Neurologilla juuri kävin ja eri tutkimuksia määräsi MS ja epilepsia epäilyjen takia. Neurologi kysyi jaksanko töissä ja sanoin jaksavani.
Nyt kävin työterveydessä varaamassa sokerirasitustestiä ja haima testiä niin taas lääkäri kysyi jaksanko töissä ja sanoin jaksavani (pyysi kuitenkin heti tulla hakemaan sairaslomaa jos yhtään tuntuu siltä), mutta heti paluu matkalla töihin huiputti ja mieli oli pahana näitten kaikkien testien ja kokeiden ja odotuksen takia.
Pitäisikö kuitenkin pyytää sitä sairaslomaa niin saisi huilattua ja töistä tulee muutenkin paljon poissa oloja kokeiden takia (esim. nyt to pään MRI ja perään EEG)
Mitä mieltä olette?
Töissä keskittymiskyky nollassa ja ei huvita sit yhtään...mitä tässä tekisi?
Tunnen sit oloni kyllä laskaksi jos haen sitä sairaslomaa, mutta tosin tähän stressiin se kyllä auttaisi ja sairi nukuttua univelkoja pois...
Olitteko te silloin sairaslomalla, kun testeissä ravasitte ja odotitte diagnoosia tai ei diagnoosia?
Nyt kävin työterveydessä varaamassa sokerirasitustestiä ja haima testiä niin taas lääkäri kysyi jaksanko töissä ja sanoin jaksavani (pyysi kuitenkin heti tulla hakemaan sairaslomaa jos yhtään tuntuu siltä), mutta heti paluu matkalla töihin huiputti ja mieli oli pahana näitten kaikkien testien ja kokeiden ja odotuksen takia.
Pitäisikö kuitenkin pyytää sitä sairaslomaa niin saisi huilattua ja töistä tulee muutenkin paljon poissa oloja kokeiden takia (esim. nyt to pään MRI ja perään EEG)
Mitä mieltä olette?
Töissä keskittymiskyky nollassa ja ei huvita sit yhtään...mitä tässä tekisi?
Tunnen sit oloni kyllä laskaksi jos haen sitä sairaslomaa, mutta tosin tähän stressiin se kyllä auttaisi ja sairi nukuttua univelkoja pois...
Olitteko te silloin sairaslomalla, kun testeissä ravasitte ja odotitte diagnoosia tai ei diagnoosia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla MS-diagnoosi tehtiin aika vauhdilla, joten noiden tutkimusten aikana olin ihan vuodepotilaana. Ennen sitä TOISTA pahenemista oli kaikenlaista pientä, mieli oli maassa ja opiskelu lähes mahdotonta, kun ei pystynyt keskittymään mihinkään. Kaikesta huolimatta kävin sitkeästi koulussa ja iltaisin töissäkin, vaikka kumpikaan ei kiinnostanut ja olin aina väsynyt. Viimein se paheneminen sitten sieltä tulikin. Oli helpotus saada diagnoosi sen kitkuttelun jälkeen, ja vasta sitten annoin itselleni luvan levätä silloin kun siltä tuntuu. Vaatihan se parin kurssin pois jättämistä mutta oli ehdottomasti sen arvoista.
Minäkin tunsin itseni laiskaksi, kun aina oli opetettu, että työt tulee hoitaa ensin. Mutta mitäpä tässä elämässä enää on mieltä jos oman terveytensä uhalla pitää kuluttaa kaikki aikansa töissä, josta ei enää edes nauti. Jos ei töiden jälkeen kun viimein olisi aikaa, ole enää voimia tehdä mitään, mistä edes vähän pitää, ei tässä elämisessä enää ole mitään järkeä...
Tämähän oli vain minun mielipiteeni, mutta neuvoisin karsimaan turhan itsepäisyyden ja hakemaan saikkua jos siltä tuntuu!!! Töitä ehtii tehdä myöhemminkin, ellet kuluta itseäsi loppuun ennen sitä...
Hyvää loppu kesää!!!=)
Ehdottomasti sairaslomaa.Älä väsytä itseäsi liikaa.Itse olin slloin sairaalassa sisällä,kun tehtiin nämä kokeet.Olin tosi väsynyt.Oilin noin vuoden ollut sairaslomalla jo ennen tutkimuksia.Tämä on sellainen sairaus,että itsekkään ei osaa arvioda omia voimiaan.Se pahensi mun jaksamista ja koko kuntoa huomattavasti.Kaiken lisäksi salasin oireita loppuun saakka.Voimia!!