Meidän suhteessa tilanne on melkolailla se klassinen tapaus naisen "pikku hiljaa" vuosien saatossa kehittyneestä haluttomuudesta. Kolmikymppisiä ollaan ja kuudes yhdessäolovuosi menossa.Ekat parivuotta oli hyvin aktiivista,molemminpuolin kokeilurikasta ja ns.iloista seksielämää. Sittemmin puolisoni halut ovat hiipuneet sille asteelle että seksiä harrastetaan about kerran parissaviikossa ja käytännössä ei koskaan hänen aloitteesta.
Sitten kun puuhiin päästään niin se on sitä rutiininaimista parissa asennossa tyyliin nai nyt iteltäs paineet pois ja mulle orkku niin homma on taas pariksi viikoksi hoidos.Enää ei edes suuseksi kelpaa mitä vielä pari vuotta sitten suorastaan vaati joka seksisessiota ennen.
Itellä halut ovat edelleen lähes kuten suhteen alussa eli vaikka joka päivä ja missä/miten vaan.
Mainittakoon nyt vielä että puolisoni on erittäin fiksu ja kaunis nainen enkä minäkään nyt mikään aivan seinästä reväisty:)
Etenkin viimeisen vuoden aikana tilanne on käynyt minulle henkisesti melkolailla raskaaksi ja jatkuvassa puutteessa eläminen tekee vielä pahantuuliseksikin.
Ongelmasta on toki puhuttu useaan otteeseen mutta parannusta ei ole tapahtunut mihinkään suuntaan.
Ilmeisestikään hän ei koe tilannetta läheskään niin ongelmalliseksi kuin minä.
Yhtä ja toista(romanttisista kynttiläillallisista viikonlopun kylpylälomiin yms.)olen koettanut kehitellä seksielämän piristykseksi mutta heikolla menestyksellä.
Muuten suhde on kunnossa mutta toki seksihalujen paha epätasapaino alkaa väistämättäkin jossainvaiheessa heijastumaan suhteen muihinkin osa-alueisiin.
En tiedä mitä tässä tekis kun ei oikein huvittaisi puutteessakaan elää loppua ikäänsä.
No, tämän palstan perusteella kohtalotovereita ainakin löytyy. Lohtu sekin.
Että tämmöstä meillä...
Sitten kun puuhiin päästään niin se on sitä rutiininaimista parissa asennossa tyyliin nai nyt iteltäs paineet pois ja mulle orkku niin homma on taas pariksi viikoksi hoidos.Enää ei edes suuseksi kelpaa mitä vielä pari vuotta sitten suorastaan vaati joka seksisessiota ennen.
Itellä halut ovat edelleen lähes kuten suhteen alussa eli vaikka joka päivä ja missä/miten vaan.
Mainittakoon nyt vielä että puolisoni on erittäin fiksu ja kaunis nainen enkä minäkään nyt mikään aivan seinästä reväisty:)
Etenkin viimeisen vuoden aikana tilanne on käynyt minulle henkisesti melkolailla raskaaksi ja jatkuvassa puutteessa eläminen tekee vielä pahantuuliseksikin.
Ongelmasta on toki puhuttu useaan otteeseen mutta parannusta ei ole tapahtunut mihinkään suuntaan.
Ilmeisestikään hän ei koe tilannetta läheskään niin ongelmalliseksi kuin minä.
Yhtä ja toista(romanttisista kynttiläillallisista viikonlopun kylpylälomiin yms.)olen koettanut kehitellä seksielämän piristykseksi mutta heikolla menestyksellä.
Muuten suhde on kunnossa mutta toki seksihalujen paha epätasapaino alkaa väistämättäkin jossainvaiheessa heijastumaan suhteen muihinkin osa-alueisiin.
En tiedä mitä tässä tekis kun ei oikein huvittaisi puutteessakaan elää loppua ikäänsä.
No, tämän palstan perusteella kohtalotovereita ainakin löytyy. Lohtu sekin.
Että tämmöstä meillä...
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kovin kuullostaa tutulta tuo sinun tarinasi. Itse olen ollut kohta 2 vuotta yhdessä mukavan naisen kanssa.Hän on muutamaa vuotta vanhempi, itse olen 22 vuotias. Noin 3-4 ensimmäistä kuukautta oli seksin suhteen loistavaa aikaa. Hänkin halusi usein ja monta kertaakin päivässä. Silloin tuntui että kaikki menee hyvin mutta vähitellen kaikki muuttui.
Nykyään harrastamme seksiä keskimäärin kerran kahdessa viikossa ja kuukaudenkin tauko on koettu.
Joka ainut kerta lisäksi tuntuu, että hän tekee sen vain minun mieliksi. Suuseksiä emme harrasta, hän ei halua antaa, eikä ottaa. Alkaa ottamaan pannuun vähitellen. Asiasta ei kärsi keskustella vaan keskustelu on tyyliin "ota tai jätä". Minkäänlaista intohimoa ei ole ollut pitkiin aikoihin. Eipä tiedä mitä tehdä...
Kuulostaa kurjalta. Ite oon asunu saman miehen kanssa kymmenen vuotta ja seksielämä on parantunu kokoajan. Tai, no on joskus ollu laimeempiakin aikoja, mutta ne on menny ohi aika nopeesti.
Tyttökavereiden kanssa on tullu monesti tämä aihe puheeksi ja oon huomannu, että ihmisillä on aika suuriakin eroja haluissa. Joku voi olla tyytyväinen seksielämäänsä, vaikka harrastamalla kerran kuukaudessa seksiä. Ite en sitä käsitä, miksi ei useammin, kun se on niin mukavaa. Enkä kyllä tyytyisikään niin vähään.
Toista ihmistä on vaikee muuttaa, jos sun nainen vaan on sellanen. Kyllä varmaan ite tiiät onko kyse jostakin ohimenevästä vaiheesta vai pysyvämmästä asiasta. Keskustelu olis varmaan paikallaan. Koita saada selville, onko naisesi tyytyväinen nykyiseen tahtiin. Voisitteko keskenänne miettiä jotakin ratkaisua asialle?
Ymmärrän kyllä sua, ei oo helppoa...
Sanot Vesku, että olette keskustelleet asiasta. Mitä sun vaimo oikein sanoo haluttomuudestaan?
Suhteen alkuvaiheessa ja rakastumisvaiheessa on intohimoinen seksi melkeinpä itsestään selvää, niin naiselle kuin miehellekin. Kun suhde parin vuoden jälkeen "tasaantuu" ja huuma on ohi, tulevat arkisetkin asiat jälleen mieleen.
Naisen haluttomuus on monien asioiden summa. Joku asia ehkä painaa naisesi mieltä. Asia, jota ei niin vain ei pysty kertomaan. Se voi liittyä työasioihin, raha-asioihin, menneisyyteen. Onko hänen elämänsä ja itsetuntonsa järjestyksessä? Ulospäin voi kaikki näyttää ihan "normaalilta", mutta ei sitä kuitenkaan ole.
Minäkin olen mukava ja kivannäköinen nainen, eikä miehessänikään mitään vikaa ollut. Mutta niin paljon jäi asioita kertomatta miehelle. Ne painoivat minua koko suhteemme loppuajan ja en yksinkertaisesti pystynyt seksiin, koska elin ikäänkuin valheessa. Se nakersi itsetuntoani entistä enemmän. Erohan siitä tuli.
Tunnen edelleen syyllisyyttä asiassa.
Hyvä Vesku ja Paavo, kyse ei tosiaan ole siitä minkä näköisiä olette tai millaisia rakastajia olette. Naisen haluttomuus tulee jostain syvältä. Se kysyy mieheltä kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. Ja kun asia pitkistyy niin se myös mutkistuu ja olen varma, että kynttiläillalliset vain ahdistavat naistasi lisää, koska hän tietää miksi niitä järjestät.
Ota sen naisesi tänäiltana nukkumaan mennessä syliisi ja silitä vaikka hiuksista. Ja sano, että "ollaan näin vain".
Hieman samanlaisia tuntoja...
Tällä hetkellä en seurustele, mutta voin kuvitella, että jos rakastuisin niin haluja riittäisi alkuvaiheessa. Jonkin ajan kuluttua alkaisi menneisyys jälleen ahdistaa. Eikä sitä ole helppo edes itse selittää, mikä siellä.
Olen samaa mieltä noiden kynttiläillallisten aiheuttamista paineista. Viesti on selvä, ja illallinenkin menee pilalle kun tietää mihin sen pitäisi johtaa.
Itse toivoisin saavani hellittelyä ilman että siitä kuuluu antaa palkkioksi seksiä. Eikä toki miehen täydy tehdä jotain erityistä saadakseen sitä. Pakkoseksi ei ole kummallekaan osapuolelle nautittavaa.
Romantiikka ja hellyys tulisi olla osa normaalia arkipäivää, joskus se johtaa seksiin, joskus ei. Sitten kun molemmat haluaa, niin hyvä. Rasittavinta onkin, kun jompi kumpi luulee, että toinen haluaa rakastella, vaikka tämä todellisuudessa olisikin halunnut vain olla lähellä. Ja sitten ei voi enää sanoa että en minä sitä tarkoittanut. Lopputulos on, ettei voi koskeakaan kumppania, jos ei halua muuta.
Kyllä mun mielestä on ihan paikallaan rakastella kumppaninsa kanssa, vaikka ei aina itseä niin huvittaisikaan.
Kyllä minä ainakin olen valmis antamaan naiselleni suuseksiä ja "melaa mekkoon" vaikka ei aina jaksaisikaan työväsymyksen ym. vuoksi. Kyllä sitä siinä pimppiä nuollessa itsekin innostuu...
vaihtoehtosi ovat vähissä, oikeastaan vain että joko kestät hampaita kiristellen tai otat eron.
Minulla kävi niin että ensin väheni seksi, sitten yhteinen aika vaimon kanssa ja sen jälkeen
lopahti koko suhde kun molemmat koimme elävämme suhteessamme vankina. Siinä vaiheessa kun seksissä on 9 kk tauko niin alkaa jo olla sellaiset filikset molemmilla että ei kiinnosta edes tehdä aloitetta koska pakit tulee kuitenkin, tai seksistä ei ainakaan nauti. Olen sitä mieltä että olen mieluummin ilman kuin saan säälistä tai velvollisuudesta.
Usein seksin puute ei ole suhteen huonon tilan syy vaan seuraus. Jotta seksielämän saa kukoistamaan niin se vaatii molemmilta niin suurta itsetutkiskelua että harva siihen pystyy. Siinä joutuu kohtaamaan itsensä ja toisen niin raadollisena että mieluummin ottaa eron koska se on kuitenkin helppo tapa paeta itseään tai toista.
Synkästä kirjoituksesta huolimatta toivon että pystytte ratkaisemaan ongelmanne :)
Voi Vesku!!
Huonosti on sullakin seksipuoli, mutta voisi olla huonomminkin. Jos se yhtään lohduttaa.
Ensimmäinen lapsemme syntyi 7-vuotta sitten ja siihen loppui hyvä seksielämä omassa suhteessani. Nyt lapsia on kaksi. Seksiä harrastetaan noin 5-10 kertaa VUODESSA! ja taitaa toi "harrastaminen" olla väärä sanan valinta. Ei suuseksiä puolin eikä toisin, perus päälle ja siitä nopsaan että saadaan homma ohi.
Onneksi mulla on työmatkoja pari kertaa kuussa, niin saan edes kunnolla iltasella tumputella ja harrastaa haaveseksiä pornoleffoja läppäriltä katsellen!!!:)
Kaikkea on yritetty: on keskusteltu, tehty kahdenkeskisiä lomareissuja, käyty syömässä, touhuttu yhdessä, jne. Ulkoiset puitteet on hyvät: terveys erinomainen, työtä on, hyvä asunto, ei raha huolia, mukavia harrastuksia ja sosiaalinen verkosto. Nainen sanoo, että hänellä on vain libido hävinnyt eikä voi sille mitään.
Seuraava askel on terapia, jossa yritän päästä seksihaluistani eroon ja korjata jo suhteelle syntynyttä vahinkoa. Seksitön elämä on ottanut niin lujille, että ilman lapsia olisin lähtenyt jo vuosia sitten. Haluan kuitenkin nähdä lasteni kasvavan ja kantaa heistä vastuun, joten en seksittömyyden takia voi lähteä.
Lääkäriltä pyysin jotain "jarru pillereitä", mutta ei se sellaisia halunnu antaa. Niinpä 2-3 viime vuoden aikana olen pistänyt tarmoni raivokkaaseen työn tekoon. Olen hiljalleen huomannut omienkin halujen laskevan, eikä esim. työmatkoilla tulis mieleenikään lähteä tansseihin vierasta yrittään. Ei jaksa, eikä huvita.
Olen jo luovuttanut ja yritän kohdistaa tarmoani muuhun.
Tuttua tohinaa tai tohinan puutetta meille synnyttäneille naisille. Ensin imetys imee halut ja sitten ympärivuorokautinen äitiys, johon voi läpsähtää niin syvälle, ettei muista nainen olevansakaan. mieskin tuntuu tunkkaiselta pyhän äidin häpäisijältä seksivonkauksineen... Itsellä tuo kaikki liittyi aikoinaan myös masennukseen ja uupumukseen. Mies oli kuin lapatossu, mutta tehän ilmeisesti olette nk. läsnäolevia isiä ja vanhempia ja hoidatte osuutenne kodin arjesta.
Jos on mieli täynnä janipekan hampaiden tuloa ja inkatytin ihottumaa ja vielä naapurin eukon erinomaisuutta itseen verrattuna, niin halut menee sitten omaan ukkoparkaankin. Yksinäisyys on tietenkin yksi tekijä, jos on kotiäitinä nääs.
Toisaalta jotkut vaimot tahtovat muuttaa miehensä pikkuäideiksi ja apulaisiskeen, jolloin mies ei enää ole se seksikäs urho, joka myskiltä haisten raahaa luolaan karhunraatoa iltapalaksi. Mutta silti me odotetaan, että mies tekee osansa kotitöistä, ja pysyy miehenä... Ja miehet odottavat meidän venyvän akselilla madonna-huora ja siivoojavirtaska.
Että tässäpä sitä vaan ollaan. Onko ihminen yksiavioinen noin perustaltaan? Olisiko jalkavaimosysteemiin palattava? Vai olisiko jotenkin vaan keploteltava sen entisen kanssa ja pidettävä jalat ristissä.
Tuntuu.että nämä valitukset haluttomuudesta ja
seksittömyydestä eivät ole aitoja. Omasta kokemuksestani voin kerto0a,että ruokahalu on
kasvanut syödessä eli mitä enemmän nussitaan
sitä enemmän sitä haluaa. Ensimmäisenä ja vielä
toisena vuotena jouduin tyytymään seksiin joka
kolmas viikko syystä,että opiskelun takia asuin
erossa vaimostani. kK elämä palasi normaaliksi
alkoi tahti seksissä pikkuhiljaa tihentymään.
Yli kaksikymmentä vuotta tahti on jatkunut noin
2-3 kertaa viikossa ,joka on myös tyydyttänyt
minua. Vaimoni tahdosta sitä viimeaikoina vähän
löysätty mutta edellen seksi on tärkeää kummallekin.
Joo, olen osittain samaa mieltä. Itelläni on kroonisesti sairas lapsi ja olen tällä hetkellä kotiäiti. Rankkaa on ollu. En ymmärrä, miten jaksaisin tätä, jos pitäis luopua vielä seksistäkin.
Miten siitä seksistä on tullu joillekkin ihmisille rasite, kun mun elämässä se on päin vastoin! Vai onko lapset, uupumus ym. vaan tekosyy sille, ettei huvita. Jos sitä haluaa, varmasti kyllä jaksaa ja aikaakin löytyy!!!
Siis onko teitä olemassa?
Eiköhän se ihan omasta päästä lähde! Itsellä 4 lasta ja viides tulossa. Seksielämä ollut aina samaa.. Tuttavilla sama homma.
Jos ei oman kanssa toimi niin kokeilkaa vierasta tai erotkaa! Ei tuohon nännien syyttely auta.
Minun kokemukseni mukaan tällä alueella on kaikki yksilöllistä.
Olen tähänastisessa elämässäni löytänyy yhden naisen, jonka kanssa halut kohtasivat, olimme täydellisesti (seksuaalisesti) yhteensopivia. Kumpikaan ei kertaakaan tehnyt aloitetta turhaan, ja teimme niitä usein. Seksielämämme oli hurjaa, mutta silti syvään kiintymykseen perustuvaa rakastelua, ei pelkkää seksiä. Jokainen seksisessiomme kesti tuntikausia ja vei tajun totaalisesti. Usein herätessämme olimme valmiit uuteen koitokseen. Seksimme kehittyi koko ajan. Se oli yllätyksellistä ja kaikkea muuta kuin yksitoikkoista. Välillämme oli syvä kiintymys ja kunnioitus, mutta pystyimme monipuoliseen seksiin, jonka meitä vanhoillisempi ympäristömme olisi taatusti tuominnut. Se, että teimme aivan kaikenlaista, perustui siihen, että kykenimme heittäytymään leikkiviksi lapsiksi ja annoimme parastamme. Tuon suhteen päättyminen herättää minussa kaipausta vuosienkin jälkeen juuri siksi, että muissa suhteissani en ole päässyt samaan.
Uskon joidenkin naisistani kärsineen tunnelukoista, pidäkkeistä tai estoista, jotka saavat heidät perääntymään. Eräs heistä oli sängyssä upea ja nautti kaikesta, mutta piti silti kuukausikaupalla selibaattijaksoja. Hän ilmoitti harrastavansa seksiä silloin kun haluaa. Minun paineeni ajoivat minut lopulta muihin suhteisiin, ja hän oli tyrmistynyt minun kieltäytyessäni, kun hän tuli tarjoamaan itseään minulle, uusissa alusvaatteissa jne. Palasimme myöhemmin seksin merkeissä asiaan, mutta mitään suhdetta ei enää kehittynyt.
Tunnelukkojen lisäksi tunnistan Sexlessin kuvaamat syyt naisten seksihalujen vähentymiseen. Kaikilla minun aikuisiän naisillani on ollut lapsia, ja näin ollen myös äidin tehtävät hoidettavanaan. Joskus on noissa olosuhteissa taatusti mahdotonta ajatellakaan seksiä. Lasten ongelmat ovat äidinkin ongelmia, sen ymmärrän kohtalaisen hyvin. Olen itse menettänyt eräässä stressitilanteessa seksihaluni useiksi kuukausiksi, mutta saanut ne entistä ehompina takaisin. Uskon siis tietynlaiseen "toipumiseen" tässäkin suhteessa.
Mitä en ymmärrä, on (seksuaalisesti kylmenneiden tai katkeroituneiden?) naisten taipumus yllyttää kanssasisariaan seksittömyyteen. Tätä esiintyy paljon. He pyrkivät leimaamaan meidät miehet seksihulluiksi, jotka eivät naisesta muuta halua. He pyrkivät osoittamaan, että me olemme valmiita mihin vain, jos joku toinen houkutteleva nainen osuu kohdalle. Tuollaista pidän myrkyttämisenä, ja suon mielelläni näille naisille seksittömän loppuelämän, mikä tuollaisesta epäilemättä seuraa. Sitä, että hyvinkin fiksut naiset imeytyvät näiden sairaiden ihmisten ajatusmaailmaan, minä ihmettelen. Kuitenkin luulen tuntevani naisia sen verran, että alttius antaa periksi tuollaisille seksittömyystaivutteluille syntyy muista paineista, joihin meillä miehillä on oma osuutemme.
Kuitenkin: jos parisuhteen huolto sekä seksialoitteiden merkeissä että muilla tavoin alkaa kaatua yksin minulle, jos toinen osapuoli toistuvasti ilmoittaa "ei tipu", jos minulle tulee tunne, että minusta voisi olla enemmän iloa jollekin toiselle, tai vain "vapailla markkinoilla", kyllä minä silloin alan tehdä lähtöä. En usko suhteeseen, jossa toinen osapuoli muuttuu passiiviseksi.
En ole hyytynyt ainakaan vielä.
Niin, ja esimerkiks mulla oli imetyksen aikana erittäin uhkea ja seksikäs olo, koska tisut turpos kaksin kertaseks. Se on asenteesta kiinni, miten eri tilanteet vaikuttaa halukkuuteen.
hae panokaveri, salainen sellainen, niin jo kotielämä maistuu.)
Täytyy tähän kertoa oma tarina näin vaimon näkökannalta. Oma haluttomuuteni alkoi lasten syntymän jälkeen ja seksi elämä alkoi hiipua minun taholta kerran kuukauteen ja harvemminkin, ja ennen traagisia tapahtumia oli kulunut varmasti yli puolivuotta kun olimme viimeksi rakastelleet. Kun ei seksi huvittanut niin ei huvittanut, rakastin miestäni ja ajattelin kuitenkin kaiken olevan ok. Mieheni vonkasi ja teki aloitteita seksin suhteen, mutta minä tyrmäsin hänet monet kerrat, enkä silloin tajunnut niiden seurausta, mutta nyt tiedän mihin se johti. Mieheni elämään
astui 3 vkoksi toinen nainen, joka oli kiinnostunut hänestä ja hänen tekimistään ja se imarteli ja tuntui hyvältä hänestä. Sain kuitenkin
asiasta tiedon ennenkuin ehti tapahtua mitään elämää suurempaa, en ole miestäni asiasta tentannut, olivatko he sängyssä, todennäköisesti,
mutta se ei enään tuntunut siinä vaiheessa tärkeältä, en halunnut tietää yksityiskohtia.
Tajusin, heräsin ja ymmärsin että mieheni tarvii
seksiä ja läheisyyttä ja minä olin syyllinen tähän
tilanteeseen myös, missään tapauksessa en voi hyväksyä mieheni tekoa enkä tule sitä koskaan
unohtamaan ja loppuelämän se asia varmasti kaivaa
mieltäni, mutta nyt tapahtumien ja asioitten puhumisien/kirjoittamisen ( kiitos kun sähköposti on keksitty) jälkeen on asiat muuttunut.Puhuimme ja kirjoitimme kaikista vuosien saatossa olevista asioista avoimesti ja toimme esiin toistemme tapeet ja toivomukset ja näiden asioiden purkauduttua huomasimme että edelleen kuulumme yhteen ja avioliittomme on jatkuttava, olen siitä päätöksestä onnellinen. Tiedän että mieheni rakastaa minua ja hänellä on valtava
syyllisyyden taakka tapahtumasta.
Mutta uskokaa tai älkää niin seksielämämme on tämän tapahtuman seuraksesta muuttunut, minä joka
olin se haluton osapuoli, olen nykyään se haluava
osapuoli. Tajusin mitä olen menettässä ja Minä olin se jonka silmät aukeni ja halusin että
yli 20 vuotta kestävä avioliittoamme jatkuu.
Olemme mieheni kanssa opetelleet avioliiton alkeet uudelleen ja aloittanut uuden elämän.
Nyt olen kuin toinen ihminen, myöskin monessa muussa asiassa.
Tämän myötä halauan sanoa avioparit; pitäkää parisuhteestanne huolta, jutelkaa asioista ennenkuin on myöhäistä, en missään tapauksessa halua johtaa ketään pettämään tämän kertomukseni
myötä, sillä se on yksi elämän kamalimmista asioista jonka olen kokenut, mutta ennenkuin se menee tähän pisteeseen kuten meillä meni, voitte välttää nämä tapahtumat puhumalla omista tarpeista ja toivomuksista.
Opetelkaa nauttimaan seksistä, sillä vain seksi
lisää seksin nälkää ja haluttomuus haluttomuutta.
Ehkäisypillerit tappavat monelta naiselta halut kokonaan. Kannattaa ehdottaa, että jos vaihdettaisiin hormonaalinen ehkäisy johonkin muuhun. Muista myös, että pillereiden poisjättämisen vaikutukset näkyvät hitaasti. Voi mennä jopa puolisen vuotta, ennenkuin hormonitoiminta palaa normaaliksi. Omassa parisuhteessani oli sama ongelma. Minua vaan ei huvittanut, suorastaan inhotti ja mies mökötti turhautuneena. Sitten lopetin pillerit ja pari kuukautta sen jälkeen tilanne on kääntynyt päälaelleen. Vaellan ympäri kämppää kun kiimainen kissa ja mieheni valittaa, ettei jaksa hoidella minua joka ainoa päivä aamuisin, iltapäivisin ja iltaisin... Hihhih! Sai mitä halusi ja hiukan enemmänkin!
Minun ehdotuksestani pillereiden poisjättämistä koetettiin noin 8kk:n ajan mutta eipä tuolla ollut haluihin juurikaan vaikutusta.
Vaimo tahtoi sitten palata takaisin kiekoille epäsäännöllisiksi ja todella runsaiksi muuttuneiden kuukautisten takia.
Eipä siinä sit ollut vastaanlaittamista.Varmaan itse tietää mikä on parhaaksi,terveydenhoitaja kun on.
Hitto vieköön, aivan tulee vaikea olo kun joku puhuu olevansa kuin kiimainen kissa:)
Luin joku aika takaperin artikkelin, että e-pillereiden on osoitettu pysyvästi muuttavan joidenkin naisten seksihaluja,vaikka ne jättäisi poiskin. Koitin hakea artikkelia netistä, mutta en löytänyt sitä.
Kyllä normaaliin parisuhteeseen kuuluu seksi, etkä todellakaan mielestäni ole kohtuuton sitä halutessasi. En mä valitettavasti osaa sulle muuta neuvoa antaa, kun että yritä jotakin erilaista. Hemmottelulomaa, apuvälineitä, liukkaria, kovempia otteita, pitkiä hyväilyjä...
Ti sitten istuta tyttösi tietokoneen ääreen ja anna hänen lukea tämä ketju. Ehkä olisi todellakin tarpeellista paneutua ongelmaan, ennen kun on liian myöhäistä. Sinä vaikutat uskolliselta ja mukavalta tyypiltä, joten eiköhän olisi tyttösi aika tajuta, että onnellisen parisuhteen eteen tulee nähdä vaivaa ja joskus voi "antaa" vaikkei itse niin haluaisikaan. Ei sinunlaistasi miestä kannattaisi menettää, sillä aika moni olisi sinun asemassasi hakenut apua ammattihelpottajalta... Tai muuten vaan vieraista. Sinä haluat kuitenkin ratkaista ongelma sensijaan, että lähtisit pettämään. Se on todella kunnioitettavaa!
Tsemiä yritykseen!
Kiitoksia vaan kannustuksesta, paranti kummasti fiiliksiä et ymmärrystä löytyy myös naissukupuolelta.
Seksileluja ja muuta sälää on kaapeissa niin et vois kohta vaikka perustaa oman liikkeen...eli kyllä niitäkin koetettu on:) Vaan kun ei huvita niin ei huvita.
Nää ns.kovemmat otteet, yllätyspanot takaapäin keittiössä yms. vielä pari-kolme vuotta sitten toimikin mut nykyään tulee kyllä varmasti pakit jos moiseen koettaa ryhtyä.
Vieraissa/alan ammattilaisella käynti on toki käynyt mielessä,monastikin,mutta ei sitä voi kyllä pitää minään hyvänä ratkaisuna.Muilta osin toimivaa suhdetta kun ei viitsisi lähteä sössimään.
Toki jos tilanne jatkuu tällaisena vielä muutaman vuoden niin mieli saattaa alata muuttumaan.
Toivossa on kuitenkin hyvä elää joten eipä heitetä kirvestä vielä kaivoon:)
Alan ymmärtää vaimoasikin pikkuhiljaa. Sinä se haikailet kiimaisia kissoja ja pikapanoja keittiön pöydällä takaapäin yms.yms. Ei ihme, että häntä ahdistaa. Suhde ja suhteessa seksi myös kehittyy ja muuttuu.
Kerroppas Vesku, koska viimeksi olet pitänyt vaimoasi hyvänä ilman, että on pano mielessä?
Mitä jos vaimosi ei arvosta tai kunnioita Sinua enää. Tunteeko vaimosi olevansa samalla aaltopituudella kuin Sinä?
Yllätyspanot pari vuotta sitten toimi kaiketi Sinun mielestäsi. Entä vaimon mielestä? Vai kysyitkö edes?
Tiedän myös pariskunnan, jotka todellakin nussivat pari kertaa päivässä ja mies sillä kehuu ihan avoimesti. Vaimo sen sijaan kärsii koko touhusta, mutta antaa, koska muuten tulee riita.
Haluaisitko oman vaimosi olevan sellainen?
Asian tietenkin voi nähdä siltä kantilta että tällaisissa tilanteissa syy on aina miehessä ja miehen teoissa/tekemättäjättämisissä.
Toki tällainenkin näkökanta on aivan ymmärrettävä ja jokaisellahan on oikeus ajatella tästä asiasta ja minusta kuten haluaa.
En kuitenkaan pidä itseäni aivan niin huonona ihmisenä tai puolisona kuin mitä olet kirjoituksessasi antanut ymmärtää.
Tietenkin tuntematta meidän parisuhdetta lähemmin voi minua yksioikoisesti pitää seksiin pakottavana luolamiehenä joka ei puhu eikä pussaa---kuka nyt sellaista miestä voisi arvostaa/kunnioittaa.
Juttu nyt ei kuitenkaan ole aivan noinkaan.
Kiitos kuitenkin mielipiteestäsi,erilaiset näkökannat ovat aina tervetulleita.
Onko naisesi seksihalut sammuneet ihan tyystin, vai hoiteleeko hän edes itse itseään? Hormonaaliseen haluttomuuteen löytyy nimittäin apua lääkäriltä!
Psyykkiset syytkin on korjattavissa, mutta vaativat hiukan omaakin panostusta. Seksiterapeutteja on olemassa.
Et sinä Vesku ole lainkaan väärässä halutessasi pikapanoja tai muutakaan. Sinulla on oikeus saada orgasmeja niinkuin kenellä tahansa muullakin. Seksi on luonnollinen osa parisuhdetta ja sen verran ajattelevaisuutta pitäisi molemmista suhteen osapuolista löytyä, että huomioidaan toisen ihmisen näinkin primäärinen tarve!
http://www.sexpo.fi/halut.htm
Voit myös Googlettaa "seksuaalinen haluttomuus" ja löydät kasapäin infoa asiasta! Hoitoa löytyy ja yrittänyttä ei laiteta! Parisuhteessa pitää nähdä vaivaa, jotta se toimii ja ehkäpä nyt on aika teidän suhteessa jonkinmoiselle remontille. Asiat pitää hoitaa kuntoon, ennen kun vallan riistäytyvät käsistä!
Onko joku ihme, että mies haikailee kiimaisia kissoja ja pikapanoja, jollei oma nainen ole seksiä antanut. Nainen ja mies suhtautuvat seksiin erilailla. Miehen tarve "tyhjentää kassinsa" on aikalailla erilainen, kun naisen tarve seksiin. Mutta ei mies pelkästään fysiologisista syistä seksiä halua. Se on monelle miehelle ehkä se ainoa tapa olla lähellä ja rakastaa. Pitää hyvänä toista ihmistä! Mä en ymmärrä miksi toiset naiset niin kovin ahdistuvat miehen tarpeista?
Minun mielestäni on jokaisen parisuhteessa elävän oikeus nautiskella puolisostaan. Sängyssä, sohvalla tai vaikka keittiön pöydällä. Jos nainen suhtautuu miehen haluihin noinkin halventavasti, ettei mies siis haisi haikailla kiimaisista kissoista, niin se ei ainakaan kovin rakentavaa ole. Jollei itse anna, niin pitää sitten myös hyväksyä seuraukset, joita voi hyvinkin olla miehen päiväunet halukkaista naisista ja pikapanoista pöydällä. Jos omat halut kuolevat, niin ei se oikeuta tappamaan toisen haluja!
edellä kyselevän naisen kysymyksiä, mikäli haluat rakentaa suhdettasi vaimoosi! Naisen täytyy tuntea /rakastaa, voidakseen rakastella, kun taas mies kohtaa tunteensa rakastelemalla. Miehet ja naiset ovat erilaisia ja siksi toivonkin, että jätät kiihkomieliset "mulle kaikki heti"-lausumat omaan arvoonsa. Voisitte yhdessä tai erikseen kumppanisi kanssa lukea parisuhdeterapeutti John Grayn kansantajuisesti kirjoittamia kirjoja niiden ilmestymisjärjestyksessä. Ensimmäisenä: "Miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta".
Lämmöllä ja rakkautta sekä rakastavaa ymmärrystä toisianne kohtaan toivoen 50 nainen.
Minäkin olen tätä ketjua lukenut ja ajatellutkin paljon. Tuli sellainekin ajatus mieleen, että haitko Vesku täältä vain "tukea" itsellesi? Että Sinä olet mies, jota pitää ymmärtää. Olen ajatellut eilen ja tänään tätä keskustelua ja varsinkin vaimoasi. Seksi voi olla Sinulle biologiaa, mutta meille naisille se ei sitä ole. Sinun vaimossasi ei varmasti ole mitään vikaa, se miksi seksi ei toimi, niin ongelma yleensä löytyy suhteesta.
Toisaalta ikävää, että tänne kirjoittavat sitten ne naiset, joiden mielestä oma seksi toimii ja pitää toimia. Heillä kaiketi ei ole kompetenssia Sinulle ohjeita antaa, vaan haluavat vaan kertoa, että "meitäkin on olemassa".
Toivoisin todella, että Sinun oma vaimosikin tulisi lukemaan tämän ketjun. Minusta tämä tuntuu hänen seläntakanaan teidän omista asioista puhumiselta. Ei tuntuisi hyvältä, ainakaan minusta.
Ilmeisesti olet aika pentu. Seksiä ei anneta eikä oteta eikä kahden ihmisen rakastavassa suhteessa ole kyse panosta. Sen on jotain paljon muuta, suurta tunnetta ja yhteenkuuluvaisuutta. Toivottavasti joskus pääset siihen yhteyteen miehen kanssa.
En ole pentu ja tiedän varsin hyvin mitä seksi on! Antamista, ottamista, saamista, kahden ihmisen yhteyttä jne jne jne! Se on kaikkea sitä, mitä pariskunta haluaa sen olevan. Se voi olla pikapanoja pöydällä tai tuntikausien rakastelua kynttilänvalossa tai kaikkea mahdolliasta siltä väliltä! Pääasia on, että molempien halut ja tarpeet tyydytetään, olivat ne sitten henkisiä tai fyysisiä. Kirjoitin raa-asti yleistäen miesten tarpeista, sillä hyvin monelle "perusjuntille" (anteeksi ilmaisu) seksi on se ainoa läheisyyden ja hellyyden hetki. Valitettavasti näin on! Jos se sinulle on pelkkää tähtisadetta ja sielujen kuolematonta tanssia, niin good for you! Minulle se on välillä myös villiä irstailua kaikenmaailman apuvälineiden kanssa ja that's me! Minussa elää perverssi peto, jonka on pakko saada aika ajoin toteuttaa itseään. Olenko lapsellinen, kun annan itseni sortua moiseen hedonistiseen nautiskeluun? No jos näin on, en edes halua aikuistua. Toivottavasti itse kykenet joskus vapauttamaan sen irstailijan sisältäsi ja pystyt nauttimaan eläimellisen kiimaisesta panosta vaikkapa auton takapenkillä...
Nimim: Tehnyt sen junassa,lentokoneessa, Eifel-tornissa, autossa, uima-altaassa, järvessä, soutuveneessä, keskellä kaupunkia aamuyön tunteina, metsässä, uimarannalla, heinäladossa, hotellin hississä ja vaikka missä! You name it!
voisiko naisesi haluttomuus johtua siitä että hän ei saa orgasmia??? Itselläni syynä on se!
Kyllä saa, sekä omin käsin että yhdynnässä.
Eikä feikkaa vain minua miellyttääkseen, mitä nyt tietysti ensimmäisenä ajatellaan.
..-tsukka kun olisikin mies joka ottaisi vaikka keittiön pöydällä tai vaikka eteisessä..
kuka ihme se paasaa että `koskas sä olet hyvänä pitänyt ym. ym. eikös parisuhteessa pidä tehdä tasapuolisesti molempien mielihalujen mukaan, joten eiköhän vesku ole hyvänä pitänyt, mutta missä viipyy veskun halujen totetuttaminen, pikapanot pöydällä. Kyllä mä haluan myös pikapanon keittiön pöydällä sen lisäksi että kaipaan myös pitempää hyvänä pitoa, OLEN NAINEN ja tätä mieltä.
Tasapuolisesti molemmille!!!!!!!!!!!molempien mukaan.
Selasin näitä sivuja HALUTTOMUUDESTA...meillä sama ongelma. Löysin itseni vaimosi roolista. Ihan kuin olisit kirjoittanut minusta. Olemme mieheni kanssa keskustelleet asiasta, mutta lähes yhtä tuloksettomasti. Yleensä alan aika äänekkästi puolustelemaan itseäni. Mistäs niitä haluja lisää ja lisää, jos ei haluta. Murkkuikäisenä tuli syyllinen olo edes seksin ajattelemisesta...nyt tulee syyllinen olo kun sitä ei halua.
Olen todella nihkeä tekemään aloitetta. Korkeintaan silloin, kun huomaan, että taas on tullut yksi kuukausi popsotettua niitä e-pillereitä, eikä taaskaan tehty mitään...siis koko raha meni hukkaan. ( Minun mittapuuni mukaan pillerit on tosi kalliita). Se ilo niistä kyllä on, ettei tarvitse kärsiä yli viikon kestävistä menkoista.
Yleensä ottaen aina nautin siitä, kun homma on saatu alulle. Mutta mieheni joutuu tekemään kovasti töitä minua sytytellessään. Tuntuu kuin olisin tukehduttanut oman mielikuvitukseni. En voi aloittaa!!! Miehet lukevat pornolehtiä..katsovat filmejä...eikä heille tule siitä ollekaan paha olo. Jos joskus päästän mieleeni "eroottisen päiväunen"...olen jo samalla hetkellä karistamassa sitä mielestäni, koska ajattelen pettäneeni miestäni. Uskon sen olevan osa syynä siihen, että seksi ei maistu. Joskus aloittaminen tuntuu vaikealta, kun en tunne itseäni kovinkaan ns. viehättäväksi. En todellakaan ole ruma. Ihan tavallisen näköinen. Mutta miten vietellä miestä, jos kokee, ettei ole millä vietellä...onneksi olen edes vihille saanut.
No...tämä ei sinua yhtään auttanut, mutta kohtalotovereita sinulla kyllä on, ainakin minun mieheni. Avoin puhuminen kannattaa, vaikka se sillä hetkellä tuntuu kipeältä. Kun rauhassa saan miettiä asiaa, huomaankin että rakas mieheni on oikeassa, jotain tälle asialle pitäisi tehdä.
Pitkästä aikaa toisen osapuolen selvitys haluttomuuden syistä. Näitähän täällä kaivattaisiin paljon enemmän!
Syitä löytyi nyt ainakin syyllisyys seksistä. Mistä johtuu? Mitä ja kuka lapsuudessa, nuoruudessa syyllistänyt? Sekä viehättävyyden puute eli itsetunto ongelma. Siinä niitä syitä mistä aloittaa työskentelyn itsen kanssa.
Yhdessä tapauksessa minun ylempänä kuvaamistani naisista löytyi seksuaalinen hyväksikäyttö alaikäisenä, ja ilmeisesti tästä johtunut ajoittainen halu kontrolloida täysin se, milloin on seksin aika. Paikata mennyt vahinko kokeilemalla, toimiiko kieltäytyminen? Voi olla.
Olen myös ollut insestin kokeneen naisen partneri, mutta hän taisi käsitellä tuota asiaa psyykkisesti kontrolloimalla itse seksiä, josta hän nautti hieman pidättyvästi.
Orgasmin kontrollointi, tai siitä pidättäytyminen, oli noilla kahdella esiintyvä yhteinen piirre. Toinen heistä ei opetteli asian ja yllätti minut saamalla rajun orgasmin "kesken kaiken". Se sai minut tuntemaan suurta hellyyttä ja kunnioitusta häntä kohtaan.
Nykyisen liittoni seksiongelmaksi on muodostunut "kiintiöseksi". Vaimoni nauttii seksistä, mutta katsoo, että kerta viikossa riittää, ja kaikki siitä yli on jotain hillittömyyttä minun puoleltani. Aivan joka viikkokaan hän ei ole valmis, ja silloin hän vetoaa yleensä ulkoisiin syihin tai, yllätys yllätys, päänsärkyyn.
Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa hän todennäköisesti tietämättään jakaa minun seksielämästäni noin kolmas- tai neljäsosan. Loput hoidan itse, ja kiitos hyvän tuotekehittelyn ja mainonnan, olen hiljakkoin alkanut saada siitä paljon irti, enemmän kuin aikaisemmin. Se antaa minulle jopa enemmän kuin seksi joidenkin tuntemani naisten kanssa, mikä hieman huolestuttaa minua.
Nautin kuitenkin vaimoni kanssa jakamastani seksistä, mutta odotan yksinäisiä sessioitani. Mietin myös yksinäisillä ajomatkoillani puutteessa ollessani uskottomuuden puolelle siirtymistä, mutta aikaisempien kokemusteni perusteella huonot puolet painavat enemmän kuin hyvät tuossa pohdinnassa.
Olisin epäilemättä onnellisempi, jos jaksaisin ponnistella vaimoni ymmärtämiseksi ja asioiden keskustelemiseksi auki. Hänen suhtautumisensa on kuitenkin niin yksiselitteisen selvä: hän saa seksiä tarpeeksi ja minun ongelmani on se, että ajattelen seksiä liian usein.
Olen pääsääntöisesti tyytyväinen nykyiseen seksielämääni, mutta on aikoja, jolloin tunnen kovaa kaipuuta jonkun sellaisen luo, joka nauttisi minusta mieluummin useammin kuin kerran viikossa. Olen kurvannut autolla pari lenkkiä nähdäkseni jonkun tällaisen naisen omasta historiastani, mutta en ole ottanut yhteyttä keneenkään. Nykyisessä liitossani on paljon hyvää, ja see saa minut pysähtymään ja hoitamaan homman tuolla vähemmän kunniakkaalla mutta kuitenkin selvästi rauhoittavalla tavalla, yksin.
Jommankumman iltapäivälehden mukaan puolen vuoden seksitön jakso olisi hyväksyttävä avioeroperusteeksi. Täydellistä seksittömyyttä parisuhteessa (ilman seksiä partnerin kanssa, itsetyydytystä kuitenkin pari kertaa viikossa) minä en ole kestänyt koskaan puolta vuotta, vaan olen lähtenyt. Tulkitsen mielelläni sen, että en kelpaa, erääksi suhteen loppumisen ensi merkeiksi. Todellisuudessa olen joskus torjunnasta niin loukkaantunut, että minulla on pala kurkussa pitkään, ja yleensä en tuolloin tee aloitetta, vaan odotan vaimoni tekevän sellaisen. Toistaiseksi ainakin olen pystynyt nauttimaan noista kerroista niin, että katkeruuteni on sulanut. Siitä vain seuraa yleensä, että minusta tulee aika paljon hellempi vaimoani kohtaan, ja joskus hän tulkitsee hellyydenosoitukseni "vonkaamiseksi". Joskus hän on jopa oikeassa, sillä minun seksihaluni lisääntyvät seksin myötä, ainakin johonkin rajaan saakka. Noissa tilanteissa yritän varoa liikaa innokkuutta, joka saattaa johtaa sillä kertaa joko "bonusseksiin" tai torjuntaan, mutta sitä seuraavalla kerralla aivan varmaan torjuntaan.
Minusta tuntuu, että mielelläni ainakin vielä pelaan aikaa ja odotan jotain tapahtuvaksi. Meidän suhteemme moni muu puoli tuo niin paljon tyydytystä molemmille, että meidän keskinäisessä vetovoimassamme ei noilta osin ole valittamista kummallakaan. Lisäksi tarvitsemme toisiamme monin tavoin voidaksemme toteuttaa niitä meitä yhdistäviä elämän pikku iloja, joita olemme yhdessä löytäneet. Me jaamme todella paljon asioita ja nautimme siitä.
Summa summarum: asteikolla täysin tyytymätön - täysin tyytyväinen olen reilusti lähempänä tyytyväistä laitaa. Voisin olla tyytyväisempi, mutta olen pari kertaa elämässäni ollut todella paljon tyytymättömämpi ja ainakin pyrin olemaan kiitollinen nykyisestä liitostani, jossa moni tekijä ylittää tuntuvasti aikaisemmissa suhteissani vallinneet olosuhteet. Olen siis uskollinen yhden naiden mies, mutta tiedän, että vaimoni pitää ns. "pasianssiakin" uskottomuuden veroisena, mitä minä en todellakaan tee. Tämä on sikäli hassua, että hänellä on omat välineensä pitkältä yksinäiseltä jaksoltaan tallessa ja toimivina, koskapa hän on joskus halunnut käyttääkin niitä lisämausteena yhteisen seksituokiomme aikana. En tiedä, kaipaako hän muuta seksiä kuin meidän välisemme vajaa kerta viikossa, ja harrastaako hän yksinäisiä leikkejä. Minulle hän on tehnyt selväksi, että ei pysty näkemään mitään hyvää miehen yksinäisessä seksissä.
En halua rikkoa hänen illuusiotaan kertomalla, että hänellä on jo joitakin aikoja ollut "nyrkkikyllikkiä" tuntuvasti parempi, mutta häntä selvästi huonompi kilpailija hyvässä piilossa. Hyväksyn tilanteen toistaiseksi, ja olen ollut ainakin huomaavinani, että minun viimeaikainen yksinäinen aktiviteettini on hyödyttänyt meitä molempia. En mene kaikkiin yksityiskohtiin, mutta hän on ollut ilahtuneen tyytyväinen mm. minun erektioideni laadulliseen parantumiseen ja kestokykyni lisääntymiseen, mutta ei ole halunnut yhdyntöjä sen enempää kuin viime vuosina muutenkaan. Se täytyy sanoa, että olen ajatellut, mitä joku muu vastaavassa tilanteessa sanoisi.
Kokeilen, nousisiko tämä säie (vaihteeksi ;-/) vielä ylös.