Isälläni on aspergerin syndrooma.
Se ei ole ilmeisesti perillistä. Mutta uskon erittäin vahvasti, että myös itsellänin on ns. Einsteinin tauti.
Olen 21 vuotias ja elämä on ollut aina rankkaa. Ensimmäisen kerran olin masentunut noin viisi vuotiaana. Rakas mieheni jaksaa minua, mutta ihmettelen joskus miten. Olen usein ajatellut menna viralliseen testiin ihan vain jotta saisin jonkun "virallisen" syyn typeriin ongelmiini. Pelkään kuitenkin että testi leimaa minut epänormaaliksi... mitä sitten kun oikeasti tietää..pitääkö siitä kertoa esim. työnantajalle?
Isäni on menestynyt erittäin hyvin maailmassa mutta silti mietityttää että tuleeko diagnoosin yhteydessä otsaan leima.
Aö:ni on normaalia korkeampi, juuri sen kuuluisan tiedemiehen luokkaa. Vaikeat kysymykset ovat olleet yleensä minulle helppoja, mutta "helpot" asiat vaikeita. Ottaako kukaan töihin typerää viisasta?? Jos jollain on kokemusta tällaisesta, kertokaa mielipiteenne ja kokemuksenne!
Se ei ole ilmeisesti perillistä. Mutta uskon erittäin vahvasti, että myös itsellänin on ns. Einsteinin tauti.
Olen 21 vuotias ja elämä on ollut aina rankkaa. Ensimmäisen kerran olin masentunut noin viisi vuotiaana. Rakas mieheni jaksaa minua, mutta ihmettelen joskus miten. Olen usein ajatellut menna viralliseen testiin ihan vain jotta saisin jonkun "virallisen" syyn typeriin ongelmiini. Pelkään kuitenkin että testi leimaa minut epänormaaliksi... mitä sitten kun oikeasti tietää..pitääkö siitä kertoa esim. työnantajalle?
Isäni on menestynyt erittäin hyvin maailmassa mutta silti mietityttää että tuleeko diagnoosin yhteydessä otsaan leima.
Aö:ni on normaalia korkeampi, juuri sen kuuluisan tiedemiehen luokkaa. Vaikeat kysymykset ovat olleet yleensä minulle helppoja, mutta "helpot" asiat vaikeita. Ottaako kukaan töihin typerää viisasta?? Jos jollain on kokemusta tällaisesta, kertokaa mielipiteenne ja kokemuksenne!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itsekin olen melkein ikäisesi ja olen täysin varma asiasta, että minulla on aspergerin syndrooma.
Kaikkea varmaan sinulle tuttua ongelmaa on minulla ollut koko ikäni.
En ole käynyt hakemassa dignoosia, enkä ole ihan heti aikeissa mennäkkään sitä hakemaan. Kuuleman mukaan ne hyödyt, mitä diagnoosista saa eivät ole minulle tarpeellisia. Diagnoosi jää sinun ja psykologin väliseksi tiedoksi, eikä tietoa tarvitse kertoa kenellekkään, varsinkaan jos elämä sujuu riittävn hyvin.
Suvussani on ollut autisti, mutta ei ollut lähisukua. Lähisukulaisillani ei ole assia.
Millä asteikolla ÄO:s on 160 paikkeilla? Cattelilla, vai Stanford-Binetillä? Kävin vetämässä Eurooppalaisesta netti-testistä 155, mutta se oli Cattelin asteikolla eli Suomessa käytettävällä.
Siitä älykkyys hommasta. Jostain syystä lähinnä teknisissä taidoissa emme ole kuitenkaan keskimääräistä älykkäämpiä. Myös matemaattisella osaalueella on usein ongelmia. Tosin on asseja, jotka ovat pärjänneet näilläkin osa-alueilla, mutta lähinnä voimakkaan asiaan kohdistuneen kiinnostuksensa ansiosta.
Yleensä mielessähahmotuskyky ja uusien vielä tuntemattomien kokonaisuuksien rakentaminen mielessä on yliluonnollinen kyky, mikä meillä on. Ja asioiden käsittäminen, niin kuin ne oikeasti ovat. Tämä johtaa osaltaan siihen, että pystymme luomaan ja ymmärtämään asioita toisella tehokkuudella, kuin NT:t. Olet näemmä lukenut jo asiasta, että monilla suurilla neroilla on ollut Aspergerin syndrooma.
Minulla on läheinen jolla on assi, ei hän ole ainakaan tyhmä vaan erittäinkin älykäs ja hyvä muistinen, mutta ne tavalliset asiat tuottaa vaikeuksia. Kahta asiaa ei pysty oikein yht aikaa edes ajattelee. Se mistä' hän on kiinnostunut, tekee sen myös viimeisen päälle. Erittäin kieli lahjakas, rauhallinen ja ennenkaikkea hyvä muistinen niihin asioihin joita itse pitää tärkeänä. Esim ympäristönsä siistiminen ei ole niitä tärkeitä, mutta oma pukeutuminen on tärkeä. Ei kovin sosiaalinen, mutta vastaa jos kysy, itse ei pahemmin aloitteita puhumiseen tee. Fiksu käytökseltään. Huono uninen, valvoo yöt nukkuu päivät aina kun vain voi. Yleensä niin käy että päivä menee nukkuessa ja kaikki sovitut asiat tekemättä, josta sitten masentuu. voi voi tästä olis paljon kirjoitettavaa
kertonut työnantajalleni, että olen asperger, ihan virallisesti, siis testattu ja saanut dg:n. Miksi kertoisin? Teen työni hyvin, paremmin kuin muutamat sikalaiskat nt ihmiset. Vaikka mistäpä mä tiedän, mitä dg:tä niiltä löytyy?
Et tarvitse diagnoosia, jollei asia ole sinulle ongelma. Asperger on perinnöllistä pohjimmiltaan. Sosiaaliset olosuhteet tuovat sen esiin.
http://www.geocities.com/CapitolHill/7138/lobby/disability.htm
Meillä on suvussa niin diagnoosuituja kuin "sala" asseja yhtä lailla - ei ole vielä tuottanut ongelmia - päivastoin. Parempi kuitenkin pitää ominaisuutensa omana tietonaan Asperger voi olla muoti-ilmiö, mutta se ei ole mainoslause työtä tai opiskelupaikkaa haettaessa. Yritä päästä omien puutteitesi yli. Ihminen muuttuu koko ikänsä ja voi paljonkin vaikuttaa kohtaloonsa.
Kohdallani ympäristön paineet kävivät sietokyvynrajoille mediapainosuksen takia.
Näissä tapauksissa - kun itse ei tiedä erilaisuutensa syytä, voi ajautua
joskus ylipääsemättömään kriisiin.
As-dg antoi tavallaan uusia keinoja päästä kantavalle maaperälle
epäilysten ja itsesyytösten hetteiköstä.
Tässä pätee kybällä; oikea tieto vapauttaa!
Tämä "julkistamisasia voi olla harkinnan paikka, tapauskohtaisesti.
Ai vahvuus? Minusta se on yksinkertaisesti erilaisuus. Pidän NT ihmisiä osaltaan vajavaisina, mutta olen itsekkin.
Olen lukenut noita "is it just a disability?" juttuja ties kuinka monta, ja niillä on tarkoituksena lähinnä joko lohduttaa meitä tai sitten ne pyrkivät luomaan meistä kuvaa, jota on viimeaikoina alkanut esiintyä. Tämä kuva on epäsopiva ja epätodellinen, maalailtu.
Minulle on annettu kyky olla mahdollisimman tehokas älyllisellä alueella, mutta en ole mikään huippuälykäs, joten en hyödy tästä itseäni tyydyttävällä tavalla.
Olen sosiaalisesti täysi nolla, vaikka olen ilman as.oireita aika sosiaalinen, niin as estää minua olemasta. Kyvyttömyys sosiaalisella osalla.
Inhottavinta on se, että tiedän tarkkaan mistä jään paitsi, mutta en voi asialle mitään.
En halua elää narsistin elämää, missä ainoa ilo elämälle on oma ulkonäkö, fyysiset suoritukset ja älylliset suoritukset. Ei se ole kovin pitkälle kantava voiman lähde. Kaipaan ystäviä ja elämänkumppania.
"mutta se ei ole mainoslause työtä tai opiskelupaikkaa haettaessa"
Luulen, että hyvä eteenpäin meno olisi se, että meitä alettaisiin työllistää ja kouluttaa ominaisuutemme huomioon ottaen.