Seurustelen, mutta tunnen olevani niin yksin ajatusteni kanssa. Puhun, mutta hän ei kuule, kuinka surullinen olen. Pelkään että hän päättää pärjäävänsä paremmin ilman minua. Pelkään etten riitä hänelle..
Kuinka voisin antaa enemmän kuin kaikkeni. Yritän hymyillä, ettei hänen tarvitsisi kestää surullista ilmettäni. Hän halaa ja hellii, muttei tule tarpeeksi lähelle, jotta tuntisi tuskani.
Lopulta olen vain minä. Hän kaipaa jotain muuta kuin mitä voin antaa, muttei tahdo luovuttaa meidän suhteen. Odotan tuomiota ja valmistaudun jäämään yksin. Aika kuluu, välillä unohdan pelätä ja olen hetken onnellinen..
Kuinka voisin antaa enemmän kuin kaikkeni. Yritän hymyillä, ettei hänen tarvitsisi kestää surullista ilmettäni. Hän halaa ja hellii, muttei tule tarpeeksi lähelle, jotta tuntisi tuskani.
Lopulta olen vain minä. Hän kaipaa jotain muuta kuin mitä voin antaa, muttei tahdo luovuttaa meidän suhteen. Odotan tuomiota ja valmistaudun jäämään yksin. Aika kuluu, välillä unohdan pelätä ja olen hetken onnellinen..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuolla ruikutuksella sinä vain itse rakennat tulevaisuuttasi juuri tuohon pelkäämääsi suuntaa. Ala ajatella muuta ja lakkaa kyttäämästä niin itseäni kuin miestäsi ja ala elää. Eikö sulla muka ole parempaakin tekemistä elämälläsi kuin pelätä tulevaa. Siinähän menee elämä hukkaan.
Miten se mies voisi tuntea sinun tuskasi. Ei mitenkää. Eihän se ole sinä eikä sinuksi tule. Älä nyt mahdottomia vaadi. Vääränlaiset odotuksesi sinua vikaan vievät, ei miehen etäisyys. Nauti siitä mitä hän vapaaehtoisesti sinulle antaa ja huolehdi itse lopuista tarpeistasi. Ei miehen velvollisuus ole olla sinun tyhjyytesi täyttäjä.
Tuollaisena sinä olet uhka miehen hyvinvoinnille ja toivottavasti hän ymmärtää arvostaa itseään niin paljon, ettei anna sinun tuhota olemassaoloaan. Älä siis aja tilannetta siihen, että miehen on oman hyvinvointinsa vuoksi jätettävä sinut.
Homma on sinun käsissäsi eikä se hoidu sitä tekemistä toiselta odottamalla.
sano hänelle vaan että sinä rakstat häntä :)
Tuosta aiemmasta kirjoituksestani saa aivan kamalan kuvan. En suinkaan ole niin säälittävä kuin siitä saattaa ymmärtää. Meillä on ongelmia, jotka ovat selviämässä hyvää kyytiä. Rakastamme toisiamme, mutta yksin ollessa sitä on välillä kovin vaikeaa muistaa. Olemme päättäneet yrittää tosissaan vakavaa suhdetta ja jättää kaikki muut seksijutut ja keskittyä toisiimme. Rakkaallani on kuitenkin aina ollut taipumus "seikkailuihin" ja vielä ei ole varmaa, pystyykö hän olemaan vain minun kanssani. Olen pyytänyt häntä yrittämään tosissaan, jos haluaa pitää minut. Olen kuitenkin päättänyt, etten suostu elämään suhteessa, jossa mies hyppää vieraissa aina kun silmä välttää. Sellainen hajottaa ihmisen sisältä.. Vaikka mies kuinka sanoisi, ettei se johdu minusta vaan hänestä. Liian paljon näkee, kuinka suhteen osapuolet elävät kaksoiselämäänsä..
Ettei ihmiset saisi tällä kertaa rakkaastani väärää kuvaa, niin haluan korostaa, että hän on ihana ihminen. Ei vaan ole koskaan seurustellut pettämättä. Avoimesti olemme asiasta puhuneet ja nyt olemme tulleet siihen tulokseen, että jos tulevaisuudessa olemme muuttamassa yhteen, pitää homma ottaa tosissaan. Eli se on asia, mistä olen epätietoinen. Pystyykö hän kasvattamaan itselleen moraalin, joka estää häntä pettämästä..
Tästä voisi kirjoittaa niin pitkästi, mutta jätän tähän. Asiat saavat selvitä omalla ajallaan. Toivon vain että hän on rehellinen minulle, kävi miten kävi.