Moi!Miten te,joilla on paniikkihäiriö,olette pystyneet hoitamaan työnne/opiskelunne?Itselläni on paniikkihäiriö ja lääkityskin siihen,mutta silti pelkkä ajatuskin kouluun tai töihin menosta kauhistuttaa.Linja-autoonkaan kun en kykene menemään.Ihmettelenkin suuresti niitä,jotka pystyvät hoitamaan työnsä yms.paniikkihäiriöstä huolimatta.
Työnteko ja paniikki
haluaisin vaan en pysty
3924
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Silloin kun lääkitys ei ole "kohdallaan" ja on jatkuva paniikki,niin tuskin sitä töihin pystyy!Mut kyllä kun "löytää" itselleen "sopivan"lääkkeen,niin oireet helpottuu,ja panikointi vähitellen vähenee(loppuu)Kun voimat palaa,niin sitä kyllä tuntee sisällänsä et uskaltaa jo mennä esim.töihin ym.Mut vaikeaa se on..ymmärrän täysin tunteesi,kun samojen asioiden kanssa "kamppailen"se tieto lohduttaa,et meitä on monia muitakin.
Jos on oikea paniikkihäiriö, masennus tms. ei kyllä tule työn teosta ainakaan kunnolla mitään. Oikeasta sairaudesta kärsii kyllä koko elämä. Feikki sairaita riittää, että on kahvi pöydässä työpaikalla murehtimista ja saa sääliä ja voivottelua.
No sitä mäkin aattelin,et en paljon töihinkään voi mennä,sinne itsensä nolaamaan kun ei normaalisti pysty olemaan.Mut sitä mietin,et ootteko saaneet jonkun lääkärintodistuksen tms.työkkäriin,vai miten nää hommat hoidetaan?Normaalielämästä kun ei tahdo tulla mitään vieläkään,vaikka pari vuotta olen Optiparia syönyt 30mg päivässä.