Itse en ole uskovainen, en edes usko jumalaan, mutta vanhoillis lestadiolaisesta perheestä oleva ystäväni muuttui täysin rippikoulun jälkeen.
Ennen ko. ihminen oli ihan "tavallinen". Käytti meikkiä, kuunteli musiikkia, harrasti musiikkia ja oli musiikillisesti todella lahjakas. Harmillisinta koko asiassa on se, että kaverini pilaa oman tulevaisuutensa. Hän aikoi ennen pyrkiä musiikkilukioon, mutta nyt hän valittelee minulle, että "voi ei kun en enää tiedä minne jatkaa opiskeluja".Lisäksi elokuvat ja musiikinkuuntelu ovat kuulemma ensi askeleita syntiseen maailmaan.
Olemme todella hyviä ystäviä ja olemme jutelleet paljon näistä asioista. Pari päivää sitten kysyin tältä kaveriltani (minua paljon mietityttäneen) kysymyksen. Kysyin että ovatko esim. kaverini vanhemmat kehoittaneet häntä olemaan liikkumatta kanssani, koska olen epäuskovaisesta perheestä. Vastauksen arvasinkin.. Ei kuulemma suoraan, mutta vanhemmat olivat kehoittaneet häntä hankkimaan enemmän uskovaisia kavereita. Kaverini polttaa tupakkaa, mutta ei aijo koskaan juoda alkoholia. Tätä en voi käsittää. Onhan tupakan poltto paljon pahempaa kuin esimerkiksi yksi viinilasillinen ruoalla! Muutenkaan en voi sietää näitä lestadiolaisten omituiseja "sääntöjä"..
Vanhoillis lestadiolaisille: Tätäkö te todella haluatte? Pilaatte nuorten ihmisten, lähinnä tyttöjen tulevaisuudet ja nuoruuden!
Ennen ko. ihminen oli ihan "tavallinen". Käytti meikkiä, kuunteli musiikkia, harrasti musiikkia ja oli musiikillisesti todella lahjakas. Harmillisinta koko asiassa on se, että kaverini pilaa oman tulevaisuutensa. Hän aikoi ennen pyrkiä musiikkilukioon, mutta nyt hän valittelee minulle, että "voi ei kun en enää tiedä minne jatkaa opiskeluja".Lisäksi elokuvat ja musiikinkuuntelu ovat kuulemma ensi askeleita syntiseen maailmaan.
Olemme todella hyviä ystäviä ja olemme jutelleet paljon näistä asioista. Pari päivää sitten kysyin tältä kaveriltani (minua paljon mietityttäneen) kysymyksen. Kysyin että ovatko esim. kaverini vanhemmat kehoittaneet häntä olemaan liikkumatta kanssani, koska olen epäuskovaisesta perheestä. Vastauksen arvasinkin.. Ei kuulemma suoraan, mutta vanhemmat olivat kehoittaneet häntä hankkimaan enemmän uskovaisia kavereita. Kaverini polttaa tupakkaa, mutta ei aijo koskaan juoda alkoholia. Tätä en voi käsittää. Onhan tupakan poltto paljon pahempaa kuin esimerkiksi yksi viinilasillinen ruoalla! Muutenkaan en voi sietää näitä lestadiolaisten omituiseja "sääntöjä"..
Vanhoillis lestadiolaisille: Tätäkö te todella haluatte? Pilaatte nuorten ihmisten, lähinnä tyttöjen tulevaisuudet ja nuoruuden!
Vastaukset 11
Vanhimmat
läpikuultavaa tekstiä ollakseen totta. Toisten tekseistä opittua tyyliä kirjoittaa.
Ja muutkin muistakaa aina feikit!
Taitava feikki taatusti käyttää muitten ns. "tietoja" ja näkemyksiä hyväkseen feikatessaan.
Mutta tässä tapauksessa tulipas liian kypsä kirjoitus ollakseen totta. Ei 15 vuotias kirjoittele noin ja opiskele mitä suurimmalla todennäköisyydellä tätä palstaa...
Kiitos vain, olen todella otettu siitä, että sanoit minun olevan 15-vuotiaaksi liian kypsä kirjoittamaan tällaista tekstiä. Itseasiassa olen vielä 14-vuotias (melkein 14). Syntynyt 7.9.90, jos kiinnostaa tietää. Pyrin vain aina kirjoittamaan mahdollisimman sujuvasti, koska x ja z kirjoitukset ovat ärsyttäviä. Miten minun tulisi sitten kirjoittaa, jotta vaikuttaisin uskottavalta? Ja tuskin kukaan jaksaisi etsiä tänne palstalle feikkejä tekemään, tai ainakaan itse en tekisi niin.
Ja kun tämä ei ole feikki. Enkä opiskele tätä palstaa. Tulin vain kertomaan näkemykseni asiasta, joka todella painaa mieltäni.
On se kumma, että joka tekstiä luullaan feikiksi. Mikä saisi ihmiset uskomaan.
Olen "puoli vl-perheestä" jossa äiti on vl ja isä ei. Lapsuudessani kävin äitini mukana seuroissa ja elin vl elämää. Myös rippikoulun kävin vanhoillislestadiolaisten leirillä. Muistan kuinka ripariaika herätti minussa monenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia mutta pian sen jälkeen pääsin tasapainoon ajatusteni kanssa ja elämä jatkui normaalisti.
Myös minun äitini kehoitti minua hankkimaan enemmän vl ystäviä ja lähes erotti minut senhetkisistä ei-uskovaisista ystävistäni. Uskovaisten ystävien hankkiminen oli vaikeaa, koska olin silloin ujo ja asuimme paikkakunnalla missä on hyvin vähän ikäisiäni uskovaisia.
Iän karttuessa aloin tutustumaan enemmän maailmallisiin tapoihin ja elämään ja pikkuhiljaa tämä elämä vei minut mennessään. Nykyisin olen paljon miettinyt tekemiäni valintoja ja voin sanoa että olen elämässäni onnellinen.
Kerroit tekstissäsi, että "Pilaatte nuorten ihmisten, lähinnä tyttöjen tulevaisuudet ja nuoruuden! " olen aivan samaa mieltä, itselläni on ikää 25v, olen kihloissa rakastamani miehen kanssa, minulla on hyvä koulutus ja työpaikka sekä vapaus tehdä mitä haluan. Jos olisin pysynyt vl-uskossa, elämäni olisi varmasti täysin toisenlaista. En voisi kuvitellakkaan vielä olevani naimisissa saati perheenäitinä, tunnen olevani aivan liian nuori sellaiseen. Mielestäni ketään ei voi "pakottaa" tekemään lapsia ellei niitä syystä tai toisesta halua.
Oli kiva kuulla tuollainenkin kokemus. Mielestäni on ihan oma asia uskooko vai ei, mutta kaikille pitäisi antaa mahdollisuus valita oma tie. Ilmeisesti jotkut vl-vanhemmat eivät ymmärrä sitä. :)
Kuinka osuvasti ja viisaasi sanotkaan:
>> mutta kaikille pitäisi antaa mahdollisuus valita oma tie
Tuon kun aina kasvattajana, ystävänä ja näissä maailmankatsomuksellisissa asioissa ymmärtäisimme. Rakkaus ja hyväksyntä on tärkeintä perheessä, omat valinnat aikuistuessa on ihmisoikeus. Jokaisen on saatava tehdä itse valintansa ja myös virheensä, siitä kasvaa aikuisuus ja vastuu.
Kiitos hyvästä ajatuksestasi!
Hyvä ystäväni!
Tavallaan ymmärrän sinua,mutta toisaalta olen puolestasi myös surullinen.
Ymmärrän sinua siksi,koska ystäväsi muuttui rippikoulun jälkeen sellaiseksi joka on eri tavalla ajatteleva kuin mitä sinä nyt,muuttui sinulle vieraaksi. Ehkä jollakin tavalla pelkäät että menetät hänet,ettei hän enää välitä sinusta niin kuin ennen? Et ehkä ymmärrä häntä enää?Ihmettelet hänen valintojaan.Ihmettelet ystäväsi vanhempien "varoituksia" olemasta vähemmän kanssasi ja että vanhemmat haluaisivat ystävällesi enemmän uskovaisia ystäviä...
Kuule -sanon sinulle tämän erittäin ystävällisesti,sinua kunnioittaen- että sinun ystäväsi on saanut parannuksen armon! Hän on alkanut uskosta elämään.Hän tekee valinnat aivan itse; ne ovat uskosta vuotavia hedelmiä eli usko ohjaa häntä nyt elämässä.Hän haluaa karttaa syntiä ja olla vapaa Jumalanlapsi Jumalan valtakunnassa.
Ystäväsi vanhemmat,perhe ja muut läheiset ovat varmasti liikuttuneen onnellisia siitä,että hän sai parannuksen armon. Hän on rippikoululeirillä saanut synnintunnon ja tahtonut uskoa epäuskon anteeksi :)
Tässä ystäväsi tapauksessa huomaa sen,että tämä usko ja parannus ovat vapaaehtoisia ja omakohtaisia asioita :) Siihen ei voi pakottaa.
Toivon,että vaikka tunnet minkälaisia ajatuksiasi ystävääsi kohtaan,kunnioittaisit hänen valintojaan,valintaansa.
Ystäväsi vanhemmat eivät tarkoita,että sinun pitäisi häipyä kokonaan hänen elämästään.He neuvovat häntä etsimään uskovaisia ystäviä sen vuoksi,että ystäväsi pysyisi uskomassa,olisi sama "kieli" ja päämäärä elämässä...yms. Siksikin,että ei olisi maailman houkutukset niin lähellä kuin "entisessä elämässä" kuten luettelit meikkaaminen,musiikki...
Kysyit lopussa vanhoillislestadiolaisilta,että haluavatko he pilata nuorten ihmisten (lähinnä tyttöjen) nuoruuden...?
Ei todellakaan haluta :)
Kuten kirjoitin aikaisemmin,sanon vieläkin että ystäväsi teki OMAN valinnan,hän sai parannuksen pyhän armon rippikoululeirillä. Parannus on kokonaan Jumalan työ,ei ihmisen. Sitä ei ulkopuolinen voi käsittää,näkee vain kuinka ihminen muuttuu...
Sanot murheellisesti,huolestuneesti että kaverisi pilaa oman elämänsä. Miten pilaa?
Hänellä on elämä auki ja edessä. Musikaalisia lahjojaan hän voi käyttää vielä monessa paikassa hyödyksi :)
Ei sinun tarvitse olla huolissasi ystävästäsi. Hänellä on nyt hyvä olla.
Sinullekin toivon sydämestäni samaa :)
Olet oikeassa, että pelkään menettäväni parhaan ystäväni ja siinä että näen vain muuttuvan ihmisen. Itse en voi käsittää asiaa kun en ole uskovaisesta perheestä. Kunnioitan hänen valintojaan, ainakin osittain.
Sanoit että hänellä on elämä auki ja edessä. Siinä olet oikeassa, mutta millainen elämä? Olen monesti ajatellut ja huomannut, ettei naisen asema ole VL:ssa kovinkaan kummoinen. Lapsia tehdään vain niin monta kun niitä sattuu tulemaan, koska ei saa käyttää ehkäisyä. Onko terveydellekkään suositeltavaa tehdä yli kymmentä lasta? En usko.
Tiedän tapauksen, jossa äiti kuoli lopulta synnytykseen. Häntä oli varoitettu jo aijemmin, että jos hän vielä synnytämään niin hän mahdollisesti kuolee. Mutta ei siinä sitten näköjään mitään virhettä tapahtunut? Muun perheen mukaan äiti pääsi nyt onnellisesti taivaaseen (onnelisen elämän jälkeenkö?). Ja jumala antoi miehelle uuden vaimon joka teki tälle lisää lapsia. Kuulostaa liian pelottavalta ollakseen totta. En halua ystävälleni samaa kohtaloa!
Olet oikeassa siinä että naisen itsemääräämisoikeus on hyvin rajallinen oman elämänsä suhteen. Naisen elämä on pitkälle valmiiksi määritelty, mikäli hän valitsee vl-uskon ja siellä perheen.
Tämä ei silti estä monia vl-naisia elämästä onnellista ja tyytyväistä elämää. Useimmat kasvatetaan lapsesta asti siihen rooliin. Jo pikkutyttönä he leikkivät ristiäisiä. Monet kapinoivistakin sopeutuu, jotkut sortuvat. Itse näin oman äitini täydellisen uupumisen 10 lapsen ja ties miten monen keskenmenon seuraamuksiin. Siitä jäi meille lapsille ikuiset traumat, sitä oli hirveä katsella.
Kommenttina surulliseen tapahtumaan josta itse kerroit, sitaatti Päivämies-lehdessä julkistetusta päätöksestä:
"Ei milloinkaan eikä missään muodossa ihmiselämän ehkäisy tule Jumalan lapsilla kysymykseenkään. Jumalan lapsina me tiedämme, että se on Pyhä asia Jumalan elämä, ja elämän mahdollisuudet on kätketyt juuri siemeneen. Siksi ei missään muodossa ehkäisyä ole hyväksytty. Vaikka niinkin kävisi että uskovainen äiti taikka lapsi kuolisi synnytyksessä, taikka odotusaikana, niin he pääsisivät taivaaseen."
Päivämies 14.2.1979
"...elämän mahdollisuudet on kätketyt juuri siemeneen."
Kyllä kyllä! Syntyyhän lihakin munasolun ja suuttiösolun hedelmöittyessä.
Mutta taivaaseen pääsevät ovat syntyneet Hengestä.
Joh. 1:12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
Joh. 1:13 jotka eivät ole syntyneet
- verestä eikä lihan tahdosta
- eikä miehen tahdosta,
vaan Jumalasta.
Haluan vielä jotain sanoa sinulle työpäiväni päätteeksi :)
Sinä olet aika ajatteleva tytöntyllerö :)
Älä kuitenkaan huolestu ystäväsi tulevaisuudesta,sillä Jumala antaa hänelle voimia yhden päivän kerrallaan. Eihän sitä tiedä eteenpäin saako aviopuolisoa saati sitten lapsia. Ja hän on vielä nuori -kuten sinäkin- joten perheen perustamiseen menee ainakin muutama vuosi :)
Vaikka minulla on iso perhe, haluan väsymyksenkin hetkellä turvata Jumalaan -lapsellisesti- niin taas jaksaa vähän eteenpäin.
Ja vaikka niitä vauvoja tuleekin, kyllä se elämä on enemmän iloa kuin surua. Lapsi voidaan myös ottaa pois kuoleman kautta; Herra antaa, Herra ottaa.
Mietiskelet,että onkohan jatkuva synnyttäminen ja odottaminen terveydellekään hyväksi; ajattelen,että raskaus ei ole sairaus. Jumalahan on jo aikojen alussa käskenyt Aatamia ja Eevaa että "lisäntykäät ja täyttäkää maa".Eli siihen kun uskon ja luotan,niin terveyttäkin annetaan -ja sitäkin yksi päivä kerrallaan :)
Ja kuulepas ystäväni -lapset saadaan lahjana, eipä niitä juuri "tehdä" :)
Ole siis iloinen ystäväsi puolesta ja toivota hänelle kaikkea hyvää -vaikka mielesi onkin "sekaisin" uudesta tilanteesta.
Kaikkea hyvää sinulle "surullinen 15-vuotias" ja pyydän että älä ole surullinen!
Halaa siis ystävääsi kaikesta huolimatta ja toivota hänellekin kaikkea hyvää :)
t.ison perheen äiti
Hei voin kuule ihan omasta kokemuksesta kertoa sulle että meillä ei olee MITÄÄN sääntöjä meistä jokainen voi tehdä mitä haluaa,ja se on ihan jokaisen henkilökohtaisesti päätettävissä haluaako juoda vai ei ja kaikkea muuta typerää mitä teidän elämään kuuluu...Mutta kun on omat terveet aivot millä ajatella mikä on oikein ja mikä väärin... en kadu yhtään omaa nuoruuttani siinä että en ole ikinä juonut enkä juo!!! maistanut olen kyllä.. ja ei sitä täälä netissä tarvi voivotella jos joku on erilainen kun muut kannattaa sunkin iha miettiä rauhassa yksinään nuita asioita... ja onko se sun elämästä kauheasti pois jos joku on erilainen kun sinä???