Kiinnostus vaihtoehtoisiin ja täydentäviin hoitomuotoihin on kasvanut maailmanlaajuisesti. Varsinkin syövissä uskalletaan harvoin luottaa vain yhteen hoitomuotoon, joten eri hoitomuotojen tehon tutkiminen on valtava urakka. Yhdysvaltain syöpäinstituutti ja monet muut järjestöt ovat hyväksyneet niin sanotut parhaiden tapausten katsaukset määritelläkseen eri vaihtoehtohoitojen käyttökelpoisuutta ja tehoa. Syöpä ei parane pelkän plasebovaikutuksen avulla, joten yksittäistapauksetkin voivat olla merkittävää todistusaineistoa. Tämä kuitenkin edellyttää seuraavien kriteerien täyttymistä:
Syöpädiagnoosin on oltava hyvin dokumentoitu.
On oltava todisteet siitä, että syöpä oli olemassa silloin kun ei-perinteinen hoito alkoi.
Potilaan on täytynyt saada ei-perinteistä hoitoa vaihtoehtohoitoa antavan terapeutin mukaan.
Vähän ennen hoitoja tai niiden aikana potilas ei ole saanut vastaanottaa mitään muuta hoitomuotoa, mikä voisi potentiaalisesti vaikuttaa tautiin.
Jotta tapausta voidaan luonnehtia menestykselliseksi ns. ”parhaaksi tapaukseksi”, sen on vielä täytettävä seuraavat kriteerit:
Täydellinen tehoaminen: Kaikenlaisen todistusaineiston kasvaimen olemassaolosta on kadottava määrätyksi määräksi viikkoja.
Osittainen tehoaminen: Kaikkien mitattujen vammojen ja kasvaimien läpimitan on vähennyttävä vähintään 50 % eikä mitään uusia pesäkkeitä saa syntyä määrätyn ajanjakson aikana.
Vain harvat vaihtoehtohoitoja saaneet potilaat täyttävät nämä kaikki kriteerit. Hiljattain ilmestynyt tutkimusraportti koskien Saksalaisella Hufelandin klinikalla hoidettuja potilaita kuitenkin osoittaa, että täysin vaihtoehtoisillakin mentelmilla voidaan saada ihmeitä aikaan. Olen referoinut kyseisen Integrative Cancer Therapies -lehdessä julkaissun artikkelin sivuilleni osoitteeseen: http://www.otsoniterapia.net/uutta/hufeland.htm
Mukana on muutamia esimerkkejä tapauksista, jotka paranivat pelkkien vaihtoehtohoitojen avulla. Lisäksi useampia sellaisia, jotka eivät parantuneet, mutta saivat useita laadukkaita elinvuosia ja myös sellaisia, jotka paranivat, mutta siihen tarvittiin myös ns. perinteisiä hoitoja. Toivon, että artikkeliin tutustutaan ja että se myös herättäisi edes jotain asiallista keskustelua.
Teveisin: Miika Sallinen
Syöpädiagnoosin on oltava hyvin dokumentoitu.
On oltava todisteet siitä, että syöpä oli olemassa silloin kun ei-perinteinen hoito alkoi.
Potilaan on täytynyt saada ei-perinteistä hoitoa vaihtoehtohoitoa antavan terapeutin mukaan.
Vähän ennen hoitoja tai niiden aikana potilas ei ole saanut vastaanottaa mitään muuta hoitomuotoa, mikä voisi potentiaalisesti vaikuttaa tautiin.
Jotta tapausta voidaan luonnehtia menestykselliseksi ns. ”parhaaksi tapaukseksi”, sen on vielä täytettävä seuraavat kriteerit:
Täydellinen tehoaminen: Kaikenlaisen todistusaineiston kasvaimen olemassaolosta on kadottava määrätyksi määräksi viikkoja.
Osittainen tehoaminen: Kaikkien mitattujen vammojen ja kasvaimien läpimitan on vähennyttävä vähintään 50 % eikä mitään uusia pesäkkeitä saa syntyä määrätyn ajanjakson aikana.
Vain harvat vaihtoehtohoitoja saaneet potilaat täyttävät nämä kaikki kriteerit. Hiljattain ilmestynyt tutkimusraportti koskien Saksalaisella Hufelandin klinikalla hoidettuja potilaita kuitenkin osoittaa, että täysin vaihtoehtoisillakin mentelmilla voidaan saada ihmeitä aikaan. Olen referoinut kyseisen Integrative Cancer Therapies -lehdessä julkaissun artikkelin sivuilleni osoitteeseen: http://www.otsoniterapia.net/uutta/hufeland.htm
Mukana on muutamia esimerkkejä tapauksista, jotka paranivat pelkkien vaihtoehtohoitojen avulla. Lisäksi useampia sellaisia, jotka eivät parantuneet, mutta saivat useita laadukkaita elinvuosia ja myös sellaisia, jotka paranivat, mutta siihen tarvittiin myös ns. perinteisiä hoitoja. Toivon, että artikkeliin tutustutaan ja että se myös herättäisi edes jotain asiallista keskustelua.
Teveisin: Miika Sallinen
Vastaukset 27
Vanhimmat
Vaimoni sairastui rinta syöpään noin 2,5 vuotta sitten ja menehtyi laajalle levinneeseen syöpään juuri.
Käytimme kaikki tiedossa olevat vaihtoehtohoidot mutta tuloksetta. Viimeisi oli gnd (golden) tuotteet, joihin upposi suunnaton määrä rahaa mutta tuloksetta. Syöpä oli tosin ärhäkkää sorttia gradus 3 ja lopulta levisi rinnasta imusolmulleiden kautta aivoihin , maksaan , iholle ... mutta minun ajatukseni on että luottakaa lääkäreihin kaikkensa tekevät ja vaimollekkin yritettiin 4 erilaista sytostaattia mutta näin silti kävi ja vain 35 vuotiaana.
Otan osaa suruusi. Olen erittäin tietoinen, että vaihtoehtoiset hoidot eivät ole mikään takuu syövän paranemiseen. Jos luit tuon antamani linkin, huomaat, että useimmat sielläkin esitetyt tapaukset valitettavasti kuolivat, joskin vasta vuosien kuluttua, vaikka tila hoitojen alussa oli jo heikko.
Mutta mitä tulee noihin lääkäreihin ja heihin luottamiseen. Vaihtoehtoisissa hoidoissa, kuten otsoniterapiassa, on se huono puoli, ettei niitä opeteta lääketieteellisissä tiedekunnissa. Täten helposti kuvitellaan, ettei niistä ole ttukimustietoa. Todellisuudessa ensimmäinen (Itävallassa tehty) otsoniterapiatutkimus julkaistiin jo vuonna 1974, käsittäen gynekologisia syöpiä ks: http://www.otsoniterapia.net/viitteet/hernuss1974.htm
Sittemmin laajempi tutkimus koskien eturauhassyöpää, julkaistiin vuonna 1998, mutta ainoastaa kuubalaisessa kausijulkaisussa, jota ei länsimaista hevin löydä. Vuonna 2001 venäläiset tutkijat julkaisivat kaksikin tutkimusta (toinen rintasyövästä ja toinen gynekologisista syövistä), mutta nämä on julkaistu englannksi ainoastaan harvinaisessa kongressijulkaisuissa, eivätkä nekään ole tavoittaneet laajempaa tutkijajoukkoa. Ensimmäinen länsimainen kliininen tutkimus englanninkielisessä tiedejulkaisussa julkaistiin vasta viime lokakuussa, ja se koski pään ja niskan alueen syöpiä. Vaikka tulokset olivat lupaavia, potilasotos oli sen verran pieni, ettei kovin varmoja johtopäätöksiä usallettu antaa. Sen jälkeen on ilmestynyt tuo edellisessä viestissä viittaamani Hufelandin klinikkaa koskeva tutkimus huhitkuussa, mutta se käsittelee usean vaihtoehtohoidon yhdistelmää, joten siltä osin senkin todistusarvo yhden menetelmän osalta on vähäinen.
Toisin sanoen, joku niistä hoidoista, joka nyt on vaihtoehtoinen, voi tulevaisuudessa olla sitä virallista lääketiedettä. Ensimmäisenä sitä kuitenkin koettavat vain ne lääkärit, jotka todellakin ovat eturintamassa selvittämässä näiden hoitojen hyötyjä, ja suhtautuvat niihin avoimesti. Kyllä minäkin uskon, että useimmat lääkärit yrittävät parhaansa, mutta eivät hekään ole kaikesta tietoisia.
Mielestäni syöpähoitojen on perustuttava tutkimukseen (en tiedä, perutusvatko nuo gnd-tuotteet, mutta otsoniterapia kyllä perustuu). Luottakaa siis lääkäreihin, mutta yrittäkää valita lääkäri, joka todella pyrkii seuraamaan kehitystä myös vaihtoehtoisten hoitomuotojen alalla.
Terv. Miika Sallinen
Itsekin olen menettänyt puolisoni mahasyövälle, meillä tukihoitona oli antioksidantit ja homeopatia. Vaikka ne eivät parantaneetkaan, en kadu yhtäkään niihin kulunutta markkaa. Niillä oli suuri merkitys psyykkisesti (lääketiede oli hylkäämässä meidät täysin) ja uskon myös, että saimme niiden turvin vuoden verran lisäaikaa. Uskon myös edelleen, että tukihoitona vaihtoehtohoidoista on varmasti hyötyä, lääketieteen kanssa rinnakkain sovussa.
Toki olen samaa mieltä, että ns. luonnon lääkkeet antoivat ainakin kovaa uskoa ja ainakin sitä kautta lisä aikaa meillekkin.
Mutta ainakin meidän tapauksessa, kun kysyimme hoitavilta lääkäreiltä suosittavatko vaihtoehtohoitoja niin aluksi olivat vastaan ja vasta kun mitään ei ollut tehtävissä niin sanoivat ettei ne ainakaa pahenna tilannetta.
Meillä sairaus kesti 2,5 vuotta ja lähes koko ajan käytimme luontaistuotteita, jopa niin paljon että jouduimme rajoittamaan koska maksa arvot nousivat. Antoivatko ne lisäaikaa?? sitä en tiedä mutta yleiskunto pysyi hyvänä loppuun asti.
Montako munuaissyöpä potilasta joilla levinnäisyys on parantunut hainrustouutteella? Vain rahastetannko toisten epätoivolla. Oy Bio-Vita sivullaan lupailee munuaissyöpä potilaalle joilla levinnäisyys 8kk elinaikaa. Jos käytät hainrustouutetta voit elää jopa 16kk. Sivut on päivitetty 30.10.2002. Paljonko nämä lisä kuukaudet tulisivat maksamaan jos alan käyttämään hainrustouutetta?
No ajattelin tässä nähdä hieman vaivaa, ja etsin PubMed tietokannasta tutkimuksia hakusanoilla "Shark Cartilage in kidney cancer" (hainrusto munuaissyövässä). Löytyihän sieltä muutamia tutkimuksia, ja selvästikin tuo BioVitan maininta perustuu tähän tutkimukseen:
G. Batist et al. Neovastat (Æ-941) in refractory renal cell carcinoma patients: report of a phase II trial with two dose levels. Annals of Oncology 13:1259-1263, 2002. Artikkeli on muuten vapaasti saatavilla netissä osoitteessa: http://annonc.oxfordjournals.org/cgi/content/full/13/8/1259
Lainaan sen tuloksia hieman:
"A survival analysis was conducted on 22 patients with a primary diagnosis of refractory RCC to determine whether the dose of Neovastat had any effect. A significant relationship between dose and survival was observed; the median survival time was significantly longer (16.3 versus 7.1 months; P = 0.01) in patients treated with Neovastat 240 ml/day (n = 14) compared with patients receiving 60 ml/day (n = 8). No dose-limiting toxicity was reported."
Eli suuret 240 ml:n päiväannokset Neovastatatia (tutkittu hainrustovalmiste) tosiaankin antoivat potilaille lisää elinkuukausia ja he elivät keskimäärin 16,3 kuukautta, kun pienen annoksen (60 ml/vrk) saanet, jotka elivät keskimäärin 7,1 kuukautta. Tältä osin BioVitan väitteet ovat perusteltuja, mutta toisaalta näitä tutkimuksia voi luonnehtia vasta alustaviksi. Ero ryhmien välillä on joka tapauksessa tilastollisesti merkittävä.
Vaan mitä maksaa? En ole selvittänyt valmisteiden hintoja. En kuitenkaan usko hinna olevan kohtuuton. Ota selvää, ja pohdi, olisiko se sen arvoista. Itse todennäköisesti olisin valmis investoimaan tähän tuotteeseen.
Huomaa kuitenkin, että hainrusto ei parantanut potilaita. Se toimii lähinnä angiogeneesin estäjänä (siis estää verisuonten uusiutumista ja täten myös kasvaimen leviämistä). Tämän vuoksi hainrusto hidastaa etenemistä, mutta ei paranna. Joka tapauksessa tässä on yksi esimerkki, miten vaihtoehtoiseksi luokiteltavasta hoidosta on tutkitusti havaittu olevan hyötyä. Yhdistämällä useita tällaisia hoitoja, tulokset voivat joissakin tapauksissa olla hämmästyttäviä, kuten tuossa aloituksessa mainitsemassani Hufelandin klinikalla oli havaittu.
Terv. Miika Sallinen
Bio-Vitan nettisivuilla selostetuissa munuaissyöpätutkimuksissa potilaat olivat vaikeita, heillä oli kaikilla jo etäpesäkkeitä keuhkoissa, eivätkä muut, ns. vakiohoidot olleet auttaneet. Ennuste oli siis mitä pessimistisin. Silti hainrustouute antoi lisää elinaikaa, vaikkakin vain muutaman kuukauden (verrokkeihin nähden). Tämä tulos puhuu kyllä sen puolesta, etä nestemäinen hainrustouute todella estää syöpäsolujen kasvua. Jos tapaukset olisivat olleet lievempiä eli hainrustohoito olisi aloitettu ennen etäpesäkkeiden ilmaantumista, olisivat tulokset todennäköisesti olleet paremmat. Valitettavasti eräät lääkärit – esim. Kaarlo Jaakkola – ja syöpäpotilaat turvautuvat tähän hoitomuotoon vasta viime hetkellä, kun mikään muu ei ole auttanut, jolloin voi olla liian myöhäistä.
Bio-Vitan sivuilla on muuten muitakin tutkimuksia hainrustouutteesta ja muista ravintolisistä syöpätaudeissa
http://www.biovita.fi/suomi/uutiset_tiedotteet/index.html
Luettuaan näitä tutkimusraportteja voi jokainen syöpäpotilas itse arvioida, kannattaako vakiohoitojen lisänä ottaa ravintolisiä vai ei. Ei siinä muiden mielipide taida paljon painaa.
Luontoishoitojen parantavista vaikutuksista vakavissa syöpätapauksissa ei valitettavasti löydy esimerkkejä. Jos sellaisia löytyisi, niitä varmasti käytettäisiin kaikkien potilaiden hyväksi.
Minusta aloittaja olisi voinut ajatella kahdesti ennen kuin tänne viestejänsä laittoi...
Hyvä nimimerkki "uskomuslääketiedettä"
Väitit, ettei luontaishoitojen parantavista vaikutuksista löydy esimerkkejä. Jos olisit lukenut tuon aloituksessa antamani linkin, olisit löytänyt sieltä muutama kymmeniä, joskin ainoastaan viisi kiistatonta tapausta, jossa potilas ei ollut saanut mitään perinteistä hoitoa.
Tämän analyysin on tehnyt tunnetut tutkijat tunnetustä yliopistoista (mm. Mailman School of Public Health, Herbert Irving Comprehensive Cancer Center, Columbia University) ja sen abstrakti löytyy mm. PubMed tietokannasta: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=pubmed&dopt=Abstract&list_uids=15911928&query_hl=1
Toinen kysymys on, täytyykö luontais/vaihtoehtohoidon parantaa itse syöpää? Jo pelkästään se, että näillä menetelmillä voidaan kenties vähentää komplikaatioita, parantaa potilaan elämänlaatua ja mahdollisesti antaa lisää elinkuukausia, on riittävä syy niiden käyttämiseen.
Kommentoit myös: "Jos sellaisia löytyisi, niitä varmasti käytettäisiin potilaiden hyväksi". Tämä on ihan hyvä näkökohta. Kuitenkin tuossa yhdessä tämän ketjun viestissäni kerroin esimerkiksi otsoniterapian tutkimuksista. Aluksi ne ilmestyvät ainoastaan tuntemattomiin pieniin tiedelehtiin, ja vasta aivan hiljattain ensimmäinen alustava tutkimus julkaistiin paremmin löydettävästä englanninkielisestä tiedelehdestä. Tämä on esimerkki siitä, että näitä hoitoja on löytymässä, ja niiden käyttöä aloitellaan. Valitettavasti jotkin vanhoilliset piirit, vastustavat jo pelkästään periaatteesta kaikkea, mikä kuullostaa vähänkin oudolta. Tämän vuoksi näiden hoitojen tutkimus erinomaisista tuloksista huolimatta etenee hitaasti, eikä niitä oteta yleiseen käyttöön, kun mahdollisesti vasta vuosien päästä. Monet lääkärit, jotka käyttävät näitä mentelmiä hyvin tuloksin, ovat pääsääntöisesti hiljaa, jotta eivät menettäisi arvostustaan joidenkin auktoriteettien silmissä.
Myönnän kyllä, että syöpähoidoissa esiintyy monenlaista puoskarointia, mutta on olemassa myös niin sanottua todistusaineitoon perustuvaa vaihtoehtolääketiedettä (Evidence-based complementary and alternative medicine). Näillä hoidoilla ei ole mitään tekemistä minkään enkelienergiahoitojen kanssa, vaikka monet typerykset yrittävät niitä samaan syssyyn kietoakin.
Jos ollenkaan haluat asiallisemmin tutkia esimerkiksi otsoniterapian tieteellisiä perusteita syövän hoidossa, suosittelen vaikkapa tuota hiljattain ilmestynyttä katsausta:
Bocci, Velio; Alessandra Larini & Vanna Micheli, Restoration of Normoxia by Ozone Therapy May Control Neoplastic Growth: A Review and a Working Hypothesis. Journal of Alternative and Complementary Medicine 11: 257-265, 2005. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=pubmed&dopt=Abstract&list_uids=15865491
Muita mielenkiintoisia aiheeseen liittyviä tutkimuksia on vaikkapa tässä:
Clavo, Bernardino; Ana Ruiz; Marta Lloret; Laura López; Gerardo Suárez; David Macías; Victor Rodríguez; Maria A. Hernández; Roberto Martín-Oliva; Santiago Quintero; José M. Cuyas & Francisco Robaina, Adjuvant Ozonetherapy in Advanced Head and Neck Tumors: A Comparative Study. Evidence-based Complementary and Alternative Medicine 1(3): 321-325, 2004
http://ecam.oxfordjournals.org/cgi/reprint/neh038v1.pdf
Clavo, Bernardino; Juan L. Perez; Laura Lopez; Gerardo Suarez; Marta Lloret; Victor Rodriguez; David Macias; Maite Santana; María A. Hernández; Roberto Martín-Oliva & Francisco Robaina, Ozone Therapy for Tumor Oxygenation: a Pilot Study. Evidence-based Complementary and Alternative Medicine 1: 93-98, 2004.
http://ecam.oxfordjournals.org/cgi/reprint/1/1/93
Ozon-Sauerstoff-Injektionsbehandlung in der gynäkologischen Strahlentherapie
[Intravenous injection therapy with an ozone-oxygen mixture in gynecological radiotherapy]
Hernuss, P.; E. Müller-Tyl & J. Dimopoulos.
Strahlentherapeutische Klinik der Universität Wien, A-1097 Wien, Alserstraße 4, Austria.
Strahlentherapie 148(3): 242-245, 1974.
Journal written in German
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=PubMed&list_uids=4446040&dopt=Abstract
Abstract
40 female patients with primary and 5 patients with recurrence of genital cancer after treatment have received radiotherapy and a daily parenteral ozone mixture medication. It appears that under influence of the supplementary ozone-oxygen mixture treatment, the regression of female genital tumors in both groups studied was faster. The side-effects of the radiotherapy were reduced and the general condition of the patients improved. The best results were observed in patients with recurrence of poorly oxygen-supplied genital tumors.
Ozono más cobaltoterapia en pacientes con adenocarcinoma prostático
[Ozone plus cobalt therapy in patients suffering from prostatic cancer]
L. Borrego, L.L. Borrero, E.C. Díaz1, S. Menéndez2, L.R. Borrego3, R.A. Borrego3.
Provincial Center of Retinitis Pigmentosa, Holguín, Cuba.
1V.I. Provincial Center of Retinitis Pigmentosa, Holguín, Cuba.
2Ozone Research Center, Cuba.
3Faculty of Medicin, Holguín, Cuba.
Revista CENIC Ciencias Biológicas 29(3): 137-140, 1998.
ISSN: 0253-5688.
Journal written in Spanish
Abstract
The aim of this study is to evaluate the efficacy of ozone therapy in conjunction with cobalt-60 therapy, in the treatment of patients suffering from prostatic cancer, with regards to a control group without ozone. 70 patients were treated with cobalt therapy, to 35 patients were added rectal ozone. The appearance of side effects (dermatitis radiation, cystitis, proctitis) occurred in 84 % of the patients treated only with cobalt therapy and in 52 % of the patients treated with ozone. Prostatic specific antigen values decreased, less than 10 ng/mL, in 92 % of patients treated with ozone and in 52 % in control group, one month after finishing the treatment. 88 % and 80 % of clinical and humoral control of the disease were obtained in the ozone group and the control group, respectively, six months later.
Olisihan näitä vielä jonkin verran enemmän. Listan aiheeseen liittyvitä syöpätutkimuksista aukeaa tuosta linkistä:
http://www.otsoniterapia.net/viitteet.htm#_Toc109117873
Ystävällisin terveisin: Miika Sallinen
Nimimerkki "nimimerkki uskomuslääketiedettä" kommentoi seuraavaa.
"Minusta aloittaja olisi voinut ajatella kahdesti ennen kuin tänne viestejänsä laittoi..."
Kysyisinkin nyt, mikä viestissäni oikein risoi. Näihin vastauksiin olen kirjoittanut ja linkittänyt ainostaan sellaisia asioita, jotka on julkaistu asianmukaisissa peer review -tiedelehdissä. Myönnän kyllä, että monet tutkimukset ovat vielä alustavia, mutta eikö alustavista tutkimuksista saa kertoa? Saako niistä kertoa vasta sitten kun ne on varauksetta hyväksytty hoitokäytäntöihin? Vai olisiko parempi vaieta vaieta vielä silloinkin?
En minä mahda sille mitään että näiden tutkimusten tulokset ovat hieman erilaisia kuin mitä sinä toivoit...
Terveisin: Miika Sallinen
Esimerkkejä on tuhansia ja kymmenien vuosien ajalta ympäri maailmaa.Lääkärikö sinulle sanoi ettei kukaan ole parantunut virallisen hoidon ulkopuolella?
Näytät paljon tietävän vaitoeto hoidoista ja luontaistuotteista. Voinko käyttää kiinalaista rohdosvalmistetta shosaikotota Introna:an kanssa. Interferon alfa-2b on syöpälääke.
No itse asiassa tiedän erittäin paljon tiedonhausta, ja minulla on kontakteja ja pääsyjä sellaisiin tietokantoihin joiden kattavuus on moninkertainen johonkin PubMed:iin verrattuna. Eihän meistä kukaan voi kattavasti tietää kuin pienen osan jostain lääketieteen osa-alueesta, mutta jos osaa tietoa etsiä, voi äkkiä löytää jotain uuttakin.
Minulle Shosaikoto oli täysin uusi tuttavuus. Kun kiltisti kysyit, ajttelin hieman etsiä ja kovin helposti siitäkin löytyi useita kymmeniä tutkimuksia. Pääsääntöisesti se ei aiheuta sivuvaikutuksia, mutta yhdessä raportissa sen kerrottiin aiheuttaneen keuhkokudosten turvotusta eräälle potilaalle. Mitän tutkimusta, jossa olisi tutkitu juuri interferoni-alfan ja shosaikoton yhteisvaikutuksia en löytänyt.
Toisaalta tuo interferoni on vanhempi tuttavuus - sytokiini jota elimistö tuottaa tarvittaessa itsekin. Tästä luonnollisuudesta huolimatta ulkoapäin annettu annostelu ei ole luonnonmukaista ja aiheuttaa enemmän tai vähemmän toivottuja sivuvaikutuksia. Kun tutkin tuon shosaikoton vaikutuksia, uskoisin sen ennemminkin vähentävän näitä haittoja, mutta tietenkään en voi sitä taata. Näyttää esimerkiksi tehostavan kolesteroliaineenvaihduntaa ja lienee hyödyllinen myös joissakin syöpähoidoissa.
Esimerkiksi tässä tutkimuksessa sen käyttö vähensi kemoterapian aiheuttamia suutulehduksia.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=pubmed&dopt=Abstract&list_uids=15570931&query_hl=6
Tässä tutkimuksessa ko. yrtti lisäsi syöpäsoljen apoptoosia (kontrolloitua itsemurhaa).
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=pubmed&dopt=Abstract&list_uids=15863137&query_hl=6
Kaikenkaikkiaan ainoa raportoitu sivuvaikutus oli juuri tuo keuhkojen turvotus yhdellä ainoalla potilaalla, vaikka rohdosta on takuulla käyttänyt miljoonat ihmiset. Minä en halua toimia minään nettilääkärinä (tai puoskarina) mutta tuosta voit itse päätellä sen turvallisuutta.
Terv. Miika
mä sain luomntaishoitoja syöpähoitojen tukitoimina, antit....
en missään nimessä suosittele oma valintaista lääkitystä.
minulla otetteen verikokoita ja jotkut vitaamiinit ja andidoksidantit oli´vat ehdottomasti kiellettyjä.
kävin kaarlo jaakkolan vastaanotolla ja hän kertoi, että syöpä tarvii myös vitamiineja kasvaakseen.
minulla keho itsessään tuotti joitakin suuren määrän ja omaehtoisilla valinnoilla olisinkin varmasti jo haudassa.
eli varoituksen sana , elä usko mainokiin vaan laita euroja tutkimukseen mitä kehosi vaatii.
Juuri tämän vuoksi en mielelläni toimi kenenkään verkkolääkärinä (tai puoskarina). Vaikka jokin rohto onkin kokeissa antanut positiivisia tuloksia, se voi olla haitallinen jollekin muulle.
Yleensä nämä haitallisuudet koskevat kuitenkin hivenaineita - joskus myös vitamiineja. Esimerkiksi liiallinen sinkki voi pudottaa kuparitasoja alas ja kilpaileehan se imeytymisestä mangaaninkin kanssa. Foolihappo, B12 ja Niasiini taas kohottavat histamiinia, jotka ovat taas histadelikoille haitaksi... Olisihan näitä esimerkkejä enemmänkin.
Vaan tuo otsoni, johon olen näissä viesteissä eniten viitannut sopii kyllä kaikille, kunhan sitä annetaan oikein. (Tai onhan sekin myrkyllistä niille jotka sairastavat perinnöllistä akatalaasiaa, mutta sitä esiintyy ainoastaan keltaisen päärodun keskuudessa noin yhdellä henkilöllä 100000:sta). Joka tapauksessa aina on syytä varmistaa asiantuntijalta, jos ei ole varma. Jos aine on varmasti turvallinen niin OK, mutta jos siitä on jollekin mahdollista haittaa, niin ei muuta kuin kokeisiin ja varmistamaan.
Monet niistä muuten, jotka Suomessa ovat saaneet otsonihoitoja syöpää, ovat käyneet Jaakkolan vastaanotolla. Henkilökohatisesti en kaveria tunne - kuulemma värikäs persoona - mutta kyllä potilaat ovat lähes poikkeuksetta olleet tyytyväisiä.
terv. miika
kaarlo jaakkola on kaiken lisäksi lääkäri ja kirurgi, hoitanut normaali lääketieteessä syöpä potilaita.
itse varottaisin sairaita menemästä ja uskomasta näihin itse oppineisiin puoskareihin tai muun maallikon kouluttamiin ns vaihtoehto "asiantuntijoihin".
anteeksi huono suomenkielen kirjoitus.
Mielenkiintoinen keskustelu! Ja kiitos Miikalle artikkeleista. Hyvä että joku virittää tällaista asiallista keskustelua. Suhtautuminen tavanomaisen lääkäri- ja hoitajakunnan keskuudessa on tavattoman vähättelevää ja välinpitämätöntä, jopa pelottelevaa.
Itse olen yrittänyt kysellä sairaalassa ns vaihtoehtohoitojen mahdollista käyttöä kemoterapian tukena. Mutta hoitaja tyrmäsi heti antioksidanttihoidon ("monet saavat verikokeista ihan samoja arvoja, mikä ei ole mahdollista"), Fiksu lääkäri sen sijaan sanoi että kun hän ei tiedä niistä, ei hän voi sanoa puolesta eikä vastaan. Varoittivat kyllä yleisesti ottaen yrteistä ja jne. Seurauksena on, etten uskalla oikein ottaa vitamiinipilleriäkään (ja Eija h:lla oli jotain sanomista vitamiineista, tietäisitkö tarkemmin Eija).
Ensin olin sitä mieltä, että munasarjasyöpäni nujertamiseksi tietenkin menen antioksidanttihoitoon. Mutta se hinta hirvittää, ja kun vielä pelottelivat ettei saisi... Sitten mietin, että okei, homeopaattinen hoitohan ei muka tehoa ja vaikuta. Sitä sitten? Omat kokemukset homeopatiasta ovat olleet hämmentäviä, ne aineet todella tehoavat mutta millä mekanismilla. Ja periaate 'samanlaisella parantamisesta' kyllä tässä tapauksessa vähän askarruttaa.
Yritin lueskella sitä otsoniterapiaa koskevia juttuja. Mutta se kuulosti jotenkin vaaralliselta ja oudolta, ehkä koska oli aivan uusi tuttavuus. Jotain sinnepäin olevaa Parantavaa vettä tarjoilee Tähtitieto. Siihen olen suhtautunut vähän epäillen, mutta ehkäpä enää ei olisi 'varaa'.
Mitä teen, jos lääkärini ei tiedä mitään otsoniterapiasta ja haluaisin aloittaa sen tämän sytostaattijutun lisäksi. Annan Miikan viestit?
Tuntuu tosiaan, että jotain muutakin saisi olla tavanomaisen sytostaattihoidon lisäksi/tueksi, muutakin kuin "Iloista mieltä".
Tsemppi
löytyy paljon syövän luononmukaisista hoidoista, jos vain viitsii ennakkoluulottomasti etsiä. Esimerkiksi:
Yli 20 000 syöpälääkäriä osallistui Chicagossa 2003 Yhdysvaltain syöpälääkäreiden vuosikokoukseen (American Society of Clinical Oncology (ASCO) Meeting). Esillä oli runsaasti angiogeneesin estoa käsitteleviä tutkimuksia, joista osassa käytetään kanadalaista nestemäistä hainrustouutetta (Neovastat). III-vaiheen kliinisiä kaksoissokkotutkimuksia on julkaistu mm. munuaissyövässä. Tohtori Bernard Escudier (Head of the Immunotherapy Unit, Institut Gustave-Roussy, Pariisi, Ranska) selosti III-vaiheen kliinistä munuaissyövän tutkimusta ja tohtori Charles Lu (M.D. Anderson Cancer Center, Houston, Texas) III-vaiheen keuhkosyöpätutkimusta. Tietämättömät suomalaiset lääkärit kutsuvat näitäkin tutkimuksia uskomuslääkinnäksi, vaikka niitä rahoittaa Yhdysvaltain Syöväntutkimuslaitos, NCI.
Nestemäisen hainrustouutteen vaikutuksista löytyy raportteja hakusanoilla "Neovastat" tai "hainrustouute". Suomessa sitä on saatavissa nimellä Angiobalans.
Vilkaisin nopeasti USA:n lääketieteen keskuskirjastosta hakuja "omega-3; cancer" ja siellähän on 23 raporttia (http://pubmed.gov).
Niiden mukaan syöpäpotilaan kannattaa ilman muuta ottaa reilusti kalaöljyä ruoan lisänä. Parin raportin mukaan syöpäkirurgit Edinburghin yliopistosairaalassa näkyvät antavan potilailleen E-EPAa.
Elleivät suomalaiset syöpälääkärit tunne näitä tutkimuksia, potilaiden kannattaa tulostaa niitä mukaan vastaanotolle ja antaa lääkärilleen luettavaksi.
hei
kiitos teille viesteistä. Netistä löytyikin lisää tietoa angiogeneesistä, mm Tolosen sivuilta. Ja Omega-3:sta taas kerran.
Eli kysynkin lääkäriltä näistä jutuista! Toivon että hän Tietää... toivon että hän olisi heti hoitojen alussa neuvonut jotain tällaisia aineita.
Näyttää siis siltä, että Hainrustouute, Omega-3 ja vielä Vihreää teetä runsaasti olisi hyvä tuki sytöstaattihoidon aikana.
hei
hainrustouute, omega-3 ja vihreä tee. Kirjoitin jo viestin, jossa kiitin edellisiä kirjoittajia vihjeistä ja tiedoista. Näyttää vaan salaperäisesti hävinneen jonnekin hyperavaruuksiin, kun ei näy täällä sivulla.
Nyt kaikki kynnelle kykenevät suomalaiseen metsään keräämään luonnonantimia! Ruotsalaiset ovat tutkineet mm. marjoja:
Ruusunmarja,mustikka ja tyrni ovat vaikuttaneet paksusuolensyöpäsolujen jakaantumiseen, ja ruusunmarja, musta viinimarja ja tyrni puolestaan rintasyöpäsoluihín.
"Vissa ämnen i frukt och bär påverkar hastigheten som cancerceller delar sig på. I samarbete med Lunds universitet har Marie Olsson vid SLU i Alnarp studerat hur tio slag av frukter och bär hämmar delningen av tjocktarms- och bröstcancerceller. Det visade sig att cancercellerna hämmades mer av mer koncentrerade extrakt än av svaga. Tjocktarmscancerceller hämmades mest av nypon, blåbär och havtorn medan bröstcancerceller påverkades starkast av nypon, svarta vinbär och havtorn. Om man kan ta reda på vilka substanser i frukterna och bären det är som har effekt på cancercellerna så finns det en möjlighet att man i framtiden ska kunna tillverka läkemedel av dem. (FL-Net)"
Nimim. "lisäksi" kirjoitti:
"Yritin lueskella sitä otsoniterapiaa koskevia juttuja. Mutta se kuulosti jotenkin vaaralliselta ja oudolta, ehkä koska oli aivan uusi tuttavuus. Jotain sinnepäin olevaa Parantavaa vettä tarjoilee Tähtitieto. Siihen olen suhtautunut vähän epäillen, mutta ehkäpä enää ei olisi 'varaa'."
Hmm. Olen itsekin kuullut tuosta Tähtitiedon vedestä (muistaakseni Grander). Sitä ei kuitenkaan missään tapauksessa tulisi sekoittaa otsoniterapiaan, jonka vaikutusmekanismit ovat takuulla erilaiset. Tätä Granderia en muuten tunne, mutta ei siitä ainakaan haittaa ole (ellei mahdollisesti sen vuoksi jätä muita hoitoja pois). Otsoniterapia sen sijaan on jo varsin hyvin tutkittu lääketieteen alue, joskin tulokset ovat saaneet vasta vähän julkisuutta. Omaa artikkelikokoelmaani päivitän säännöllisesti osoitteessa http://www.otsoniterapia.net/viitteet.htm . Ja satun muuten omistamaan kopiot jokaisesta ko. listan artikkelista ja useimpiin olen perehtynyt hyvin tarkasti.
"Mitä teen, jos lääkärini ei tiedä mitään otsoniterapiasta ja haluaisin aloittaa sen tämän sytostaattijutun lisäksi. Annan Miikan viestit?"
Älä suotta anna mitään viestejäni. Mikään nettikeskustelu tuskin saa lääkäriäsi vakuuttumaan (en itsekään vakuuttuisi). Ota yhteyttä suoraan minuun vaikkapa sähköpostitse osoitteeseen [email protected] , niin järjestän sinulle alkuperäisiä julkaistuja tutkimusartikkeleita, joita voit sitten esitellä lääkärillesi. Niitä on jonkin verran ilmestynyt myös munasarjasyövästä. Katsotaan sitten, miten lääkärisi reagoi.
Toinen vaihtoehto on, että aloitat otsoniterapian lääkärisi tietämättä. Menetelmää on käytetty paljon sytostattien rinnalla ilman mitään haittavaikutuksia, joten ei siinä mitään riskiä ole. (Näin ovat useimmat potilaat valitettavasti joutuneet tekemään, kun lääkäri on suhtautunut vihamielisesti jokaiseen vähänkin vaihtoehtoiselta kuullostavaan).
Itse asiassa hyödyt ovat olleet ilmeisiä myös sinunkin syöpätyypissäsi. Sytostattien sivuvaikutukset ovat pienentyneet, eikä potilaiden ole tarvinnut keskeyttää hoitoja niiden vuoksi kun ovat saaneet otsoniterapiaa. Yhden alkuperäistutkimuksen löydät tuosta linkistä: http://www.medozons.ru/eng/products/files/164.pdf
Terv. Miika Sallinen
Hei,
Löysin tällaisen mielenkiintoisen haastattelun, ja nyt on tarjolla Suomeksikin kirjallisuutta syövän luonnonmukaisista hoidoista. Lue tästä:
http://www.luontais.info/luontais.pmd/foorumi/haastattelu?id=21
Hei Miika,
Kun olet kirjoitellut tällä osastolla niin aktiivisesti, ajattelin että tällainen haastattelu voisi sinua kiinnostaa? Lue tästä:
http://www.luontais.info/luontais.pmd/foorumi/haastattelu?id=21
Kiitokset linkistä. itse asiassa olin jo lukenut ko. haastattelun ja samalla Luontais.infon palstalla on muutes haastateltu minuakin (helmikuun haastattelu 2005).
Vaikka pääsääntöisesti olenkin samaa mieltä ko. haastateltavan kanssa, suhtaudun varsin varauksellisesti hänen kirjaansa. Jos vierailet hänen Oxymagnet-sivuillaan, huomaat että hän kertoo varsin paljon happihoidoista mukaanlukien otsoni ja vetyperoksidi. Tämä on oma erikosalani, jossa väitän olevani ykkösasiantuntija ainakin Suomessa, ja monet ulkomaisetkin tutkijat kysyvät minulta neuvoja ja materiaalia.
A. Lindqvist-Niemelä menetti ainakin minun luottamukseni "Happiterapia"-kirjallaan, josta en pitänyt juuri lainkaan. Oleellisia asiavirheitä siinä ei ollut kovinkaan paljoa, joskin muutamia kuitenkin. Huonointa kirjassa oli kuitenkin sen niin sanottu tieteellisyys. Kirjailia oli pistänyt pitkähköjä listoja lähdeluetteloita jokaisen luvun perään. Valitettavasti viitaukset olivat lähes poikkeuksetat tehty väärin, eivätkä viitteet edes käsitelleet niitä asioita, joita hän kirjassaan käsitteli. Tiedän tämän erittäin hyvin, sillä itse olen perehtynyt lähes jokaiseen saatavilla olevaan alkuperäistutkimukseen.
Selvästikin tekijä oli etsinyt pitkiä viitelistoja esim. internetistä, ja jos otsikko vähänkin viittasi aiheeseen, se oli lisätty luvun "lähdeluetteloon". On täysin selvää, ettei tekijällä ollut käytössään kuin murto-osa niistä artikkeleista, joita hän muka oli käyttänyt lähteenään. Siksi en ole kovinkaan toiveikas, että syöpäkirja olisi laadultaan paljoakaan parempi.
Lähetin lokakuussa 2004 seuraavanlaisen kommentin kirjasta: Mainittakoon, että mitään vastausta en sittemmin ole ko. henkilöltä saanut.
Hei Arja!
Sain viimeinkin oman kirjani painoon. Viimeistelytyö oli aivan valtava ja
pystyt varmasti itse kuvittelemaan sen. Tutustuin Happiterapia-kirjaasi jo
elokuussa, mutta kiireitteni vuoksi en ole tähän mennessä ehtinyt
kommentoida sitä. Kirjan asiasisällöstä minulla ei ole paljoakaan
huomautettavaa. Tietenkin monet asiat ovat kiistanalaisia ja faktat
saattavat muuttuakin. Myöskään viimeistelytyöhön en puutu, vaikka varsinkin
lähdeluettelon kohdalla perusteellinen oikoluku olisi ollut tarpeellinen.
Muuten lähteistä löytyy sen verran huomautettavaa, että en malttanut olla
kirjoittamatta tätä viestiä. Havaitsin jo nopeasti, ettei käytössäsi ole
ollut läheskään kaikkia lähdeluettelon alkuperäislähteitä. Esimerkiksi
otsonihoitojen osalta kirjoittamasi kohdat voi kirjoittaa internettiedon ja
Altmanin kirjan (Oxygen Healing Therapies) avulla. Tämä alkuperäislähteiden
puuttuminen on johtanut lukuisiin viittausvirheisiin. Itse olen tutustunut
lähes kaikkiin kirjasi alkuperäislähteisiin ja ajattelin esittää seuraavia
kommentteja silmiini osuneista virheistä. Toivon että et loukkaannu.
Arvostan työtäsi valtavan paljon ja olen myös itse valmis tukemaan sitä
vaikkapa antamalla käyttöösi monia alkuperäislähteitä, jotta voit ainakin
puolustaa kirjasi oikeellisuutta. Sitä nimittäin et voi tehdä kirjasi
lähteillä, jotka eivät aina alkuunkaan vastaa tekstisisältöä.
Aloitan sivulta 117, josta alkaa happihoitojen sairauksia käsittelevä osio.
Aloitat keuhkosairauksista, joista käsittelet COPD:a astmaa ym.
Asiavirheitä ei minun tiedoillani löytynyt, mutta entäpä lähde sivulla 122:
Se ei vastaa alkuunkaan sisältöä. Turrent ja Menendez esittivät teorian
mekanismistä, jonka avulla otsonihoidot voisivat tehota keuhkoastmaan.
Astma on eränlainen allergiareaktio, jossa elimistö tuottaa liiallisia
määrie IgE:tä. Tämän vasta aineen määrää säätelee IL-4 sytokiini, jota taas
säätelee interferoni gamma. Koska otsonihoidoilla voidaan teoreettisesti
säädellä sytokiinien tuotantoa, sillä voidaan säädellä myös astman
allergireaktion suuruutta. Käsiteltiin artikkelissa muutakin, mutta tämä
oli tärkein. Mitään tällaista ei kirjassasi mainittu, joten ainakaan ko.
artikkeli ei ollut mikään lähde, vaikka se keuhkosairautta käsittelikin.
Lisäksi olet todennäköisesti löytänyt internetistä vain englanninkielisen
abstraktin, mutta artikkelin kokoteksti on julkaistu vain espanjaksi
Revista CENIC Ciencias Biológicas -lehdessä vuonna 1998. Mitään
alkuperäislähdettä ei omalla vittauksellasi voi edes löytää.
Sydän- ja verisuonitaudessa (lähteet s. 127) tilanne on sama. En tosin ole
tutustunut muihin kuin Ballan ym. ja Coppolan ym. alkuperäsilähteisiin,
joita et ole käyttänyt ainakaan lähteenä, vaikka ne lähteitä tekstin alla
ovatkin. Balla ym. eivät hoitaneet verenkiertohäiriöistä peräisin olevia
haavoja, vaan syöpähaavoja, joista valtaosa oli okasolusyöpäleikkauksen ja
sädehoidon jälkeen syntyneitä. Coppola ym. taas totesivat otsonin
vaikuttavan veren virtausominaisuuksiin positiivisesti, samoin kuin sen
läpäisykykyyn. Näitä asiaoita et käsittele kirjassasi kovinkaan selkeästi.
Omat hoitokokemuksesi ovat mielenkiintoisia, mutta teoksesta ei kannata
väkisin yrittää tehdä tieteellistä lisäämällä kaikia viitteitä, mitä
internetistä tai sekundaarilähteistä löytyy.
Seuraavaksi syöpälähteet sivuilla 133-134. Kaikki lähteet ovat
laboratoriokokeita, jotka perustuvat elänkokeisiin tai in vitro
tutkimuksiin. Warburg havaitsi syöpäsolut heikoiksi hapekkaassa
ympäristössä, ja tämä viittaus on täysin oikein. Sen sijaan Warburgin Nobel-
palkintojen määrä on tasan yksi, vaikka se virhellisesti esiintyy kahtena
liian monessa lähteessä. Tämä ei tosin ole sinun vikasi. Myös ainakin
Sweetin viittaus on oikein. Ongelmana kuitenkin on, että jos joku
syöpälääkäri etsii käsiinsä artikkelisi (mikä noiden huolimattomien
viittausten avulla on hyvin hankalaa), hän ei saa niistä mitään relevanttia
tietoa. Syöpäsoluja voidaan suoraan altistaa otsonikaasulle vain
poikkeusolosuhteissa ja esim. autohemoterapiaa tai peräsuolihuuhteluita
annettaessa monestakaan tutkimuksesta ei ole hyötyä. Otsonin avulla saadaan
aikaiseksi TNF:n tuotanto, mutta Paulesun ym. havaitsemat suorat
vaikutukset ovat ihmiskehossa merkityksettömiä. Otsonikäsittelyllä kun
voidaan kerralla käsitellä vain muutama promille immunitettijärjestelmän
soluista. Mekanismeja on muitankin ja TNF:n määrät voivat lisääntyä, mutta
Paulesun ym. tutkimuksen avulla sitä ei voi todeta.
HIV/AIDS-viitteet olivat mielestäni kaikkein pahiten pielessä. Boccin
tutkimukset ovat pelkkiä hypoteeseja, joiden perusteella otsoniterapiasta
voi olla hyötyä HIV-infektioon esim. lisämäällä interferonien määriä ja
vähentämällä taudille luonteenomaista oksidatiivista stressiä. Mitään
positiivisia hoitotuloksia näissä tutkimuksissa ei saatu, vaikka niin
väitit. Wellsin ym. ja Carpendalen ym. tulokset taas ovat
laboratoriokokeita. Otsoni hajoaa veressä jo sekunnin murto-osissa, joten
kun veri on infusoitu takaisin potilaaseen, antiviraaliset vaikutukset ovat
vähäisiä. Toki otsonin reaktiotuottena syntyvät peroksidit ja
hydroperksidit voivat saada jotain aikaiseksi, ja veren steriloinnin
kannalta tutkimukset ovat merkittäviä. Silti mitään positiivisia
hoitotuloksia näissäkään tutkimuksissa ei saatu. Wagnerin tutkimusta en
tunne, eikä sitä viittauksesi perusteella voi löytääkään. Horst Kiefin
tutkimus taas on hyvinkin tuttu. Siinäkin viittaus on väärä. Alkuperäinen
lehden nimi puuttuu kokonaan ja artikkelikin on kirjoitettu saksaksi eikä
englanniksi, kuten omassa viitauksessasi. Jo pelkästään nämä virheet
osoittavat, ettei käytössäsi ole ollut Kiefin alkuperäistutkimusta. Muuten
tutkimus käsittelee kyllä positiivisia hoitotuloksia, ja vieläpä sen verran
paljon, että mikäli sinulla olisi se ollut käytössä, olisit takuulla
käsitellyt sitä tarkemmin.
Herpekset sivulla 145. Et edelleenkään käsittele mitään lähdeluettelon
tekstestä, vaikka muuten asiassa ei virheitä olekaan.
Krooninen väsymyssyndrooma s. 148. Boccin ja Paulesun tutkimuksessa
havaittiin kontrolloidun otsonialtistuksen lisäävän interferoni gamman
tasoja veressä merkittävästi. Vaikka kyseessä oli pelkkä laboratoriokoe,
sen pohjalta voidaan kyllä tehdä hypoteeseja, joiden mukaan otsonista voisi
olla hyötyä tiettyihin virustauteihin mukaanlukien EBV. Kyseisen "lähteen"
perustella et kuitenkaan voi todistaa otsonin tehoa EBV-tartuntaan.
Sivulta 157 eteenpäin kirjasi on sikäli paremmin dokumetoitu, että lähteet
ainakin vastaavat tekstin sisältöä, vaikka selvästi et niissäkään kohdissa
ole perehtynyt useimpiin alkuperäislähteisiin.
Odotan kauhulla, että joku skeptinen lääkäri tekee tämän analyysin
puolestani ja levittelee virheellisiä lähteitä kollegoidensa tietoisuuteen.
Kirjasi on tiivis, asiapitoinen ja kansantajuinen, ja maallikkolukijalle se
tarjoaakin suuren määrän hyödyllistä informaatiota. Niin pitkään, kun
kukaan ei tarkastele lähteiden ja tekstin yhteensopivuutta, kirja ajaa
asiansa, mutta sellaisenaan se ei ole toimiva keino avaamaan asiallista
vuoropuhelua todistusaineistoa kaipaavan lääkärikunnan kesken.
Vielä kerran toivon, ettet loukkaannu tästä kritiikistä. Olen varma, että
olet työssäsi kokenut ja omin silmin nähnyt olevasi oikealla asialla.
Terveisin: Miika Sallinen
PS. Jos kaipailet alkuperäislähteitä, voin ottaa niistä kopioita. Oma
kirjani tulee myyntin lokakun lopulla.