Täällä on viime aikoina ollut useita kirjoituksia 70-luvun tapahtumista. Niissä on yleisimmin kirjoitettu negatiiviseen sävyyn srk:sta, ja vanhoillislestadiolaisista. Meitä syytetään monista asioista, ja suurin osa kirjoituksista on räikeitä ylilyöntejä. Huomaa, että suuri osa kirjoittajista ei ole tapahtumista perillä.
60 ja 70 luku oli kristillisyydessämme erittäin tuulista aikaa. Kristityt kävivät taistelua maallistumista vastaan.
Rauhanyhdistyksissä pidettiin vapaaehtoisia, yhteisiä keskustelutilaisuuksia. Keskusteluissa tuli esille, kuinka joidenkin kristittyjen sydämen tila oli kuivunut sellaiseksi, että heitä hallitsi muita tuomitseva, kuiva henki. Joidenkin sydämessä oli katkeruutta toisia uskovaisia kohtaan, ja puhuttiin takanapäin pahaa. Esiintyi myös hempeää asennetta syntiin.
Ilmeni, että niin sanottu "kososlaisuus oli levinnyt laajalle. Sen tunnusmerkkejä oli toisia tarkkaileva, arvosteleva ja kova mieli.
Tuli opillisia erimielisyyksiä, (mm. television sopiminen kristittyyn kotiin).
Väärään joutuneita neuvottiin rakkaudela ja laupeudella parannukseen. Evankeliumin uskominen johdatti uskomisen vapauteen ja iloon.
Joitakin murheellisia tapauksia todettiin: Heille ei auennut heidän väärä tunnontilansa. He jättivät Jumalan valtakunnan. He eivät tehneet parannusta, vaan jättivät kristillisyytemme.
Pieni joukko irtaantui omaksi ryhmäkseen.
Jotkut uskosta luopuneet syyttivät, (ja syyttävät edelleen), että heidät on "potkaistu ulos"
Syynä oli kuitenkin erilainen henki. Miksikö? Pyhä Henki ei lähde taistelemaan Jumalan seurakuntaa vastaan.
Koko aika myös muissa yhteiskunnallisissa asioissa oli murroksen aikaa.
Amerikassa kristityt kokivat samaan aikaan vaikeuksia.
Nämä ovat valitettavia tosiasioita, mutta niiden vääristeleminen on tällä palstalla hyvin yleistä. Lisäksi kannanotot ovat hyvin yksipuolisia, koska me aljetussa uskossa säilyneet emme haluaisi enää jatkaa tätä taistelua, vaan kunnioittaa teidän eronneiden vakaumusta. Emme voi sitä hyväksyä, mutta yritämme kunniottaa.
Toivoisin jatkossa keskustelujen olevan vähemmän syyttäviä, ja rakentavimpia.
60 ja 70 luku oli kristillisyydessämme erittäin tuulista aikaa. Kristityt kävivät taistelua maallistumista vastaan.
Rauhanyhdistyksissä pidettiin vapaaehtoisia, yhteisiä keskustelutilaisuuksia. Keskusteluissa tuli esille, kuinka joidenkin kristittyjen sydämen tila oli kuivunut sellaiseksi, että heitä hallitsi muita tuomitseva, kuiva henki. Joidenkin sydämessä oli katkeruutta toisia uskovaisia kohtaan, ja puhuttiin takanapäin pahaa. Esiintyi myös hempeää asennetta syntiin.
Ilmeni, että niin sanottu "kososlaisuus oli levinnyt laajalle. Sen tunnusmerkkejä oli toisia tarkkaileva, arvosteleva ja kova mieli.
Tuli opillisia erimielisyyksiä, (mm. television sopiminen kristittyyn kotiin).
Väärään joutuneita neuvottiin rakkaudela ja laupeudella parannukseen. Evankeliumin uskominen johdatti uskomisen vapauteen ja iloon.
Joitakin murheellisia tapauksia todettiin: Heille ei auennut heidän väärä tunnontilansa. He jättivät Jumalan valtakunnan. He eivät tehneet parannusta, vaan jättivät kristillisyytemme.
Pieni joukko irtaantui omaksi ryhmäkseen.
Jotkut uskosta luopuneet syyttivät, (ja syyttävät edelleen), että heidät on "potkaistu ulos"
Syynä oli kuitenkin erilainen henki. Miksikö? Pyhä Henki ei lähde taistelemaan Jumalan seurakuntaa vastaan.
Koko aika myös muissa yhteiskunnallisissa asioissa oli murroksen aikaa.
Amerikassa kristityt kokivat samaan aikaan vaikeuksia.
Nämä ovat valitettavia tosiasioita, mutta niiden vääristeleminen on tällä palstalla hyvin yleistä. Lisäksi kannanotot ovat hyvin yksipuolisia, koska me aljetussa uskossa säilyneet emme haluaisi enää jatkaa tätä taistelua, vaan kunnioittaa teidän eronneiden vakaumusta. Emme voi sitä hyväksyä, mutta yritämme kunniottaa.
Toivoisin jatkossa keskustelujen olevan vähemmän syyttäviä, ja rakentavimpia.
Vastaukset 88
Vanhimmat
On sulla kivan väriset lasit.
Mulla on kirkkaat lasit, ja näen asiat valoisasti. Onko sulla lasit päässyt tummumaan? : )
Kerrankin aloittajalla asiallinen ja totuudenmukainen teksti aiheesta, josta on jauhettu jo todella säälittävän, oudoksuttavan paljon.
Vielä kerran: Asiallinen teksti, kiitos siitä.
Ja nämähän ovat Oskari sinun omakohtaisia kokemuksiasi, eikö? Meinaan vaan, kun pystyt noin vahvasti mitätöimään nämä ajat kokeneiden kertomukset.
Minä kun olen käsittänyt niin, että kovia ja vikoilevia olivat nämä "hoitavat", eivät "hoidetut", joiden piti lähteä liikkeestä, koska eivät voineet tunnustaa syntejä, joita eivät olleet tehneet. Sinä esität asiat nyt päin vastoin.
Uskoisin, eli tuntuu ja kuulostaa, että tässä puhuttiin todella asiaa.
Asioissa on aina kaksi puolta.
Kuvitellaan palloa, joka on toiselta puolelta valkoinen, ja toiselta puolelta musta.
Mustalla puolella palloa olevat näkevät vain mustaa.
Valkealla puolella palloa olevat näkevät vain valkoista.
Jos palloa pyöräytetään puoli 45 astetta, molemmat näkevät puoleksi mustaa, ja puoleksi valkoista.
Juuri tähän keskustelulla pyritään. Juuri sen takia toin ilmi asioita meidän näkökulmasta. Tähän mennessä tänne on kirjoitettu vain mustaa puolta.
Nyt kun yritän pyöräyttää palloa, niin jos te siellä toisella puolella ette jousta ollenkaan, näemme jatkossakin vain sen toisen puolen, ja päinvastoin.
Sielunvihollinen ne erimielisyydet sai aikaan. Valitettavasti.
Hyviä ja rakentavia ajatuksia sinulla, Oskari. Laitonkin lukijoiden opastamisesksi linkin sinun avaukseesi.
Meidän kaikkien etu on että kaikki värit pääsevät esiin. :-)
Paitsi että asioissa on paljon enemmän kuin kaksi puolta. Hyvä, että tulee esiin muitakin näkökulmia. Sinänsä en kyllä erota Oskarin kantaa siitä, mistä hän syyttää näitä asioita rankasti muistelleita: Etkö itse pitele pallosta kiinni yhtä tiukasti silloin, kun muut kertovat ikäviä muistojaan?
Sinänsä ihmettelen, että jos 70-luku oli VL-liikkeen kannalta puhdistuksen aikaa, jossa vain karsittiin "huonoja oksia" pois, niin miksi sen muisteleminen on niin suuri tabu?
Minusta ei ole mitään syytä epäillä esim. Paula E:n kertomia tilanteita. Olen kuullut itsekin uskovaisilta samansuuntaisia juttuja. Nyt ovat asiat liikkeen sisällä toisin, mutta miksi vanhoista virheistä ei voida ottaa opiksi?
Koetat epätoivoisesti hakea "selityksiä" srk:n hirmutöille 70-luvulla koska koet uskosi romahtavan jos se onkin totta, eikö vain?
Omakohtaista kokemusta sinulla ei voi olla koska olet vielä itsekin lapsi. Et sinä saa tehtyä tekemättömäksi filosofoimalla "lantin kahdesta puolesta"...
On hyvä, että tänne jaksaa kirjoittaa vielä haudan partaalla olevat, ajan iltaan joutuneet vanhuksetkin. Älä ota raskaasti näitä asioita, nitron kulukki kasvaa liikaa..
Mutta kannattanee fiksata, ovatko pallon katselijat pallolla vai sen takana. Pallolla oltaessa vaikuttaa asiaan luonnollisesti katselijan asema.
No niin, tuli se sieltä.. taisit paljastaa osan todellisesta luonteestasi äskeisellä kommentilla.. Kommenttisi on kuin toisesta persoonallisuudesta jos sitä verrataan aloittamaasi keskustelunavaukseen...
ihmisiin onkin hyvä tutustua paremmin, että se todellinen luonne tulee esiin. Ensi silmäys saattaa antaa täysin väärän kuvan ihmisestä ja tämän luonteesta.
Kiitos, Oskari, sinulle, että tuot esiin nykyisen vl-liikkeen edustajan näkemyksen hoitokokousvuosilta. Näkemyksesi varmasti monipuolistaa tätä keskustelua.
On muuten muitakin jotka sinun laillasi olivat tyytyväisiä hoitajamiesten toimenpiteisiin. :-)
Tässä erään mummon kokemus:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000009976319
se jo on tarpeeksi järkyttävää näistä hoitokokouksista, että vl-uskovainen jota on hoidettu, niin ei tänäpäivänään ole saannut varmuutta siihen että hänen se syntinsä on annettu anteeksi josta oli hoidettavana.
Jos on katunut (aivan mitätön juttu) syntiään ja tehnyt parannusta siitä, niin anteeksiantajana ei ole ainakaan toiminut Pyhän Hengen omistava ihminen koska synnistä ei ole saatu vapautusta, hän on pyytänyt syntiään anteeksi vain ihmiseltä ei Jumalalta.
Varmasti monenlaisia tilanteita ja tapauksia on kokouksissa ollut.
Oman erottamiseni välittömäksi syyksi sanottiin "tottelemattomuus jumalanseurakunnalle" (eli kahden eri paikkakunnan rauhanyhdistyksen johdolle).
En kutsuista huolimatta mennyt noihin kokouksiin, koska asianlaita oli jo selvinnyt. Kyseessä oli ja on iso eriseura, väärä oppi, jossa ihmismielen mukaisesti vaadittiin parannuksentekoa vääristä hengistä.
Vielä tänä päivänäkään en hyväksy noita väärähenkisyytöksiä. En omi kenenkään edesmenneen saarnamiehen väitettyjä vääriä- tms. henkiä. Myös laulukirja-asiasta olen edelleen samaa mieltä: minusta tuntuu pahalta vanhojen siioninlaulujen poispaneminen.
Näitä olivat tietääkseni minua kohtaan esitetyt syytökset. Mutta kutan Raamattu opettaa, synnistä tehdään parannus!
"Joka aamu on armo uus´..."
Terveisin sirkka
alkaa ehkä itselleni pikkuhiljaa selvitä miksi tämä vl-uskovainen edelleen kärsii siitä synnistä jota on katunut.
Vastailin tuonne toiseen ketjuun, niin asiat alkoivat jollain tavalla selvetä.
Tämä vl-uskovainen on pyytänyt syntiään anteeksi mikä ei oikeasti ole synti vaan Jumalan Tahto. Hän yrittää taistella tätä tahtoa vastaan, koska vl-liikkeen mielestä se taas on väärin ja päätyy helvettiin. Tämä ihminen on tunnollinen vl-uskovainen (liiankin tunnollinen mielestäni).
Uskoisin, että hänen kohdallaan ei ole kyse sielunvihollisen huomautuksista (tai tavallaan on), mutta tämä huomauttelija ei ole perkele vaan Jumala.
Kiitos sirkka sinulle kun jaksat vastailla näihin mieltä painaviin kysymyksiin :)
"Huomaa, että suuri osa kirjoittajista ei ole tapahtumista perillä. "
Mukava, kun tunnustat!
Paljon enemmän kannattaisi riemuita siitä, että suurin osa lukijoista ei ole koskaan kuullutkaan näistä asioista, kun niistä on johdonmukaisesti vaiettu. Hyvä, että myös toiminnan negatiivisista puolista rohjetaan kirjoittaa dokumenttia. Vielä on monta hoitajaa rajan tällä puolen, ja heidät pitäisikin saada kirjoittamaan omat muistelmansa vaikka tänne verkkoon.
Minulla on ystäviä, jotka erotettiin ja sidottiin aikoinaan rauhanyhdistyksen johtajien toimesta.
Se merkitsi ettei heille annettu synninpäästöä, ei julistettu evankeliumia, ei pidetty uskovaisina. Heitä ei tervehditty. Heidät julistettiin, ihan konkreettisesti ääneen sanoen, "Saatanan haltuun".
Kului vuosia, kului kaksikymentä vuotta.
Nyt on eräs SRK:n ylimpään johtoon kuulunut tunnettu saarnaaja, eversti evp E.R. on ilmoittanut ystävälleni, että kyllä hän tätä pitää uskovaisena. Että siitä vaan uskomaan seurapenkkiin kuten ennenkin.
Eikö tämä jos mikä ole julmaa ja samalla surkuhupaisaa mielivaltaa.
Tällaisilla naurettavilla srk:n miesporukassa nähtävästi harkitsematta ja hätäpäissään keksimillä kiemuroilla tehdään pilkkaa Kristuksen armosta ja kristillisyydestä. Ja kiltti lammaslauma pannaan tekemään kaikki nöyryyttävät mutkat.
Osaatko sanoa, hyvä Oskari, mistä hengestä tässä on oikein kysymys.
Jos minulta kysyt niin silkasta pelleilystä...
Koko tapahtumasarjasta voisi kirjoittaa huikean oopperan!
"Se merkitsi ettei heille annettu synninpäästöä, ei julistettu evankeliumia, ei pidetty uskovaisina. "
Asioilla on taustansa. Et ole voinutkaan nähdä kaikkia niitä keskusteluja. Ensin on varmasti puhuteltu, ja kutsuttu takaisin "tuhlaajapojan" matkalta. Vasta jos ei seurakuntaa kuule, niin käytetään sideavaimia, ja pidetään pakanana. Tätä kutsutaan kristuksen kirkkolaiksi, ja se perustuu Raamattuun.
Heitä ei tervehditty. Heidät julistettiin, ihan konkreettisesti ääneen sanoen, "Saatanan haltuun". "
Heille ei julistettu synninpäästöä..
Vai eivätkö he ottaneet vastaan?
Jos joku pyytää synninpäästöä, niin se varmasti saarnataan.
"Heidät julistettiin, ihan konkreettisesti ääneen sanoen, "Saatanan haltuun". "
Valetta. Ja jos ei ole valetta, niin silloin tämän lausuja on itse puhunut sielunvihollisen äänitorvena.
Tämähän se juuri olikin nin kauhistavaa nähdä: että ei siunausta pytävälle julistettu syntejä anteeksi, kuten olin aina siihen asti seuroissa ikäni käyneenä tottunut näkemään.
Ei siunattu. Toinen pyysi, mutta saarnaaja oli hiljaa. Häneltä oli armo loppunut.
Kaikki seurahuoneessa vaikenivat. Pelko ja ahdistus laskeutui huoneeseen. Kaikki saatiin paniikin valtaan. Käykö minullekin noin?
>> Jos joku pyytää synninpäästöä, niin se varmasti saarnataan.>>
Ehkä taas nykyään.
Ei silloin.
Oskari, niin se vain oli.
> Heidät julistettiin, ihan konkreettisesti ääneen sanoen, "Saatanan haltuun". " >
>>> Valetta. Ja jos ei ole valetta, niin silloin tämän lausuja on itse puhunut sielunvihollisen äänitorvena. >>>
Pyydän että et syytä minua valehtelijaksi. Olin niin useasti näkemässä, ja olen kuullut samat jutut niin monelta.
Sitä olikin kauhistavaa kuulla ja nähdä itse paikan päällä seurahuoneessa. Se haavoittija vei luottamuksen SRK:hon. Voit ehkä ymmärtää. Olisi voinut vaikka vannoa että sielunvihollinen oli tullut niihin saarnamiehiin, jotka sitä touhua johtivat. Oli se niin pimeää ja kauhistavaa puhetta.
Kristuksen armo ei lopu.
Asiat ovat valeita niinkauan, että kerrotaan koko tapahtuma, ei vain pätkiä sieltä täältä. Mitä on tapahtunut ennen ko. tapahtunutta.
Nämä henkilöt, joihin on käytetty sideavaimia. Millaisia he itse olivat? Oliko heillä halu yksimielisyyteen? Olivatko he seurakunnan kanssa yksimieliset?
Nämä asiat, ja kiistakysymykset on hyvä mainita myös, jos olet läheltä seurannut. Nythän kerrot vain sen ikävimmän puolen.
Usko on erilainen, niin silloin se on erilainen. Siinä kai suurin syy?
juttu meni juuri noin. Erkki kai elää vielä. Otapa Paula asiaksi ja käy itse kysymässä että menikö noin. Vai olisiko kaveriltasi jäänyt jotain oleellista kertomatta.
Kun asia sinua askaruttaa niin ota ensikäden tietoa...
Ei tänäkään päivänä saarnata syntejä anteeksi jos ei ole ottamassa vastaan koko uskoa ja sellaisena kuin sitä tarjotaan eli uskoa kaikki synnit anteeksi nekin mitä ei tiennyt tehneensäkkään.
(myy kaikki, mitä sinulla on..)
Uskon ainakin näin olevan
Kyllä, Erkki elää :-). Tiedän.
Tuo on ihan eri asia kuin se, että vaaditaan tekemään parannusta nimellisestä synnistä, mitä ei ole tehnyt. Miten kukaan voi mennä hyvällä omallatunnolla seurakunnan eteen pyytämään anteeksiantoa jostain tekemättömästä synnistä? Eikö silloin pidä evankeliumia halpana? Missä silloin on uskomisen vapaus, jos toisen pakottamana joutuu tekemään parannusta?
Oskari, kaikesta huomaa, että elät täysin luottavaisen luulon varassa. Sanot, että Paula ei ole voinut kuulla kaikkia keskusteluja ja esität ikään kuin varmana tietona, miten asioiden on täytynyt mennä.
Juttu on siinä, ettet sinä tiedä, miten asiat ovat menneet.
Suosittelen, että kyselet vanhemmilta uskovaisilta noista ajoista ja seuraat heidän reaktioitaan. Jos nämä uskovaiset menevät "lukkoon" kysyessäsi asioista, niin on mielenkiintoista pohtia, miksi näin käy.
Erinomaisia huomioita.
"Missä silloin on uskomisen vapaus, jos toisen pakottamana joutuu tekemään parannusta? "
Nähdäkseni silloin tapahtui sellainen "joukkopsykoosi", että ihmiselle tuli vaikutelma että "niin kuului tehdä" - vaikka se soti omaa sisintä ja omaatuntoa vastaan. He olivat kauhuissaan nähtyään että ihmisiä erotettiin tuosta vaan. Että ihmisten henkilökohtaiset yksityisasiat vedettiin koko seuraväen eteen. He halusivat olla nöyriä jumalanlapsia ja olettivat toimivansa oikein. Mutta on selvää, että tuommoisesta saa haavan sieluunsa, ihminen tekee jotain perustavasti väärin.
itselleni tuli lopuksi ikää huono omatunto kun en nuorena opiskelijana ja äitinä rohjennut nousta ylös koko seurakunnan eteen ja sanoa että nyt ei tehdä oikein, nyt en voi olla täällä mukana. Hävettää vieläkin mutta annan itselleni anteeksi. Se auktoriteettiusko oli kova, siihen oli vl-liikkeessä kasvatettu.
""Heidät julistettiin, ihan konkreettisesti ääneen sanoen, "Saatanan haltuun". "
Valetta. Ja jos ei ole valetta, niin silloin tämän lausuja on itse puhunut sielunvihollisen äänitorvena."
Kannattaa kierrellä Pohjanmaalla Yli-Iissä ja kysellä vielä elossa olevilta vanhemmilta ilmisiltä omakohtaista todistusta siitä, mitä sanottiin. (Mahdollisesti myös muilta paikkakunniltakin.)
"Oskari, kaikesta huomaa, että elät täysin luottavaisen luulon varassa. Sanot, että Paula ei ole voinut kuulla kaikkia keskusteluja"
No eihän niitä olekkaan kuullut kukaan henkilö kaikkia. Vai onko?
Mielestäni ne on kuullut vain Jumala.
"Juttu on siinä, ettet sinä tiedä, miten asiat ovat menneet. "
En onneksi tiedäkkään. Kukaan ei tiedä kokonaisuutta taustoineen.
Elän täysin luottavaisen uskon varassa. Uskominen on yksinkertainen asia, ja se on salattu viisailta ja ymmärtäväisiltä.
"Elän täysin luottavaisen uskon varassa. Uskominen on yksinkertainen asia, ja se on salattu viisailta ja ymmärtäväisiltä."
Miten pystytkään sekoittamaan syntien anteeksiantamiseen liittyvän lapsen uskon siihen, että uskot esimerkiksi tässä asiassa miten haluat etkä niin, miten on tapahtunut?
"En onneksi tiedäkkään. Kukaan ei tiedä kokonaisuutta taustoineen."
Eli et tiedä muuta kuin mitä satunnaisesti seuroissa on sanottu? Silti koet, että sinulla on varaa mitätöidä nuo ajat kokeneiden kertomukset?
"Eli et tiedä muuta kuin mitä satunnaisesti seuroissa on sanottu? Silti koet, että sinulla on varaa mitätöidä nuo ajat kokeneiden kertomukset?"
Tiedän kyllä tositapahtumia niiltä ajoilta. Asiat eivät menneet niinkuin täällä kirjoitellaan.
Täällä on puhuttu "heidät erotettiin" yms.
Tiedän tapauksia, että on ovelta asti yritetty pyytää takaisin keskustelemaan uskon asioista, mutta mies on vaan lähtenyt. Ja lähtenyt eriseuraan.
Näitä kertomiasi tapauksia on ihan varmasti ollut, tuskin sitä kukaan haluaa kistää. Mutta miksi sinä haluat kiistää esimerkiksi nämä tällä palstalla olleet kertomukset? Tällaisia tarinoita olen kuullut uskovaisilta, eivätkä ne siitä yhtään kauniimmaksi muutu, vaikka kuinka yrittäisi selittää ne parhain päin.
En ole yhtään kirjoitusta lukenut, missä kerrottaisiin se syy, miksi on joutunut "hoidettavaksi".
Mikä motiivi on syyttömiä hoitaa?
Taitaa olla niin, että monet eronneista ovat uskotelleet itselleen, että "olin oikeassa" tai "en tehnyt mitään".
Olihan siihen aikaan kiistakysymyksiä.
Jos tänne kirjoittaisivat vain totuuksia, niin ei hätää. Mutta kun toiset kirjoittavat puuta heinää, niin eihän kaikkia voi uskoa.
...siltä, että vähättelet aika rankasti niiden kirjoituksia, joita et halua uskoa todeksi. Ei ole kyse siitä, ettei kaikkia voi uskoa. Et järjestelmällisesti suostu uskomaan mitään, mikä eroaa omasta näkemyksestäsi. Siitä huolimatta puhut mustasta ja valkoisesta pallosta.
Kysyit, että mikä motiivi olisi syyttömiä hoitaa. Esimerkiksi ihmisten kateus ja tulehtuneet ihmissuhteet, joita ratkotaan hengellistämällä asioita. Ei siinä pitäisi olla mitään ihmeellistä, että omaa asemaa yhteisössä voi käyttää väärin.
Jos 70-luvun hoitokokouksissa ei olisi ollut mitään väärää, niin miksi sellaisia ei järjestetä enää? Osaatko vastata tähän?
"Jos 70-luvun hoitokokouksissa ei olisi ollut mitään väärää, niin miksi sellaisia ei järjestetä enää? Osaatko vastata tähän? "
En ole väittänyt, ettei siinä olisi ollut mitään väärää. Varmasti tapahtui väärinkäytöksiäkin, mutta enemmän hyvää, kuin pahaa.
Miksikö ei järjestetä enää? Aina kun tulee tuuliset ajat, silloin joudutaan keskustelemaan. Ja juuri keskustelujahan "hoitokokoukset" ovat. Mitä olisi tapahtunut, jos kaikki asiat olisi painettu villaisella? Osaatko sinä vastata tähän?
Osaatko sanoa, mitä nämä "asiat" ovat, jotka olisi painettu villaisella?
Ihan oikeasti, ei tuollaisia kokouksia ole järjestetty läheskään siinä laajuudessa tuon ajan jälkeen. Varmasti on ollut kaikenlaisia asioita käsiteltävänä, mutta puheet esim. vääristä hengistä on lopetettu, eikä anteeksiannettuja syntejä ole kaivettu esiin. Lisäksi tässä ei ole ollut keskustelun aiheena se, että hoitokokouksia pidettiin vaan se tapa ja henki, jossa niitä pidettiin.
Minä haluan uskoa niin kuin sinä, että noina aikoina tapahtui enemmän hyvää kuin pahaa, mutta en ole siitä yhtään varma. Oletko sinä? Jos olet, tuleeko varmuus siitä, että haluat uskoa asioiden olevan niin, vai siitä, että olet puhunut nuo ajat läpikäyneiden ihmisten kanssa?
Muutenkin tuntuu hyvin mustavalkoiselta ajatella, että vaihtoehtoja olisi kaksi:
1) Jättää kaikki ongelmat hoitamatta
2) Hoitaa asiat karkeilla ylilyönneillä
Kysymyksesi tuo esiin tämänkaltaisen vastakkainasettelun, joka on hyvin karkea ja joka ohjaa keskustelun sivuraiteille.
Oletteko ajatelleet uusia hoitokokouksia? Onhan edellisistä jo aikaa ja uusi sukupolvi on syntynyt. Vai pidetäänkö niitä kaiken aikaa?
Olenko liian utelias?
Terveisin alkuperäisessä uskossa yhä oleva Ry:stä erotettu kirjoittaja.
Niitähän pidetään päivittäin. Joka päivä jossainpäin suomea puhutellaan vikaan joutunutta veljeä tai sisarta. Saarnataan syntejä anteeksi, ja annetaan anteeksi. Kahdenkeskisissä keskusteluissa kalareissuilla, autossa työmatkoilla.
Elämämme on yhtä hoitokokousta. Hyvä niin.
Jos uskoa ei hoideta, se kuivuu pois. Jokainen oksa, joka ei kanna hyvää hedelmää, karsitaan pois. Jumala tekee tämän karsinnan.
Oman Ry:stä lähtöni jälkeen puhuttiin( sinunkin kirjoituksesi perusteella) mm. "kososlaisesta hengestä".
Eikö sellaista syntiä enää ollenkaan esiinny vai onko sillä jokin muu nimi tänään?
Puhutaanko enää seuroissa ja kahdenkeskisillä kala- ja työ- ym- reissuilla vääristä hengistä laisinkaan vai vaan synneistä?
väärä henki = synninluvallisuus tai siihen tähtäävä altistuminen...
Kirjoitit(vl-Oskariko?)henkiasioista, että
"luulisin, että väärä henki = synnin luvallisuus tai siihen tähtäävä altistuminen..."
Onko sinulle valjennut tai mitä luulisit, mitkä synnit olisivat sitten "oikean hengen" aiheuttamia, jos väärän hengen vastakohtana pidetään oikeaa henkeä? Tyhmä kysymys, eikö?
Kyllä se on yksinkertaisesti niin, että synti on vain synti. Synnit korjataan kohdalleen ja uskotaan anteeksi ilman väärähenkilisäyksiä.
Jos todella Ry:llä yleisestikin "luullaan" mainitsemallasi tavalla, miksette jo joutuin pidä huippukokouksia ja henkiselvityksiä?
Tosiaan ei ole ihme, että monen pää sekosi moisista henkilisäyksistä!
Raamatun mukaan usko on yksinkertainen asia. "Siinä pitää tie oleman, ettei tyhmäkään tieltä eksy."
Ps. Näin viime yönä unta, jossa minut laulukirja-asiassa väärään henkeen tuominnut SRK:n mies vieraili luonamme, ja lauloimme kaikki yhdessä vanhaa siioninlaulua!
Tehkää hoitokokousvuosien henkiopin hyväksyneet erehdyksistänne parannus!
Kyllä Sirkka tässä ilmaisee asisan niin kuin se Raamatun mukaan on.
"Kyllä se on yksinkertaisesti niin, että synti on vain synti. Synnit korjataan kohdalleen ja uskotaan anteeksi ilman väärähenkilisäyksiä."
Tuolla toisessa ketjussa nimimerkki Matias sanoo henkiopista myös erittäin oivaltavasti:
> - - kun kysyttiin Raamatun perustusta henkiopille. Perusteita kun ei löytynyt eikä löydy koskaan. Vaadittiin ehdotonta kuuliaisuutta "seurakunnalle". Tosiasiassa seurakunnalla ei ollut mitään sanomista näihin asioihin, ei edes voinut kysyä. Jos kysyi, oli tuomiona väärä henki. Srk:n ja muutamat rauhanyhdistysten johtohenkilöt määräsivät mistä hengestä milloinkin oli tehtävä parannus.
Raamattu opettaa tekemään parannuksen vain synnistä, siitä mitä ruumiissaan on tehnyt. Hengistä ei tehdä parannusta.--Rauhanyhdistyksen opin ydin on "seurakunnan" korottaminen Jumalan yläpuolelle. Uskomisen kohteeksi silloin 70-luvulla tuli vl-yhteisö itse. Jumalan sana hylättiin: sanottiin "ei tässä Raamatuita tarvita".
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000009983876
Matiaksen kuvaus on yhtäpitävä monien muiden samat ajat läpikäyneiden kuvausten kanssa. Näin suoranaisesti väheksymällä Raamattua tuomittiin lähimmäiset suoralta kädeltä Saatanan haltuun. Se on jotain täysin uskomattomalta tuntuvaa nykyajan vanhoillislestadiolaisten mielestä. Heidät valtaa sama epäuskoinen hämmennys kuin saksalaiset nykynuoret, jotka vierailevat keskitysleirissä.
"Todellako: minun vanhempani ja sukulaiseni, ystävieni vanhemma, olivat mukana tällaisessa mielivallassa."
Sen mieluiten torjuisi pois mielestään.
Kososlaisuus on aika kummallinen käsite. Tuo oli ensimmäinen kerta, kun joku selittää, miten se sokoslaisuus ilmeni ihmisessä.
What a great lady, tämä anoppisi. Perui perusteettoman parannuksenteon, kun omatunto soimasi. Kertakaikkiaan ryhdikäs ja rehellinen ihminen. Kunpa useammat olisivat siihen kyenneet, koko juttu olisi lässähtänyt kasaan...
Niinhän se on että vääryys saa vallan kun tulee se ensimmäinen joka sen hyväksyy. Mutta aina maailmassa on ollut myös niitä jotka eivät hyväksy. Heissä on meidän toivomme.
Tuo oli hyvä huomio: Australian hallituksen julkinen anteeksipyyntö. Vastaavia on ollut muitakin. Etelä-Afrikan sovitteluprosessi, esimerkiksi. Yrityksistä tulee mieleeni Yhdysvalloissa The New York Times, jonka toimittaja oli vuosia kirjoittannut tekaistuja uutisia lehteen. Lehdeltä oli mennä luottamus. Lehti julkisti asian näyttävästi monella sivullaan ja selosti mikä oli saanut aikaan tällaisen vahingon. Lehti myös selosti millaisin menettelyin pyritään tällaisia jatkossa torjumaan.
Avoimuus sekä omien virheiden tutkiminen ja tunnustaminen on arvostettua ýhteiskuntavastuuta. Kukaan ja mikään ei ole virheetön, mutta vahvoja ja luotettavia ovat ne jotka ovat valmiita puuttumaan erehdyksiinsä ja korjaamaan vahingot.
Lämmin kiitos kaikin puolin rakentavasta kirjoituksestasi.
Olitko tai oletko itse "hoitomiehiä", siis Rauhanyhdistyksen ja/tai SRK:n edustaja vai "tavallinen rivimies" ?
Pohjautuuko kirjoituksesi hoitokokousajoilta omakohtaisiin kokemuksiisi vai ovatko ne jostain julkaisusta? Jos on, niin kerrotko, mistä ?
Kirjoitat, että väärään joutuneita neuvottiin rakkaudella ja laupeudella parannukseen.
Kyllä totuus oli, että rakkaus oli kaukana! Toinen totuus oli, ettei monesti ollut edes aihetta puhuttelulle. Tiesitkö sen?
Toivon vastaustasi ja kiitän siitä jo etukäteen!
"Olitko tai oletko itse "hoitomiehiä", siis Rauhanyhdistyksen ja/tai SRK:n edustaja vai "tavallinen rivimies" ? "
En ole henkilökohtaisesti ollut mukana ko. tapahtumissa. Mutta olen kyllä kuullut molempien osapuolten tuntemuksia. En ole SRK:n edustaja, mutta olen monissa luottamustoimissa, ja teen omalta osaltani sitä työtä, jonka tarkoituksena on, että mahdollisimman moni löytäisi Jumalan valtakunnan.
"Pohjautuuko kirjoituksesi hoitokokousajoilta omakohtaisiin kokemuksiisi vai ovatko ne jostain julkaisusta? Jos on, niin kerrotko, mistä ? "
Kirjoitukseni ei ole suora lainaus, mutta lähde-teoksista voisin mainita ainakin Srk:n julkaiseman kirjan: "Jumalan sanan perustalla"
"Kyllä totuus oli, että rakkaus oli kaukana! Toinen totuus oli, ettei monesti ollut edes aihetta puhuttelulle. Tiesitkö sen? "
Rakkaus oli varmasti toisista kaukana. Mutta ei kaikista. Totuutta tästä asiasta ei tiedä kukaan. Se on niin laaja tapahtuma, eri paikkakunnilla erilaisia tapahtumia. Lisäksi voidaan mainita, että näistä "hoitajista" osa on poikenneet myöhemmin itse pois. Näistä tapahtumista ei kukaan saa tarpeeksi laajaa kuvaa.
Lähtökohdat keskustelulle ovat huonot, koska täällä puhutaan jopa "hirmutöistä". Tuollainen kuvaus on räikeää ylilyöntiä joidenkin eronneiden taholta.
Kiitos vastaamisista, sinulla onkin ollut melko urakka!
Jäin kummeksumaan kirjoituksesi loppuosan kommenttia:
"Lähtökohdat keskustelulle ovat huonot, koska täällä puhutaan jo "hirmutöistä". Tuollainen kuvaus on räikeää ylilyöntiä joidenkin eronneiden taholta."
En tiedä, mitä kirjoituksia tarkoitat, mutta kyllä paljon kamalaa todellakin tapahtui!
Tulipa mieleen, että joku hoitokokous voitaisiin lavastaa uudelleen. Täällä jossain kerrottiin lasten leikkineen "kososlaista", toinen oli kososlainen syytetty, jonka toinen sitoo.
Oikeita näyttelijöitäkin voisin heti luetella useita molemmin puolin hoitopöytää.
Taidanpa olla jo liian väsynyt aika rankan työpäivän jälkeen, joten lopetan tähän.
Lopuksi haluan vielä sanoa niinkuin edesmennyt, viimeiset vuodet Ry:stä henkikaplakoiden seurauksena erotettu anoppini sanoi viimeisinä elinpäivinään: "Uskoa minä en muuta."
Lukiessani kirjoitustasi,nousi ylitse muiden sanat: "..erotettu anoppini..".
Niinkö?Erotettuko ry.stä?
Eiköhän se ole edelleen synti joka Jumalasta erottaa.
Ja jos on niin omavanhurskas että ei jaksa nöyrtyä evankeliumin alle -edes kuoleman hetkellä- se on äärimmäisen surullista.
Ymmärrän,että sinun on helppo mennä anoppisi puolelle kun itse olet epäuskon tilassa,myös omavanhurskauden vaatteessa -olen ymmärtänyt :(
Puolisoni äiti tosiaan erotettiin(sidottiin ?)
K-mäen rauhanyhdistyksestä vuonna 1978 joitakin aikoja aiemmin kuin minut puolisoni kanssa toisella paikkakunnalla.
Syinä erottamisiin oli yksinkertaiseesti se, ettei voitu tehdä parannuksia asioista, joita ei ollut, eri hengistä jne.
Anoppini ajatuksenjuoksu oli kirkkaana viimeiseen asti sairaalassa. Eräs rauhanyhdistykseen kuuluva omainen olisi halunnut kutsua ry:läisen papin kuolevan luo.
Tämä oli luvannutkin sen tehdä ja lisännyt nuo aiemmassa mainitsemani sanat "uskoa minä en muuta". Näin minulle on kerrottu.
Ymmärrätkö sinä, hyvä "kaunismerkki" miten vakavista asioista ja ratkaisuista todella oli kyse?
Jo vuosia varsinkin anoppini ja muiden puolisoni sukulaisten kotipaikkakunnan Ry:llä jatkuneet kokoukset olivat (onneksi) kypsyttäneet ymmärtämään, että kyseessä oli eriseura Ry:n sisällä.
Ei ollut oman autuutensa nimissä muuta mahdollisuutta kuin erkaantuminen tästä yhteisöstä.
Jatkan ihan mielelläni keskusteluja, mutta nyt ollaan menossa toiselle paikkakunnalle.
Terveisin sirkka
Ps. Olisi ihan mielenkiintoista tietää sinusta ja uskostasi enemmänkin!
Käyt ihan oikeasti sääliksi, Oskari. Lapsikulta; pelkäät niin vl-uskosi romahtavan jos sinulle paljastuu srk: erehtyväisyys ja opilliset harhat.
Maailma on sinunlaisellesi kova paikka kun koetat elää kuvitelluissa haavekuvissa...
Sääli on sairautta.
Uskovaisen suusta hienoa huumoria.
Mahtaisiko sieltä löytyä kohta, jossa kerrottiin, että Jeesuksen kävi sääliksi...
kaikki alkoi,minä en tiedä siksi olisikin mukavaa tietää.Olin siihen aikaan nuori muistan kyllä melko hyvin ne kokoukset,olisikin kiva tietää mikä johti noihin kokouksiin,ja yleensäkin siihen jokseenkin tiukkaan linjaukseen.Elannossakaan ei saanut käydä.
-60 luku oli suurta herätyksen aikaa. Seuroissa saattoi olla nuoria parannuksentekijöitä useita samana iltana.
60-luvulla yhteiskuntamme oli rajussa murosaikaa. Monet halusivat irtaantua kristillisistä arvoista, ja Raamattuun pohjautuvasta Jumalan sanasta. Vanhoja perinteitä poljettiin alas. Kansankirkossamme monien pappien saarnat alkoivat etääntyä Raamatusta. Kansankirkossa ilmeni ekumeenisia pyrkimyksiä. Kaikkia uskontoja olisi haluttu yhdistää yms.
Juuri näitä taustoja, ja asioihin vaikuttavia tekijöitä on niin paljon. Sielunvihollinen näihin vaikuttaa, ja haluaa hajoittaa seurakuntaa. Ja joskus onnistuukin. Se käyttää sota-aseinaan niitä heikoimpia kohtia, mitä minäkin aikana löytää.
60-70 luvulla näitä olivat mm. Television yleistyminen, erilaiset käsitykset lapsikasteesta, erilaiset käsitykset ehkäisystä, lakihenkisyys.. yms.
Synti on se, mikä eroittaa ihmisen Jumalasta, ja Jumalan valtakunnasta.
Mutta ei ole niin suurta syntistä, ettei Jumalan armo hänelle kuulu.
"Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki muu teille sen ohessa annetaan"
70-luvusta ja sen tapahtumista jaksetaan käydä yhä uudestaan kiihkeitä keskusteluita. Monelta jää kuitenkin huomaamatta eräs oleellisin asia koko "hoitokokous prosessista".
Jumalan valtakunta on erehtymätön. Näin oli myös 70-luvulla. Meidän on turha miettiä miksi kaikki kärsimykseltäkin tuntuva oli tarpeellista, koska näin vain oli. Jokin tarkoitus tuolla ajalla oli ja oikein kaikki meni.
Minulle riittää 70-luvusta tuo tieto. Kaikki meni niinkuin pitikin. Keskusteluakaan en aio asiasta sen enempää. Kunhan vain toin mielipiteeni esille.
Kirjoitat mm. "Jumalan valtakunta on erehtymätön. Näin oli myös 70- luvulla...Jokin tarkoitus tuolla ajalla oli ja oikein kaikki meni...Kaikki meni niinkuin pitikin..."
Raamatun mukaan Jumalan valtakunta on siellä, missä Jumalansanaa OIKEIN saarnataan.
Ei mikään seurakunta voi ohittaa Raamatun totuutta. Ei se myöskään voi muuttaa peruslaskuoppia. Eräs saarnamies oli sanonut:
"Kaksi plus kaksi on neljä, mutta jos seurakunta sanoo että se on viisi, niin se on silloin viisi". Näinhän ei kuitenkaan ole.
Valheen pohjalle on huono rakentaa. Perustukset eivät kestä niinkuin hiekalle rakennetussa talossa käy. Raamattukin varoittaa tästä.
Toivon, hyvä "juuso t", että miettisit, onko sinun uskosi talo hiekalle vai kalliolle rakennettu!
Taitaa se 60- ja 70 luvun kova kososlainen henki olla samaa henkeä.
Silloinhan pappiseriseuran aikoihin oli sellaisia puhuttelijoita, jotka taistelivat "väärillä, lihallisilla aseilla".
Niissä kaikissa puhuttelijoissa ei 60- luvulla ollut Rakkauden henkeä.
Näistä osa on varmaan eronnut juuri silloin 70-luvulla.
silloin 1900-luvun alkupuolella Viipurissa.
Hän on kirjoitellut mm. Siionin Lehteen kirjoituksia ja hänen kuolemansa jälkeen on ollut muistokirjoitus Siionin Lehdessä.(nämä löytynevät Srkn arkistosta )Tämän on kertonut henkilö(edesmennyt) joka on tuntenut Kososen
Yksi kirjoitus on tallentunut minullekin,sen panen tähän,että voitte lukea mikä on ollut hänen oppi usko ja henki.
Viipurista.
10.12.1914.
Tuli haluni tervehtää tämän Sionin Lähetyslehden kautta kaikkia Jumalan lapsia ,joita on paljon kasvoista tuttujakin Suomessa ja Venäjällä,vaan hengessä tuttuja ovat kaikki jotka ovat raamattuin jälkeen uskomassa Hänen päällensä,joka jumalattoman vanhurskaaksi tekee.
Sellainen usko luetaan uskojalle vanhurskaudeksi Niin minäkin uskon tälläkin hetkellä,vaikka suuressa heikkoudessa.Mutta onpa Hän joka on uskon alkanut,luvannut olla heikoissa väkevä ja Hän lupauksensa täyttänyt minussakin,sillä jo yhdeksäntoista vuotta olen saanut vaeltaa elämän tiellä.Ei se voima ole ollut minun vaan Hänen joka on minunkin syntini uhrannut omassa ruumiissaan puun päällä ja antanut oman verensä minun ja kaikkien Jumalan lasten lunastuksen hinnaksi .
Lisäksi on Hän antanut Pyhän Henkensä kihlapantiksi joka johdattaa meitä kaikkeen totuuteen ja varjelee kaikista vaaroista ja vahingoista
Saamme siis olla varmat siitä, että kuin vain uskomme joka päivä ja hetki Jeesuksen nimessä javeressä syntimme anteeksi,niin perille kostumme ja käsitämme uskomme lopun sielujen autuuden,jota jo profeetat ovat hengessä tutkineet ja joka meitä odottaa,kun ajallisen matkamme uskossa päätämme.
Olkaamme turvatut koko Herran siioni ja uskokaamme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.Muistakaa minuakin paljolla anteeksiantavaisuudella
Piirsi vähin veljenne J Kosonen.
S.L.7/1914.
Kiitos viestistäsi. Tällä viipurilaisella Kososella ei ole ikipäivänä ollut mitään tekemistä hoitokokousten mielivaltaisten henkien kanssa. Hänet on tosiaan jälkikäteen joissain vl-yhteyksissä vedetty esiin, ilmeisesti jotta muka olisi voitu jotenkin rationalisoida sitä mitä oltiin tehty. Että olisi joku jossain joka toisi lujaa maata huteron henkiopin perustaksi.
Kososlaisuuden taustasta tai siitä, olisiko todella ollut joku "Kosonen" johon termillä olisi viitattu, ei koskaan 70- ja 80-luvun hoitokokousprosessissa puhuttu. Sen hengen sisältö jäi tavallisille uskovaisille täysin mystiseksi, sillä se saatettiin määritellä milloin mitenkin, täysin mielivaltaisesti. Se oli yksi siihen aikaan jylläävistä hengistä, joita sen lisäksi olivat lakihenki, kuivahenki ja hempeä henki sekä yleisesti käytetty väärä henki.
Epämääräinen ja mielivaltainen kielenkäyttö oli yksi vallankäytän muoto noina vuosina. Merkityksen johtajat määräsivät aina tilanteen mukaan. Termejä käytettiin surutta leimakirveinä ihan miten itse kutakin saarnamiestä ja hoitajaa sattui miellyttämään.
Kososlaisuus oli siten stiiknafuulia (viittaus Teuvo Pakkalan tunnettuun novelliin Mahtisana, ks. selitys alla jos et satu muistamaan tarinaa).
Niistä erilaisista hengistä piti parannusta tehdä, ja ihmisethän hädissään tekivät. Kuitenkin piti ihan tietyillä sanamuodoilla osata pyytää niitä anteeksi, eritoten jos oli joutunut sidotuksi.
Olen yhä taipuvaisempi kallistumaan sen vanhan uskovaisen tädin kannalle joka toisteli: Niin mikä se on tämä kososlainen henki... ai niin, se on SOKOS, SOKOS... :-)
Paula E.
PS. Stiiknafuulia:
Teuvo Pakkala on kuvannut oivaltavasti vallankäyttöä sanan voimalla lapsista kertovassa novellissaan Mahtisana. Siinä juoksukilpailun voittanut Ville ilmoittaa olevansa stiiknafuulia.
"Stiiknafuulia? Pojat hämmästyivät. Kukaan ei tiennyt, mitä kieltä se oli ja mitä se merkitsi. Mutta mahtavalta se kuului. Jos Ville olisi sanonut, että hän oli paras koko kaupungissa, niin olisi voitu väittää vastaan ja kumota Villen väite.
Mutta mitä kykeni kukaan panemaan tuollaista sanaa vastaan, jota ei oltu koskaan kuultu."
Olen lukenut joskus Pakkalaa.
Panin Kososen kirjoituksen siksi,että edes joku kyseenalastaisi sen Kososlaisen henkiopin
joka tulee näilläkin palstoilla tuon tuostakin esille.
Kiitos viestistäsi hyvä nimimerkki.
Oli ansiokasta että näit vaivaa ja laitoit J. Kososen kirjeen tänne esiin ja luettavaksi. Siitähän näkee otsaluullaan, että raitista armoon uskovaa kristillisyyttä ainakin tämä Kosonen edusti.
>> Olen lukenut joskus Pakkalaa.>>
No sittenhän meitä on kaksi!
Mutta tämä meidän pakkalaisuus-liike ei toivon mukaan ala syrjiä toisia Pakkalan tuotannosta kiinnostuneita lukijoita. ;-)
Lukekaa kaikki Pakkalaa, suosittelemme. Hän ymmärsi ihmisen käyttäytymisen psykologiaa hienosti ja kuvasi oivaltavasti lapsia, kauan ennen kuin itse psykologia tieteenä oli kehittynyt.
Ja lapsiahan tässä ollaan, Jumalan lapsia.
Tuskin saan unenpäästä kiinni
Nyt on minulla sitten Kososlaisuus ja Pakkalalaisuus nimitys.
Anna kynäsi luistaa jatkossakin.Terv.Mary
(Lyhyesti Mauri Kinnusen väitöskirjan mukaan)
Hän syntyi v. 1877 Säämingin Haukiniemellä. Avioitui leppävirtalaisen Maria Kauhasen kanssa. Kososet muuttivat 1908 Savonlinnaan, jossa Kososen saarnatoiminta alkoi. He muuttivat vuonna 1914 Viipuriin, jossa Kosonen toimi "kiinteistönvälittäjänä": osti ja myi taloja sekä vuokrasi pyykkitupia.
Vuonna 1927 nousi Juho Kososen Viipurin vanhoillislestadiolaisten keskeiseksi saarnamieheksi. "Hänen on sanottu olleen saarnoissaan raamatullinen, mutta erittäin suorasanainen, jopa jyrkkä." Tuolloin uusheränneillä ja vanhoillisilla oli Viipurissa yhteinen rauhanyhdistys, mutta Kososta ei valittu yhdistyksen johtokuntaan. Sensijaan hänet valittiin vanhoillislestadiolaisten vuosikokouksessa Karjalan apulähetystoimikunnan jäseneksi vuonna 1917.
Suoraa lainausta väitöskirjasta s.441: "Kososen ympärille alkoi kehittyä ilmeisesti 1920-luvun jälkipuoliskolla oma ryhmä, joka mielellään kokoontui Kososen asunnossa. Julkiseksi erimielisyydet nousivat Juho Kososen 50-vuotispäivillä vuonna 1927. Hän näyttää tämänkin jälkeen nauttineen vanhoillisuuden keskusjärjestön luottamusta, koska hän liikkui lähetysmatkoilla vielä vuonna 1928. Myös haastatteluissa todetaan, ettei Kososen toiminnassa vielä 1920-luvulla ollut muusta vanhoillislestadiolaisuudesta poikkeavia piirteitä. Kun viipurilainen pastori Kustavi Lounasheimo siirtyi uudestaheräyksestä vanhoillisuuteen, näyttää kuilu Kososen kannattajien ja muiden vanhoillisten välillä kasvaneen ennen pitkää sellaiseksi, etteivät osapuolet juurikaan kokoontuneet enää samoihin seuroihin. Rauhanyhdistyksellä puhuivat seuroissa Lounasheimo ja muut vanhoilliset saarnaajat, kun taas Kosonen kannattajineen kokoontui Kososen kotona Notkokatu 1:ssä.
Kun Kosonen sairastui vuonna 1937, hän kutsui luokseen Lounasheimon ja muutamat muut paikalliset vanhoillislestadiolaiset ja sopi riitansa heidän kanssaan. Juho Kosonen kuoli Viipurissa 27.10.1937.
1900 vuosisadan vaihteen myrskystä ,kun lukee Heikki Jussilan kirjan Kutsujan Armo.Myös Pöytäkirjasta Lestadiolaisten ryhmien sovintokokouksesta Oulussa maaliskuun 22-23 päivinä 1911.
Lainaan tästä pöytäkirjasta Helisteen yhden puheenvuoron"Taistelua on ollut joka paikassa. Pitkin katuja on huudettu,kuin huutaja Jeerusalemin hävityksen edellä.Olen 16 vuotta kiertänytSuomea Ruotsia ja Norjaa . Olen kulkenut Suomen läpi kaikissa paikoissa, Norjassa Venäjällä ja Lapin läpi joka paikassa, lapset, tuota kuullut,minkä vaikutuksen se on tehnyt
Lähes kaikkien tunnot oli revitty. Raahen kaupungissakaan ei ollut monta ehyttä sielua,vaan juoksentelivat kaduilla,kuin lampaat ilman paimenta-Olen jäljillä kulkenut ja hulluja korjannut. Olen täysiä ihmisiä sylissäni kantanut Olen tavannut ihmisiä,jotka ovat maassa matona vyörytelleet ja rukoillut heidän puolestaan.Olen muutamia löytänyt nuoran mutkista,muutamia on mennyt veteen.Sellainen vaikutus on ollut tällä opetuksella-Ei se ole veljrt leikin asia,että ihmiset tulevat mielenhäiriöön ja vankihuoneet täyttyvät
Opin erehdyksiä käsiteltåessä Hooli sanoo"ja löytyy niitä muitakin opin erehdyksiä Muuan oli sellainen,ettäruvettiin tekemään puhdasta seurakuntaa,jossa ei vikoja olisi, vaikka me näemme,että ensimmäisissä seurakunnissa oli vikoja"
Tämmösen ajassa Kosonen on elänyt.
Hyviä kirjoituksia asiasta löytyy ns. larssin palstalta Opinnollinen-kohdasta nimimerkin Hynde kirjoittamana.
Linkki tähän keskusteluun siellä:
http://members.lycos.co.uk/larssi/phpBB2/index.php?sid=9afe33e6de7068211c427884b558fcb0
Kiitos Moppaajasefu kiinnostavista historiallisista tiedoista ja lähdeinfosta!
>>
on yleisimmin kirjoitettu negatiiviseen sävyyn srk:sta, ja vanhoillislestadiolaisista. Meitä syytetään monista asioista, ja suurin osa kirjoituksista on räikeitä ylilyöntejä.
>>
Voidaan tietysti ajatella että "uhrien" kertomukset ovat puolueellisia ja jotkin syyttävät jopa valehtelusta. Mielestäni olisi kuitenkin todella merkillistä että jopa sadat ihmiset osaisivat kaikki "valehdella" ja "purkaa katkeruuttaan" samalla tavalla;)
Olen lueskellut näitä kirjoituksiasi ja missään et perustele oman tietolähteesi luotettavuutta... Kerrotkin että haluat laittaa vl-näkemyksen "vastapainoksi"... Tämä henkisen väkivallan puollustelu on "kiusaajien totuus", joka mielestäni yrittää räikeästi mitätöidä lukuisten asian kokeneiden uhrien omakohtaiset kokemukset:(
>>
Rauhanyhdistyksissä pidettiin vapaaehtoisia, yhteisiä keskustelutilaisuuksia.
>>
Hoitokokoukset olivat kaukana vapaaehtoisesta. Omille vanhemmilleni soitettiin ja KOMENNETTIIN kaikki hoitokokoukseen UHKAILLEN että SEURAKUSET TIEDÄTTE, ELLETTE TOTTELE! Seuraukset tulivat postissa, jossa kirjeitse erotettiin "Jumalan valtakunnasta" ja tuomittiin "Helvetin matkalaiseksi" koko perhe! Olen itse nähnyt kyseisen lapun! Että sepäs siitä vapaaehtoisuudesta.
>>
Keskusteluissa tuli esille, kuinka joidenkin kristittyjen sydämen tila oli kuivunut sellaiseksi, että heitä hallitsi muita tuomitseva, kuiva henki.
>>
Tuo kuvaa hoitajia varsin hyvin. Ikävää oli, että tuollaisesta hoitajat yrittivät syyttää muita viattomia uskovaisia:( Lähes huvittavaa oli, että joillain saattoi yhtäaikaa olla niin kova- kuin hempekäin henki;D
>>
Väärään joutuneita neuvottiin rakkaudela ja laupeudella parannukseen. Evankeliumin uskominen johdatti uskomisen vapauteen ja iloon.
>>
Jos tuo olisi totta, niin ei varmaan kenelläkään olisi aihetta kritisoida. Onkin merkillistä miten "rakkaudellinen ja laupias" kohtelu on voinut saada niin pahaa jälkeä aikaan, että äärimmäiset tapaukset joutuivat mielisairaalaan henkisen tasapainon järkyttyä ja kaikkein surullisimmat tapaukset riistivät oman henkensä:(
>>
Joitakin murheellisia tapauksia todettiin: Heille ei auennut heidän väärä tunnontilansa. He jättivät Jumalan valtakunnan. He eivät tehneet parannusta, vaan jättivät kristillisyytemme.
>>
HALOO! Ihmisiä EROTETTIIN JA TUOMITTIIN HELVETTIIN, koska he eivät suostuneet SIMPUTUKSEEN JA tekemään parannusta HÖPÖSYNNEISTÄ, joita heille ei perusteltu millään lailla. Monet hoidetut eivät kerta kaikkiaan voineet tehdä parannusta sellaisista asioista, mihin he eivät parhaalla tahdollakaan ymmärtäneet syyllistyvänsä. Yleistä evankeliumia pyydettiin kyllä, mutta se hoidetuilta kiellettiin ja vaadittiin parannusta kirjaimellisesti "henkihommista".
>>
Jotkut uskosta luopuneet syyttivät, (ja syyttävät edelleen), että heidät on "potkaistu ulos"
>>
Tästä erottamisista monilla on myöskin kirjalliset pöytäkirjaotteet, joten tässä kohtaa ainakin on valehtelullasi varsin lyhyet jäljet;)
>>
Pieni joukko irtaantui omaksi ryhmäkseen.
>>
Erotetut perustivat toisaan uuden yhdistyksen, jotta voivat pitää seuroja ja jatkaa siinä lestadiolaisessa uskossaan, josta he huomasivat SRK:n langenneen pois. Kävin nuorena erotettujen, eli Sillanpääläisten seuroissa ja siellä tapasin paljon kohtalotovereita. Kaikki lapset eivät olleet minun tapaan hoitokokouksilta välttyneet ja seurojen väliajalla minulta kysyttiinkin että leikitäänkö hoitokokousta? Leikin säännöt olivat kaikille lapsille selvät (ehkä minulle vähiten) ja leikin nimi olisi yhtähyvin voinut olla noitavaino tai natsit ja juutalainen...
On todella ikävää että vl-liikkeen täytyy edelleen valehdella hoitokokouksista ja yrittää valheiden avulla peitellä liikkeen nimissä tehtyjä vääryyksiä, joiden hedelmät ovat kyllä kaikkien nähtävillä. SRK:n kannan naivius tulee vain esille siinä, että sen mukaan on olemassa hirveästi savua ilman että missään olisi koskaan ollut tulta;)
Kiitos Admata erinomaisen tyhjentävästä kommentista Oskarille.
Ammut raudanlujilla faktoilla kohta kohdalta alas kaikki hänen viestissään olleet, tyypillisesti vl-edustajien nnäissä keskusteluissa esiin tuomat löysät argumentit. Kuvauksesi on ihan yksi yhteen omien kokemuksieni kanssa. Juuri tuolla tavoin toimittiin kaikkialla Suomessa. Minä vain en koskaan ole osallistunut sillanpääläis-seuroihin. Tosin muistelen kuulleeni erotetulta ystävältä siitä ryhmästä. Olen olettanut, että mitään varsinanistsa kiinteää uutta ryhmittymää ei se hajalle lyöty erotettujen joukko koskaan yrittänytkään perustaa.
Kaikki erotetut eivät kuitenkaan ole liittyneet mihinkään uuteen yhdistykseen.
Meidän kylän pienenpieni siioni on kokoontunut "epävirallisesti" muutaman viime vuoden aikana seurojen, siionilaulujen ja virsien merkeissä.
Kokoontumista vaati aikuinen poikamme, joka meidän erottamisemme tapahduttua oli vajaa yhdeksänvuotias.
Oikein hyvä avaus. Paljon asiallista keskustelua on virinnyt.
Kerrotaan, että se sanoi entinenkin mies:
"Aina oon itteeni kiittänyt, ja aina on kiitosta riittänyt." ;-)
Jaa, en ole tiennytkään, että minulla on kaksoisolento. Kiitos kiitoksesta, en olisi itseäni jaksanutkaan kiitellä.
Voisitko ihan rehellisesti kertoa, millaisia asioita tai kysymyksiä keskustelut herättivät?
Onko mielestäsi 70-luvulla toimittu oikein yms.
Tiedätkö sinä, mitä tarkoitetaan niillä "ylilyönneillä", joita on myönnetty hoitokokouksissa tapahtuneen?
Mikä ja kuka sai aikaan nuo kokoukset? Selviääköhän koko totuus milloinkaan...
Kiitos jos vastaat, mutta älä ota stressiä!
Vastauksia on tullut monenlaisia. Suomessa on sananvapaus, ja jokainen saa ajatella näistä omalla tavallaan.
Se, onko 70-luvulla toimittu oikein, on hyvin monisäikeinen kysymys..
Ensinnäkin vastaukseen vaikuttaa, mistä suunnasta asiaa lähtee kelaamaan.
Väärään joutuneita on neuvottu, ja nuhdeltu. Nuhtelu yleensä aina loukkaa ihmisen tunteita. Nuhdeltavasta tämä nuhtelu tuntuu varmasti väärältä.
Se, joka joutuu nuhetelemaan, ei varmasti itsekkään tunne sitä helpoksi. Pakko vain on olla rehellinen omalletunnolleen.
Kokoukset tulivat, koska kaikki eivät olleet yksimielisiä keskeisistä opinkappaleista.
...aloittajan viestiin, se on minusta todella asiallinen.
Aihe on vaikea, ei ollenkaan yksinkertainen.
Mutta, kuten vastauksista näemme, "hämmentäjiä riittää" tällä palstalla.
Jumala puhdistaa aika-ajoin puimatannertaan, ei ainakaan kannata katkeroitua iäksi, se on huono tie.
Tapahtuu ylilyöntejäkin, mutta ei niitä kannata jäädä jauhamaan vuosikymmeniksi.
Hyvä neuvo on että "Katsokaa eteenpäin, älkää taaksepäin."
Se ei tarkoita sitä , ettemme korjaa asioita, jotka korjaamista ja anteeksiantoa tarvii.
eivät sata vuotta sitten suostuneet uuden heräyksen käynnistämään "puimatantereen puhdistamiseen" vaan pitivät kiinni ehdottomasta evankeliumista?
Miksi uusi heräys on teidän mielestänne eriseura; sehän vain yritti "puhdistaa puimatannerta"?
...On kaikenlainen ihmisten suorittama "puimatantereen puhdistus."
>>
Jumala puhdistaa aika-ajoin puimatannertaan, ei ainakaan kannata katkeroitua iäksi, se on huono tie.
>>
Kun uskovaisiksi itseään kutsuvat ihmiset alkavat toimimaan selkeästi VASTOIN Jeesuksen meille antamia ohjeita alkaessa erottelemaan "väärät uskovaiset", niin onkohan tällöin kyseessä Jumalan vai Saatanan toimet?
Matteus 13:
"24 Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa.
25 Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.
26 Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin.
27 Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?'
28 Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin palvelijat sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?'
29 Mutta hän sanoi:
--> 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin"
>>
Hyvä neuvo on että "Katsokaa eteenpäin, älkää taaksepäin."
Se ei tarkoita sitä , ettemme korjaa asioita, jotka korjaamista ja anteeksiantoa tarvii.
>>
Vl-liikkeen ongelma on se, ettei se pääse näistä hoitokokouksista eteenpäin, ennenkuin se on korjannut jälkensä. Suoraan sanottuna saatanalliset hoitokokoukset, joissa hoitajat "lajittelivat viljaa", kaipaavat korjaamista vl-liikkeeltä. Samoin kuin erehtymättömyysoppikin, joilla hoitoja perusteltiin erehtymättömiksi toimiksi niin, että kaikenlaiset ylilyönnit julistettiin mahdottomiksi.
Uhreilta kyllä uskoisin anteeksiantoa löytyvät, mutta vl-liike ei tähän päivään mennessä ole osoittanut minkäänlaista katumusta tai halua korjata tekemiään julmia vääryyksiä...
http://www.offtopic.r8.org/
Matt 13:30
"Sallikaa molemmat kasvaa elon aikaan asti, ja elonajalla sanon minä elomiehille, kootkaa ensin ohdakkeet, ja sitokaa heitä lyhteisiin poltettaa.."
Et jaksanut tätä seuraavaa jaetta kirjoittaa?
Puimatanteretta puhdistettiin elonajalla..
että Jumala johdatti pois väärään oppiin menneestä yhdistyksestä.
"Enempi tulee totella Jumalaa kuin ihmistä."
että sisäinen ystäväni johdatti filosofian, historian ja uskontojen opiskelun myötä pois koko kristinuskosta ja siihen liittyvistä harhoista. Tunnen itseni onnelliseksi, vapaaksi, täydemmäksi ja ihan yksinkertaisesti elämäniloisemmaksi ja paremmaksi ihmiseksi. Onnea kaikille polun etsimisessä ja toivon että löydät juuri sinulle sopivan polun. Polkuja ei ole vain kahta mallia, valkoista ja mustaa vaan kaikki värit ovat käytössä eri sävyineen...
Mukavaa ja iloista alkavaa syksyä kaikille!
Terveisin,
Jan
Mukavaa syksyä myös sinulle, Jan!
Lämmin kiitos päivän hyvästä, rakentavasta ja iloisesta ajatuksesta:
"Polkuja ei ole vain kahta mallia, valkoista ja mustaa vaan kaikki värit ovat käytössä eri sävyineen... "
Juuri niin - elämän rikkaus ja riemullinen värikkyys näkyy kun jättää taakseen joko-tai-ajattelun, sallii antaa elämän kantaa.
Kirjoitat Jan eri poluista. Vastaan selvennyksen vuoksi omasta polustani.
Jatkan sitä uskon polkua edelleen, missä oikeastaan koko ikäni olen ollut. Erkaantuminen Ry:stä edellämainittujen tapahtumien vuoksi oli vain siinä mielessä helpotus, koska totuus Ry:n sisälle tulleesta ja sinne jääneestä väärästä opista oli valjennut.
Erkaantuminen ennen noita tapahtumia ei tullut ikinä edes mieleenkään, se vain oli se hinta, mikä oli maksettava. Onneksi kuitenkin mielenterveys säilyi ja ennenkaikkea oikea usko.
On pysyttävä tasan tarkkaan oikealla kaidalla polulla poikkeamatta oikelle tai vasemmalle.
Hyvää loppukesää kaikille! Nautitaan luonnosta ja sen runsaista antimista.
T.sirkka
>>
Matt 13:30
"Sallikaa molemmat kasvaa elon aikaan asti, ja elonajalla sanon minä elomiehille, kootkaa ensin ohdakkeet, ja sitokaa heitä lyhteisiin poltettaa.."
Et jaksanut tätä seuraavaa jaetta kirjoittaa?
>>
Olet ensimmäinen vl, joka yrittää tätä Raamatunpaikkaa kääntää päälaelleen:(
Mitä sitten tarkoitetaan "elonaikaan asti" käsitteellä, ellei sitä aikaa, jonka me täällä maan päällä vietämme?
Sekä 1938 että 1992 Raamatunkäännökset puhuvat tästä erittäin selkeästi. :
Matteus 13
1938:
30 Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'"
1992:
30 Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.'"
Missä kohden Raamatussa toisista uskovaisista tehdään toisten tuomareita, jotka jakavat Jumalan tuomioita vielä ihmisten eläessä, eli armon aikana?
Voiko pahemmin Raamattua vastaan opettaa? Vaikeaa se on, sillä niin monessa kohtaa Raamatussa varoitetaan ihmisiä jakamasta tuomioita:(
1. Kor. 4:
"3 Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni,
4 sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra.
--> 5 ÄLKÄÄ sentähden LAUSUKO MITÄÄN TUOMIOTA, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta.
6 Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on", ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan."
Matt. 7:2
sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
"Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti."
Kiitos tavattoman valaisevasta ja raikkaasta viestistäsi jolla onnistuit tuomaan uuden Testamentin syvän viisauden selkeästi näkyviin jokaiselle joka vain suostuu Sanaa kuulemaan. Matteus sanoo tämän asian vastaansanomattoman selkeästi ja ymmärrettävästi.
Ihmisyhteisöt ovat ihmisyhteisöjä, silloinkin kun niissä kaikkein parhaimpia asioita tavoitellaan, kuten keskinäistä sisaruuteen ja veljeyteen perustuvaa uskovien toisiaan tukevaa yhteisöä. Tämä on toisaalta myös lohdullista todeta, se vie monelta turhat huolet pois mielestä. Ei tarvitse eikä saakaan edellyttää erehtymättömyyttä kirkolta, ei SRK:lta eikä omalta työyhteisöltä. Kaikenlainen erehtymättömyyden vaatimuskin on vastoin Raamattua. Matteus tuntee ihmiset ja heidän heikkoutensa.
Olen sitä pohtinut, miksi vanhoillislestadiolaisnen liike pitää niin tavattoman lujasti kiinni absurdista periaatteestaan, että sen seurakunta on erehtymätön. Mitä ihmettä tämä oppi palvelee? Ihmiskunniaa? Inhimillistä mutta tuhoisaa halua olla edes hiukan perempi kuin tuo lähimmäinen?
Parhaimmat KIITOKSET Sinulle, hyvä Admata, hienosta kontribuutiostasi palstalla.