Miksi ihmeessä tehdä/haluta lapsia, kun se elämä on niin vaikeaa lasten kanssa? Olen jutellut paljon äitien kanssa, ja mikään juttu ei mukamas onnistu, kun on lapsia... Miksi nuorille naisille sitten näin kuitenkin kerrotaan, vaikka sitä monessa paikassa niin kovasti hehkutetaan, miten ihanaa se perhe-elämä on?? Olenko tavannut vain katkeria naisia, jotka ovat tyytymättämiä elämäänsä? Vai mistä tämä oikein johtuu? Itse kun olen ajatellut, että jos raskaaksi tulisin, niin ilomielin pienokaisen pitäisin, kun tilanne sen sallii, huom. vaikka ei minulla vakituista työpaikkaa ole, vaan liiton päivärahoilla sitten ehkä jossain vaiheessa olisin...
Onko se niin kamalaa tuo perhe-elämä? Vastauksia kiitos!
Onko se niin kamalaa tuo perhe-elämä? Vastauksia kiitos!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olen muuten törmännyt samaan asiaan monta kertaa. Itselleni on tullut sellainen "kammo" lasten saamiselle, kun tuntuu, että normaali ihminen muuttu katkeraksi äidiksi ja elämä on ihan kauheeta. Kuulen pelkkiä negatiivisia asioita ja näen pelkän väsyneen ja stressaantuneen äidin.
Olet tainnut tavata vain niitä katkeria..
Siispä vastauksia, ja perusteluja kiitos!
Saa asianomaiset vastailla,itse kun en kuulu heihin.En tiedä missä olet tavannut vain näitä katkeria äitejä,itselläni ei juurikaan vastaavasta ole kokemusta.
Niinpä,itse olin 19v. kun vanhin syntyi.
Istuin hiekkalaatikon reunalla muitten mutsien kera ja valitin.
Milloin en päässyt tanssiin millon tuli hampaita ei nukuttu milloin mitäkin.
Sitten sain tytön kun olin 46v.
seuraavan kun olin 48v.
En voi missään nbimessä arvostella nuoria äitejä koska itse olen ollut samanlainen.
Nyt kun iä viime viikolla kun menin apteekkin tuli vanha papparainen avaan oven ja totesi
.täällä on 2 kappaletta uusia veronmaksajia..llä"saa muksuja niin asian ottaa aivan eri tavalla.
Itsekin olen ollut kotona muksujen kanssa kaikki nämä vuodet olen saanut kommenttia kun ole työ-elämässä,
oli mahtavaa kuulla
Siis sehän on aivan sinusta itsestäs kiinni miten äityiden koet.
Mitä naapureita katselet tai tuttuja????
Vai olenko väärässä?
Mulla on aivan mahtavaa likkojen kanssa mennään ja kohotetaan päivästä toiseen, mua hevon hitot kiinnostaa naapurin äidin touhut.
T:NERO
siis en, en missään nimessä tarkoittanut nuoria äitejä, vaan äitejä YLEENSÄKIN!!!!! Ja sitä lähinnä ihmettelen, kun tuntemani naiset, jotka eivät ole edes naapureitani, valittavat koko ajan elämästään. Koska minunkin on jossain vaiheessa lapsia yritettävä... Siispä unohdanko ne touhut kokonaan kun elämä perheellisinä niin kovin kurjaa on? Ja miksi se on niin kurjaa? Niin ja osa valittajanaisista on työkavereita, osa muuten vaan tuttuja... Eli en todellakaan vahtisi naapurin naisia, joita ei onneksi edes ole.
Minkä ihmeen takia kuuntelet moisia juttuja???
Elä omaa elämääsi anna muitten touhuta mitä touhuavat.
Pilaat vaan itseltäs elämän ilot kun funtsit muitten tekemisiä.
Tiedän kokemuksesta että helpommin sanottu kuin tehty, mutta kyllä sen taidon oppii jos oikein haluaa.
Mä en ole vuosikausiin funtsinut naapureitten meinkiä,on vähän hiivatin helppo ja kiva olla muksujen ukon koiran ja kissan kanssa.
Toki moikkaan tytöillä on paljon kavereita jotka pelaavat nytkin tällä hetkellä leikkihuoneessa, saan mäkin hetken istuskella ihan yksin ja lukea kun heillä on muuta puuhaa..
Ei elämä ole yhtään sen vaikeampaa kuin mitä siitä itse teet...
vaikea olla kuulematta/ kuuntelematta kun työkaveri aina viereen tulee valittamaan. Ja tosiaan, olen jo miettinyt, että ehkäpä sitten parempi olla ilman lapsia... Itse olen aina koittanut löytää elämästä niitä hyviä puolia asiasta kuin asiasta, mutta... Ehkä se on sitten vaan niin, että nämä tuttavat tekevät itse elämänsä vaikeaksi, ja ilmeisesti yrittävät myös pilata minun elämän!!!!!
se taitaa olla luonnejuttu. On ihmisiä jolle ihan kaikki on niin pirun vaikeeta, oli sitten kyseessä ruokakaupassa käyminen tai joku muu arkinen juttu. Jos ja kun tällainen ihminen sitten sikiää, niin tottakai sekin on niin pirun vaikeaa, synnytyksestä ja perhe-elämästä sitten puhumattakaan.
Homma on korvien välissä eli onko tapana yleensäkin nähdä asiat hyvässä vai huonossa valossa.
Ja toinen juttu on sitten se, että suomalaisessa kulttuurissa ei saa olla liian iloinen tai onnellinen, se kun herättää kateutta.
Minä olen onnellinen, useamman lapsen, 20 vuotta saman miehen kanssa yhdessä ollut nainen ja äiti. Muksujen kanssa mennään ihan niinkuin tarve vaatii, eivät ole todellakaan este millekään, opiskelen yliopistossa ja nautitaan perheen kanssa yhdessä elämästä...niin kauan kuin se kestää. Perhe-elämä on ihanaa.
Kyllä se todellakin on enempi sellanen "korvienvälijuttu"... Joillakin on tapana tehdä kaikista elämän asioista hirveetä murheen kryyniä. "Housusta irtosi nappi - voe kättä, jalakkoo!" "Kaupan kassalla piti jonottaa ainaski 10 minuuttia - voe kättä, jalakkoo!" "Isäntä piti kutsua ruokapöytään 3 kertaa - voe kättä, jalakkoo!" "Autosta kuuluu kummaa kolinaa - voe kättä, jalakkoo!".....
Ja minä sanon vaan että "On ilimoja piellynnä!!!" ;D
olen huomannut varsinkin nuorilla äideillä on käsitys ,että sitten vasta ollaan aikuisia kun valitetaan miten raskasta ja vaikeaa kaikki on. Kun on perhe niin kuuluu valittaa kaikesta, että kuulija varmasti ymmärtää hänen siirtyneen aikuisten maailmaan. Opittua varmaan ja aika surullistakin jos näin täytyy aikuisena toimia.
Minusta äitiys on ok juttu. Pitää vain muistaa, että kun niitä lapsosia alkaa tulemaan, ei voi enää ajatella vain "minä itse" tyyliin asioista. En ole jäänyt paitsi mistään oleellisesta lasten vuoksi. Jos oleellista on roikkua 2 - 3 iltaa viikossa baareissa niin ei voi kuin valittaa...
Lasten kanssa voi touhuta, harrastaa kaikenmoista mukavaa. Ja ihan tämä tavallinen arkikin on antoisaa. Välillä tietty on hermot kireällä ja ottaa päähän, kun ei elämä mene niin kuin on suunnitellut. Mutta elämä on.. kuten poikani nykyään aina jankuttaa joka asiaan;)
Ainakin minun elämässäni mies ja lapset ovat kaikkein parasta. Olen ollut lasteni kanssa 6 vuotta kotona ja nyt jo 3 vuotta työelämässä, lapsia on 3. Ehdottomasta parasta aikaa olivat nämä kotivuodet, vapaata oloa, saatiin yhdessä kulkea leikkipuistoissa, kerhoissa, kaupoissa, kirjastossa, uimassa ym ihan niin kuin itse halusi. Nykyisin työelämä ja lasten koulu tietysti täyttävät suurimman osan päivästä.
Tietysti joskus on huonoja päiviä, niitä on kaikilla, oli lapsia tai ei.
Moni on vaan viettänyt liian minä-keskeistä elämää ja ei sopeudu siihen, että lasten syntymän jälkeen on pakko osata ajatella myös muita ihmisiä, eli näitä suloisia kullanmuruja.
Nautin äitiydestä täysin siemauksin!
Niin viellä jäi epäselväksi kun kirjoitit että sinunkin ON PAKKO jossain vaiheessa lapsia tehdä?!
Mikä pakko????
Kirjoitin, on yritettävä. Ei siis todellakaan ole pakko, mutta tottakait haluaisin omia lapsia.Eri asia on, saako niitä. Vieläkö voidaan vääntää jotain rautalangasta? :) Mutta kuten jo alussa totesin, tuntunee tuo perhe-elämä monelle niin kovin hankalaa olevan, että siksi ajattelin kysellä...
Toki nautinnollisia hetkiä lapsi tuo jos on kumppani joka on mukana touhuissa..
Yksin jos jää pienen kanssa ni se vasta vaikeeks muuttuuki kun ite vastaat 24h viikosta kuukauteen.jne
Lapsen hoitajatka puussa kasva josta sais heti ku tarvis...Liian nuorena jos tekee lapsen ni jää oma elämä aikas lyhyeks kannattaa nauttia ja kokeilla ensin omia siipiään miten ne kantaa ja sit vasta lapsen hankintaan ei ole sit tarvetta hypätä kukasta kukkaan....
Meitä on moneksi mutta kyllä lapsistain nautin täysin ja elämä hymyilee perheen voimin:)
niin eihän lapset saa olla taakka,vaan lahja.
on harmi että sitä ei kaikki ymmärrä niin on aina ollut ja tulee aina olemaan, sille ei kukaan voi mitään.
Ehkä olen jotenkin tyhmä mutta olen monet kerrat funtsinut mitä ihmettä tekisin vapaa-ajallani(oletan että olisin kokopäivä työssä) jos noita muksuja ei olis.
Kusettaisin koiraa tuntitolkulla?
Niin siinä varmasti kävisi.
Onhan meilläkin rankkoja päiviä,esim. koko tämän päivän tämä 4-vuotias on huutanut kiukutellut,halus äskön uimaan rantaan, no mentiin sinne.
Vettä alkoi sataa kaatamalla neiti hyppäs rannalle vedestä ja sanoi haluavansa kotiin koska kastuu.
Siis oli järvessä, mä aloin hulluna nauraan no siitäkös neiti kiihtyi ja matsin paikka.
En tosiaankaan anna heidän itseäni pompottaa,mutta välill'ä nämä jutut,en kertakaikkiaan jaksa suuttua väkisin tulee nauru ja sekös niitä sieppaa.
Eli koko känkkäränkkä menee poskelleen kun mutsi ei vaan viitsi ottaa kantaa.
No kohtaus kestää pari minuuttia sitten taas rauha maassa.