Minua kiinnostaisi kuulla uskovaisten ajatuksia seurustelusta ja avioliittoon menemisestä vähän vanhemmalla iällä. Avioiduin itse vasta vähän päälle nelikymppisenä miehenä. Ei vain aikaisemmin tullut sopivaa naista vastaan. Nyt olen huippuonnellinen kolmen tyttären isä. Olen kiitollinen kodistamme, nautin elämästäni vaikkakin yrittäjän työn yhdistäminen perhe-elämään ei ole helppoa.
Minulla on uskovainen sisar, viisi vuotta nuorempi, akateeminen. Hänellä on hyvä ystävällinen luonne, miellyttävä ulkomuoto ja kohtuullisen toimeentulon antava ammatti. Hän liikkuu paljon ja on kielitaitoinen. Hän on erityisen lahjakas tekemään käsitöitä ja leipomaan, hän liikkuu mielellään luonnossa. Monista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta hän on jäänyt ilman uskovaista puolisoa. Kaikki hänen ikäisensä miehet ovat jo aikaa sitten ison perheen perustaneita. Tällaisia naisia on meidän rauhanyhdistyksessä useita. Välillä sisko on kovin ahdistunut ja suorastaan tuskainen tilanteestaan. Hän uhkaa välillä jäädä kokonaan pois suviseuroistakin, kun niitä leimaa sellainen pariskuntien ja parien toistensa löytämisen "romanttinen fiilis". Useampikin uskoton mies ollut vuosien mittaan kiinnostunut tekemään tuttavuutta hänen kanssaan, mutta hän on torjunut heidät suoralta kädeltä. Mitä hän voisi tehdä että uskovainen kaveri vielä löytyisi? Olisin Jumalalle kiitollinen jos sisareni saisi puolison ja perheen. Ei kannata suosittaa nettideittipalstoja, hän tuntee syvää epäluuloa sellaisia kohtaan.
Minulla on uskovainen sisar, viisi vuotta nuorempi, akateeminen. Hänellä on hyvä ystävällinen luonne, miellyttävä ulkomuoto ja kohtuullisen toimeentulon antava ammatti. Hän liikkuu paljon ja on kielitaitoinen. Hän on erityisen lahjakas tekemään käsitöitä ja leipomaan, hän liikkuu mielellään luonnossa. Monista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta hän on jäänyt ilman uskovaista puolisoa. Kaikki hänen ikäisensä miehet ovat jo aikaa sitten ison perheen perustaneita. Tällaisia naisia on meidän rauhanyhdistyksessä useita. Välillä sisko on kovin ahdistunut ja suorastaan tuskainen tilanteestaan. Hän uhkaa välillä jäädä kokonaan pois suviseuroistakin, kun niitä leimaa sellainen pariskuntien ja parien toistensa löytämisen "romanttinen fiilis". Useampikin uskoton mies ollut vuosien mittaan kiinnostunut tekemään tuttavuutta hänen kanssaan, mutta hän on torjunut heidät suoralta kädeltä. Mitä hän voisi tehdä että uskovainen kaveri vielä löytyisi? Olisin Jumalalle kiitollinen jos sisareni saisi puolison ja perheen. Ei kannata suosittaa nettideittipalstoja, hän tuntee syvää epäluuloa sellaisia kohtaan.
Vastaukset 43
Vanhimmat
niinkuin ennen tehtiin!
Nimittäin, varmasti löytäisi helpommin miehen. Evankelisluterilaisuuteenhan vanhoillislestadiolaisuuskin pohjautuu. Enkä tarkoita mitään ev.lut. tapakristittyä, joita valtaosa suomalaisista edustaa, vaan ihan uskovaa kristittyä.
Miltä kuullostaisi? Elämänarvot voivat olla hyvinkin samantyyppiset, jos usko on molemmilla. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Sääli jos hän jää ilman aviomiestä ja perhettä vain siksi ettei lestadiolaisten parista löydä puolisoa.
Totta kai helpommin hän olisi saanut elämänkumppanin uskottomien piiristä. Uskotonhan se on meidän näkökulmasta kirkkouskovainenkin. On häneen ollut pari ihastunutkin, yksi työympyröissä tapaamansa muun muassa.
Uskovainen ei vain voi seurustella hyvällä omallatunnolla uskottoman kanssa, ja avioliitto on mahdoton ajatus. Siitä seuraisi että joutuisi ulos Jumalan valtakunnasta.
Siionissa on niin armottoman vähän vapaita miehiä että tilanne on suorastaan traaginen. Minunkin siskoni olisi tosi hyvä äiti. Hän hoitaa mielellään meidän lapsia kun tarvitaan, oli juuri äskettäin lomastaan viikon hoitamassa kahta vanhempaa kun vaimoni oli synnyttämässä.
"Uskovainen ei vain voi seurustella hyvällä omallatunnolla uskottoman kanssa, ja avioliitto on mahdoton ajatus."
Tuollaista sääntöä minä olenkin ounastellut!
>Siitä seuraisi että joutuisi ulos Jumalan valtakunnasta.
Jotain symboliikkaa, vai rehellinen tunnustus siitä, että saa potkut ry:stä? Uskossa olevia on (onneksi) ry:n ulkopuolellakin.
vaan tosiasioiden tunnustamista. Ei kaksi hyvin erilaisella arvomaailmalla ja uskonkäsityksellä varustettua ihmistä todennäköisesti voi elää aviosuhteessa, niin etteikö ajauduttaisi joissain asioissa törmäyskurssille. Ajattelisin, että ehkäisy on yksi todennäköisimmistä erimielisyyden aiheuttajista. Jos halutaan pysyä yhdessä, niin jomman kumman arvomaailmassa ja uskonkäsityksissä on pakko alkaa tapahtua muutoksia, ja valitettavan usein käy niin, että (vl-)uskovaisella alkaa - ehkä pikkuhiljaa - tapahtua luopumista.
"Uskotonhan "se on meidän näkökulmasta kirkkouskovainenkin. On häneen ollut pari ihastunutkin, yksi työympyröissä tapaamansa muun muassa.
Uskovainen ei vain voi seurustella hyvällä omallatunnolla uskottoman kanssa, ja avioliitto on mahdoton ajatus. Siitä seuraisi että joutuisi ulos Jumalan valtakunnasta."
Ymmärrän sääntönne, mutta lisään tähän ja seuraavaan viestiin muutaman tosiasian. Ne eivät tosin muuta mitään enkä niistä kinastele, mutta kuitenkin.
Ensinnäkin, sisaresi tapauksessa ehkäisemättömyys tuskin muodostuisi tuolla iällä enää ongelmaksi. Jos olet 40 ja sisaresi sinua muutaman vuoden nuorempi, on hänellä jo ikää. Vaikka ehkäisyä ei käytettäisikään, lapsia ei kovin paljoa ehtisi tulla.
Nimittäin, naisen hedelmällisyys alkaa laskea tasaista tahtia yli 30-vuotiaana. Ensimmäinen tuntuva 'pudotus' tapahtuu 35-vuotiaana ja siitä eteenpäin hedelmällisyyden lasku on tasaista.
Sitten tuosta uskosta, eikö Jumalaan ja Jeesukseen uskovat ole uskovaisia lainkaan???
Meilläkin on lähisukulainen, joka on lapseton yli 40-vuotias ja hoitaa lapsiamme mielellään. Hän on juuri se josta tuossa aiemmin mainitsin. Hänen suuri tragediansa on juuri se, ettei koskaan saanut lapsia. Pahin kriisi taisi tulla juuri näiden meidän lasten vuoksi:(
Huomasi kuinka paljon olisikaan halunnut omia lapsia. Se on niin surullista. Ihanaahan se meidän lapsille on kun rakastaa heitä niin kovasti, mutta olisi ollut kyllä tosi ihana juttu jos hän olisi omiakin saanut. Nyt vain on aika hoitanut tehtävänsä ja se on mahdotonta.
Miehille aika on sikäli armeliaampi että perheen voi perustaa vaikka vanhuuden kynnyksellä jos tilanne muuten on suotuisa.
Meillä naisilla se ei sitten enää onnistu:(
Pelastumiseen riittää puhdas sydämen usko?
Sehän siskoltasi löytyy.
> Nimittäin, naisen hedelmällisyys alkaa laskea
> tasaista tahtia yli 30-vuotiaana. Ensimmäinen
> tuntuva 'pudotus' tapahtuu 35-vuotiaana ja siitä
> eteenpäin hedelmällisyyden lasku on tasaista.
Varmasti totta, mutta tiedänpä eräänkin vl-naisen, joka avioitui yli kolmikymppisenä, ja nyt taitaa olla yli kymmenen lasta hedänkin perheessä... (tarkkaa lukua en tiedä, kun en tunne henkilökohtaisesti). Toisaalta tiedän kyllä erään 17-vuotiaana naimisiin menneen, jolla parin kymmenen avioliittovuoden jälkeen ei ole lapsia, yrityksistä huolimatta. Jumalan käsissä ne on nämäkin asiat.
"Varmasti totta, mutta tiedänpä eräänkin vl-naisen, joka avioitui yli kolmikymppisenä, ja nyt taitaa olla yli kymmenen lasta hedänkin perheessä... (tarkkaa lukua en tiedä, kun en tunne henkilökohtaisesti). Toisaalta tiedän kyllä erään 17-vuotiaana naimisiin menneen, jolla parin kymmenen avioliittovuoden jälkeen ei ole lapsia, yrityksistä huolimatta."
Juu, ihan totta puhut. On mullakin yks tuttava joka vielä 44-vuotiaana sai "iltatähden", että kyllä toiset ovat hyvinkin hedelmällisiä vielä vanhemmallakin iällä.
Jostain luin että jos 43-vuotias tulee yleensäkin raskaaksi niin todennäköisyys että raskaus jatkuisi loppuun asti on enää n.50% Että kyllähän se ikä naisille omat rajoitukset laittaa, ei sille mitään voi.
on esimerkki siitä, että hänet valittiin kuninkaan puolisoksi tai kuningas valitsi ja hän ei menettänyt uskoaan, mutta sen sijaan hänen ansiosta kuningas oli uskovaisille suopea.
Perheen perustamisesta. Jos vain Luoja suo, kannattaisi niitä lapsia yrittää kun sopiva mies löytyisi. Mulla on yksi kaveri joka nyt 45-vuotiaana katuu sitä ettei hänellä ole lapsia. Heräsi vähän myöhässä ja nyt ei enää ehdi:(
Naisille lasten saaminen on todella tärkeä asia ja se biologinen kello alkaa yleensä tikittää viimeistään 40-vuotispäivän aikoihin, kun viimeiset hetken sen suhteen alkavat olla käsillä.
Juttele siskosi kanssa vielä, toivon sydämestäni että hän löytäisi puolison ja tulisi onnelliseksi.
löytymisen johdosta.
Ainakin se hyvä puoli vanhemmalla iällä puolison löytämisestä on, ettei sitä sit pidä itsestään selvänä... Vaikka toki nuorena naimisiin menemisessä on varmasti oma hehkunsa. Meidän piireissä kun on varsin yleistä, että mennään siinä 20 v kieppeillä.
Ja on todellakin totta, että vl:ien piireissä on vanhoja piikoja enemmän, ja näyttäs, että asiasta kärsitään piikojen keskuudessa enemmän tai vähemmän.
Eikä ne oikein tykkää hyvää kun nimittelette heitä väheksyen vahoiksipiioiksi. :-((
Parempi ilmaus olisikin 'henkilö, joka elää avioliiton ulkopuolisessa yksinäissuhteessa'.
Ikäviä tällaiset tapaukset, jotka eivät nauti Jumalan lahjoista, lisäänny ja täytä maata.
minulle tarkoitettu puoliso on "kuollut nuorena" joten sen tähden elän sinkkuna. Eipä kulu oven saranat,kun on vain yksi ovea käyttämässä :D
Mutta ei toiset saa tietenkään hirveenä alkaa livenä nimitellä, se on totta.
Mutta en ole vielä toivoa menettänyt vp. Kyllä miehet kattoo minua sekä vl:t että muut. Äskenkin ruokaillessa käydessäni, katto ihan hyvännäköinen minuun muutamia kertoja. Oisko jotain viisi kertaa. Kyllä sellaiset useamman kerran itseen kohdistuneet katseet huomaa... mutta usein ne jää vain sellaisiksi. Myös vl:illä siis saattaa olla sellaista kattomista. Laiskuuden merkki vai mikäkö se on miehestä, kun jää sille tasolle?
voidaan odottaa myös kauniimman sukupuolen suunnasta :)
Joo, ei haittaa yhtään, vaikka vanhaksipiiksi sanotaan. Tai eihän sitä nyt yleensä kukaan sano mulle ääneen. "Sinkku" sanasta en tykkää. Siihen liittyy niin paljon maailmallisia merkityksiä.
Olisi kiinnostavaa kuulla, miksi sinkku-sana mielestäsi kertoo maailmallisuudesta.
Tuo veeppari onkin loistosana!
jos leimautuu lemmenkipeäksi miehiä jahtaaaksi vanhaksipiiaksi???
Ota se riski! :-)
... kiitos! Täytyypä riskeerata. :)
joka katsoin sinua...
En varmaankaan ollut mutta asia on muuten tuttu. Katson uskovaista mukavan näköistä "vanhaapiikaa", ehkäpä hiukan ihastuneena. En voi kuitenkaan tulla juttelemaan, enhän tiedä edes nimeäsi. En tule kysymään, koska en halua "menettää kasvojani". Meidän piirimme ovat pienet, en halua että ehkä kerrot jollekin ystävälle kömpelöstä yrityksestäni tutustua.
Luulen että meitä on monta, jotka haluaisimme tutustua. Emme uskalla ottaa ensimmäistä askelta. Jos otamme, katseet seuraavat...mitähän nuo juttelevat, ei kai vain....
Ei kannata jäädä liikaa märehtimään mitä muut ajattelevat, rohkeasti vain tuttavuutta tekemään.
Kasvot sinulla kyllä jäävät ihan eheiksi ja edelleen säilyvät, vaikka olisitkin aloitteellinen ja aloittaisit juttelemisen ja tutustumisen. Ei se vielä sido mihinkään. :-)
Mutta jos et sitä tee, ties miten hauska tuttavuus jää kokonaan kokematta.
Ja jos aina jäät miettimään kasvojen menetyksen uhkaa, jkäy niin että kuljet Onnesi ohi.
Ei muuta kun rehdisti juttelemaan.
Tai sitten alat sinäkin tarvita pian muutaman vuoden kuluttua puhemiestä! :-)
Tuolla ketjussa joku sanoo:
" Juttele siskosi kanssa vielä, toivon sydämestäni että hän löytäisi puolison ja tulisi onnelliseksi. "
Minusta se on pitemmälle ajatellen suoraan sanoen väärin että ei saa mennä naimisiin epäuskoisen kanssa.
Niitä uskovaisia miehiä kun vain EI OLE.
Keikki ne menevät naimisiin 20, viimeistään 25 vuotiaina. Kolmikymppisiä vapaita ei ole.
Toivoisin että tätä asiaa voitaisiin harkita. Perheen pperustaminen saisi olal sellainen erityistapaus, tavallaan "ihmisoikeus" jota ei saisi tämmöinen rajoittaa kun kerran tilanne on mahdoton.
Raamatussa sanotaan, että Jumala näkin että ihmisen ei ole hyvä olla yksin.
ymmärrä mistä tällainen ajatus on lähtöisin että "epäuskoisen" kanssa ei saisi vl-uskovainen avioitua?
Siksi ihmettelen kun ainakin miheni sisar joka on vl-uskovainen löysi aviopuolison vl-liikkeen ulkopuolelta.
Toivomus oli kuitenkin että tämä "epäuskoinen" liittyisi vl-liikkeeseen, ja niin hän tekikin ja nyt molemmat vl-uskovaisia, ja elävät ainakin näin ulkopuolisen silmin, mikä on ulospäin nähtävissä vl-uskovaisten tavoin.
Ilmeiseti tässä asiassa on erinäkemyksiä vl-uskovaisten keskuudeessa. Mieheni ja tämä avioitunut vl-sisar ovat ainoita lapsia joilla on puoliso. Muut ovat vanhojapoikia/naisia. Toivoisin näidenkin löytävän puolison, jos eivät sitä omien joukosta löydä niin ulkopuoleltakin voi hyvinkin löytää sen aidon rakkauden.
Pidetään uskovaiselle sopimattomana että seurustelisi, saati avioituisi epuskoisen kanssa. Seuraukset uskonelämälle on nähty pahoiksi.
..lähteä puolisoa katsastelemaan?
Mistä se johtuu että naisia on niin paljon enemmän vl-uskovina kuin miehiä? Osaako kukaan sanoa?
Tosi hankalaa, eiväthän kaikki voi avioitua 20-vuotiaina, pitäisi olla mahdollisuus löytää puoliso myöhemmälläkin iällä. Myös naisten.
huutava vääryys vl-uskovaisia kohtaan. Toisille vl-uskovaisille se sallitaan, ja muutkaan eivät tuomitse vaan hyväksyvät tämän vl-liikkeen ulkopuolelta tulevan puolison joukkoonsa.
Sitten taas toisilta tämä kielletään ja tuomitsijoita ja kieltäjiä riittää.
En kyllä enään yhtään ihmettele näitä ristiriitaisuuksia jos vl-liikkessä vieläkin ovat vaikuttamassa nämä karmeiden aikojen "pahat hoitajat", he saavat hyväuskoiset ihmiset uskomaan omiin mielipiteisiinsä jotka antaa ihminen, ei Jumala.
Onko tämä joku omantunnon kysymys? Vai eikö laki olekaan kaikille sama?
oma ymmärrykseni ei tähän enään riitä, käsittämätöntä sekaoppia ja tuntuu ihan kuin joiltain riistettäisiin vapus elää ja uskoa.
Pari viikkoa sitten juuri kävimme kyläilemässä tämän vl-pariskunnan luona johon mies on tullut ulkopuolelta, he ovat kuin kuka tahansa muukin vl-uskovainen pari. Enkä koskaan ole huomannut kenenkään vl-uskovaisen heitä karttelevan, heidät on aina hyväksytty ainakin näin ulkopuolisen silmin katsottuna. Ja aika paljon tunnetaan sentään vl-uskovaisiakin. Yksi on kerran sanonut että tällä miehellä on niitä "omia kotkotuksia" joita ei ymmärrä, mutta silläkään ei ollut uskon kanssa mitään tekemistä.
>> Mistä se johtuu että naisia on niin paljon enemmän vl-uskovina kuin miehiä? Osaako kukaan sanoa?
Tosi hankalaa, eiväthän kaikki voi avioitua 20-vuotiaina, pitäisi olla mahdollisuus löytää puoliso myöhemmälläkin iällä. Myös naisten. >>
En osaa selittää mistä asia johtuu. Mutta sen tiedän että sama sukupuolien vinoutuma koskee kaikkia uskonnollisia yhteisöjä ainakin Suomessa, olen lukenut siitä tehdyn tutkimuksen.
Tyttöjä ja poikia syntyy suunnilleen saman verran. VL-ryhmässäkin voisi olettaa olevan ikäluokissa suurin piirtein saman verran kumpaakin sukupuolta. Eroja tulee koulun käynnissä, sillä tytöt opiskelevat usein pidemmälle kuin pojat. Pojat menevät hyvin usein erittäin nuorena naimisiin. Yksi syy varhaiselle avioitumiselle on oletettavasti se että uskonnollisista syistä ei suosita pitkiä seurusteluaikoja, ei hyväksytä esiaviollisia suhteita, ei ehkäisyä eikä avoliittoa. Siinä iässä nuori mies on kihisevä testosteronipakkaus. :-) Naimisiin siis.
Osa nuorista naisista taas ei halua avioitua ihan nuorena (tämä on käynyt ilmi tälläkin palstalla parhaillaan käytävässä keskustelussa jossa naiset kertovat osastaan vl-liikkeessä). Monet nuoret naiset jatkavat opintoja ja hankkivat ammatin, mikä on tietenkin erittäin viisasta ja arvokas asia, mutta sinä aikana heidän ympärillään samanikäiset miehet avioituvat heitä nuorempien kanssa. Kolmikymppisen naisen kavereissa ei enää ole jäljellä montakaan vapaata miestä. Ei varsinkaan jos etsii yhtään samantyyppisen koulutustaustan omaavaa. En tosin tarkoita että olisi tavoiteltavaa semmoinen kaavamainen samanlaisuuskaan. Usein kuitenkin koulutetun naisen ei ole helppoa alkaa seurustella hyvin vähän koulutusta saaneen miehen kanssa, se on tosiasia.
Kolmikymppisenä olisi vl-naisen realismin aika. Naisen pitäisi kaiken järjen nimissä kääntää katse vähän laajemmalle ja etsiä puoliso vl:n ulkopuolelta, mikäli haluaa elämäänsä kumppanin ja perheen. Jos tekee kuten vl-liike neuvoo ja jää odottamaan sitä vl-miestä, tämä hyvin harvoin enää löytyy. Tämä on traaginen tosiasia. Lisäksi yhä useammalla myöhään avioituneella on nykyään vaikeuksia saada lapsia.
Hop hop, naiset, liikkeelle siitä!
Jos muut tavat on jo yritetty.
Sisaresi vaikuttaa kuvauksesi perusteella aivan mainiolta. Ehkä on vain niin, että hän (tai minä) asuu väärällä paikkakunnalla, koska emme ole kohdanneet. Ainakaan meitä ei ole esitelty toisillemme, luulisin :)
Kävisit tekemässä vaikkapa hotmailissa jonkun osoitteen, senhän ei tarvitse edes olla sinun nimelläsi. Voisit antaa sen velimiehelle, joka toimittaisi sen siskolleen.
Voisitte meilaten tutustua toisiinne, jos vaikka synkkaisi. Kokeilematta sitä ei ainakaan tiedä. Sillähän ei ole väliä vaikka välimatka olisi pidempikin, on sitä ihmiset seurustelleet pitkistäkin matkoista ja naimisiin päätyneet:)
Olkaa rohkeita, se palkitaan!
Eihän sitä tiedä vaikka olisit serkku tai hänen työkaverinsa, ei näistä nettipalstoista tiedä.
En kai tee paljon luvattomuuksia jos sanon että siskoni työnsä puolesta asuu Oulussa. :-) Mutta vapaa-aikoinaan hän liikkuu mielellään maalaismaisemissa, jopa vallan selkosissa... Mitä nyt toisinaan piipahtaa lomareissulla jossain maaliman kaupunkikohteissa. No tässä tuli nyt varmasti riittämiin vastausta sinun kysymykseesi.
Niin tai näin, pidä lippu korkealla.
Vai olisikohan ilahtunut että näinkin moni haluaisi keksiä keinoja sopivan puolison löytämiseksi?
Oulun seudulla taitaa asua myös lukuisia uskovaisia poikamiehiä, jotka voisivat siskostasi olla kiinnostuneita.
Itse asun kaukana, yli 500 km päässä, joten emme ehkä tapaa siskosi kanssa : ). Mutta välitäpä hänelle onnentoivotukseni, ei sitä koskaan tiedä, mitä meidän kohdallemme on suunniteltu!
Oulussako vapaita kolmevitosia vl-miehiä???
Älä unta näe...
Ei tuu kuule vastaan muita ku polliisi Rotuaarilla! Tämän tutkinut vedenpitävästi muutamien vanhojen piikojen lenkkiporukka. :-)
Kyllä on miehiä vapaana... Tiedän monta. Sitä vain aina mietin, että MIKSI emme kohtaa???
Minulle on jäänyt mysteeriksi miksei ry järjestä avoimia treffi-iltoja. Tampereella jokin uskonyhteisö pisti pystyyn illan, jossa ihmiset juttelevat pöydissä kiertäen 15-20 minuuttia aina kunkin paikalle tulleen vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, ja sitten tekevät leikkimieliset jatkotreffit jos joidenkin välillä kemiat tuntuivat pelaavan.
Eihän sitä tarvitse ottaa haudanvakavasti. Tehdäänkö aloite Oulun ry:llä että pidetään tämmöinen ilta?