5-kymppinen mies

Sinun kirjoituksesi oli kuin minun kirjoittamani. Tosin meillä ikäero on hieman pienempi, vaivaiset seitsemän vuotta. Myös minä haluaisin hirveästi tietää mitä miehen päässä liikkuu, omat tunteeni ovat myös erittäin sekavat. Ihastunut olen, siitä ei pääse mihinkään. Meillä on myöskin molemmilla omat perheet, mutta mies pitää minuun säännöllisesti yhteyttä. Silti en ota selkoa mitä hän oikeasti ajattelee. Haluaisin niin tietää mitä tapahtuu ja mihin tämä johtaa, jos johtaa mihinkään! Elämäni on täysin sekaisin.

Itse olen 37 ja tämä mies 55 joten ikäeroa siis 18 vuotta. Mitään varsinaista suhdetta ei syntynyt koska minä en halunnut, aikaa tästä on sellanen vuosi. Hän
on hyvässä asemassa, aikuiset lapset kahdesta liitosta. Hänen mielestään minä olisin ollut, ja olen kait vieläkin hänelle sopiva, hyvin koulutettu, nuorempi nainen. Se mikä minua ärsytti, oli se hänen yksioikoinen ajattelunsa, kuinka minä olisin hänelle jotain ja sopisin hänen kuvioihinsa, mutta hän ei ollut minulle sopiva, mikä ei sopinut hänen ajatusmaailmaansa ollenkaa. Hän, jonka perään naiset ovat aina kuolanneet..minussa on oltava jotain vikaa kun en hänen arvoaan ymmärrä. No keskustelut hänen kanssaan olivat antoisia, mutta selkeästi hän tarvitsi minua johonkin omakuvan pönkitykseen tai en tiedä mihin, kysyn vuosien päästä. Seksiä ei ollut eikä mitään semmosta.Liekö syynä ikäero tai mikä, mutta se missä hänen mielestä me sovittiin niin hyvin yhteen, siinä me just minun mielestä ei sovittu mitenkään, jotenkin tuntui että hän on jotain ikäpolvea, jonka edessä vähänkoulutetut naiset on langenneet, valta ja muut asiat tehneet hänestä tavoiteltavan. No tämä on vain yksi tapaus elämässä, sulla voi hyvinkin olla toisin. Onnea selvitystyöhön.

jään odottelemaan miesten kommentteja aiheeseen. Olen itse aivan vastaavassa tilanteessa ja samoissa mietteissä...

Minä kun uutta emäntää etsin, katselin max. 5 vuotta itseäni nuorempaa. Erilaisten yhteensopivuusongelmien riski kasvaa suuremmalla ikäerolla. Minä 60 ja vaimo? 45. Tuntuu hurjalta yhdistelmältä.
Minä tosin olen laskelmoiva ydinvoimalahenkilö..

Tähän mennessä tässä ketjussa on jo kolme täysin aikuista, naimisissa olevaa naista ihmettelemässä mihin johtaa suhde naimisissa olevaan ihastukseen?
Ettekö vielä tuohon ikään ole kuulleet valinnan vapaudesta. Elämä koostuu valinnoista, pienistä ja isoista, mutta valinnoista. Siis te odotatte mitä tapahtuu. Tapahtuu täsmälleen se, minkälaisen valinnan te itse teette. Ette ole enää teinejä, vaikka siltä kuulostaa. Sanon vielä kerran ihan piruuttani sen avainsanan: v a l i n t a!

Enpäs oikeen tiedä mitäs tohon sanois mutta jotain sentään voin kertoo. Olen itse lähes 50 mutta olen eronnut omasta aloitteesta. Se mitä ymmärtääkseni kysyt on mitä miehen päässä liikkuu. Voikos se muuten edes olla niin että kaikkien miesten päässä liikkuu samat asiat? Minun pässäni liikkuu, jos ajatellaan juuri naisia, seuraavaa: 1 en halua välttämättä sitoutua enkä varsinkaan nopeesti, 2 haluaisin nuoremman naisen koska tunnen itseni mieletä nuoreksi (ei ruumiissakaan mitään vikaa ole), 3 kaikki uusi mitä avioliiton aikana kohtaa voi olla jännittävää mutta voiko sen entisen jättää katumatta myöhemmin.
Mutta en todellakan tiedä voiko tätä yleistää eikä varmaan voikkaan. Itse olen seurustellut nuoremman kanssa ja se sujui ihan kivasti kunne jouduin muuttamaan asuinpaikkaa ja suhteemme loppui siihen. Olemme tosin vielä yhteydessä aika ajoin.
Mutta onkos kysymys sinun kohdallasi rakkaudesta vaiko haaveunesta?? Ota ihmeessä selvää ja kun olet sen tehdnyt, kysy häneltä mitä hän ajattelee.

Olinkin jo aavistellut... hienotunteisesti ja kauniisti sanottuna minulle lopultakin kerrottiin, ettei suhteestamme olisi tullut mitään!!.. (miten se sitten tarkoittaakin..mikä oli sitten oikea syy, en tiedä?? Siitä syystä ei siis kannattanut pitää niin tiivistä yhteyttä, kuten aikaisemmi, kun ei kerran ollut projektia. No, ei tosiaan ollut, kun en edes tiennyt, että siihen olisi ollut mahdollisuus!! LIsäksi ihmetyttää, että em. parisuhteen toimimattomuus -analyysi oli tehty ilman keskustelua minun kanssa!! Kyllä miehet ovat ihmeellisiä!

Tavallaan olen helpottunut asiasta. Nyt kaikki on selvää ja kommittoutuminen muihin asioihin alkaa jälleen onnistumaan. Itse olisin voinut venyä miehen takia johonkin.Tosin vahvaa responsea olisi tarvittu, siis todella vahvaa.. keveillä perusteilla ei mitään olisi tapahtunut. Mutta kyllä jalat sen verran menivät alta, että olisi halunnut kokea hänet sängyssä muutaman kerran. Päiväunia asiasta riitti.. Mutta ei auta, kun on dumppattu, niin on dumpattu. Ei auta itku markkinoilla. SIitä olen varma, että toisenlaisessa elämäntilanteessa (molemmat vapaita) homma olisi ollut täydellinen. On lohdullista kuitenkin ajatella, että hengenheimolaisia on olemassa, oman nykyisen valinnan lisäksi, jos, jos joskus joutuu siihen tilanteeseen, että on eroaa. Mutta sen tajusin, että vaikka itse olisin ollutkin vapaa, ei toinen olisi voinut jättää silti vaimoaan ja 20-vuotista liittoaan. Ihailtavaa lojaalisuutta! Vastuu pitkäaikaisesta aviovaimosta.. toinen vaihtoehto on, etteivät miehet vain kykene tai uskalla tehdä ratkaisuja... Olisi ehkä tarvittu se vahva nainen, joka olisi miehen viennyt.. ja kantanut myös syntipukin roolin.. No, onneksi ei sitä tarvitse enää miettiä. Sellaista on siis elämä!