Voisinpa matkustaa ajassa taaksepäin. Palaisin hetkeen, jolloin sinut aikoinaan ensimmäistä kertaa näin. Keräisin kaiken rohkeuteni, hymyilisin, tarttuisin käteesi ja kertoisin, kuinka katseesi veti jalat altani. Rohkeuteni ei silloin riittänyt. Mokasin. Tein kaiken väärin, kun pelkäsin niin paljon. Menetin sinut. Miksi minun pitääkin olla tällainen pelkuri!?!!?
menetetty mahdollisuus
ikuisesti rakastunut
82120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
masennu... uusia tilaisuuksia varmasti tulee!!!
Jos HÄN on sinulle tarkoitettu, niin tapaat hänet varmasti vielä ja sitten olet jo rohkeampi!
Usko vain! Tsemppiä!
monilta sydänsuruilta ja pettymyksiltä. useimmat suhteet on tuomittu epäonnistumaan, niin se vain on. :(
ehkä sitä ymmärtää ja uskaltaa tunnustaa itselleen löytäneensä elämänsä ihmisen vasta kun se on liian myöhäistä... niin surullista!
kun ensimmäisen kerran näitte? Mikään ei ole mahdotonta! Riskillä voi voittaa. Elämä on.
Mulla on ihan sama tilanne, nyt osaisin sanoa kaiken mitä olisin halunnut sanoa, kun ensimmäisen kerran tapasin erään henkilön, ja nyt kaikki voi olla myöhäistä, mutta kyllä se siitä iloksi muuttuu, tavalla tai toisella
voisin sanoa sinulle kaikesta sydämestäni. Joskus, kun tietää miten paljon voisi olla edessä, lamaantuu. Kerran kun sinut näin, ajattelin, että nytkö se on siinä, rakkaus, pelottaa. En tiedä miksi pakoilin sinua ja tunteitani, vaikka enhän niitä kokonaan ole pakoon vieläkään päässyt. Ajattelen sinua paljon, mutta sitten tunnen itseni typeräksi. Elän nyt muuta, mutta en ole varma teinkö oikein. Olet jättänyt jäljet minuun, ne eivät tunnu lähtevän pois. Miten pitäisi olla ja mitä ajatella, tehdä...?
luovuta, voihan sitä vielä sattua ja tapahtua jotain...
ihastua voi joihinkin ihmisiin kerta toisensa jälkeen..ja aina on mahdollista sopia...