Huomenna on taas 4. kesäkuuta. Tämä kirjoittelu täällä netissä on ollut yleensä puuttumista pieniin asioihin. Mutta olemme myös voineet puuttua politiikkaan Suomessa ja ulkomailla. Me olemme voineet tehdä sen siksi, että vajaa ihmisikä sitten Suomen miehet, tavalliset miehet päättivät, että tätä maata ja lähinnä täällä asuvia ihmisiä oli puolustettava siltä väkivallalta joka Euroopassa oli irti päästetty. Heillä oli, päinvastoin kuin nyt sanotaan, "vaihtoehto," kyyristytään tai taistellaan. Kyyristelleitten elämää olemme voineet seurata hyvinkin läheltä. Meilläkin voisi olla itsenäisyyspäivä, jonka järjestysluku alkaisi yhdellä numerolla. Se mitä sanoin suomalaisista miehistä on tietenkin vain osa totuudesta. Jokainen nainen Suomessa oli yhtälailla luomassa tätä mahdollisuutta itsenäisyyden säilyttämiseksi. Varmasti monesti henkisesti ja fyysisesti tiukemmalla kuin miehet, joille ajan kanssa syntyi yhteinen, henkinen veljeys, joka auttoi heitä selviämään. Huomenna me voimme nostaa salkoon vapaan maan tunnuksen ilmeisesti hyvin kauniiseen aamuun, juhlistamaan näitten naisten ja miesten yhdessä suorittamaa työtä. Tehdään se yhdessä ja mietitään samalla, kuinka olisi voinut käydä myös meille, ellei meillä olisi ollut oikeita miehiä ja naisia, oikeassa paikassa, oikeaan aikaan.
Uhrin ansiosta lippu liehuu
Morozow
4118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sodassa suomalaiset venyi kyllä ihan uskomattoman paljon. Suomalainen selviytymistarina hakee vertastaan oikeastaan koko maailman historiasta. Mutta mitä teki veteraanien kersat? Uusstalinistien kelkkaan lähtivät ja laskivat perustan demaridiktatuurille.
No tää ei tietenkään vie pois sitä sotien ajan sankaruutta. kaikki kunnia heille.
puhuu kuin arkkipiispa, tai paavi, jumalan edustaja maan päällä. Kenenkäs joukoissa itse seisot, sotaveteraanien vai rintamamiesten? Maan oikea itsenäisyyspäivä olisi antautumispäivä, sillä silloinhan vasta suuri osa suomalaisista sai oikeuden ajatella ja äänestää oman näkjemyksensä mukaan. Puolustusvoimien lippujuhla on vain Mannerheimin syntymäpäivä, saman monella tuolilla lipsuen istuneen jepen, joka hävitti määrätietoisesti kaikki dokumentit välirauhan aikana Saksaan ottamistaan kontakteista, jotta itse olisi varmasti istunut suojatulla pallilla voitti sodan sitten kuka tahansa.
Nuo kommareitten kovan kohtalon ruikuttamiset meni jo muutama vuosikymmen sitten ja sillon saatiinkin kuulla sitä laulua aina vaan ja muuta paljon ei sitten kuultukaan. Loppumattomiin ei kukaan oikein viitsi tollasia tähteitä lämmittää. Siirry vaikka ruikuttamaan globalisaatiosta, tuntuu olevan nykypäivän hörhöjen valitusvirsi numero 1.
perimmiltäni tarkoitin, mutta näyttääpä näitä lippujen liehuttajia vaan riittävän. Osuinpa tuossa sattumalta yhteen juhlaankin, ja oikein järkytti miten siellä ihan nuoretkin miehet yhä laulavat (karjuvat poskilihat punaisina täristen) suomen valaa. Ajastaan jäänyttä touhua, ja sairasta.
Mutta se globaalisen rahatalouden vastustaminen, se on todellakin vasta tulossa...