Minulla on diagnostisoitu persoonallisuuden häiriö. Onko tuolle häiriölle ominaista kun minulla ei pelaa aina itsehillintä? Menee tunteet yli ja silloin vaikka kimppuun. Menee ne tunteen kaikissa muissakin asioissa yli. Seksiä jos haluttaa niin heti. Vaikka auto suojaan ja siinä. Jos jotain mitä tahansa haluttaa se on pakko saada vaikka miten. En varasta enää kuten nuorena. Silloin vaikka ryöstin jos en muuten saanut. No sain liki kymmenen vuotta vankeutta. Monta eri kertaa, että ei tuo kymmenen vuotta kerralla tullut.
Työkyvynarvioinnissa psykologi testasi ja psykiatri tutki. Täytän kuulemma epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön tunnusmerkistöt. Eläke tuli diagnoosilla epävakaa persoonallisuudenhäiriö. Siinä lääkäri totesi, etten koskaan todennäköisesti saavuta sosiaalista tasoa joka työelämässä tarvitaan.
Asia on totta. Mistä ihmeestä nuo sosiaaliset taidot voi oppia kun niitä ei ole? En edes huomaa niiden puutosta. Se on joku harmaa alue jota en tiedosta. Vaimo sanoo, että ärsyynnyn ihmisiin niin helposti ja minulla on lyhyt pinna. Se on kanssa totta. Ei minulla aina ole riitaa. Olen loistava luomaan ihmissuhteita, mutta ne ei kestä. Miksi ihmeessä ne ei kestä, en tiedä. Ahdistusta minulla ei ole, mutta pakokauhukahtauksia ennen. En myöskään kestä yhtään ahdistusta. Se purkautuu aina ulospäin.
Nyt voin jo analysoiden kirjoittaa kun ikä on rauhoittanut. Sanoivat, että keski-iässä rauhoitun ja niin kävi. Vaikka olen eläkkeellä en ole koskaan ollut psykiatrisessa sairaalassa. Vankilassakaan en syönyt säännöllisesti lääkkeitä. Diapamia kyllä menee noin 10 mg vuorokaudessa.
Onko kellään kokemusta vastaavasta itsellä tai tutulla?
Työkyvynarvioinnissa psykologi testasi ja psykiatri tutki. Täytän kuulemma epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön tunnusmerkistöt. Eläke tuli diagnoosilla epävakaa persoonallisuudenhäiriö. Siinä lääkäri totesi, etten koskaan todennäköisesti saavuta sosiaalista tasoa joka työelämässä tarvitaan.
Asia on totta. Mistä ihmeestä nuo sosiaaliset taidot voi oppia kun niitä ei ole? En edes huomaa niiden puutosta. Se on joku harmaa alue jota en tiedosta. Vaimo sanoo, että ärsyynnyn ihmisiin niin helposti ja minulla on lyhyt pinna. Se on kanssa totta. Ei minulla aina ole riitaa. Olen loistava luomaan ihmissuhteita, mutta ne ei kestä. Miksi ihmeessä ne ei kestä, en tiedä. Ahdistusta minulla ei ole, mutta pakokauhukahtauksia ennen. En myöskään kestä yhtään ahdistusta. Se purkautuu aina ulospäin.
Nyt voin jo analysoiden kirjoittaa kun ikä on rauhoittanut. Sanoivat, että keski-iässä rauhoitun ja niin kävi. Vaikka olen eläkkeellä en ole koskaan ollut psykiatrisessa sairaalassa. Vankilassakaan en syönyt säännöllisesti lääkkeitä. Diapamia kyllä menee noin 10 mg vuorokaudessa.
Onko kellään kokemusta vastaavasta itsellä tai tutulla?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kelan tutkimukset, diagnoosit ja päätökset eivät ole useinkaan asiallisia. Kävin itsekkin siellä, mutta lopetin kesken, kun en suostu tekemään tuottavaa työtä ilmaiseksi kenellekkään. Minua tämä psykiatri haukkui todella epäasiallisesti. Haroi hiuksiaan ja veti rundia sammalla hokien; kuinka tämä on mahdollista, kuinka tämä on mahdollista. Istuin rauhallisesti ja haukuin häntä takaisin. Että se siitä. Jos Kelan psykiatri olisi täysin tervepäinen, ei se siellä Kelassa tunti/kuukausipalkalla tekisi liukuhihnalla pelkkiä pääntutkimuksia. Minä ainakin, jos olisin terve psykiatri avaisin keskustassa vastaanoton, ja antaisin terapiaa yksi-kolme tapausta per päivä. On se sellainen sen verran tuottavaa, ettei tarvitsisi Kelassa köyhiä tutkia. Mutta jos onkin vajaakuntoinen psykiatri, niin vajaakuntoisena pärjää Kelassa tutkimalla, kun ei pysty enää hoitamaan. Tällainen oli minun johtopäätökseni. Vajaakuntoisia siellä oli niissä ohjaajissakin. Minun "oma ohjaaja" teki nelituntista päivää kun se sairasti maanis-dep. Hän kertoi itse minulle, että se pakkaa ilmenemään työhulluutena ja siksi vain neljä tuntia Kelassa. Tämä on totta. Kyllä minä ihmettelin, että mikä puoskarilaitos. Voit lukea alempaa traumaterapia kohdasta minun elämäntarinani jos kiinnostaa. Minuakin luultiin vähintään narsistiseksi tai psykopaattityyppiseksi kun en noudata normrja, enkä kunnioita auktoriteettia ja olen sentään naisihminen. Niin olen työelämässä, ja pärjään ilman Kelaa vaikka fysiatri totesi kyllä työkunnon alenemaa ja minulla olisi oikeus osa-aika eläkkeeseen. En hae eläkettä ja teen kuuden tunnin vaihtelevaa, mielenkiintoista, itsenäistä ja luovaa työtä, siis oikeaa työtä, oikealla koulutustani vastaavalla palkalla. Kelassa olivat sitä mieltä, että voisin mennä vahtimaan kopiokonetta johonkin toimistoon ilman palkkaa ja työnantalle oltaisiin maksettu minusta vielä vaivanpalkkaakin. Että huh huh. Älä välitä diagnoosista, me kaikki me, olemme erilaisia.
Eräällä tutullani on epäkypsä persoonallisuuden häiriö ja täytyy sanoa että en kyllä huomaa hänessä mitään outoa! Se tässä ihmetyttää miten hänelle on voitu antaa diagnoosi kun ulkopuolinen ei mitään huomaa. Onko teillä muuten lapsia ja onko tämä vaikuttanut lasten kasvatukseen tämä sinun häiriösi?
Ei keskustelun aloittaja sanonut hänellä olevan epäkypsä persoonallisuudenhäiriö. Jotain muuta kyllä. Ei aina vaikeistakaan häiriöistä huomaa mitään päällepäin. Joku lievempi voi olla rajumman näköinen äkkiseltään katsottuna.
Mun avopuolisollani on myös todettu epäsosiaalinen persoonallisuus ja pieniä viitteitä epävakaasta persoonallisuudesta. Ollaan oltu pari vuotta yhdessä ja eka vuosi
meni etten tiennyt näistä lainkaan. Oli välillä tosi vaikeita aikoja kun mies hävisi milloin mihinkin, ei puhunut eikä saanut hänestä irti yhtään mitään. Jonkin aikaa jo mietinkin eroamista. Nyt kun tiedän hänen diagnooseistaan, osaan suhtautua häneen aivan eri tavalla. Hänellä nyt sattuu olemaan persoonallisuushäiriö, jolle hän ei itse voi mitään, sen kanssa on opittava tulemaan toimeen.
Hänelläkin pinna palaa herkästi jos jokin asia ei mene juuri niinkuin hän haluaa, muuten on kyllä tosi rauhallinen ihminen. Nuorempana on ollut vankilakierre yli 10 vuotta yhteensä. Ei piitannut mistään säännöistä eikä rangaistuksista. Kärsivällisyyttä on vaikea opetella, huomaan ettei hän kestä lainkaan ruuhkia, odottamista, omaa vuoroaan ym. vaan HETI pitää saada se mitä haluaa.
Hänellä ei ole ystäviä, tuttuja on, mutta eivät pidä häneen yhteyttä. Kaipaa kyllä miespuolisia kavereita. Hän on luonteeltaan herkkä ja rauhallinen. Mitä on kertonut menneisydestään niin hän on rauhoittunut aika paljonkin kun lähestyy 40 ikävuottaan.
Yritän olla hänen tukena ja apuna niin paljon kun vaan suinkin mahdollista, keskustelemme asioista ja haluan että hän aina purkaa tunteensa mulle jos jokin asia painaa mieltä.
Tsemppiä!