi nykypäivänä jotenkin hoidetaan, huonommistakin lähtökohdista.
ihmettelen vaan sitä, kuinka tilanne ja ajatusmalli muuttuu täysin kuin salama kirkkaalta taivaalta. tyttö syö e-pillereitä ja vaikka katumuspillereitä ettei ei- suunniteltua raskautta pääsisi syntymään tähän elämäntilanteeseen. puhutaan turvallisuudesta, parisuhteesta, yksinhuoltajuudesta, taloudesta, ystävien lapsista ja niistä näistä. sitten kun vahingossa tapahtuu niin että raskaustesti näyttääkin positiivista, sivuutetaan kaikki aikaisemmin tehdyt suunnitelmat ja aletaankin yllättäen kasvattaa lasta! tosta noin vaan! tuntuu jotenkin aika löysin perustein tehdyltä valtavalta päätökseltä joka kaiken lisäksi sotii kaikkea aikaisemmin yhdessä puhuttua vastaan. haluaako tyttö todella olla sitä mieltä että hänen pintapuolisesti tuntemasta miehestä on tulossa hänen esikoislapsensa isä? näin ollen se voisi olla periaatteessa kuka tahansa, vai?entä jos aluillaan oleva ihmissuhde ei kestäkään koko raskausprosessia, emmehän tunne toisiamme "oikeasti" juurikaan. mitäs sitten? onko se lapselle hyvä vaihtoehto? ei mielestäni ainakaan niissä tapauksissa joita lähipiiristäni tunnen.
tokihan kaikki voi mennä aivan parhain päin. tässä nyt esittelen vaan tällaista yhdenlaista näkökulmaa aiheesta. minun mielipidettäni tosin ei tässä vaiheessa hormonimylläkkää enää kysellä.
no sitten käy niin e-pillerit pettävät.
tyttö ilmoittaa olevansa raskaana. aivan TÄYSIN yllättäen.
emme tunne toisiamme niin hyvin että mieleemme olisi vielä ollenkaan tullut ajatuksiakaan yhteisten lasten hankkimisesta, vastahan tutustumme toisiimme ja mietimme että onkohan tämä nyt se oikea. itse en ole vielä tavannut edes hänen vanhempiaan.
tyttö ilmoittaa että raskautta jatketaan, abortti ei ole vaihtoehto. yritän ymmärtää tilannetta: koitan keskustella asiasta. aikaisemmin järkevät ja "kypsät" keskustelumme tulevaisuudesta jäävät nyt asteelle "en voi vaan tehdä sitä, et voi tajuta".
miten kävi yhteisien suunnitelmiemme jotka olivat vasta kehittymässä siihen suuntaan että joskus olisimme pariskunta jolla olisi ehkä perusturvalliset edellytykset lapsien antaa syntyä? pidän itseäni arvoiltani ihan asiallisena ihmisenä ja olen aina ajatellut että lasten hankkiminen on kaunis asia ja tämän elämän päätarkoitus - sitten kun "elinympäristö" on sellainen johon lapsen voi hankkia. äkillisesti nämä hyvinä pitämäni arvot sivuutetaan minulta kysymättä!
nyt en tiedä loppujen lopuksi lapseni tulevasta äidistä juuri mitään. miten tämä nyt näin meni?
ihmissuhteemme kehittyminen tavallaan katkesi ilmoitukseen raskaudesta ja sen jatkamisesta. nyt en voi enää suhtautua tyttöön samoin kuin ennen. mielestäni hän ei ole enää itsenäisesti ajatteleva nykyaikainen tyttö jonka kanssa parisuhteemme oli kehittymässä ja johon olin rakastumassa. nyt hän on raskaana oleva nainen ajatuksineen. ihmissuhde ei enää olekaan minun ja tytön välinen juttu vaan siihen tuleekin nyt täysin yllätten kolmas, tärkeämpi henkilö.
en halua kuullostaa siltä että olisin raskauden keskeyttämisen kannalla. kyllä kai lapsi nykypäivänä jotenkin hoidetaan, huonommistakin lähtökohdista.
ihmettelen vaan sitä, kuinka tilanne ja ajatusmalli muuttuu täysin kuin salama kirkkaalta taivaalta. tyttö syö e-pillereitä ja vaikka katumuspillereitä ettei ei- suunniteltua raskautta pääsisi syntymään tähän elämäntilanteeseen. puhutaan turvallisuudesta, parisuhteesta, yksinhuoltajuudesta, taloudesta, ystävien lapsista ja niistä näistä. sitten kun vahingossa tapahtuu niin että raskaustesti näyttääkin positiivista, sivuutetaan kaikki aikaisemmin tehdyt suunnitelmat ja aletaankin yllättäen kasvattaa lasta! tosta noin vaan! tuntuu jotenkin aika löysin perustein tehdyltä valtavalta päätökseltä joka kaiken lisäksi sotii kaikkea aikaisemmin yhdessä puhuttua vastaan. haluaako tyttö todella olla sitä mieltä että hänen pintapuolisesti tuntemasta miehestä on tulossa hänen esikoislapsensa isä? näin ollen se voisi olla periaatteessa kuka tahansa, vai?entä jos aluillaan oleva ihmissuhde ei kestäkään koko raskausprosessia, emmehän tunne toisiamme "oikeasti" juurikaan. mitäs sitten? onko se lapselle hyvä vaihtoehto? ei mielestäni ainakaan niissä tapauksissa joita lähipiiristäni tunnen.
tokihan kaikki voi mennä aivan parhain päin. tässä nyt esittelen vaan tällaista yhdenlaista näkökulmaa aiheesta. minun mielipidettäni tosin ei tässä vaiheessa hormonimylläkkää enää kysellä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
että vahingossa?Mikäs e-pillereiden prosentuaalinen pitävyys olikaan?Ja jos ne muistaa ottaa,niin aika harvinaista pitäis olla että pettää...Tai sitten te satuitte,just siihen vähemmistö prosenttiin,että pillerit pettää...
Minä tulin raskaaksi käytettyäni vasta vähän aikaa e-pillereitä. sain nisstä pahoinvointia ja oksentelua. Miehen mielestä kaikki on minun vikaani. Uhkaili tekevänsä itsemurhan, jos en tekisi aborttia. Jatkoi tätä painostamistaan 4kk asti. Sairasta. Kaksi ihmistä on lasta ollut "tekemässä". Ja vastuu on molemmilla. Mies alkoi käyttä uni-ja mielialalääkkeitä. Koska minä pilaan hänen elämänsä. Enää ei raksta, ja myöhemmin sanoi, ettei ollut koskaan rakastanutkaan. Oikea peräkammarinpoika, asuu äitinsä kanssa, vaikka on jo 30. Laittoi poliisin soittamaan minulle, koska olin "ahdistellut" häntä, (ei vastannut tekstareihin, puhuin hänen siskonsa kanssa jne) Empä voi muuta sanoa näin jälkeenpäin, kuin että henkisesti raskasta aikaa oli raskauden alku. Ja yrittäkää miehet ymmärtää, miten mahdotonta, voi olla abortti ajatuksenakin naiselle.
E-pillerit voivat tietenkin "pettää", jos ne eivät sovi käyttäjälle aiheuttaen esimerkiksi oksentelua. Silloinhan pilleri voi vereen imeytymisen sijasta tulla oksennuksen mukana pois. Ikävä juttu tietenkin teille, mutta tällä tarkoitan sitä, että e-pillerit ovat käyttäjälleen sopivina ja oikein käytettynä erittäin hyvä ja luotettava ehkäisykeino. Eivät ne niin usein petä, kuin puhutaan. Aika usein on varmasti kyse yksipuolisesta päätöksestä tai toiveesta saada lapsi.
Ihan ensimmäisenä tuli mieleen viestiäsi lukiessa, että minkäköhän ikäisiä olette. Jos on jo työt ja asunnot ja muut, niin voisiko olla mahdollista, että tyttöystävälläsi on painanut vauvakuumekin päälle? Nainen kun olen, niin tiedän sen olevan melko riivattu tauti ja joitain ihmisiä se johtaa ihmeellisiin tekoihin. Tapauksia, joissa mies on huijattu isäksi, on pilvin pimein. Yhteiskuntamme, jossa pidetään hienona pitkää nuoruutta, elämän vakiinnuttamista ennen lasten hankintaa ja syvää tunnerakastumista, tekee entistä haastavammaksi ja usein kiireellisemmäksi löytää perheen perustamiseen sopiva kumppani. Ja lisäksi miehen asema näissä on hankala, kun taas yksinhuoltajuus ei ole mikään leimaava asia ja sitä tuetaankin yhteiskunnan puolelta ihan hyvin. Voisit siis miettiä tätä asiaa ihan tämmöisiltä rationaalisiltakin kanteilta.
Minusta olet ymmärtänyt tärkeän asian, kun näet ihmisen erilaisena, kun hän oli sinua kiinnostava tyttöystävä ja nyt vauvaa odottava nainen. Esitit myös muita tärkeitä kysymyksiä, joihin minä en osaa eikä varmaan kukaan muukaan osaa täällä vastata.
Lapsen syntymä on mieletön juttu. Parisuhde on kuitenkin vähän eri asia. Minä miettisin tarkkaan suhdettani kuvaamasi kaltaiseen ihmiseen. Aina on mahdollisuus siihenkin, että tilanteenne ratkeaisi sillä tavalla perinteisesti yhteiskunnan odottamalla tavalla. Toisaalta lapsen syntyminen vaikuttaa jo toisiinsa sitoutuneiden ja yhdessä lapsen tervetulleeksi toivottaneidenkin parisuhteeseen paljon. Saat varmasti ulkopuolisilta neuvoja, vaatimuksia ja miehenä varman pahanilkistä panetteluakin. Mieti näistä huolimatta omaa elämääsi, siitä sinä olet nimittäin tekemässä päätöstä. Lapsen syntymä tekee sinusta isän, mutta voit itse päättää millaisen isän roolin otat.
Tässä keskusteluita läheltä liipaten:
http://www.nicehouse.fi/omahuone/yhkeskustelu/nayta.php?id=2723
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000009583614
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgicategory=1000000000000005&conference=2000000000000009&posting=22000000003726169
http://keskustelu.soneraplaza.fi/thread.jsp?forum=150&thread=1321361
Lue isä-juttuja ja mies-juttuja netistä:
http://www.helistin.fi/?page=0160665
http://www.insp.fi/tussaa/insp.nsf/0/8cf408e489d5696cc22566c800445dce?OpenDocument
http://www.turunsanomat.fi/verkkolehti/?ts=1,4:12:0:0,4:12:1:1:2005-07-10,4:313485,1:0:0:0:0:
http://www.nicehouse.fi/lastenhu/odotus/vanhemma/vanhemma.htm
http://rankkajatka.fi/isyysneuvola/tietopankki/isyys/isyys.html
http://www.suomenuusperheellistenliitto.fi/mariantuomi.htm
Pari tosi mielenkiintoista:
http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id=39&submit=displayDoc&documentId=63
http://www.uta.fi/~tlmihap/femu/vahinko.html
Sinun tehtävä on nyt miettiä kannatko vastuusi ja jos niin millä tavalla. Sanoit, että ihmettelet miksi tyttö haluaa pitää lapsen kun teidän suhteenne on mitä on, tätäkö sinä tarkoitit?
Luulen tietäväni syyn tähän, tyttö varmastikin ajattelee asiaa, mutta tärkeinpänä hän pitää lasta joka sisällään kasvaa ja sitä pystyykö yleensäkään tekemään aborttia tai kasvattamaan yksin tai kaksin.
Raskaana olevan nainen on itse vastuussa lapsesta, hän päättää jatkaako se kasvamista sisällään vai ei. Hän on päättänyt että pystyy ja voi kantaa lasta niin kauan kun lapsi syntyy, kasvattamaan tämän ja antamaan kaiken.
Olen äiti ja tiedän millaisessa pyörre myrskyssä raskaana oleva nainen on, ajatukset mitä nainen ajattelee lapsestaan ja rakkaus mikä äidin ja lapsen välillä on.
Edellinen kirjoitti että vauvakuume on pirullinen tauti ja se on totta, mutta tuskin sinun "naisystäväsi" tahalteen on jättänyt pillerit pois ja tullut tahalteen raskaaksi.
Varmasti kaikki naiset haluaa lapselleen isän, sen että lapsi saisi olla ja tavata biologista isäänsä ja niitä voi olla vain yksi, sinä.
Lapsi on iso asia, vastuu siitä ei kestä 18-vuotta vaan voi kestää enemmänkin. Kuinka pitkällä raskaus on? Sinuna soittaisin tytölle ja kertoisin kaiken mitä ajattelet, itse menisin kyllä käymään. Mietit ensin mitä haluat, vaikka suhteenne on niin alussa niin kyllä se siitä kehittyy eteenpäin jos on tarkoitus. Mutta lapsen takia ei kannata hammasta purra suhteessa jossa ei rakasta kumppania tms.
Luuri käteen ja juttele tytön kanssa, mutta älä painosta aborttiin jos siihen on vielä mahdollisuus, painostaminen on raskasta naiselle ja on väärin jos sen edessä tekee jotain mitä ei halua.
sää oot melko samallaisessa tilanteessa ku minä siis tavallaan.. minä tulin raskaaksi.eilen sain tietää.isä ei tiiä vielä..illalla tietää.nyt pelätään hänen regointia asiaan..mulla ei pitäny olla mahollisuutta tulla raskaaksi koska kohtuni on sairas..vieläkin on mahdollisuus saada keskenmeno..
olen nyt pohtinut yön läpeesä millä kannalla minä olen..ennenkö menen puhumaan isälle..olen kysynyt äidiltäni ja parhaalta ystävältäni neuvoa..he ovat sitä mieltä ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin pitäminen koska olen jo valmiiksi "sairas". nyt odotellaan isän mielipidettä.kupä hän ajattelisi noin järkevästi kuin sinä..että voitas keskustella mikä on järkevintä..voi nimittäin olla että se menee kesken tai että tää voi olla vika mahdollisuus tulla raskaaksi saatikka pitää lapsi..mutta mua pelottaa..pelottaa kamalasti että tänne tulloo sota.kaikki tuntuu mun syyltä.vaikka järkevästi ajatellen se ei voi olla mun syy.tuntuu että lääkärit petti mut.kyllähän mä pärjään yksinkin, mut en haluais luopua miehestä..entä jos hän jättää vaikka menen keskeyttämään.en usko että hän missään nimessä haluaa pitää tämän "ötökän" siksi minä sitä kutsun..pelkään kutsua lapseksi koska sen menettäinen sattuu jo nyt..
raskauden ilot ovat jo alkaneet näinkin varhan..kivaa istua vessassa pissilä joka puolentunin päästä.kivaa ku on nälkä ja ruoka maistuu tuhkalta..kivaa on tuntea syyllisyyttä tupakasta jonka minun keuhkoni vaativat..
sanon vaan että voimia sulle..toivon teille kaikkea hyvää..et ole ainoa jolla tuntuu vaihtoehdot olevan vähissä..teitpä mitä vaan..
Minulle kävi ihan samalla tavalla. Seurustelin ihanan miehen kanssa, ja ajattelin, että ehkä vietämme lopun elämäämme yhdessä, vaikka siitä ei puhuttu. Hän oli kiinnostunut minusta, auttoi ja kannusti kaikessa. Otti osaa unelmiini.
Sitten, ensimmäistä kertaa, olimme yhdynnässä ja kondomi repesi. Hän halusi, että haen "katumuspillerit", ja lupasin ajatella asiaa. Mutta vaikka en koskaan, ikinä, ole ollut äidillinen, enkä halunnut lapsia (olen 42-vuotias), ajatus mahdollisesta lapsesta äkkiä valtasi sydämeni niin, etten voinut tehdä asialle mitään. Odotin, ja tein aikanaan testin, ja positiivinenhan se oli. Mies oli shokissa. Ei halunnut isäksi 55-vuotiaana. Jätti minut yksin, ei soitellut enää, ei luvannut ottaa osaa millään tavalla lapsen elätykseen. Kehotti aborttiin.
Kolmen kuukauden päästä tuli keskenmeno. Olen helpottunut siitä.
Nyt mies on taas niin kiinnoostunut minusta...
On niin pahoillaan vuokseni...
Kun olin ollut niin innostunut lapsesta ja kaikkea.
Minulle tämän episodin tärkein tulos oli se, että se osoitti, miten paljon vastuuta mies oli halukas kantamaan, miten paljon hän todella välitti, kun häntä tarvitsin kaikkein eniten.
Sanot alkuperäisessä viestissäsi, että "ehkä kaikki vielä menee parhain päin". En lukenut kunnolla. Ajattelin, että aiot automaattisesti tytön jättää tässä tilanteessa.
Ja vaikka jättäisitkin, mitäpä se minulle kuuluu.
Voin kuvitella, miten erilaista se on miehelle; kaikki tapahtuu naisen ruumiin sisällä. Mies ei voi tehdä asialle mitään. Lapsi ei välttämättä edes tunnu omalta, ennenkuin vasta myöhemmin, ainakin silloin, kun suhde kumppaneiden välillä on vielä alkuasteillaan.
Toivon, että kaikki kääntyy parhain päin, teille kaikille.
syntyy. Monet miehet eivät oikein tunne lasta omakseen, ennenkuin se on noin vuoden vanha, ja alkaa liikkua ja puhua.
Eräälle yst♪2välleni kävi niin. Hänen naisystävänsä taisi puijata häntä, toivoen pääsevänsä naimisiin tumman, komean ja rikkaan miehen kanssa. Ei päässty, mutta lapsi on nyt ystäväni silmäterä, eikä hän voi ajatellakaan elämää ilman pientä poikaansa.
Ei elämää aina voi suunnitella, ja sittenkin se saattaa sujua hienosti lopussa.
En muistanut tarkistaa viestiäni, ennenkuin lähetin sen.
Tosi vaikea kuvio teille on syntynyt. Kaiken kaikkiaan pitänee todeta, että mikään ehkäisy ei ole 100%sen varma. Jopa steriloidulla naisella voi alkaa raskaus yllättäen. Siksi kannattaa sukupuolisuhteissa olla joka tilanteessa varovainen.
Ja mieluummin kannattaisi alkaa tutustumaan ihmiseen sieltä yläpään kautta, keskustella ajatuksista, tulla ystäviksi ja ehkä rakastua, ja sitten vasta joskus kun aika on sopiva siirtyä intiimimpään suhteeseen. Silloin ei tulisi tämän kaltaisia ongelmia, että huomaat jonain päivänä olevasi sellaisen naisen lapsen isä, josta et tiedä mitään tai jonka kanssa et välttämättä halunnut mitään.
Ehdottaisin, että sen sijasta saako lapsen elämä jatkua, keskustelisitte siitä, miten lapsen elämä ja myös teidän elämänne (joko yhdessä tai erillään) voisi jatkua. Jos koet tarpeelliseksi ota yhteyttä www.ituprojekti.net -sivuilla mainittuun neuvontanumeroon. Saat keskustelutukea ja ihan asiatietoa eri vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista. Parhaiten sinä ja tyttöystäväsi selviätte tästä ongemasta, jos lasta ei abortoida, koska silloin tulee molemmille syyllisyyttä ja kenties muitakin oireita (katso lisää em. sivulta). Abortin vuoksi ko. naisilla ja heitä painostaneilla henkilöillä on usein samansuuntaisia psyykkisiä ja ihmissuhdeongelmia. Niitä en kummallekaan teille toivoisi. Jos päätätte antaa lapsen adoptioon tai kasvatuslapseksi, saatte aikaa miettiä, eikä ole sellaista kiirettä toimia.
t. Lianna
"Jos päätätte antaa lapsen adoptioon tai kasvatuslapseksi, saatte aikaa miettiä, eikä ole sellaista kiirettä toimia."
Halloo!?! Jos antaa lapsen adoptioon, niin se päätös on pysyvä ikuisesti ja aamen. Sen jälkeen miettimisellä ei ole enää mitään väliä, sillä lapsi on juridisesti saanut uudet vanhemmat. Biologisille vanhemmille ei anneta edes mitään tietoja lapsesta (ei uutta nimeä, ei asuinpaikkaa, ei kuulumisia, ei harrastuksia, ei koulutusvalintoja, ei mitään).
Ehkä hän tarkoitti, että voi ainakin sen yhdeksän kuukautta miettiä, antaako lapsen pois vai pitääkö sen sitten, jos ja kun se syntyy.
Voi kun tuo "ituprojekti"-lauma jättäisi ihmiset rauhaan syyllistämisineen. Mutta he tuputtavat sitä joka ketjussa.
Lianna kirjoitti:
>Abortin vuoksi ko. naisilla ja heitä >painostaneilla henkilöillä on usein >samansuuntaisia psyykkisiä ja >ihmissuhdeongelmia. Niitä en kummallekaan teille >toivoisi. Jos päätätte antaa lapsen adoptioon >tai kasvatuslapseksi, saatte aikaa miettiä, eikä >ole sellaista kiirettä toimia.
voivoi... lapsen antaminen adoptioon on äidille ja muillekin läheisille aivan helvetillinen tilanne. voin taata että se vasta psyykkisiä juttuja aiheuttakin. nim. itsemurhayritys perheessä
kun äiti antaa lapsensa pois, alkaa katumaan sitä myöhemmin niin eipä siinä voi enään mitään tehdä.
Lopputulos: mielenterveys ongelmainen joka ei luultavasti saa hoitoa. On kuulkaas tapauksia jossa nainen itse kävelee omin jaloin hoitoa pyytämään ja hänelle sanotaan että sitä ei hänelle anneta.
Tulos tässä tapauksessa: itsemurha ja leskimies sekä kaksi pientä äiditöntä lasta. Kyse ei tosin ollut adoptiosta.
Ihmissuhteet on aina koukeroisia, ne ei mene niinkuin on suunniteltu, ne on monasti toiveita ja haaveita.
Tulette hyvin toimeen ja teillä on ollut yhteistä tulevaisuuden suunnittelua. Sitten tulee se, mitä ei suunniteltu. Se voisi olla yhtä hyvin esim. toisen vakava loukkaantuminen ja vikka elinikäinen invaliditeetti. Kysymys onkin nyt siitä tahdonko kaiken keskellä ottaa oman vastuun kulkea rinnalla, tukea ja auttaa toista. Tässä tilanteessa nähdään kypsyys ja rakkaus. Rakkaus kestää vastoinkäymisen, siinä ei etsi enää omaansa vaan toisen parasta.
Olette tutustuneet vasta toisiinne ja kuitenkin teillä on ollut seksi suhde. Vastuu on silloin molemmilla. Ja sinun isä on nyt vaikea hyväksyä sitä että olet nyt jo todella isä. Se pieni vauva mikä on tulossa on sinun lapsesi ja vain haluaa nyt tähän maailmaan. Tiedän että sinua pelottaa ja varmasti suututtaakin, tulihan tämä niin yllättäin.
Tyttö rakastaa sinua ja haluaa pitää lapsesi, kertoo myös siitä että hän on todella kypsä äidiksi. Jos on kypsä seksiin on myös kypsä isäksi ja äidiksi. Luonto on sen näin määrännyt. Seksi vain on meille ihmisille "harraste" ja se tuo tullessaan seuraukset. Siksi tulisi voida ajatella seurauksia ja ottaa niistä vastuu. Pieni vauva joka on tulossa ei ole tähän millään lailla syypää, vaan tulee rakkauden hedelmästä joka syntyy kahden ihmisen välillä.
Sanot että nämä sinulta pitämät hyvät arvot äkillisesti sivuutetaan. Ne ovat vain nyt siinä sinun edessäsi, vastaustasi odottamassa.
Tyttösi ajattelee todella itsenäisesti ja kypsästi ja ottaa vastuun, se vain on yksin raskas kantaa. Silti uskon että hän on onnelinen synnyttäessään ja saadessaan lapsen, onhan hän sinun lapsesi, tyttö tai poika.
Koet myös mustasukkaisuutta pienokaisen läsnäolosta, koska hän on nyt ilmaantunut teidän väliin. Hän syntyi kun te rakastitte. Toivoisin että voisit nähdä myös tämän puolen. Jos aborttiin päädytään tämä pieni vauvan alku on myös sinun oma pieni kuollut tyttö tai poika. Se on tosiasia. Siksi näitä abortin jälkeisiä tunnetiloja tulee, masennusta, syyllisyyttä, häpeää, ihmissuhdevaikeuksia,vaikeuksia parisuhteessa.....koska on kysymys ihmisestä kun keskeytys tehdään.
Tunteet on vain johonkin jäädytettävä ja yritettävä jatkaa...se on kovaa aikaa jopa vuosikymmeniä, se asia ei vanhene mielestä....sieltä se tulee uudestaan esille kun syntyykin itselle toivottu lapsi. Muistikuva siitä, että minullahan oli jo aikaisemmin...(minkähän ikäinen,näköinen nyt).
Elämää on vaikea ajatella jos miettii ettei tämä suhde kestä. Ota rohkea askel ja keskustele vielä asiasta, ole mies ja kanna vastuu kaikista niistä tapaamisista ja yhteisistä hetkistä joita olette keskenänne jakaneet, koska olet myös ollut osallinen siinä. On helppo jättää tyttö silloin kun vaikeudet tulee. Se kertoo vain siitä miten itsekkäitä me ihmiset ollaan. Otetaan mitä saadaan ja jos ei mene meidän mielemme mukaan heitetään pellolle, selvitköön itse.
Toivon sinulle isä asioiden selkiytymistä ja omalletunnolle vapautta asiasta, mitä sitten päätätkin tästä koko asiasta, onhan tässä asiassa sinullakin sanottavaa.