mies ajaa rekkaa. on usein yöt poissa, joskus muutaman vuorokauden, nukkuu päivät, mikä kyllä ymmärrettävää. käy välillä raskaak yksin pojan kanssa. poika nyt 2kk ja todella helppo hoidettava.ei itke kun nälkäänsä. itsellä aina ikävä painaa joskus kovastikin..mutta jostain on rahaa tienattava. oon todella tyytyväinen että mies tekee ja jaksaa niin paljon meidän eteen, koska menot ovat lisääntyneet huomattavasti.tuntuu vaan että meille ei jää kovin paljoa kahden keskeistä aikaa. ei voi antaa poikaakaan aina hoitoon kun isällä olisi vapaata, muuten hän ei näe poikaa paljoo mitään.on isällä joskus pitempiäkin vapaita, mutta harvemmin. onko kellään muulla samaa tilannetta?? miten olette jakselleet??
onko kohtalotovereita??
äippä
4452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jäitä hattuun! Kait se mies käy viikottain kotona? Ajattele sotien aikaisia naisia. Miehet saivat viikon loman joka kolmas tai neljäs kuukausi. Rintamalla oltiin jatkuvassa hengenvaarassa.
Vähällä pääset, nuori äippä. Lopeta mankuaminen ja itsesääli.
nyt eletään vuotta2005.
Mies tekee matkatöitä, olen ollut siinä tilanteessa jo vuosia. Onneksi tässä uudessa työssään joutuu harvemmin viikkokausiksi ulkomaille, vaan on yleensä muutaman päivän kerrallaan pois. Fakta vaanon se, että hänen alaltaan on vaikea löytää työtä, johon ei matkustelu kuulu. Ei ehkä lohduta sinua, mutta sanonpa vaan, että kaikkeen tottuu. Meillä on ihan erilainen elämä silloin kun isi on kotona. Kun isi on matkoilla, me lasten kanssa kyläilemme enemmän, käymme kaupassa, ja elelemme sen mukaan miltä tuntuu. Omat työvuoroni saan melko hyvin sumplittua niin, että matkojen aikan en tee pitkiä iltavuoroja enkä yövuoroja. Sitten kun isi on kotona, olen itse enemmän töissä, ja isi hoitaa muksuja enemmän.
Kyllä meillä ainakin lohduttaa myös se, että päivärahat tuovat ihan mukavan lisän miehen tilipussiin. Niillä sitten tehdään joskus lomamatkoja (lyhyitä tosin), tehdään isompia hankintoja tms.
Itseasiassa olisi meillä varmaankin ison kriisin paikka parisuhteessa, jos mies yhtäkkiä olisikin aina kotona. Olen itse jo tottunut tietynlaiseen vapauteenkin. Riitely on jäänyt vähempään, ja yhteisestä ajasta nautitaan enemmän.
Miinuspuolena on sitten se, että mies on ihan pihalla kaikista käytännön asioista. Minä hoidan lähes kaiken laskuista lasten lääkäreihin. Mieheni ei tunne lasten lempiruokia, ja ei tiedä mihin kaikkeen he jo pystyvät, koska on jäänyt tuo lasten kehittymisen näkeminen vähemmälle. Kauppalistaakaan mies ei osaa laatia, koska ei yksinkertaisesti tiedä paljonko esimerkiksi maitoa kuluu päivittäin.
Nykyään on kuitenkin esimerkiksi yhteydenpito kotiin helpompaa, ja puhelinmaksutkin pienentyneet. Lapset soittavat isälleen lähes joka ilta ja vaihtavat kuulumiset. Iskä taas puolestaan lähettää sähköpostin kautta kuvia ja terveisiä lapsille, digikamerakin on siis oiva apu.
Ilman omaa työtäni en kuitenkaan varmaan jaksaisi tätä rumbaa. Lapset ovat vielä alle kouluikäisiä, joten kai nämä ovat niitä vaikeimpia vuosia. Ainakin haluan luottaa siihen, että pian helpottaa, kun lapset kasvavat hiukan isommiksi.
Olisit onnellinen että miehelläsi on työ.
Minä en muuta toivokaan kuin että miehelläni olisi työ!!!