tää on pitkä juttu mutta aloitan alusta.
eli olen 21-vuotias nainen asun pienen koiran kanssa yksin kaksiossa. minulta vietiin toinen munasarja kuolion vuoksi kaksi vuotta sitten.lääkärit antoivat vain vähän toivoa lapsen saamiselle koskaan. kohtuni on täynnä kystia. keskenmenoriskikin on erittäin suuri. masennuin tiedosta enkä ole käyttänyt muuta ehkäsyä kuin kondomia.
no tapasin ihanan miehen 4vk sitten. me emme tunne vielä kovin hyvin mutta olemme jutelleet paljon ja harrastettu seksiä. eilen sain tietää olevani raskaana. tälle miehelle. en ole kertonut asiasta vielä mutta aion kertoa tänään kun hän tulee käymään. kävin neuvolassa tänään puhumassa jo keskeytyksestä ja pitämisestä. luulen että itse haluaisin pitää lapsen, mutta koska minulla on jo nytten kauhean kovat kivut alavatsassa voi olla että sikiö/alkio on jo poistumassa kohdustani.verta ei ole tullut. no asian päättämistä vaikeuttaa se ku olemme seurustelleet niin vähän aikaa. ympäristöni on lapsen puolella. minä siinä välissä. luulen että tänään itkua tulee kun joudun kertomaan. en tiedä yhtään miten hän reagoi. luulen kuitenkin ettei hän todellakaan ole valmis. hän halusi edetä hitaasti mutta minkä minä enää tilanteelle mahdan..kyllä sitä on jo itketty koko yö yksin.en tiedä kannattaako minun siltikin yrittää pitää lapsi vaikka keskenmeno riski on suuri vai antaa ottaa se pois..aika on vähissä. ensiviikolla alkaa paperisota jos sikiö otetaan pois.
olen aina sanonut että en koskaan voi murhata omaa lastani. typerää sanoa kun ei tiedä miltä tutuu nähdä oikeasti ne kaksiviivaa testissä..hypin seinille.
raskainta on koska meillä meni hyvin..pidän miehestä todella. pelkään suhteemme kariutuvan..vai onko se jo tietämistä..itsekästä kyllä ajatella suhdetta toisen kustannuksella,mutta kaikki asiahaarat on pakko ottaa huomioon.. entä jos ja jos ja jos..kyllähän te tiedätte mitä voi tapahtua. taloudellinen tilanteeni muuttuu teinpä mitä tahansa.. näin nuorella ei ole vakituista paikkaa..ja jos pidän en sais nostella mitään, en tehdä mitään..ainakaan aluksi..
sattuuko pois ottaminen? kieltäydyin jo kaavinnasta.uskooko mies minua vai luuleeko hän minu valehtelevan? kaikki miesten/tulevien isien epäilyt on kuultu..onko se varmasti minun ja sä teit tän tahalles.sitä minä pelkään eniten..että musta leimataan tällä pienellä paikkakunnalla väkisinvääntäjä.en mä tätä halunnu..en nyt.mutta nyt mun on joko haluttava tai kestettävä syyllisyys mikä tulee väistämättä..
onko jollain kokemuksia..mitä te teitte..voi hyvä jumala anna mulle voimaa..
eli olen 21-vuotias nainen asun pienen koiran kanssa yksin kaksiossa. minulta vietiin toinen munasarja kuolion vuoksi kaksi vuotta sitten.lääkärit antoivat vain vähän toivoa lapsen saamiselle koskaan. kohtuni on täynnä kystia. keskenmenoriskikin on erittäin suuri. masennuin tiedosta enkä ole käyttänyt muuta ehkäsyä kuin kondomia.
no tapasin ihanan miehen 4vk sitten. me emme tunne vielä kovin hyvin mutta olemme jutelleet paljon ja harrastettu seksiä. eilen sain tietää olevani raskaana. tälle miehelle. en ole kertonut asiasta vielä mutta aion kertoa tänään kun hän tulee käymään. kävin neuvolassa tänään puhumassa jo keskeytyksestä ja pitämisestä. luulen että itse haluaisin pitää lapsen, mutta koska minulla on jo nytten kauhean kovat kivut alavatsassa voi olla että sikiö/alkio on jo poistumassa kohdustani.verta ei ole tullut. no asian päättämistä vaikeuttaa se ku olemme seurustelleet niin vähän aikaa. ympäristöni on lapsen puolella. minä siinä välissä. luulen että tänään itkua tulee kun joudun kertomaan. en tiedä yhtään miten hän reagoi. luulen kuitenkin ettei hän todellakaan ole valmis. hän halusi edetä hitaasti mutta minkä minä enää tilanteelle mahdan..kyllä sitä on jo itketty koko yö yksin.en tiedä kannattaako minun siltikin yrittää pitää lapsi vaikka keskenmeno riski on suuri vai antaa ottaa se pois..aika on vähissä. ensiviikolla alkaa paperisota jos sikiö otetaan pois.
olen aina sanonut että en koskaan voi murhata omaa lastani. typerää sanoa kun ei tiedä miltä tutuu nähdä oikeasti ne kaksiviivaa testissä..hypin seinille.
raskainta on koska meillä meni hyvin..pidän miehestä todella. pelkään suhteemme kariutuvan..vai onko se jo tietämistä..itsekästä kyllä ajatella suhdetta toisen kustannuksella,mutta kaikki asiahaarat on pakko ottaa huomioon.. entä jos ja jos ja jos..kyllähän te tiedätte mitä voi tapahtua. taloudellinen tilanteeni muuttuu teinpä mitä tahansa.. näin nuorella ei ole vakituista paikkaa..ja jos pidän en sais nostella mitään, en tehdä mitään..ainakaan aluksi..
sattuuko pois ottaminen? kieltäydyin jo kaavinnasta.uskooko mies minua vai luuleeko hän minu valehtelevan? kaikki miesten/tulevien isien epäilyt on kuultu..onko se varmasti minun ja sä teit tän tahalles.sitä minä pelkään eniten..että musta leimataan tällä pienellä paikkakunnalla väkisinvääntäjä.en mä tätä halunnu..en nyt.mutta nyt mun on joko haluttava tai kestettävä syyllisyys mikä tulee väistämättä..
onko jollain kokemuksia..mitä te teitte..voi hyvä jumala anna mulle voimaa..
Vastaukset 13
Vanhimmat
fiksulta kuullostat. pidä lapsi, jos se oli vaikka ainoa mahdollisuutesi.
t. äippä ja tyttö 2kk
Minusta tuntuu, että tämä lapsi olisi sinulle tärkein asia maailmassa. Toivon, että pitäisit hänet. Kukaan ei voi puolestasi päättää, mutta toivoisin, että saisit mahdollisuuden maailman suurimpaan iloon; äidin ja lapsen väliseen rakkauteen... Toivotan kaikkea hyvää elämääsi.
Tilanteesi on todellakin aika hankala, mutta sinä kyllä selviät, usko pois!! Voin yrittää kuvitella miltä sinusta tuntuu ja miten sinua pelottaa kertoa tälle miehelle. Minun mielestäni sinun kannattaa kuitenkin olla rehellinen ja puhua juuri nämä samat asiat miehelle mitä kerroit tekstissäsi. Voi olla, että miehelläsi käy mielessä, että teitkö tahallasi tämän, mutta jotenkin minusta tuntuu, että hän varmasti ymmärtää asian todellisuuden, kunhan vain puhutte asiasta. Oletkos muuten kertonut asiasta (Toisen munasarjan menetyksestä ja kohtusi kystistä) miehellesi jossain vaiheessa ja siitä, että sinulle on annettu pienet mahdollisuudet saada lapsi? Jos et ole kertonut niin ilmeisesti olette kuitenkin päätyneet sänkyyn ilman kondomia ja silloin miehesikin on tietoinen seurauksista ja ei voi syytellä sinua yhtään enempää kuin itseäsäkään. Jos taas olet ollut jo avoin ja kertonut vain pienestä mahdollisuudesta saada lapsi, uskon, että miehesi varmasti uskoo sinua (lopulta ainakin), kunhan vain olet itse rehellinen ja suora hänelle! Niin ja mielestäni voisit ottaa miehen mukaan neuvolaan ja käydä myös sielläkin yhdessä asioita läpi.
Sinun asemassani minä en miettisi keskeytyksen vaihtoehtoa (Ymmärrän kyllä tunteesi). Kuten itsekkin tiedät voi olla, että tämä on ainuita tai jopa ainut mahdollisuus saada lapsi. Tottakai ymmärrän myös miestäsi ja yleensä olenkin sitä mieltä, että tälläisista asioista pitää päättää yhdessä, niin, että molemmat haluavat samaa (joskaan se ei aina ole mahdollista).
En osaa oikein hyvin pukea sanoiksi sitä kaikkea mitä mielessäni liikkuu, mutta tiedän ainakin miltä keskeytys tuntuu. Itse olen katunut sitä paljon, mutta silloin se tuntui silloin oikealta vaihtoehdolta. Kaavinta oli mielestäni parempi vaihtoehto, koska se kävi niin äkkiä ja fyysisesti paranin hyvin....henkinen puoli olikin raskaampaa...
Nämä ovat niitä asioita, joita kukaan ei voi päättää puolestasi, sinun täytyy itse punnita mikä on nyt tärkeintä. Varmasti, jos päädyt keskeytykseen, tulet miettimään tekosi seurauksia ja sitä oliko tämä ainut mahdollisuus saada lapsi. Mieti oletko valmis siihen?
Asioilla on kuitenkin aina tapana järjestyä, vaikka ne sillä hetkellä tuntuvatkin lohduttomilta. Voimia sinulle oikein paljon ja kiva oisi kuulla sinusta vielä myöhemmin!!
Etköhän itse parhaiten tiedä mitä teet. Puheeksihan aihe on pakko pikimmiten ottaa, mutta luulen, että olet jo päätöksesi tehnyt.
PS. Kyllä se alavatsaa repiikin häijysti alkuraskaudessa... huvitutin sivuilla lisää oireista.
ei tosiaan kannata tehdä aborttia kerta pienet mahdollisuudet ollu ja nyt voisit saada lapsen!
ett syvällä sisimmässäsi haluat pitää lapsen. Rankkaa voi tulla olemaan mutta kyllä se on sen arvoista.
Ajattele jos teet abortin ja et voikkaan vaikka myöhemmin saada lapsia kun se kerran ilmeisesti vaikeaa sinulle.
Kerro asiasta miehelle ja anna miettimis aikaa. Älä riitele vaan odota rauhassa että hän on saanut selvitettyä asian itsensä kanssa. Kyllä sinä pärjäät yksinkin mutta tottakai voi tapahtua niinkin ihanasti että mies hetken sulateltuaan on valmis kunnolla isäksi.
Jos kuienkin päädyt aborttiin niin se tottakai oma valintasi ja muiden pitää kunnioittaa sitä.
Mitätahansa teet oikein paljon onnea ja voimia
mies suhtautui asiaan!
Mun mielestä kannattaa pitää lapsi kaikkini riskineen.Voihan se tulla kesken tai mies kadota tai raskaus olla tosi vaikeaa ja kivuliasta mutta voi olla myös toisinpäin.Mulle aikoinaan sanottiin etten lapsia saa. 8 on kesken mennytkin mutta onnellisesti 4 lapsen äiti (yh) enkä tätä vaihtaisi mihinkään.Kaksi jo koulua käy,kolmas pientä vaille ja vastasyntynyt makaa sylissäni.
Olisi kiva kuulla miten sulla asiat sujuu.Ymmärrän täysin tilanteesi ja kertomuksesi kosketti mua.
Voimia sinulle!
joop..kovin paljon tukea on tulluu kiitoksia vaan..helpompi ite suhtautua asiaan ku tietää mitä mieltä valtaväestöstä on..siis noin niinku yleensä..
no mun mies tuli tiistai iltana käymään. mä olin ottanu tiistain pekkasia ku en vaan yksinkertaisesti voinu mennä töihin. halasin häntä ja istutin sohvalle. sit ite istuin pöydän ääreen..sanoin vaan että mun menkat o 6pv myöhässä ja tein eilen testin..positiivinen..sitte kerroin miltä tuntu nähä se testi,kuka tietää asiasta ja mitä lähipiiri on sanonu mulle.kerroin siitä syyllisyydestä joka roikkuu mun päällä ku ukkospilvi.
hän istu ja hiero päätään..kun mä rupesin itkee kesken kerronnan ni hän pyys tulemaan viereensä istumaan..hänen kainaloon..pari lausetta mä sain irti siitä miehestä,niin shokissa se oli. "mää en o valmis", ja ku puhuin että tällä hetkellä mä olen abortin kannalla vaik mun mielipide muuttuu ni siihen se sano et se on mun tukena.siis siihen jos mä meen lääkäriin.mä en vaan noita miesten tukemisia oo kyl koskaan nähny..aina on saanu tukee ite itteesä.
no ei siinä..maanantain olin sekaisin,tiistain olin abortin kannalla, eilisen ja tän aamun pitämisen kannalla.
päässä tuntuu lukevan RASKAANA kyltti,ku kävelee tuolla.ite ei voi muuta ajatella.kyl mää haluisin hetkeks rauhaan omasta pääkopastani..ajattelis jottai muuta, mut ei..kaikki muistuttaa..jopa unissa.
ei saa tehä mitään..siis ku mulla on tää herkkä tila ni se neuvolatäti sano et mää en sais yhtään nostella tai mittää raskasta tehä..mut mää vaan eilen pesin maton pesuhuoneen lattialla..pakko se oli pestä ku mun koiralla oli ollu maha kipee.kai mää vähän kokkeilin hoitaako se luonto mun pinteestä..sitä paitsi jos se olis tullu pihalle siitä ni eihän se ois kestäny alkuunkaan mittää..meinaan kyllä mu on saatava jottai tehä jos siis pidän sen..mut sen mä päätin että viikonloppuna päätän lopullisesti.jos sais vaikka vielä muutaman lisä lauseen revittyä tästä mun rakkaastani.vois auttaa päättämisessä.
no mutta mää meen nyt lenkille koiran kaa.kiitos tosiaan kaikille.
Hänelle (25v) monet lääkärit olivat sanoneet, ettei koskaa saa luomusti vauvaa. Munasarjat niin tohjona. Hän tapasi ihanan miehen, siitä 2kk niin tuli raskaaksi. Ystäväni oli tosin koko ajan sitä mieltä, että pitää lapsen. Ajatteli, että voi olla ainoa ja viimeinen mahdollisuus saada lapsi. Sanoi miehelleen, että kasvattaa lapsen vaikka yksin, ja ei vaadi edes tunnustamaan isyyttä. Mies sitten päättikin että on rakkaansa rinnalla. Perhe perustetaan! Muuttivat sitten n puoli vuotta tunteneina yhteen, ja kuukauden päästä pitäis vauva tulla. Heille kävi hyvin, toivottavasti myös sinulle! Oli ratkaisusi mikä tahansa!!
Vaikkei sinulla ole vakityöpaikkaa, niin kyllä rahakkisesti pärjäät. Yhteiskunnalta saisit laosiperheentukia. Kyllä niillä pärjää.
Ja sinun vatsakipusi voi olla vain kohdun kasvukipuja. Minulla niitä oli raskaana ollessani rv6-12välillä. Alussa ne olivat tosi kamalia.
Tule kertomaan, mihin ratkaisuun päädyit!!
Pidä pienokainen. Anna elämälle mahdollisuus, niinkuin sinullekin annettiin..
eilen päätin pitää..tännää kerroin miehelle ku se sitä ratkaisua intti..se ei tiiä vielä mitä ite tekee..jääkö vai lähteekö?
Onnea sinulle ja vauvalle. Miten sitten miehesi päättääkin, niin luota vaan siihen, että asioilla on tapana järjestyä parhain päin. Kyllä Jumala muistaa aina hyvän valintasi ja antaa varmasti voimaa, vaikka sitten joutuisit olemaan kahdestaan lapsesi kanssa. Olet varmasti hyvä ihminen.