Mitenkäs teillä muilla on sujunut töihin paluu sairaslomalta? Ja lähinnä tarkoitan työkavereiden suhtautumista. Minusta ennen niin mukavat ja läheiset työkaverit ovat muuttuneet täysin. En tunne töissä oloani kovinkaan tervetulleeksi, työkaverit ovat etäisiä, en enää kuulu joukkoon, minulle pistetään huoletta kaikki työt ja itse painutaan tauolle porukalla.Ihme jos saan itse edes yhden lyhyen tauon päivän aikana pitää. Tänäänkin eräs ennen niin mukava työkaveri loukkasi minua suuresti. Mistä tämä johtuu? Olenhan ihan sama ihminen kuin aina ennenkin.. On jo tullut mieleen työpaikan vaihtokin, muutenkin töihinpaluu ollut raskas, ja nyt sitten vielä tämä..Stressaa :(
Työkavereiden suhtautuminen?
Onneton
4751
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suurin osa työkavereistani pomoa myöten suhtautui loistavasti, eivät hössöttäneet liikaa (mitä nyt ekana työpäivänä yksi oli huolissaan että jaksanko ruokalassa kantaa tarjotintanikaan!) mutta olivat tukemassa ja ymmärtämässä vaikeitakin hetkiäni. En hetkeäkään tuntenut itseäni ulkopuoliseksi, syrjityksi tai ylirasitetuksi. Perustivat jopa tintin tukiryhmän, jonka tarkoituksena oli syöttää tintille maukkaita ruokia ja kermakakkuja liiallisen heikkenemisen estämiseksi ja muutenkin tukea häntä taistelussaan sairautta vastaan. Mulla on vieläkin tukiryhmän perustamisasiakirja työhuoneen seinällä kehyksissä! Vain yksi aiemmin ystävänä pitämäni työkaveri etääntyi eikä pariin vuoteen pitänyt juuri mitään yhteyttä mutta vastaavasti sain huomata että minulla oli ystäviä, joiden olemassa olosta en ollut tiennytkään.
Tsemppiä sulle, on varmaan vaikeata olla toipumassa vaikeasta sairaudesta ja sitten vielä joutua tuollaiseen tilanteeseen! Toivottavasti sinulla sentään on työpaikan ulkopuolella ihmisiä jotka auttavat jaksamaan! Ja ehkä työkavereittesi kohdalla on kuitenkin kyse siitä että he eivät oikein osaa suhtautua sinuun ja pelkäävät tulla lähellesi, monelle "syöpä" on kuitenkin edelleen "kuolemantuomion" synonyymi. Jotkut varmaan vielä kuvittelevat että syöpä voi tarttuakin!!!
En sairasta syöpää (vaan selkärankareumaa), mutta aivan sama ongelma mullakin töissä. Kun ei vielä tiedetty mikä vaivaa, olivat työkaverit tukena. Mutta kun sairaudelle tuli nimi, muuttui asennoituminenkin täysin. Usein olenkin miettinyt, että kuinkahan syöpää sairastavia kohdellaan töissä. Sillä kun taitaa olla sairauksista kaikkein pahin kaiku.
Olen miettinyt, että mitä itse voisin tehdä asian eteen, mutta en ole saanut tilannetta vielä muutettua. Olen ollut vähän töistä poissa (max. sairasloma viikko), teen töitä ahkerasti, enkä valita kivuista tai töistäkään. Koitan luoda hyvää yhteishenkeä parhaani mukaan.
Mutta ei. Olen jäänyt ryhmän ulkopuolelle täysin. Vaikeaa ymmärtää, kun tiedän työkaverini hyviksi tyypeiksi. Ei auta tervehtymistä tällainen ilmapiiri. Työpaikan vaihtoahan tässä minäkin mietin.
Älä muista välitä !!! Reippaasti rekkain alle jne.. Olen ottanut vastaan syöpään sairastuneen ja huumori oli tallella. KAIKKI täältä lähdetään, ennemmmin tai joskus. Usko itseesi. Olet paras!
Hei!
Vuoden jaksoin katsoa sairaslomaltapaluun jälkeen työtovereita ja sitten oli pakko vaihtaa työpaikkaa. Ei syöpä ole helppo mutta vielä pahempaa oli "työkaverit". Kaikki työt oli tekemättä usean kuukauden ajalta. puikkoihin piti hyptä heti ja suuri osa ihmisistä ei osannut enää edes jutella. Minulla oli yksi vihamies (miespuolinen entinen pomo) joka syövän jälkeen oli niin mukavaa ja ihanaa.
Kyllä sitä odotti jotain muuta mutta nyt olen ollut 1/2 vuotta uudessa työpaikassa ja siellä kohdellaan kuin ihmistä. Kenellekkään en ole puhunut syövästä mutta puskaradio toimii joten kyllä sen varmaan moni tietää. Siinä on vaan se ero että nämä uudet työkaverit eivät ole nähneet minua silloin heikkona.
Tsemppiä...
Anneli