tunnen itseni maentuneeksi...ajattelen asioita taukoamatta,laidasta laitaan..pahoja yht äkkkiä olen iloinen ja sitten kyyneleet valuu,välissä tuntuu että olisi vaikka 2t unta ja ajattelen epätoivoa pahoja asioita,nyt mietin että saattasinko tehdä pahaa minun lapselle...tuli kylmät väreet ja sitten itku että miksi olen näin huono äiti ja miksi olo niin kuin unessa välillä...tuntuu että lapseni ei voi kasvaa minun kanssani tasapainoiseksi ihmiseksi...jos ulkaltaisin mennä lääkäriin miten lääkkeet vaikuttaa enhän ole kävelevä muumio!!!en halua menettää lastani,olen yh äiti ja isälle en isdsään nimessä halua pikkuistani..huumehörhö on eikä ole nähnyt pojan kun kerran 1v ikäisenä entä jos ajattelevat että minusta ei ole huolehtimaan...aina tulee hyviä oloja muttan sitten ihan kun paha minä tulis esiin...
lääkkeet ja olo tila??
äityli
5793
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voi että mullakin tuli kyyneleet silmiin kun luin sinun juttusi..Hae ihmeessä apua, puhu neuvolassa, kyllä ne auttavat. Ei sinulta lasta nuin vain pois oteta!! Jaksamisia ja voimia!!
Olen kirjoittanut monta juttua ja ottanut kantaa.
Mutta nyt vasta rohkenen kirjoittaa asiasta mitä en ikinä unohda.
Olin yli 40-kymppinen kun sain toisen tyttären vanhin on jo yli 20.
No kaikkimeni kivasti Amanda oli 8kk.vanha kun yht äkkiä yllätten tulin uudellen raskaaksi.
Vaikka olin mielessäni kuvitellut ettei uus raskaus ole mahdollista moisella iällä.
No raskaus meni hyvin siihen saakka kun tuli laskettu aika.
Polttoa illasta toiseen meni yli ajan 2 viikkoa ja sekosin päästäni.
Kun ei tule niin ei tule, eli aloin nupissani kuvitteleen ettei koko lasta ole tulossakaan.
No tajusin kuitenkin käydä neuvolassa neuvolan täti sanoi että nyt tipalla synnytys käyntiin kun lapsivesi loppui kohdussa.
Neiti syntyi ja sillon meillä vasta alkoi meininki.
Pieni käärö kainalossa kävelin vuorokaudet läpeensä,hirvittävä pelko persuissa että se häipyy kun ei tullutkaan niin kuin oli ajasta kyse.
Kello 3.00 joka aamu kuunneltiin mankkaa imetin en laittanut omaan pinnasänkyyn koska pelkäsin että häipyy sieltä yön aikana kun nukun.
Vanhempi tytär joka oli siihen aikaan noin 2v.
heräs kello 6 aamulla eli nukuin noin 2 tuntia per yö.
Sitteen mäjähti en osannut edes ruokaa laittaa pannukakkua uuniin mansikka hilloa tykö, ukko tuli töistä kotiin ja huusi mulle että miksi hommasin tommoisen akan kun vaan itken ja jullitan.
Eli elämä oli mahtavaa.
Sitten mulle tuli jälkitarkistus synnytyksen jälkeen oli pakko mennä vaikken muuten ulos lähtenytkään,pamahdin hervottomaan poruun tohtori kysyi että mikä mättää???
Yritin sille ulinaltani vinkua että kaikki menee siis ihan kaikki päin peetä,istuin varmaan pari tuntia siellä ja vollotin huusin...
No lääkäri-setä sanoi mulle että mulla on raskauden jälkeinen masennus päällä.
Kiihdyin sillekkin totesin ettei mulla ole aikaa masentaa.
Riita oli mieletön lääkärin huoneessa tohtorikin alkoi kiihtymään kun jankkaan vastaan.
Kukaan ihminen maailmassa ei voi tajuta miten v:mäinen olo mulla oli.
No kuiteskin tämä lääkäri meni lääkekaapille.
Melkein työnsi mun suuhuni semmoisen tabletin minkä nimi on Cibralex 5mg sanoi mulle että näitä joka aamu yksi ja homma hoituu.
No en tietenkään uskonut mutta tein kuiteskin työtä käskettyä.
Se on serotiinia kyselin apteekin tädiltä siis jos kammoat diapamia niin kuin minä ja muita rauhottavia niin tämä ei tee nuppias sekaisin.
Et ole todellakaan huono äiti parhaimmista päästä.
Tuli mullekkin semmoinen olo että teenkö jotain pahaa lapselleni.
Pelko oli aivan mieletön mieli teki heittää seinään molemmat vanhempi ja nuorempi silti kävelin vuorokaudet läpeensä tän nuoremman tytön kanssa.
Ja sitten tämä huono omatunto:
Miksi teen lapsia kun hermot ei kestä??
Se on kaikkein pahinta mitä kuvitella saattaa..
No nyt on nuorempi 4v.
vanhempi 6v.
Mennään ja mählätään kaiken maailman juttuja.Esim oltiin kirkossa arkipäivänä en ole pahemmin uskovainen mutta kun tämä 6vuotias halus mennä naimisiin.
On nähnyt telkussa esimerkkiä, no minä olin pappina nuorwempi tytär seisoi siellä tötsässä en tiedä nime mutta kuiteskin se missä pappi puhuu ja Amanda kävelee käytävää pitkin alttarille..
Ja kivaa oli
Tänään oltiin uimassa järvelläö tuli hervoton rankkasade tytöt tuli vedestä pois koska kastuvat kun sataa?
Ja vielläkin olen cipraleksi kuurilla se on ainut mikä mäöttää maksavat mielettömästi.1
1euron kappale eli todella kalliita mutta se on sen väärrtti.
Sitten on viellä toinen jos ostat apteekista omega3ade-vitamiinia siinä on aivan samaa ainetta kuin lääkkeissä ja kummassakin pätee se että pitää ottaa pari viikkoa ennenkuin alkavat vaikuttamaan...
T:nero
Ei sulla mitään hätää ole!Koita rauhottua ja varaa heti lääkärille aika tai puhu neuvolassa!
Itse olen kokenut synnytyksenjälk. masennuksen ja parhaillaan toipumassa siitä!Mulla oli myös tuo sama homma,et mielen täytti kaikki mahdolliset ajatukset ja oli välillä olo kuin unessa...haahuilua...vilunväristyksiä...pelkoa,että menetän kontrollini,sekoan!Maha oli sekaisin.laihduin!Mihinkään normaaliin ei keskittymään pystynyt!No,ei auttanut muu ku lääkärille aika varata ja sain heti lääkkeet masennukseen!Lääkkeet alkoivat aika pian auttamaan ja normaali elämä palasi uomiinsa mutta kuitenki vieläki joskus pelkään sitä jos pian sairastun uudelleen siihen!
Kukaan ei takuulla pidä sua huonona äitinä jos sämasentunut olet ja hoidatat itsesi...se on juuri toisinpäin!Meitä masentuneita on nykyään aikalain tällä pallolla!Se ei todellakaan ole mikään syy erottaa lasta äidistä mutta heti miten menet lääkärin puheille ja hoidatat itsesi kuntoon...pääset taas pian normaaliin elämään kiinni!Eroon siitä helvetistä mitä oireet masentuneella voivat olla!Tsemppiä!!!Kaikki kyllä järjestyy kun vaan itse jaksat nyt alkaa hoitamaan masennuksen alta!!!!Lääkkeet eivät ainakaan minuun sivuvaikutuksia aiheuttaneet mitänyt pientä väsymystä!
Hei!
Lääkkeet jota sinulle tod. näk. tullaan määräämään on serotoniinia, ne piristävät ja auttavat, niihin ei voi jäädä edes koukkuun. Itse sain avun niistä vastaavanlaisessa tilanteessa, ja jo kahden viikon käytön jälkeen elämäni näytti aivan uudelta.
Suomessa ei lasta viedä äidiltä pois tuollaisin perustein vaan pyritään auttamaan äitiä löytämään keino jaksamaan. Itse olin kauhuissani kun minulta kysyttiin että voisiko th soittaa lastensuojeluun, mutta kauhun ilmeen nähtyäni terveydenhoitaja selitti että missään nimessä ei lasta viedä pois vaan yritetään löytää apua, esim. tukiperhe tai muu hoitopaikka mihin lapsen voi esim. yhdeksi yöksi viedä. Niin sitten annoin luvan ja kävin sossussa juttelemassa ja he kertoivat minulle mahdollisuuksista miten he voisivat minua yrittää auttaa. Noo, jonot siellä on tukiperheisiin niin pitkät että olen jonossa vieläkin, ja nyt on tarvekkin jo hävinnyt.
Voimia sinulle.