Kumma juttu. Olen seurustellut mieheni kanssa seitsemän vuotta. Kertaakaan, en siis kertaakaan ole tämän suhteen aikana ihastunut muihin miehiin!
Viikonloppuna se sitten tapahtui.. Uskomaton fiilis. Mitään ei tapahtunut tämän toisen kanssa, oltiin vain ja keskusteltiin.. humalassa, kylläkin. Ei edes suudeltu, mikä kyllä näin jälkeenpäin harmittaa.
Nyt tämä mies on ajatuksissani koko ajan. Odotan vain, että hän ottaisi yhteyttä.. mikä on todellakin epätodennäköistä. Minun olisi helppoa ottaa häneen yhteyttä (mieheni sukulaismies), mutten voi, kun en tiedä hänen tunteistaan. Sitäpaitsi, olenhan varattu. Luulen, että hänkin saattoi vähän ihastua, mutta seuraavan (krapula)päivän käytös oli toista, kuin odotin. Harmittaa pirusti, kun oli tilaisuuksia suudella, enkä suudellut! Olisin näin voinut varmistaa, että hän muistaisi minut varmasti!
Ongelmani on nyt siis tämä: Kuinka unohtaa tällainen ihastus?? Kuinka voin jatkaa normaalia elämää (josta valitettavasti intohimo puuttuu täysin) nykyisen mieheni kanssa?? Kuinka voin lakata tuijottamasta puhelinta, odottaen, että ihastus soittaisi?
Olen ihan hukassa.. Auttakaa!
Viikonloppuna se sitten tapahtui.. Uskomaton fiilis. Mitään ei tapahtunut tämän toisen kanssa, oltiin vain ja keskusteltiin.. humalassa, kylläkin. Ei edes suudeltu, mikä kyllä näin jälkeenpäin harmittaa.
Nyt tämä mies on ajatuksissani koko ajan. Odotan vain, että hän ottaisi yhteyttä.. mikä on todellakin epätodennäköistä. Minun olisi helppoa ottaa häneen yhteyttä (mieheni sukulaismies), mutten voi, kun en tiedä hänen tunteistaan. Sitäpaitsi, olenhan varattu. Luulen, että hänkin saattoi vähän ihastua, mutta seuraavan (krapula)päivän käytös oli toista, kuin odotin. Harmittaa pirusti, kun oli tilaisuuksia suudella, enkä suudellut! Olisin näin voinut varmistaa, että hän muistaisi minut varmasti!
Ongelmani on nyt siis tämä: Kuinka unohtaa tällainen ihastus?? Kuinka voin jatkaa normaalia elämää (josta valitettavasti intohimo puuttuu täysin) nykyisen mieheni kanssa?? Kuinka voin lakata tuijottamasta puhelinta, odottaen, että ihastus soittaisi?
Olen ihan hukassa.. Auttakaa!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ja unohda tuollaiset pettämiset ja huorimiset.
Ja unohda tuollaiset pettämiset ja huorimiset.
En ole koskaan pettänyt, enkä pettänyt tälläkään kertaa. Huora en ole - pois se minusta- HYI!
Mutta miten voin unohtaa ihastuksen??? Etten pettäisi..
Mitä tunnet häntä kohtaan?
Olisiko suudelmat helpottaneet tilannetta?
Onko tuntemuksesi seuraus siitä kuinka turhautunut olet tämän hetkiseen tilanteeseen miehesi kanssa?
Haaveiletko VIP-ihmisistä?
Onko tämä tilapäistä haitahtumista?
Mitä haluat elämältäsi?
Rakastatko miestäsi?
Mitä tunnet häntä kohtaan?
-En edes tunne hlöä kunnolla. Ikävöin ja haluaisin ottaa asioista selvää. Vaikuttaa tosi kivalta, hassulta, huumorintajuiselta mieheltä. Lutuselta, seksikkäältä.. fiksulta.
Olisiko suudelmat helpottaneet tilannetta?
-En tiedä. Vaikea sanoa. Ehkä.. luulisin että kyllä. Tietäisin, että hän muistaa minut.
Onko tuntemuksesi seuraus siitä kuinka turhautunut olet tämän hetkiseen tilanteeseen miehesi kanssa?
- Hyvin paljon mahdollista. Olen kaivannut muutosta jo jonkin aikaa.
Haaveiletko VIP-ihmisistä?
- tätä en ymmärtänyt.. salarakkaasta, ehkä.
Onko tämä tilapäistä hairahtumista?
- ehkä.. toivottavasti.. en tiedä, tämän suhteen aikana eka kerta. aiemmissa suhteissa olen ihastunut useinkin. mutta kyllä miehessä pitää siis olla jotain, jos näin on päässyt käymään!!!
Mitä haluat elämältäsi?
- onnellisuutta, terveyttä, rakkautta, intohimoa, perheen, hyvän työn.. saada toteuttaa itseään, vapauttakin, oma yritys olisi kiva juttu.
Rakastatko miestäsi?
- en ole enää varma, valitettavasti
sellaista se elämä on...koskaan ei tiedä, mikä oven takana odottaa. Olet ollut suhteessasi 7 vuotta ja elämä on rutiinia, eikö vain.? Mukavaa ja turvallista on, mutta alkuvuosien rakastuminen/ihastuminen on ohi.Tiosaalta, eikö olekin lohdullista tietää, että maailmassa on muitakin, joiden kanssa synkkaa. Lohdutonta on vain se, että kaikkea ei voi saada. Joko nykyinen suhteesi jatkuu tai uusi suhde alkaa tuntumaan paremmalta vaihtoehdolta, siis jos saat vastakaikua. Itselläni on samanlainen tilanne päällä. On ollut kohta vuoden. "Puoleensaveto" on kyllä molemminpuolista, mutta olemme siis molemmat aviossa tahoillamme. Minulla on lapsi ja yksi ero takana, lisäksi välitän aviomiehestäni.
Elämä ei vain aina ole yksinkertaista eikä sitä voi liikoja suunnitella. On pakko prisoida asioita järjellä. Olen päättänyt pysyä avioliitossani enkä aio alkaa tekemään syrjähyppyjä. Keskustella kuitenkin toisen ihmisen kanssa aion. Jos maailma sitten muuttuu niin, että tämä "kolahdus" olisi minulle tarkoitettu, niin sitten maailma muuttuu sen mukaisesti. Aktiiviseksi en aio ryhtyä. Sinun on vain elettävä elämääsi ja katsottava, mihin se kantaa...
Tuntuu vain turhauttavalta.. olla tällä tavalla ihastunut. Vaikka kotona on ihana mies.. emme siis ole naimisissa, kihloissa kylläkin, ja nuoria vielä. Olen vasta kaksvitonen.
Viikonloppuna minun ei ollut edes tarkoitus lähteä paikkaan, jossa tämä tapahtui. Oli tarkoitus mennä vasta lauantaina.. jolloin tätä ei olisi tapahtunut! Menin kuitenkin, ja mitenkäs kävi?! En ollut aikaisemmin keskustellut tämän miehen kanssa. Jäimme kahden, ja se oli niiiiin mukavaa..
Oma mies on kyllä ihana, ja kun oikein mietin, tämän kanssa haluan jakaa elämäni. On vain niin vaikeaa, kun seksipuoli ei toimi. Ei alkuunkaan. Seksiä on kyllä paljonkin, mutta minä en saa siitä mitään.. Mies ei oikein hallitse hommiaan. Tässä vaiheessa on turhaa ruveta enää "opettamaan".. alusta asti ollut tällaista. Ajattelin, ettei sillä niin väliä, kun olin niin rakastunut. Vihjaillut olen, että haluaisin itsekin saada jotain, muttei hän ymmärrä. Loukata en haluaisi, millään tapaa.
Intohimon kaipuu on niin suuri, että en ihmettele, jos jonain päivänä vielä hairahdun.. ja ihastun uudelleen ja uudelleen muihin miehiin.
Ja kyllä, haluaisin ottaa selvää, jäikö tälle ihastukselleni mitään siitä illasta.. mitä hän ajattelee minusta. Entä, jos sittenkin..
On vaan jotenkin vaikeata välillä,kun toinen osapuoli tuntuu odottavan enemmän kuin mihin itse on valmis!!!Vaikka hänkin siis aviossa,kuten minäkin.Vaikka kuinka yrität selittää, että pidetään juttu vain kahden aikuisen ihmisen välisenä välittämisenä toisistaan, ilman seksiä!! Olen yrittänyt välillä lopettaakin suhteen,mutta hän ei hellitä!
En voi kieltää, tuo mies on loisto-pakkaus, mahtava keskustelu-kumppani, huumori lentää jne, mutta en silti ole puolisoani jättämässä hänen vuokseen!!
Miksi ihmeessä avioliiton pitää mennä siihen tilanteeseen,että kaikki on vain rutiinia ja elämän ilot löytyvät eri henkilön kanssa?
Miksi "vieras" henkilö on valmiimpi jakamaan elämän ilot ja surut sekä kuuntelemaan mielipiteitäsi ja jopa kunnioittamaan niitä???!!!
Elämä todellakin on... Ja maailma on väliin hiton epäreilu ja paska paikka!!!
...olet nimimerkki "Elämä on"?
Olisi ihan kiva vaihdella ajatuksia vaikka ihan privana,tunnut olevan samalla aaltopituudella ja jollain tavalla ilmeisesti samassa tilanteessa kuin minä?
Ja hyviä tekstari-kamuja ei ole koskaan liikaa!!!
Olen itse L-Suomesta.
Ei hyvänen aika, just niin kuin mun elämästä! Olen itse ollut muutaman kuukauden ajan rajusti ihastunut naimisissa olevaan, itseäni 12 vuotta vanhempaan mieheen, ja lopulta kävi niin, että yhteydenpito oli pakko katkaista.
Rehellisesti sanottuna minä naisena en annoin ymmärtää, mutten ymmärtänyt antaa. Yllärimailit ja -tekstiviestit olivat kiva päivän piriste, ja otin ilon irti kaikista imarteluista. Ihastus on komea herrasmies, jota arvostan suuresta. Vaikka oma aviomies kyllä huomioi minua ja kehuu kauniiksi jne., se on muka niin jännää kuulla kohteliaisuuksia myös vieraalta mieheltä.
Ihastukseni kohde oli taas toivottoman seksinnälkäinen. Mies puolestaan halusi seksiä, jota minä en ollut valmis antamaan, naimisissa kun olen. Ihastuksen loppuajasta mies ilmoitti suoraan, että hän ei pysty pitämään juttua sanojasi lainatakseni "vain kahden ihmisen välisenä välittämisenä toisistaan, ilman seksiä." Hän haluaa minua liikaa. Minäkin olen yrittänyt lopettaa yhteydenpidon, mutta mies ei ole hellittänyt. Kunnes tein sen taas eilen, katsotaan miten käy!
En halua olla sovinisti, mutta mun mielestä niin sun kuin munkin tilanne edustaa hyvin klassisia esimerkkejä miehen ja naisen käyttäytymisen välisistä eroista.
...ihan samassa tilanteessa.
Minäkin päätin,en vastaa enää,kunnes viime yönä...
Tekstit lensi ja olin jälleen maailman palvotuin nainen.
Aluksi juttu meni tasaiseen tahtiin "minun ehdoillani"ja hän ei painosta,mutta sitten se taas riistäytyi käsistä ja jälleen manasin itseni,miksi menin vastaamaan.
Hän haluaa minua, olen kauneinta,mitä elämässään on tapahtunut jne. Onhan se musiikkia korville ja itsetunnolle, mutta kun kuitenkin...
Tyhmä olen kai itsekin,ei sille mitään nyt vaan mahda!!
Eräs kokenut naishenkilö sanoi, että etkö sä tajua, että naimisissa oleva ihastuksesi haluaa vain piristystä seksielämäänsä. Paljon mahdollista tämäkin. Jotenkin vaan epäilyttää, jaksaako joku todella nähdä niin paljon vaivaa seksin vuoksi.
Kyllä siinä menee puurot ja vellit sekaisin, kun vieras ihminen alkaa yht'äkkiä hehkuttaa kauneuttasi, ihanuuttasi, älykkyyttäsi ja ainutlaatuisuuttasi. Oli se kuinka tyhmää tahansa.
Taistelutahtoa sulle. Mäkin yritän pärjäillä!
...usko minäkään,että pelkän seksin takia jaksaisivat noin paljon touhottaa,kun helpommallakin sitä saa kuin "väsytys"-tekniikalla.
Tulis joku ja pudottaisi vastauksen ja käyttöohjeet nenän eteen! Jotenkin kait sitten olen liian kiltti,kun en pysty sanomaan tiukan varmasti,että nyt lopetat ja piste! En halua loukata häntä,koska ihmisenä tosi mukava eikä ole kertaakaan minulle mitään pahaa tehnyt tai sanonut!
Joskus kuitenkin alkaa tökkiä jatkuva viestittely, mikä on puhtaasti kehumista ja "ymmärtämistä" ja seuraavan lauseen sisältö koskeekin jo, merkitseekö kuitenkaan minulle mitään,kun en vastaa tunteisiin. Ja on joskus tullut tekstiä,pidänkö häntä vain pilkkanani1
No en varmasti pidä, olen mielestäni alusta asti tehnyt aivan selväksi,ettei välillemme tule muuta kuin ystävyyttä!!! Kuvitteleeko hei miehet,että naisten EI tarkoittaa kuitenkin KYLLÄ/EHKÄ??!!
Rasittavaa!
Ja samoja asioita saa vatvoa kerrasta toiseen. Ja selitellä tunteitaan.
Ystävyyden eleenä sain häneltä joskus yhden levyn, mutta sekin sit sellanen juttu,että sanoitukset lauluissa selvää kieltä,mitä hän haluaa! Rakastaa,ei voi elää ilman minua, olen kaunis ....... Ja pelkkä ystävyys satuttaa häntä ja kun ei voi aina soittaa,kun haluaa! Pakko myöntää, se ääni vie mennessään....
Taistelutahtoa nyt todellakin tarvitaan!
Tsemppiä myös sinulle,on kiva vaihdella ajatuksia samassa tilanteessa olevan kanssa. Tuo valoa ajatuksiin ja uusia näkemyksiä =D
Ja tänään en vastaa...ainakin toivon niin,heh :)
Juu, terapeuttista on purkaa ajatuksiansa, sillä näistä jutuista ei kenelle tahansa uskalla suutansa avata.
Mulla on nyt takana kaksi vuorokautta hiljaiseloa ihastukseni kanssa. Hyvin menee, vaikka ikävä on. Ollaanhan me oltu sentään maaliskuulta lähtien tekemisissä.
Mulla oli välillä sama fiilis, että viestit alkavat vähitellen tökkiä. Imarteluja on ihanaa tietysti ottaa vastaan, mutta ihastukseni teki minulle samanaikaisesti selväksi, mistä on pohjimmiltaan kyse: hän haluaa minua. Huh, aika sinnikäs tyyppi.
Välillä se jopa loukkasi. Olin kiinnostunut hänestä ensisijaisesti ihmisenä ja ystävänä - en salarakkaana. Ollaan me sentään aika tiukkoja mimmejä, kun emme ole antautuneet fyysisten himojen vietäväksi. Tai no enhän mä sun tilanteesta tiedä, mutta mikäli mä olisin vapaa, olisin syöksynyt punkkaan ihastukseni kanssa saman tien.
...pitää!!!
Itse olen koittanut pitää niin neutraalin linjan joka viestissä kuin mahd., toinen osapuoli sitten jaksaa minunkin edestä vuodattaa rakkauttaan.
Ensisijaisesti minäkin ajattelin vain ystävänä tuota miestä ja mietin samoin kuin sinä,jos olisin vapaa,niin sitten... Nyt kun olen välillä jo kyllästynyt tuohon jatkuvaan "tunteiden paloon", on käynyt mielessä,vaikka olisin vapaa, ei tuo mies minua sänkyyn saisi silti puhuttua!!
Ystävänä haluaisin hänet yhä pitää,mutta se lienee pidemmän päälle mahdotonta, vaikka taas edetäänkin "minun ehdoillani".
Pidetään yhä tiukka linja,kyllä kaikki tästä vielä jollain tapaa asettuu. Ei tosiaankaan muuten tulisi mieleen jokaiselle kertoa,mitä on tekeillä.Tämä on hyvinkin terapeuttista jutustelua täällä.
..ei avioliitto tai vakituinen suhde vie ihmiseltä tunteita mennessään. Elämä vaan on niin kummallista,että osua voi kohdalle kuka tahansa koska tahansa, johon ihastuu. Täytyy vaan yrittää pitää jalat maassa ja järki päässä. Aika on yleensä, joka vastaa tällaisiin epätoivoisiin kysymyksiin, mitä teen. Se on selvää, ettei sellaista ihmistä voi unohtaa ikinä, joka on joskus jotain merkinnyt sinun elämässäsi. Näin on minullekin päässyt käymään vaikka joskus olin itse kärkkäästi muita arvostelemassa moisista tunteiden paloista..
Käypä lukemassa "Uskottomuus"-palstalta viesti nimeltä Puhukaa järkeä. Tarinan loppu oli kai onnellinen, mutta siihen liittyy paljon muutakin.
Niin. Täällä hiljaa itsekseni olen tätä asiaa miettinyt. Päätin, etten ota tähän ihastukseeni yhteyttä. Näemme ehkä vielä hyvällä tuurilla jossain vaiheessa tänä vuonna.. ihastus asuu nimittäin toisella paikkakunnalla. Silloin on ehkä mahdollista tutkailla taas omia tunteitani. Jos silloin vielä kolahtaa, niin sitten ehkä.
Viime yönä kyllä vielä mielessäni muotoilin jo tekstiviestinkin valmiiksi.. mitä lähettäisin hänelle. Mutta en taida tehdä niin. Täytyy nyt ottaa järki käteen, ja yrittää korjailla tätä nykyistä suhdetta. Tämä on kuitenkin hyvää ja ainutlaatuista. Saan mieheltäni paljon rakkautta ja turvaa.. Ehkäpä se seksipuolikin jossain vaiheessa korjaantuu.
Kiitos teille kaille neuvoistanne. On se vaan kumma juttu, miten asiat selkiintyvät, kun niitä saa purkaa jonnekkin.. vaikka tällaisille keskustelupalstoille. Kiitos. Ja hyvää jatkoa kaikille.