Noin ajattelee yksi tuttu. Hän on älykäs, mutta ei ole saanut elämässään aikaan juuri mitään rakentavaa. On ollut lehdenjakajana kolmekymmentä vuotta, ja tuhlaa rahansa lomamatkoihin.
Ja kerskuu älykkyydellään.
Kumpi on parempi, joku, jolla on hieno nopea tietokone kaikkein viimeisimpine ohjelmineen, vai vanhan kirjoituskoneen omistaja, joka naputtelee sillä hienon romaanin?
Näyttöä ei tarvita, kun on
näin älykäs
66
3902
Vastaukset
- kirjoituskone
Tietäisit hänen olevan älykäs ilman kerskumistakin. Kauan samoja hommia tehnyt voi urautua ja ilman vertailukohtaa pitää itseään ajatuksiltaan vikkelänä kettuna. Lehdenjakajan ammattikin tuntuu epäsosiaalisen valinnalta.
Ehkä hän hellii unelmaansa ja pakenee todellisuutta maailman ääriin.
Ympäristö arvioi kuinka erityinen kenenkin luonne on, ilman vertailua ei kukaan erottuisi. Tämä on tavisten maailma, hyvin älykkäät eivät välttämättä saa toisten arvostusta osakseen. Äärimmilleen vietynä ajatus antaisi tutullesi oikeutuksen elämäntyylilleen. Uskomus, että älykkäät käyttäisivät voimavaransa ihmiskunnan tai edes lähiyhteisönsä hyväksi, on mielestäni vailla pohjaa.- jos on älyä
Ehkä älykkyys annetaan ihmiselle haasteeksi.
Älykkäänä eläminen voi olla monimutkaisempaa kuin tavallisena pulliaisena. Tai kuka nyt on tavallinen? Jokainen on yksilö, eikä toista samanlaista tule. Mutta älykkyys on niin arvokas lahja. Jos sen osaisi sovittaa elämänsä kuvioihin niin, että se auttaa saavuttamaan, sen sijaan, että se johtaa turhiin haihatuksiin ja mutkistaa elämää, eikö se olisikin hieno asia? Hieno asia itselle ja ympäristölle.
En ole itsekään kovin paljon saanut aikaan, täytyy myöntää. Toisia on mukava osoitella, kuitenkin:) - konetta
Eurooppalaisen ajattelun toistaiseksi käänteentekevimmät saavutukset taitavat olla kirjoitetut kynällä paperille. Niin syntyivät Einsteinin suhteellisuusteoria, Freudin muistiinpanot ja Wittgensteinin filosofia.
Aika yksinäisiä nämäkin herrat olivat. Einstein tosin saavutti jo eläessäänkin hyväksyntää, toiset kaksi jäivät taistelurintamiin. Myös ne ongelmat, joiden kanssa he painivat, olivat sen luonteisia, ettei niitä ryhmätyönä olisi voitu käsitellä.
En tiedä, voidaanko tällaisista historiallisista vaikuttajista vetää mitään johtopäätöksiä koskien älykkäitä ja luovia ihmisiä yleensä. Jostain syystä kuitenkin tuntuu siltä, että esim. mensa-villitys sisältää aimo annoksen sosiaalisen statuksen tavoittelua. "Kuulun älykkäiden ryhmään. Edustan pientä laatuvähemmistöä." Ketä oikeiden ongelmien - siis senkaltaisten haasteiden kuin suhteellisuusteoria, psykoanalyysi tai kielifilosofia - kanssa kamppailevaa mensa-porukan erottautumispyrkimys puhuttelee?
- paljon näitä
jotka tarkoituksella, vaikka lahjoja olisikin, valitsevat "helpon" ammatin ja tyytyvät siihen.
Älykäs ja kyvykäs, mutta täysin kunnianhimoton ihminen voi kyllä täten saada elämän joka on tosi helppo, hän kun selviää hommistaan "vasemmalla kädellä".
Esim. Einstein oli suuren osan elämästään patenttitoimiston pikkuvirkailija.- osaan???
Jutussasi on kaksi mammutinkokoista virhettä.
Jos nimittäin nerontöitä tehneistä puhutaan, heitä on vaivannut luomisen pakko, joka on aika tuskallinen tauti. Nämä ihmiset eivät voi mitään sille että heidän aivonsa työskentelevät ylitehokkaasti ja kuluttavat heidän elämäbvoimansa.
Jos ajatushistoriaa katsotaan, ne jotka ovat jättäneet pysyviä jälkiä, ovat tällaisia tyyppejä. Ja tunnusomaista heille on ollut nimenomaan, etteivät he ole tehneet ajatustyötään minkään ulkoatulevan palkkion toivossa. Neroutta ei voida motivoida palkkioilla.
Toinen virhe on että Einstein olisi toiminut suuren osan elämästään patenttitoimiston virkailijana. Ei toiminut kuin muutaman vuoden. - Einstein fani
osaan??? kirjoitti:
Jutussasi on kaksi mammutinkokoista virhettä.
Jos nimittäin nerontöitä tehneistä puhutaan, heitä on vaivannut luomisen pakko, joka on aika tuskallinen tauti. Nämä ihmiset eivät voi mitään sille että heidän aivonsa työskentelevät ylitehokkaasti ja kuluttavat heidän elämäbvoimansa.
Jos ajatushistoriaa katsotaan, ne jotka ovat jättäneet pysyviä jälkiä, ovat tällaisia tyyppejä. Ja tunnusomaista heille on ollut nimenomaan, etteivät he ole tehneet ajatustyötään minkään ulkoatulevan palkkion toivossa. Neroutta ei voida motivoida palkkioilla.
Toinen virhe on että Einstein olisi toiminut suuren osan elämästään patenttitoimiston virkailijana. Ei toiminut kuin muutaman vuoden.Itseasiassa yhdeksän vuotta, ellen aivan väärin muista. Einsteinillä oli perhe elätettävänä ja koska akateeminen ura tyssäsi alkuunsa, oli tyytyminen patenttitoimiston virkaan. Tämän hän huomasi siunaukseksi, sillä pystyi keskittymään tieteelliseen harrastukseensa ja vältti pinnallisena pitämänsä luomisen pakon, jota akateemisessa työssä vaadittiin.
- kuluttaisi elämänvoimaa
osaan??? kirjoitti:
Jutussasi on kaksi mammutinkokoista virhettä.
Jos nimittäin nerontöitä tehneistä puhutaan, heitä on vaivannut luomisen pakko, joka on aika tuskallinen tauti. Nämä ihmiset eivät voi mitään sille että heidän aivonsa työskentelevät ylitehokkaasti ja kuluttavat heidän elämäbvoimansa.
Jos ajatushistoriaa katsotaan, ne jotka ovat jättäneet pysyviä jälkiä, ovat tällaisia tyyppejä. Ja tunnusomaista heille on ollut nimenomaan, etteivät he ole tehneet ajatustyötään minkään ulkoatulevan palkkion toivossa. Neroutta ei voida motivoida palkkioilla.
Toinen virhe on että Einstein olisi toiminut suuren osan elämästään patenttitoimiston virkailijana. Ei toiminut kuin muutaman vuoden.ehkä nerous on sitä, että osaa virittää tietoisuudensa "kanavalle", jolla saa suoran yhteyden maailmaa yhdistävään luovaan voimaan. Sen sijaan, että luova työ kuluttaisi heidän voimiaan, he ovat hyvin toimiva instrumentti, jonka voimavarat ovat suunnattomat, lähteenä se jokin rajaton energia, jota monet kutsuvat Jumalaksi. Ja jotkut alitajunnaksi. Nerosta tulee näin kanava, ei lähde. Virtaava joki, ei lammikko.
- Jussi
Totta turiset. Minäkin erehdyin kerran ottamaan töihin kuuden ällän ylioppilaan, jolla oli lukiotodistuksessa pelkkiä kymppejä ja maisterin paperit huippuarvosanoin. Mensan testeissä kehuskelee saaneensa yli 160 pojoa.
Töitä hän ei ole koskaan viitsinyt tehdä, kun hommat oli kuulemma niin yksinkertaisia, että ne ei tarjonneet hänelle haastetta. Ja palkkakin oli kuulemma liian pieni. Haasttelussa kyllä kuvasin hyvin aloitushomman ja urputken kun nähdään mihin kyhyt riittää.
Lupasin haastavampia hommia ja lisää liksaa heti kun ne simppelit hommat on hoidettu hyvin ja aikataulussa, en ennen. Pattitilanne, joka on jatkunut jo viis vuotta. Tyhmemmät ja vähemmän koulutetut painavat ohi molemmilta sivuilta, heillä kun on halua näyttää osamisensa. Minä taas palkitsen ylennyksillä ja palkankorotuksilla henkilöt, jotka ovat ne ansainneet.
Minä en voi henkilöä irtisanoa, kun pestaamme kokoajan lisää väkeä. Jaa tää neropatti ei halua näyttää kykyjään eikä vaihtaa firmaa.
Voi olla, että henkilö on äärimmäisen älykäs - teoriassa. Mutta käytännössä hän on täydellinen idiootti, kun ei pysty eikä halua käyttämään älyään omaksi hyödykseen.
Kaveri pestasi hommiin samanlaisen dippi-inssin. Tämä inssi onneksi kieltäytyi hommista muka itselleen liian vaatimattomina ja luki työajalla Aku-Ankkoja. No, se oli riittävä peruste irtisanomiseen ja kuuluu tyyppi olevan edelleen ilman huippuliksaa ja haastavia hommia ja huippuliksaa. Taittaapa olla kokonaan ilman vakituisia vaikka on Mensan jäsen.
Älykkäänkin ihmisen on työelämässä näytettävä kykynsä ennen kuin ura urkenee. Pelkillä huippupapereilla ja älykkyystestin loistopisteillä ei pääse suoraan kukoksi tunkiolle. Näin se vaan menee elävässä elämässä.- Aloittaja
Minulla oli tapana (vuosia sitten, ei enää pitkään aikaan) mainita työtä hakiessani, että ÄO on yli 160. Olin asiasta niin ylpeä. Tunsin, että se, että olin älykäs, Mensan testin perusteella, oli takuu siitä, että opin helposti tekemään mitä työtä vain. Pari kertaa sain työn, jota en sitten osannutkaan. Yhdestä läksin vapaaehtoisesti kahden viikon jälkeen, toisesta sain potkut. Sen jälkeen aloin työskennellä itselleni, ja se sujuu hyvin. Saavutukset ovat kaikki minun ansiotani, ja samoin rajoitukset ovat omaa syytäni.
Tuo lehdenjakajatuttu muuten todella näyttää pitävän työstään! Hän on suunnitellut työrutiininsa niin, että selviytyy keikasta huippuajassa, ja hänelle se on kuin kuntoilua. Sitten voi loppupäivän viettää opiskeluun ja lukemiseen ja mitä muuta hauskaa elämässä onkin.
Ehkä aloituksessani oli ajatteluvirhe. Kun tarkemmin juttua pohdin - kai se on älykästä, jos osaa asettaa elämänsä puitteet niin, että siitä nauttii. Ajattelin enemmän sitä, että menestys on rahallista, ja haastavien asioiden saavuttamista. Mutta ehkä toiset eivät tarvitse haasteita. Ehkä miellyttävä, helppo elämä on tarpeeksi? - paljon näitä
esimerkkejä ääripäästäkin.
Mutta uskoisin että ihan oikeasti ymmärsit mitä tarkoitin. - halvalla
Aloittaja kirjoitti:
Minulla oli tapana (vuosia sitten, ei enää pitkään aikaan) mainita työtä hakiessani, että ÄO on yli 160. Olin asiasta niin ylpeä. Tunsin, että se, että olin älykäs, Mensan testin perusteella, oli takuu siitä, että opin helposti tekemään mitä työtä vain. Pari kertaa sain työn, jota en sitten osannutkaan. Yhdestä läksin vapaaehtoisesti kahden viikon jälkeen, toisesta sain potkut. Sen jälkeen aloin työskennellä itselleni, ja se sujuu hyvin. Saavutukset ovat kaikki minun ansiotani, ja samoin rajoitukset ovat omaa syytäni.
Tuo lehdenjakajatuttu muuten todella näyttää pitävän työstään! Hän on suunnitellut työrutiininsa niin, että selviytyy keikasta huippuajassa, ja hänelle se on kuin kuntoilua. Sitten voi loppupäivän viettää opiskeluun ja lukemiseen ja mitä muuta hauskaa elämässä onkin.
Ehkä aloituksessani oli ajatteluvirhe. Kun tarkemmin juttua pohdin - kai se on älykästä, jos osaa asettaa elämänsä puitteet niin, että siitä nauttii. Ajattelin enemmän sitä, että menestys on rahallista, ja haastavien asioiden saavuttamista. Mutta ehkä toiset eivät tarvitse haasteita. Ehkä miellyttävä, helppo elämä on tarpeeksi?En ole niin nero, enkä aivan huippuälykäskään, mutta käytännössä elämä on varsin yksinäistä 'tavisten' joukossa, kun ei harrastukset, kiinnostukset eikä elämäntavat ole lainkaan samalla tasolla. Onneksi on oman perheen jäsenet suunnilleen samalla tasolla tai vähän ylikin. Kukin vetää omia projektejaan vailla vertailukohtia, mutta keskenämme pystymme keskustelemaan suunnilleen samantasoisesti. Oman perheen ulkopuolisia samantasoisia älykköjä on sattunut tutuiksi elämänmittaan vain muutama.
Jos elämänarvot ovat jossakin tietojen metsästyksen maisemissa, ei rahalla ole oikeastaan mitään olennaista merkitystä, kunhan toimeen tulee. Vietin parikymmentä vuotta opiskellen laajasti eri korkeakouluissa ja tiedekunnissa, ilman tarkoitustakaan valmistua mitenkään. Vain kiinnostavan tiedon metsästelyä omaksi iloksi.
Sen jälkeen reilu kymmenen vuotta työttömänä, koska se oli niin kannattavaa taloudellisesti. Kaikilla tukiaisilla tuli mukavasti toimeen koko perhe ja saattoi keskittyä omiin projekteihin ja lukemiseen ja älyllisiin rientoihin.
Rahan arvottomuuden ohessa myöskin kunnia, maine ja menestys on niitä arvostusta vaille jääneitä elämänalueita.
Eikä sen vertaa yhteiskunnallista vastuuntuntoa, että viitsisi käyttää omaa älykkyyttään tämän maailman pystyssäpitämiseen, se kaatuu kyllä ihan itsekseenkin, sen kaatumisen tarkkailu ja arviointi käy kyllä viihteestä.
Ensimmäistä kertaa elämässäni menin nyt päälle viisikymppisenä oikeasti töihin ja saa nähdä kuinka pitkällisen siitä vaiheesta tulee. Uutuuden viehätystä on opetella niitä sosiaalisia henkilödynamiikkapelejä, mitä työpaikoilla aina on ja ohjailla sitä dynamiikkaa huomaamattomasti sieltä miltei pohjimmaiselta paikalta ja siirrellä totuttuja raja-aitoja uusiin asemiin. Yritin houkutella muitakin älyllisiin seikkailuihin, mutta yksinäisiksi ovat jääneet retket, kun kukaan ei pysty eikä kai paljoa haluakaan seurata.
Nämä nettikeskustelut ovat varsin haasteellisia tosin lähinnä vain yksinpuhelunomaisesti, koska harvemmin tulee paljoakaan tasokasta vastinetta.
Nimimerkittömänä tai kymmenillä erilaisilla nimimerkeille voi iskeä sissimäisesti milloin millekin palstalle ja häipyä maisemasta, kun lakkaa huvittamasta. Tämä 12-miljoonainen viestikenttä on vain iso leikkikenttä.
Ainiinvieläse, etten minä, eikä kukaan muukaan perheestäni oli viitsinyt vaivautua Mensan testeihin, koska älykkyysarvosanoilla ei ole erityisempää merkitystä. - älykkö?
halvalla kirjoitti:
En ole niin nero, enkä aivan huippuälykäskään, mutta käytännössä elämä on varsin yksinäistä 'tavisten' joukossa, kun ei harrastukset, kiinnostukset eikä elämäntavat ole lainkaan samalla tasolla. Onneksi on oman perheen jäsenet suunnilleen samalla tasolla tai vähän ylikin. Kukin vetää omia projektejaan vailla vertailukohtia, mutta keskenämme pystymme keskustelemaan suunnilleen samantasoisesti. Oman perheen ulkopuolisia samantasoisia älykköjä on sattunut tutuiksi elämänmittaan vain muutama.
Jos elämänarvot ovat jossakin tietojen metsästyksen maisemissa, ei rahalla ole oikeastaan mitään olennaista merkitystä, kunhan toimeen tulee. Vietin parikymmentä vuotta opiskellen laajasti eri korkeakouluissa ja tiedekunnissa, ilman tarkoitustakaan valmistua mitenkään. Vain kiinnostavan tiedon metsästelyä omaksi iloksi.
Sen jälkeen reilu kymmenen vuotta työttömänä, koska se oli niin kannattavaa taloudellisesti. Kaikilla tukiaisilla tuli mukavasti toimeen koko perhe ja saattoi keskittyä omiin projekteihin ja lukemiseen ja älyllisiin rientoihin.
Rahan arvottomuuden ohessa myöskin kunnia, maine ja menestys on niitä arvostusta vaille jääneitä elämänalueita.
Eikä sen vertaa yhteiskunnallista vastuuntuntoa, että viitsisi käyttää omaa älykkyyttään tämän maailman pystyssäpitämiseen, se kaatuu kyllä ihan itsekseenkin, sen kaatumisen tarkkailu ja arviointi käy kyllä viihteestä.
Ensimmäistä kertaa elämässäni menin nyt päälle viisikymppisenä oikeasti töihin ja saa nähdä kuinka pitkällisen siitä vaiheesta tulee. Uutuuden viehätystä on opetella niitä sosiaalisia henkilödynamiikkapelejä, mitä työpaikoilla aina on ja ohjailla sitä dynamiikkaa huomaamattomasti sieltä miltei pohjimmaiselta paikalta ja siirrellä totuttuja raja-aitoja uusiin asemiin. Yritin houkutella muitakin älyllisiin seikkailuihin, mutta yksinäisiksi ovat jääneet retket, kun kukaan ei pysty eikä kai paljoa haluakaan seurata.
Nämä nettikeskustelut ovat varsin haasteellisia tosin lähinnä vain yksinpuhelunomaisesti, koska harvemmin tulee paljoakaan tasokasta vastinetta.
Nimimerkittömänä tai kymmenillä erilaisilla nimimerkeille voi iskeä sissimäisesti milloin millekin palstalle ja häipyä maisemasta, kun lakkaa huvittamasta. Tämä 12-miljoonainen viestikenttä on vain iso leikkikenttä.
Ainiinvieläse, etten minä, eikä kukaan muukaan perheestäni oli viitsinyt vaivautua Mensan testeihin, koska älykkyysarvosanoilla ei ole erityisempää merkitystä.Siis projekteja? Projekteihin liittyy aina dynamiikkaa.
Jos nämä projektit eivät pyri saavuttamaan mitään ulkoapäin asetettuja päämääriä, kuinka tyydyttäviä ne sisäisesti ovat?
Jos olet utelias ja elämällesi antavat muotoa projektit - olivatpa ne sitten suoriutumista tai täysin omaehtoista kamppailua - mitä roolia tyytyväisyys ja tyytymättömyys näyttelevät elämässäsi?
Esittelet itsesi muutoin, mutta älyllisen mielesi energiatasapaino jää selvittämättä. Kuka antaa projekteillesi muodon, kuka vaatii, kuka palkitsee? Miksi olet metsästänyt tietoja, jotka tulevat itsesi ulkopuolelta? Oletko kaiken saatavilla olevan tiedon itsetyytyväinen päätepiste?
Otsikoit kirjoituksesi: älyllisiä huvitteluja. Ainoa huvi, jonka huvina mainitset liittyy kuitenkin kokemaasi ylemmyyteen ohjaillessasi alatasolta itseäsi rajoittuneempia. Huvi?
Nettipalstoillekin voit iskeä "sissimäisesti" ja hävitä kun "lakkaa huvittamasta"? Miksi? Miksi isket ihmisten joukkoon, jos jo alunalkaen halveksit heitä? Mitä heillä on sinulle annettavaa?
Good Will Hunting? - taakse
halvalla kirjoitti:
En ole niin nero, enkä aivan huippuälykäskään, mutta käytännössä elämä on varsin yksinäistä 'tavisten' joukossa, kun ei harrastukset, kiinnostukset eikä elämäntavat ole lainkaan samalla tasolla. Onneksi on oman perheen jäsenet suunnilleen samalla tasolla tai vähän ylikin. Kukin vetää omia projektejaan vailla vertailukohtia, mutta keskenämme pystymme keskustelemaan suunnilleen samantasoisesti. Oman perheen ulkopuolisia samantasoisia älykköjä on sattunut tutuiksi elämänmittaan vain muutama.
Jos elämänarvot ovat jossakin tietojen metsästyksen maisemissa, ei rahalla ole oikeastaan mitään olennaista merkitystä, kunhan toimeen tulee. Vietin parikymmentä vuotta opiskellen laajasti eri korkeakouluissa ja tiedekunnissa, ilman tarkoitustakaan valmistua mitenkään. Vain kiinnostavan tiedon metsästelyä omaksi iloksi.
Sen jälkeen reilu kymmenen vuotta työttömänä, koska se oli niin kannattavaa taloudellisesti. Kaikilla tukiaisilla tuli mukavasti toimeen koko perhe ja saattoi keskittyä omiin projekteihin ja lukemiseen ja älyllisiin rientoihin.
Rahan arvottomuuden ohessa myöskin kunnia, maine ja menestys on niitä arvostusta vaille jääneitä elämänalueita.
Eikä sen vertaa yhteiskunnallista vastuuntuntoa, että viitsisi käyttää omaa älykkyyttään tämän maailman pystyssäpitämiseen, se kaatuu kyllä ihan itsekseenkin, sen kaatumisen tarkkailu ja arviointi käy kyllä viihteestä.
Ensimmäistä kertaa elämässäni menin nyt päälle viisikymppisenä oikeasti töihin ja saa nähdä kuinka pitkällisen siitä vaiheesta tulee. Uutuuden viehätystä on opetella niitä sosiaalisia henkilödynamiikkapelejä, mitä työpaikoilla aina on ja ohjailla sitä dynamiikkaa huomaamattomasti sieltä miltei pohjimmaiselta paikalta ja siirrellä totuttuja raja-aitoja uusiin asemiin. Yritin houkutella muitakin älyllisiin seikkailuihin, mutta yksinäisiksi ovat jääneet retket, kun kukaan ei pysty eikä kai paljoa haluakaan seurata.
Nämä nettikeskustelut ovat varsin haasteellisia tosin lähinnä vain yksinpuhelunomaisesti, koska harvemmin tulee paljoakaan tasokasta vastinetta.
Nimimerkittömänä tai kymmenillä erilaisilla nimimerkeille voi iskeä sissimäisesti milloin millekin palstalle ja häipyä maisemasta, kun lakkaa huvittamasta. Tämä 12-miljoonainen viestikenttä on vain iso leikkikenttä.
Ainiinvieläse, etten minä, eikä kukaan muukaan perheestäni oli viitsinyt vaivautua Mensan testeihin, koska älykkyysarvosanoilla ei ole erityisempää merkitystä.Jaa-ha, vai haasteettomana elämäsi näät ja perhepiiristä vain haastetta löydät. Syntyi tunne että olet käsittänyt vähän väärin ja mokannut pahemmin. Sama se minulle oletko lusmunnut elämäsi ja harrastellut näitä älyllisiä aktiviteettejasi, nauran sisälläni, maailmankatsomuksellasi ne parhaat sielunkumppanisi tosiaan löytyvät perheestä, eivät raukat pääse sinusta eroon.
En kiistä, voit olla omissa leikeissäsi virtuoosi, mutta omalla hiekkalaatikollasi, takapihalla todellisista haasteista. Toiset eivät lähde leikkiisi mukaan, koska omit omalla laatikollasi kaikki mieluisimmat lelut. Ei, he menevät omalle pihalleen ja laatikolleen, heittävät sinulle jopa haasteen: Tule tänne kanssani leikkimään ja ota lempilelusi mukaan! Kun tarpeeksi monesti kaverisi huomaavat toivottomuutesi, on sinun lähdettävä älylliseltä hiekkalaatikoltasi ja leluistasi kiinni pitäen. Mutta päästyäsi lähimmälle vieraalle leikkikentälle, huomaat etteivät hellimäsi lelut sovi kyseiselle laatikolle. Mahtailevia rekkoja ja sankkoja, jotka ovat niin suuria, ettei hiekkakakkuihisi edes riitä hiekkaa. Sinut kutsuttiin elämään kuuluvaan leikkiin, mutta et halunnutkaan sopia sääntöjä paikallisesti. Uudet säännöt ja mahdollisuudet jokaisella naapuruston laatikolla, otat mukaan sopivan kalipeeriset leikkikalut (henkiset sellaiset) tai sitten kehität sopivat. Mikään laki ei takaa että saisit takapihallesi vieraaksi toisen satsin mahtirekkoja ja mustan säkillisen vihreitä muovisolttuja (joiden asemiin laitto vie puoli päivää), mutta olisit ainakin nauttinut sydämestäsi elämästä ja jättänyt kirjoittamatta takapihasi ylistystä.
Vastaan tasolla jota vielä pystyt seuraamaan laaja-alaisilla korkeakoulu taustoillasi.
Voit olla tiedonmetsästäjä, ymmärryksestä ei merkkiäkään. Säälin jo valmiiksi ulkoavaruuden elämää, jos sattuisivat vaikka ensimmäisenä laskeutumaan hiekkalaatikollesi. Kommunikoisit heidän kanssaan sujuvasti, purkaisit intergalaktiset aakkoset helposti ja aloittaisit keskustelun. Sinulla tuskin olisi mitään sanottavaa, ymmärtäisit jo aakkosten selvittelyn aikana, ettei heitä kiinnosta mitä olet opetellut ulkoa fysiikasta, kuinka haka olet matematiikassa, ketä filosofia lainaat alvariinsa, mitä kirjallisuuden suurteoksia olet ahminut ja oletko nähnyt uusinta Batmäniä. Nuo asiat on opetettu intergalaktisessa esikoulussa ja syvennetty iltapäiväkerhossa. Sinulla oli viisikymmentä vuotta aikaa ottaa selville millaista on olla laumaeläin nimeltä ihminen, perin alkeellinen, mutta kiinnostava tapaus jos kerran vaivautuu tulemaan kaukaa. Ennen kuin vetävät laskutelineet aluksen sisään voit vielä yrittää huutaa heille Bätmänin juonen pääpiirteissään, mutta he eivät ole kiinnostuneita.
Yhteiset säännöt elämästä ovat selvillä kaikille, pelkästään kirjoittamasi perusteella arvioituna, sinusta ei ole pelaamaan niillä. - aloittaja
taakse kirjoitti:
Jaa-ha, vai haasteettomana elämäsi näät ja perhepiiristä vain haastetta löydät. Syntyi tunne että olet käsittänyt vähän väärin ja mokannut pahemmin. Sama se minulle oletko lusmunnut elämäsi ja harrastellut näitä älyllisiä aktiviteettejasi, nauran sisälläni, maailmankatsomuksellasi ne parhaat sielunkumppanisi tosiaan löytyvät perheestä, eivät raukat pääse sinusta eroon.
En kiistä, voit olla omissa leikeissäsi virtuoosi, mutta omalla hiekkalaatikollasi, takapihalla todellisista haasteista. Toiset eivät lähde leikkiisi mukaan, koska omit omalla laatikollasi kaikki mieluisimmat lelut. Ei, he menevät omalle pihalleen ja laatikolleen, heittävät sinulle jopa haasteen: Tule tänne kanssani leikkimään ja ota lempilelusi mukaan! Kun tarpeeksi monesti kaverisi huomaavat toivottomuutesi, on sinun lähdettävä älylliseltä hiekkalaatikoltasi ja leluistasi kiinni pitäen. Mutta päästyäsi lähimmälle vieraalle leikkikentälle, huomaat etteivät hellimäsi lelut sovi kyseiselle laatikolle. Mahtailevia rekkoja ja sankkoja, jotka ovat niin suuria, ettei hiekkakakkuihisi edes riitä hiekkaa. Sinut kutsuttiin elämään kuuluvaan leikkiin, mutta et halunnutkaan sopia sääntöjä paikallisesti. Uudet säännöt ja mahdollisuudet jokaisella naapuruston laatikolla, otat mukaan sopivan kalipeeriset leikkikalut (henkiset sellaiset) tai sitten kehität sopivat. Mikään laki ei takaa että saisit takapihallesi vieraaksi toisen satsin mahtirekkoja ja mustan säkillisen vihreitä muovisolttuja (joiden asemiin laitto vie puoli päivää), mutta olisit ainakin nauttinut sydämestäsi elämästä ja jättänyt kirjoittamatta takapihasi ylistystä.
Vastaan tasolla jota vielä pystyt seuraamaan laaja-alaisilla korkeakoulu taustoillasi.
Voit olla tiedonmetsästäjä, ymmärryksestä ei merkkiäkään. Säälin jo valmiiksi ulkoavaruuden elämää, jos sattuisivat vaikka ensimmäisenä laskeutumaan hiekkalaatikollesi. Kommunikoisit heidän kanssaan sujuvasti, purkaisit intergalaktiset aakkoset helposti ja aloittaisit keskustelun. Sinulla tuskin olisi mitään sanottavaa, ymmärtäisit jo aakkosten selvittelyn aikana, ettei heitä kiinnosta mitä olet opetellut ulkoa fysiikasta, kuinka haka olet matematiikassa, ketä filosofia lainaat alvariinsa, mitä kirjallisuuden suurteoksia olet ahminut ja oletko nähnyt uusinta Batmäniä. Nuo asiat on opetettu intergalaktisessa esikoulussa ja syvennetty iltapäiväkerhossa. Sinulla oli viisikymmentä vuotta aikaa ottaa selville millaista on olla laumaeläin nimeltä ihminen, perin alkeellinen, mutta kiinnostava tapaus jos kerran vaivautuu tulemaan kaukaa. Ennen kuin vetävät laskutelineet aluksen sisään voit vielä yrittää huutaa heille Bätmänin juonen pääpiirteissään, mutta he eivät ole kiinnostuneita.
Yhteiset säännöt elämästä ovat selvillä kaikille, pelkästään kirjoittamasi perusteella arvioituna, sinusta ei ole pelaamaan niillä.En osaa lisätä mitään. Luen kirjoituksesi uudestaan, nautiskellen. Hyvin sanottu. Oletko ehkä elämässäsi käyttänyt älyäsi viisaammin kuin monet meistä? Haluaisitko kertoa, miten? Olisi mukava kuulla.
Mikä helpotus, että on viisauteen pyrkiviä älykköjä olemassa. Minäkin olen sellainen, mutten ole saavuttanut vielä edes alkeita. Ja ikä tuppaa päälle... - mitä tarkoitit
paljon näitä kirjoitti:
esimerkkejä ääripäästäkin.
Mutta uskoisin että ihan oikeasti ymmärsit mitä tarkoitin.Olen itsekin ollut sellainen, ja sellaisia typeriä älykkäitä on maailmassa pilvin pimein. Mutta on silti parempi olla älykäs kuin hidas, eikö? Viisautta voi oppia, älykkyyttä ei. Kun vain oppisi:)
- aloittaja
halvalla kirjoitti:
En ole niin nero, enkä aivan huippuälykäskään, mutta käytännössä elämä on varsin yksinäistä 'tavisten' joukossa, kun ei harrastukset, kiinnostukset eikä elämäntavat ole lainkaan samalla tasolla. Onneksi on oman perheen jäsenet suunnilleen samalla tasolla tai vähän ylikin. Kukin vetää omia projektejaan vailla vertailukohtia, mutta keskenämme pystymme keskustelemaan suunnilleen samantasoisesti. Oman perheen ulkopuolisia samantasoisia älykköjä on sattunut tutuiksi elämänmittaan vain muutama.
Jos elämänarvot ovat jossakin tietojen metsästyksen maisemissa, ei rahalla ole oikeastaan mitään olennaista merkitystä, kunhan toimeen tulee. Vietin parikymmentä vuotta opiskellen laajasti eri korkeakouluissa ja tiedekunnissa, ilman tarkoitustakaan valmistua mitenkään. Vain kiinnostavan tiedon metsästelyä omaksi iloksi.
Sen jälkeen reilu kymmenen vuotta työttömänä, koska se oli niin kannattavaa taloudellisesti. Kaikilla tukiaisilla tuli mukavasti toimeen koko perhe ja saattoi keskittyä omiin projekteihin ja lukemiseen ja älyllisiin rientoihin.
Rahan arvottomuuden ohessa myöskin kunnia, maine ja menestys on niitä arvostusta vaille jääneitä elämänalueita.
Eikä sen vertaa yhteiskunnallista vastuuntuntoa, että viitsisi käyttää omaa älykkyyttään tämän maailman pystyssäpitämiseen, se kaatuu kyllä ihan itsekseenkin, sen kaatumisen tarkkailu ja arviointi käy kyllä viihteestä.
Ensimmäistä kertaa elämässäni menin nyt päälle viisikymppisenä oikeasti töihin ja saa nähdä kuinka pitkällisen siitä vaiheesta tulee. Uutuuden viehätystä on opetella niitä sosiaalisia henkilödynamiikkapelejä, mitä työpaikoilla aina on ja ohjailla sitä dynamiikkaa huomaamattomasti sieltä miltei pohjimmaiselta paikalta ja siirrellä totuttuja raja-aitoja uusiin asemiin. Yritin houkutella muitakin älyllisiin seikkailuihin, mutta yksinäisiksi ovat jääneet retket, kun kukaan ei pysty eikä kai paljoa haluakaan seurata.
Nämä nettikeskustelut ovat varsin haasteellisia tosin lähinnä vain yksinpuhelunomaisesti, koska harvemmin tulee paljoakaan tasokasta vastinetta.
Nimimerkittömänä tai kymmenillä erilaisilla nimimerkeille voi iskeä sissimäisesti milloin millekin palstalle ja häipyä maisemasta, kun lakkaa huvittamasta. Tämä 12-miljoonainen viestikenttä on vain iso leikkikenttä.
Ainiinvieläse, etten minä, eikä kukaan muukaan perheestäni oli viitsinyt vaivautua Mensan testeihin, koska älykkyysarvosanoilla ei ole erityisempää merkitystä.kuin se lehdenjakaja tuttavani.
Hänkään ei arvosta Mensan testejä. Meni testiin, mutta jäi juuri vaaditun rajan alle, koska halusi mielessään perustella jokaisen vastauksensa, siltä varalta, että kysyttäisiin, eikä halunnut vaikuttaa tyhmältä. Nyt hän sitten sanoo, ettei niillä testeillä mitään tee.
Hänkin uskoo siihen, että maailma on menossa tuhoaan kohti ja hänkin katselee sitä ylimielisesti sivussa. Ei nosta sormeaankaan estääkseen tuhon. Koska itsekin pian kuolee, miksi vaivautua?
Yrittää vasta nyt hakeutua ihmisten pariin. Tekee yhä yötyötään, mutta aina silloin tällöin on joitain hommia, joissa hän joutuu harjoittelemaan ihmisten kanssa elämistä. Perheensä kanssa hän ei tule toimeen ollenkaan, mutten, on aivan hirmu, itsekäs, lapsellinen, äkkipikainen - perhe karttaa häntä parhaansa mukaan.
Et ehkä saa tasokasta vastinetta, jos lähestyt aiheita yhtä ylimielisesti kuin täällä. Oletko mielestäsi toisten opettaja? Kuulostat oppilaalta, joka ei edes halua oppia. Faktojen päähänsä kasaaminen ei ole viisautta. - Sam
halvalla kirjoitti:
En ole niin nero, enkä aivan huippuälykäskään, mutta käytännössä elämä on varsin yksinäistä 'tavisten' joukossa, kun ei harrastukset, kiinnostukset eikä elämäntavat ole lainkaan samalla tasolla. Onneksi on oman perheen jäsenet suunnilleen samalla tasolla tai vähän ylikin. Kukin vetää omia projektejaan vailla vertailukohtia, mutta keskenämme pystymme keskustelemaan suunnilleen samantasoisesti. Oman perheen ulkopuolisia samantasoisia älykköjä on sattunut tutuiksi elämänmittaan vain muutama.
Jos elämänarvot ovat jossakin tietojen metsästyksen maisemissa, ei rahalla ole oikeastaan mitään olennaista merkitystä, kunhan toimeen tulee. Vietin parikymmentä vuotta opiskellen laajasti eri korkeakouluissa ja tiedekunnissa, ilman tarkoitustakaan valmistua mitenkään. Vain kiinnostavan tiedon metsästelyä omaksi iloksi.
Sen jälkeen reilu kymmenen vuotta työttömänä, koska se oli niin kannattavaa taloudellisesti. Kaikilla tukiaisilla tuli mukavasti toimeen koko perhe ja saattoi keskittyä omiin projekteihin ja lukemiseen ja älyllisiin rientoihin.
Rahan arvottomuuden ohessa myöskin kunnia, maine ja menestys on niitä arvostusta vaille jääneitä elämänalueita.
Eikä sen vertaa yhteiskunnallista vastuuntuntoa, että viitsisi käyttää omaa älykkyyttään tämän maailman pystyssäpitämiseen, se kaatuu kyllä ihan itsekseenkin, sen kaatumisen tarkkailu ja arviointi käy kyllä viihteestä.
Ensimmäistä kertaa elämässäni menin nyt päälle viisikymppisenä oikeasti töihin ja saa nähdä kuinka pitkällisen siitä vaiheesta tulee. Uutuuden viehätystä on opetella niitä sosiaalisia henkilödynamiikkapelejä, mitä työpaikoilla aina on ja ohjailla sitä dynamiikkaa huomaamattomasti sieltä miltei pohjimmaiselta paikalta ja siirrellä totuttuja raja-aitoja uusiin asemiin. Yritin houkutella muitakin älyllisiin seikkailuihin, mutta yksinäisiksi ovat jääneet retket, kun kukaan ei pysty eikä kai paljoa haluakaan seurata.
Nämä nettikeskustelut ovat varsin haasteellisia tosin lähinnä vain yksinpuhelunomaisesti, koska harvemmin tulee paljoakaan tasokasta vastinetta.
Nimimerkittömänä tai kymmenillä erilaisilla nimimerkeille voi iskeä sissimäisesti milloin millekin palstalle ja häipyä maisemasta, kun lakkaa huvittamasta. Tämä 12-miljoonainen viestikenttä on vain iso leikkikenttä.
Ainiinvieläse, etten minä, eikä kukaan muukaan perheestäni oli viitsinyt vaivautua Mensan testeihin, koska älykkyysarvosanoilla ei ole erityisempää merkitystä.jotka yrittävät ratkaista elämän tarkoitusta ja voin kertoa sulle ettei elämällä ole minkäänlaista syvällistä tarkoitusta. Elämä on vain yksi ilmiö muiden ilmiöiden seassa, joten tärkein asia elämässä yksilöille on kuinka hyvin heidän oma elämänsä on tänään ja tulee huomenna olemaan.
Kunkin hyvinvointiin vaikuttaa yhteiskunta ja mitä paremmin yhteiskunta toimii sitä parempi yksilöidenkin elämä on.
Yhteiskunnan paremmuuteen taasen vaikuttavat yksilöt ja kuinka paljon he tukevat yhteiskunnallisia toimintoja.
Yhteiskunnallisesti tärkeimmät henkilöt ovat ne jotka panostavat aikansa ja kykynsä yhteiskunnan eteen. Vaikka olisit kuinka älykäs vain, niin kirjoituksestasi päätellen olet pelkkä yhteiskunnan syöpäläinen, joten voisit seuraavan kerran kun näet sen siivoojan siellä sosiaalivirastossa hakiessasi muitten ansaitsemia rahoja, sanoa kaunis kiitos siitä että tekee töitä sinunkin puolestasi. - Ole hiljaa ja syö takaisin.
aloittaja kirjoitti:
En osaa lisätä mitään. Luen kirjoituksesi uudestaan, nautiskellen. Hyvin sanottu. Oletko ehkä elämässäsi käyttänyt älyäsi viisaammin kuin monet meistä? Haluaisitko kertoa, miten? Olisi mukava kuulla.
Mikä helpotus, että on viisauteen pyrkiviä älykköjä olemassa. Minäkin olen sellainen, mutten ole saavuttanut vielä edes alkeita. Ja ikä tuppaa päälle...Imartelevaa, tosin mahdollista älykkyyttäni en lähde pohtimaan.
Olen paljastanut jo tarpeeksi keskustelussa:
Suomi24>Keskustelut>Tiede>Älykkyys ja siellä ensimmäisellä sivulla Valokuvamuisti.
Otsikko: Nähnyt sen Toinen samanmoinen
Tähän aloittamaasi keskusteluun kirjoitin:
Näyttöä ei tarvita, kun on kirjoituskone
Virallinen Einstein fani
Ikää on 26 ja erotun vasta aukaistessani suuni. Joidenkin silmissä vaikutan idiootilta, huumorintajuni ja kykenemättömyyteni kulkea kultaista keskitietä saavat ihmiset varauksellisiksi.
Sisälläni on pieni maailma jossa pyörittelen ideatasolla tätä suurempaa todellisuutta. Haluan ymmärtää ja rakentaa ehjän kokonaisuuden sen toiminnasta, siihen ei tarvita massiivista yksityiskohtien tankkausta, riittää että käyttää häpeilemättä mielikuvitustaan. Voin rakentaa yhtähyvin legoilla kuin keskustella tieteen suuruuksista ja nauttia, nimenomaan nauttia tekemästäni syvemmällä tasolla kuin ulkoinen tarkkailija vieressäni tekee naureskellen. Jos jokin asia tarjoaa mieltä kutkuttavia kiksejä, ei ole mitään syytä jättää toteuttamatta ideaansa.
Pihalla seisova itsetehty lumiukko voi antaa leikistä saatavaa mielihyvää, mutta eroaa laadullisesti jonkin oleellisen piirteen pohdinnasta tässä maailmassa. Ne eivät sulje toisiaan pois. Kunhan muistaa harrastaa sitä pohdintaa hiukan enemmän kuin leikkimielistä käytöstä, ei leimaudu hulluksi ja ympäristö pysyy tyytyväisenä.
Jos ehdit jo lukea keskustelun valokuvamuistista, viittaan siihen perustellessani käytöstäni, joka voi olla vain seurausta (ei sen aiheuttaja) kyseisestä henkilökohtaisesta rajoitteesta. Kysyt, olenko käyttänyt älyäni viisaammin kuin monet muut. Vastaan, että kokemusmaailmani todennäköisesti poikkeaa valtavirrasta, ei sen kummempaa. Vahvat mielikuvat arkisistakin asioista ja pidättäytyminen pinnallisesta elämäntyylistä olkoon salainen aseeni.
Niille jotka odottavat ihmiskunnan rappiota tulevaksi, suosittelen Esko Valtaojan kirjaa Avoin tie -kurkistuksia tulevaisuuteen. - tapaus
aloittaja kirjoitti:
kuin se lehdenjakaja tuttavani.
Hänkään ei arvosta Mensan testejä. Meni testiin, mutta jäi juuri vaaditun rajan alle, koska halusi mielessään perustella jokaisen vastauksensa, siltä varalta, että kysyttäisiin, eikä halunnut vaikuttaa tyhmältä. Nyt hän sitten sanoo, ettei niillä testeillä mitään tee.
Hänkin uskoo siihen, että maailma on menossa tuhoaan kohti ja hänkin katselee sitä ylimielisesti sivussa. Ei nosta sormeaankaan estääkseen tuhon. Koska itsekin pian kuolee, miksi vaivautua?
Yrittää vasta nyt hakeutua ihmisten pariin. Tekee yhä yötyötään, mutta aina silloin tällöin on joitain hommia, joissa hän joutuu harjoittelemaan ihmisten kanssa elämistä. Perheensä kanssa hän ei tule toimeen ollenkaan, mutten, on aivan hirmu, itsekäs, lapsellinen, äkkipikainen - perhe karttaa häntä parhaansa mukaan.
Et ehkä saa tasokasta vastinetta, jos lähestyt aiheita yhtä ylimielisesti kuin täällä. Oletko mielestäsi toisten opettaja? Kuulostat oppilaalta, joka ei edes halua oppia. Faktojen päähänsä kasaaminen ei ole viisautta.Tämä henkilö näyttää ylettömän epävarmalta. Hänellä on koko ajan päällä systeemit, joiden tarkoituksena on estää epävarmuutta näkymästä. Helpointa on tietysti väistellä ihmisiä. Ja "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista", jos ei uskalla yrittää jotain, missä voi epäonnistua.
Voi hän silti olla älykäskin. - valtavirtaa
Ole hiljaa ja syö takaisin. kirjoitti:
Imartelevaa, tosin mahdollista älykkyyttäni en lähde pohtimaan.
Olen paljastanut jo tarpeeksi keskustelussa:
Suomi24>Keskustelut>Tiede>Älykkyys ja siellä ensimmäisellä sivulla Valokuvamuisti.
Otsikko: Nähnyt sen Toinen samanmoinen
Tähän aloittamaasi keskusteluun kirjoitin:
Näyttöä ei tarvita, kun on kirjoituskone
Virallinen Einstein fani
Ikää on 26 ja erotun vasta aukaistessani suuni. Joidenkin silmissä vaikutan idiootilta, huumorintajuni ja kykenemättömyyteni kulkea kultaista keskitietä saavat ihmiset varauksellisiksi.
Sisälläni on pieni maailma jossa pyörittelen ideatasolla tätä suurempaa todellisuutta. Haluan ymmärtää ja rakentaa ehjän kokonaisuuden sen toiminnasta, siihen ei tarvita massiivista yksityiskohtien tankkausta, riittää että käyttää häpeilemättä mielikuvitustaan. Voin rakentaa yhtähyvin legoilla kuin keskustella tieteen suuruuksista ja nauttia, nimenomaan nauttia tekemästäni syvemmällä tasolla kuin ulkoinen tarkkailija vieressäni tekee naureskellen. Jos jokin asia tarjoaa mieltä kutkuttavia kiksejä, ei ole mitään syytä jättää toteuttamatta ideaansa.
Pihalla seisova itsetehty lumiukko voi antaa leikistä saatavaa mielihyvää, mutta eroaa laadullisesti jonkin oleellisen piirteen pohdinnasta tässä maailmassa. Ne eivät sulje toisiaan pois. Kunhan muistaa harrastaa sitä pohdintaa hiukan enemmän kuin leikkimielistä käytöstä, ei leimaudu hulluksi ja ympäristö pysyy tyytyväisenä.
Jos ehdit jo lukea keskustelun valokuvamuistista, viittaan siihen perustellessani käytöstäni, joka voi olla vain seurausta (ei sen aiheuttaja) kyseisestä henkilökohtaisesta rajoitteesta. Kysyt, olenko käyttänyt älyäni viisaammin kuin monet muut. Vastaan, että kokemusmaailmani todennäköisesti poikkeaa valtavirrasta, ei sen kummempaa. Vahvat mielikuvat arkisistakin asioista ja pidättäytyminen pinnallisesta elämäntyylistä olkoon salainen aseeni.
Niille jotka odottavat ihmiskunnan rappiota tulevaksi, suosittelen Esko Valtaojan kirjaa Avoin tie -kurkistuksia tulevaisuuteen.Monien luonnontieteilijöiden tavoin Valtaoja on tiedon- ja tieteenfilosofisesti valistumaton. Tyypillinen tomppeli. Positivismia, empiriaa, naiivia tieteellistä realismia. Kelpaa varmaan suurelle sunnuntaipohdiskelijoiden joukolle, mutta tuskin asioihin vakavammin paneutuville.
- Äidin poika
valtavirtaa kirjoitti:
Monien luonnontieteilijöiden tavoin Valtaoja on tiedon- ja tieteenfilosofisesti valistumaton. Tyypillinen tomppeli. Positivismia, empiriaa, naiivia tieteellistä realismia. Kelpaa varmaan suurelle sunnuntaipohdiskelijoiden joukolle, mutta tuskin asioihin vakavammin paneutuville.
No voi jumpe!
Valtaojalla siinä mitään merkitystä, tarkoitus oli selventää maailman lopun odottelijoille ettei se loppu niin lähellä ole, huoh. Sopii Valtaoja asioita maanantaisinkin pohdiskeleville. Loppu, nyt otan unta palloon ja unohdan taholtasi uhanneen maailmanlopun. - Hyvin menee...
halvalla kirjoitti:
En ole niin nero, enkä aivan huippuälykäskään, mutta käytännössä elämä on varsin yksinäistä 'tavisten' joukossa, kun ei harrastukset, kiinnostukset eikä elämäntavat ole lainkaan samalla tasolla. Onneksi on oman perheen jäsenet suunnilleen samalla tasolla tai vähän ylikin. Kukin vetää omia projektejaan vailla vertailukohtia, mutta keskenämme pystymme keskustelemaan suunnilleen samantasoisesti. Oman perheen ulkopuolisia samantasoisia älykköjä on sattunut tutuiksi elämänmittaan vain muutama.
Jos elämänarvot ovat jossakin tietojen metsästyksen maisemissa, ei rahalla ole oikeastaan mitään olennaista merkitystä, kunhan toimeen tulee. Vietin parikymmentä vuotta opiskellen laajasti eri korkeakouluissa ja tiedekunnissa, ilman tarkoitustakaan valmistua mitenkään. Vain kiinnostavan tiedon metsästelyä omaksi iloksi.
Sen jälkeen reilu kymmenen vuotta työttömänä, koska se oli niin kannattavaa taloudellisesti. Kaikilla tukiaisilla tuli mukavasti toimeen koko perhe ja saattoi keskittyä omiin projekteihin ja lukemiseen ja älyllisiin rientoihin.
Rahan arvottomuuden ohessa myöskin kunnia, maine ja menestys on niitä arvostusta vaille jääneitä elämänalueita.
Eikä sen vertaa yhteiskunnallista vastuuntuntoa, että viitsisi käyttää omaa älykkyyttään tämän maailman pystyssäpitämiseen, se kaatuu kyllä ihan itsekseenkin, sen kaatumisen tarkkailu ja arviointi käy kyllä viihteestä.
Ensimmäistä kertaa elämässäni menin nyt päälle viisikymppisenä oikeasti töihin ja saa nähdä kuinka pitkällisen siitä vaiheesta tulee. Uutuuden viehätystä on opetella niitä sosiaalisia henkilödynamiikkapelejä, mitä työpaikoilla aina on ja ohjailla sitä dynamiikkaa huomaamattomasti sieltä miltei pohjimmaiselta paikalta ja siirrellä totuttuja raja-aitoja uusiin asemiin. Yritin houkutella muitakin älyllisiin seikkailuihin, mutta yksinäisiksi ovat jääneet retket, kun kukaan ei pysty eikä kai paljoa haluakaan seurata.
Nämä nettikeskustelut ovat varsin haasteellisia tosin lähinnä vain yksinpuhelunomaisesti, koska harvemmin tulee paljoakaan tasokasta vastinetta.
Nimimerkittömänä tai kymmenillä erilaisilla nimimerkeille voi iskeä sissimäisesti milloin millekin palstalle ja häipyä maisemasta, kun lakkaa huvittamasta. Tämä 12-miljoonainen viestikenttä on vain iso leikkikenttä.
Ainiinvieläse, etten minä, eikä kukaan muukaan perheestäni oli viitsinyt vaivautua Mensan testeihin, koska älykkyysarvosanoilla ei ole erityisempää merkitystä.Kirjoitit: "Jos elämänarvot ovat jossakin tietojen metsästyksen maisemissa, ei rahalla ole oikeastaan mitään olennaista merkitystä, kunhan toimeen tulee."
Ja:
"Sen jälkeen reilu kymmenen vuotta työttömänä, koska se oli niin kannattavaa taloudellisesti. Kaikilla tukiaisilla tuli mukavasti toimeen koko perhe ja saattoi keskittyä omiin projekteihin ja lukemiseen ja älyllisiin rientoihin.
Rahan arvottomuuden ohessa myöskin kunnia, maine ja menestys on niitä arvostusta vaille jääneitä elämänalueita."
En itse tiedä omasta älykkydestäni, mutta kun kerrot tuossa tulevasi mukavasti perheesi kanssa toimeen tukiaisilla, ja rahalla sinänsä ei ole sinulle arvoa, olemme aika lailla eri linjoilla.
Itse olen hankkinut perheelleni mukavasti lisätuloja tai pitäisi kai sanoa nykyisin jo päätuloja yksinkertaisella netissä tekemälläni sijoitustoiminnalla. Tällä muutaman minuutin työllä päivittäin olen pystynyt hankkimaan saman verran kuin palkkatyöstäni, joka sinänsä on kyllä mielenkiintoista. Samalla myös valtio saa verotuloja. Miksikö tämän kerron? Varmaan siksi, että maailmassa pärjää mukavasti muillakin ominaisuuksilla kuin pelkällä älykkyydelä. - kuulostaa ihan
Hyvin menee... kirjoitti:
Kirjoitit: "Jos elämänarvot ovat jossakin tietojen metsästyksen maisemissa, ei rahalla ole oikeastaan mitään olennaista merkitystä, kunhan toimeen tulee."
Ja:
"Sen jälkeen reilu kymmenen vuotta työttömänä, koska se oli niin kannattavaa taloudellisesti. Kaikilla tukiaisilla tuli mukavasti toimeen koko perhe ja saattoi keskittyä omiin projekteihin ja lukemiseen ja älyllisiin rientoihin.
Rahan arvottomuuden ohessa myöskin kunnia, maine ja menestys on niitä arvostusta vaille jääneitä elämänalueita."
En itse tiedä omasta älykkydestäni, mutta kun kerrot tuossa tulevasi mukavasti perheesi kanssa toimeen tukiaisilla, ja rahalla sinänsä ei ole sinulle arvoa, olemme aika lailla eri linjoilla.
Itse olen hankkinut perheelleni mukavasti lisätuloja tai pitäisi kai sanoa nykyisin jo päätuloja yksinkertaisella netissä tekemälläni sijoitustoiminnalla. Tällä muutaman minuutin työllä päivittäin olen pystynyt hankkimaan saman verran kuin palkkatyöstäni, joka sinänsä on kyllä mielenkiintoista. Samalla myös valtio saa verotuloja. Miksikö tämän kerron? Varmaan siksi, että maailmassa pärjää mukavasti muillakin ominaisuuksilla kuin pelkällä älykkyydelä.älykkäältä. Tietoakin tarvitaan, mutta on älykästä käyttää tietojaan, kuten itsekin teet.
Kyllä taitaisi tulla joihinkin Suomen älykkäisiin sutinaa, jos ja kun sossun avustukset loppuvat joskus. Jotkut tuntuvat pitävän noita avustuksia oikeutenaan, sen sijaan, että käyttäisivät niitä vähän aikaa, yhden työn loppuessa ja ennen kuin löytää seuraavan.
Itsensä elättäminen menee joiltakin "älykkäiltä" yli hilseen. - parasiitti
kuulostaa ihan kirjoitti:
älykkäältä. Tietoakin tarvitaan, mutta on älykästä käyttää tietojaan, kuten itsekin teet.
Kyllä taitaisi tulla joihinkin Suomen älykkäisiin sutinaa, jos ja kun sossun avustukset loppuvat joskus. Jotkut tuntuvat pitävän noita avustuksia oikeutenaan, sen sijaan, että käyttäisivät niitä vähän aikaa, yhden työn loppuessa ja ennen kuin löytää seuraavan.
Itsensä elättäminen menee joiltakin "älykkäiltä" yli hilseen.on kuitenkin pelkkä parasiitti. Miksi muiden kansalaisten pitäisi rahoittaa tämän parasiitin harrastustoimintaa ja leikkiprojekteja? Alkeellisellakin moraalitajulla varustetun aikuisen voisi älystä riippumatta olettaa huolehtivan itse toimeentulostaan.
- leikkiä
aloittaja kirjoitti:
kuin se lehdenjakaja tuttavani.
Hänkään ei arvosta Mensan testejä. Meni testiin, mutta jäi juuri vaaditun rajan alle, koska halusi mielessään perustella jokaisen vastauksensa, siltä varalta, että kysyttäisiin, eikä halunnut vaikuttaa tyhmältä. Nyt hän sitten sanoo, ettei niillä testeillä mitään tee.
Hänkin uskoo siihen, että maailma on menossa tuhoaan kohti ja hänkin katselee sitä ylimielisesti sivussa. Ei nosta sormeaankaan estääkseen tuhon. Koska itsekin pian kuolee, miksi vaivautua?
Yrittää vasta nyt hakeutua ihmisten pariin. Tekee yhä yötyötään, mutta aina silloin tällöin on joitain hommia, joissa hän joutuu harjoittelemaan ihmisten kanssa elämistä. Perheensä kanssa hän ei tule toimeen ollenkaan, mutten, on aivan hirmu, itsekäs, lapsellinen, äkkipikainen - perhe karttaa häntä parhaansa mukaan.
Et ehkä saa tasokasta vastinetta, jos lähestyt aiheita yhtä ylimielisesti kuin täällä. Oletko mielestäsi toisten opettaja? Kuulostat oppilaalta, joka ei edes halua oppia. Faktojen päähänsä kasaaminen ei ole viisautta.Ehkä se on jonkinlaista sopeutumattomuutta tai voisi sitä nimittää kenties luovuudeksikin, kun useimmat kyselytehtävät menevät pieleen siinä kohtaa, kun muotoilen kysymyksiä paremmiksi ja vastaan sitten omaan muotoilemaani kysymykseen, johon olen laatinut pisteytyksenkin valmiiksi.
"Maailmanloppu" on niin mielenkiintoinen tarkkailtava, että siihen pitää panostaa, elämällä sen verran terveellisesti, että voi seurata sen edistymistä ainakin satavuotiaaksi asti ja terävänä. Eihän se sitäpaitsi ole kuin biosfäärin joidenkin ekolokeroiden tyhjenemistä pitkälle päälle 90 prosenttisesti.
Keskimäärin minä sentään tulen ihmisten kanssa toimeen aika hyvinkin, jos vain viitsin ja yritän ja pidän oudoimmat puoleni visusti piilossa. Sitäpaisi tungin asiakaspalvelutehtävään.
Pidän itseäni ehdottomasti opettajana, en vain löydä riittävän tasokkaita ja halukkaita oppilaita. Hiekkalaatikkovertauksessa etsin sieltä arjen hiekkalaatikolta jotakuta, joka haluaisi oppia rakentamaan parempia hiekkalinnoja ja jos sellaisen löydän, kippaan hänelle koko maailmanhistorian parhaimpien hiekkalinnojen rakentajien kootut kertomukset, opit ja filosofiat ja erilaisten hiekkalaatujen fysikaaliset vertailutaulukot suhteutettuna paikallisilmaston kosteus- ja tuulisuhteisiin ja optimaalisimmat fysiologiset rakentamista edistävät tekijät. Ja olen tyytyväinen, jos oppilas selviää kirjalisuuskasan alta hengissä ja oppii pikku murenan sitä mitä halusikin.
Intergalaktisiin vierailijoihin suhtautuisin aivan toisin. Heiltä voisi (ehkä) oppia jotain maanulkoista tietämystä matkakertomuksia selailemalla. Tosin minulla olisi aika korkea kritiikkikynnys sen suhteen, pitävätkö heidän tietonsa paikkansa, vai olisivatko hekin vain Valtaojan tai Enqvistin kaltaisia rajoittuneita suppeutiikkkoja.
Yhteisten pelisääntöjen ei tarvitse olla itsestäänselvyyksiä, vaan niitä voi aina muuttaa tilanteeseen paremmin soveltuviksi.
Projekti on nimitys, joka voi tarkoittaa melkein mitä tahansa. Sellainen voi syntyä aivan pienestä alusta kasvamalla. Jakin *juttu* voisi olla tai toimia mielestäni paremmin ja lähden kehittelemään sitä eteenpäin tai minne tahansa päin, mitä tuntuu mielestäni hyvältä suunnalta. Se sitten venyy ja laajenee vuosikausiakin kestäväksi 'puuhasteluksi', jossa alkuperäinen pikkuparantelun idea jää kauas taakse. Välituloksetkin ovat sitten toisiaan seuraavia maailman parhaita lajissaan, jotka voisivat kelvata vaikka Quinnessiin (mikä ei huvita) tai vaikka teoriassa teolliseen tuotantoon, paitsi että maailmanparhaimman omalaatuisuuden haluajia on kannattamattoman vähän ja heillä ei kuitenkaan olisi varaa tai halua maksaa siitä edes valmistuskustannuksia.
Tyydyttäväisyys ei kumpua klassisesta latinasta primus interpares, vaan omatasoiseni vertailumateriaalin puutteesta, jossa tasoa ja suoritusta voisi hioa omaehtoisesti loppumattomiin, mutta siihenkään ei yleensä ole kovin pitkää viitseliäisyyttä, vaan jokin uusi vie mukanaan.
Positiivinen sissi-isku pyrkii nostamaan muita ihmisiä *korkeammille tasoille* (ja ymmarrät termin ehdottomasti väärin). Eikä se ole halveksintaa, vaan pikemminkin turhahko kuvitelma tai haave siitä, että jokaisesta olisi paljon enemmmpäänkin, jos vai vähän viitsisi innostua tai vaivautua ja availla keskimääräisen tavallisuuteen jähmettyneitä lukkiutumiaan.
Pihlajanmarjoja maistellut kettu on älyttömän itsevarma ja Valtaoja on pihalla kuin lumiukko pelätessään maailmanloppua aivan väärästä suunnasta ja Sam-sämpylöissä ei ole elämäntarkoitusta; olen löytänyt sen aivan muualta: yhteiskunnan syöpäläisen on pyrittävä kasvattamaan omistalapsistaan ja mahdollisesti muistakin opetuslapsistaan (johon hommaan ei tosiaankaan ole liiemmalti tunkua) vaihtoehtomahdollisuuksia tulevien muutosten ja kriisien ratkaisuiksi. - totta,
leikkiä kirjoitti:
Ehkä se on jonkinlaista sopeutumattomuutta tai voisi sitä nimittää kenties luovuudeksikin, kun useimmat kyselytehtävät menevät pieleen siinä kohtaa, kun muotoilen kysymyksiä paremmiksi ja vastaan sitten omaan muotoilemaani kysymykseen, johon olen laatinut pisteytyksenkin valmiiksi.
"Maailmanloppu" on niin mielenkiintoinen tarkkailtava, että siihen pitää panostaa, elämällä sen verran terveellisesti, että voi seurata sen edistymistä ainakin satavuotiaaksi asti ja terävänä. Eihän se sitäpaitsi ole kuin biosfäärin joidenkin ekolokeroiden tyhjenemistä pitkälle päälle 90 prosenttisesti.
Keskimäärin minä sentään tulen ihmisten kanssa toimeen aika hyvinkin, jos vain viitsin ja yritän ja pidän oudoimmat puoleni visusti piilossa. Sitäpaisi tungin asiakaspalvelutehtävään.
Pidän itseäni ehdottomasti opettajana, en vain löydä riittävän tasokkaita ja halukkaita oppilaita. Hiekkalaatikkovertauksessa etsin sieltä arjen hiekkalaatikolta jotakuta, joka haluaisi oppia rakentamaan parempia hiekkalinnoja ja jos sellaisen löydän, kippaan hänelle koko maailmanhistorian parhaimpien hiekkalinnojen rakentajien kootut kertomukset, opit ja filosofiat ja erilaisten hiekkalaatujen fysikaaliset vertailutaulukot suhteutettuna paikallisilmaston kosteus- ja tuulisuhteisiin ja optimaalisimmat fysiologiset rakentamista edistävät tekijät. Ja olen tyytyväinen, jos oppilas selviää kirjalisuuskasan alta hengissä ja oppii pikku murenan sitä mitä halusikin.
Intergalaktisiin vierailijoihin suhtautuisin aivan toisin. Heiltä voisi (ehkä) oppia jotain maanulkoista tietämystä matkakertomuksia selailemalla. Tosin minulla olisi aika korkea kritiikkikynnys sen suhteen, pitävätkö heidän tietonsa paikkansa, vai olisivatko hekin vain Valtaojan tai Enqvistin kaltaisia rajoittuneita suppeutiikkkoja.
Yhteisten pelisääntöjen ei tarvitse olla itsestäänselvyyksiä, vaan niitä voi aina muuttaa tilanteeseen paremmin soveltuviksi.
Projekti on nimitys, joka voi tarkoittaa melkein mitä tahansa. Sellainen voi syntyä aivan pienestä alusta kasvamalla. Jakin *juttu* voisi olla tai toimia mielestäni paremmin ja lähden kehittelemään sitä eteenpäin tai minne tahansa päin, mitä tuntuu mielestäni hyvältä suunnalta. Se sitten venyy ja laajenee vuosikausiakin kestäväksi 'puuhasteluksi', jossa alkuperäinen pikkuparantelun idea jää kauas taakse. Välituloksetkin ovat sitten toisiaan seuraavia maailman parhaita lajissaan, jotka voisivat kelvata vaikka Quinnessiin (mikä ei huvita) tai vaikka teoriassa teolliseen tuotantoon, paitsi että maailmanparhaimman omalaatuisuuden haluajia on kannattamattoman vähän ja heillä ei kuitenkaan olisi varaa tai halua maksaa siitä edes valmistuskustannuksia.
Tyydyttäväisyys ei kumpua klassisesta latinasta primus interpares, vaan omatasoiseni vertailumateriaalin puutteesta, jossa tasoa ja suoritusta voisi hioa omaehtoisesti loppumattomiin, mutta siihenkään ei yleensä ole kovin pitkää viitseliäisyyttä, vaan jokin uusi vie mukanaan.
Positiivinen sissi-isku pyrkii nostamaan muita ihmisiä *korkeammille tasoille* (ja ymmarrät termin ehdottomasti väärin). Eikä se ole halveksintaa, vaan pikemminkin turhahko kuvitelma tai haave siitä, että jokaisesta olisi paljon enemmmpäänkin, jos vai vähän viitsisi innostua tai vaivautua ja availla keskimääräisen tavallisuuteen jähmettyneitä lukkiutumiaan.
Pihlajanmarjoja maistellut kettu on älyttömän itsevarma ja Valtaoja on pihalla kuin lumiukko pelätessään maailmanloppua aivan väärästä suunnasta ja Sam-sämpylöissä ei ole elämäntarkoitusta; olen löytänyt sen aivan muualta: yhteiskunnan syöpäläisen on pyrittävä kasvattamaan omistalapsistaan ja mahdollisesti muistakin opetuslapsistaan (johon hommaan ei tosiaankaan ole liiemmalti tunkua) vaihtoehtomahdollisuuksia tulevien muutosten ja kriisien ratkaisuiksi.luuletko tosiaan, että joku jaksaa lukea jaarittelujasi.
- Sekin riittää,
totta, kirjoitti:
luuletko tosiaan, että joku jaksaa lukea jaarittelujasi.
että itse viitsin kirjoitella oman ajatteluni terävöittämiseksi.
Nykyihmisethän ovat keskimäärin tekstiviestinlyhytpinnaisia lukemisen suhteen, niin että 160 merkkiä pidemmät tekstikatkelmat ohittavat pääkopan edes hilsettä karistelematta.
Älykkäille osoitetun viestin ei tarvitse olla muuten tietystä metallilangasta kaikkien taiteellisuuden sääntöjen mukaan oikeaoppisesti muotoiltu, vaan suuripiirteisempikin lankavyyhdin vilautus riittää.
Palstasta johtuen siis edellisen oikopolut.
Olen muuten joitakin vuosia sitten lukenut (täältä jostain) erään kirjailijan kommentin silloisten kirjoitelmieni lukemisesta, että ennen lukemisen aloitusta hän kävi ensin raittiissa ulkoilmassa tupakalla valmistautumassa lukunautintoon. - kullakin
Sekin riittää, kirjoitti:
että itse viitsin kirjoitella oman ajatteluni terävöittämiseksi.
Nykyihmisethän ovat keskimäärin tekstiviestinlyhytpinnaisia lukemisen suhteen, niin että 160 merkkiä pidemmät tekstikatkelmat ohittavat pääkopan edes hilsettä karistelematta.
Älykkäille osoitetun viestin ei tarvitse olla muuten tietystä metallilangasta kaikkien taiteellisuuden sääntöjen mukaan oikeaoppisesti muotoiltu, vaan suuripiirteisempikin lankavyyhdin vilautus riittää.
Palstasta johtuen siis edellisen oikopolut.
Olen muuten joitakin vuosia sitten lukenut (täältä jostain) erään kirjailijan kommentin silloisten kirjoitelmieni lukemisesta, että ennen lukemisen aloitusta hän kävi ensin raittiissa ulkoilmassa tupakalla valmistautumassa lukunautintoon."Olen muuten joitakin vuosia sitten lukenut (täältä jostain) erään kirjailijan kommentin silloisten kirjoitelmieni lukemisesta, että ennen lukemisen aloitusta hän kävi ensin raittiissa ulkoilmassa tupakalla valmistautumassa lukunautintoon."
Terästikö hän ehkä lukunautintoa vielä kossupullollakin? - Pihkapeffa
leikkiä kirjoitti:
Ehkä se on jonkinlaista sopeutumattomuutta tai voisi sitä nimittää kenties luovuudeksikin, kun useimmat kyselytehtävät menevät pieleen siinä kohtaa, kun muotoilen kysymyksiä paremmiksi ja vastaan sitten omaan muotoilemaani kysymykseen, johon olen laatinut pisteytyksenkin valmiiksi.
"Maailmanloppu" on niin mielenkiintoinen tarkkailtava, että siihen pitää panostaa, elämällä sen verran terveellisesti, että voi seurata sen edistymistä ainakin satavuotiaaksi asti ja terävänä. Eihän se sitäpaitsi ole kuin biosfäärin joidenkin ekolokeroiden tyhjenemistä pitkälle päälle 90 prosenttisesti.
Keskimäärin minä sentään tulen ihmisten kanssa toimeen aika hyvinkin, jos vain viitsin ja yritän ja pidän oudoimmat puoleni visusti piilossa. Sitäpaisi tungin asiakaspalvelutehtävään.
Pidän itseäni ehdottomasti opettajana, en vain löydä riittävän tasokkaita ja halukkaita oppilaita. Hiekkalaatikkovertauksessa etsin sieltä arjen hiekkalaatikolta jotakuta, joka haluaisi oppia rakentamaan parempia hiekkalinnoja ja jos sellaisen löydän, kippaan hänelle koko maailmanhistorian parhaimpien hiekkalinnojen rakentajien kootut kertomukset, opit ja filosofiat ja erilaisten hiekkalaatujen fysikaaliset vertailutaulukot suhteutettuna paikallisilmaston kosteus- ja tuulisuhteisiin ja optimaalisimmat fysiologiset rakentamista edistävät tekijät. Ja olen tyytyväinen, jos oppilas selviää kirjalisuuskasan alta hengissä ja oppii pikku murenan sitä mitä halusikin.
Intergalaktisiin vierailijoihin suhtautuisin aivan toisin. Heiltä voisi (ehkä) oppia jotain maanulkoista tietämystä matkakertomuksia selailemalla. Tosin minulla olisi aika korkea kritiikkikynnys sen suhteen, pitävätkö heidän tietonsa paikkansa, vai olisivatko hekin vain Valtaojan tai Enqvistin kaltaisia rajoittuneita suppeutiikkkoja.
Yhteisten pelisääntöjen ei tarvitse olla itsestäänselvyyksiä, vaan niitä voi aina muuttaa tilanteeseen paremmin soveltuviksi.
Projekti on nimitys, joka voi tarkoittaa melkein mitä tahansa. Sellainen voi syntyä aivan pienestä alusta kasvamalla. Jakin *juttu* voisi olla tai toimia mielestäni paremmin ja lähden kehittelemään sitä eteenpäin tai minne tahansa päin, mitä tuntuu mielestäni hyvältä suunnalta. Se sitten venyy ja laajenee vuosikausiakin kestäväksi 'puuhasteluksi', jossa alkuperäinen pikkuparantelun idea jää kauas taakse. Välituloksetkin ovat sitten toisiaan seuraavia maailman parhaita lajissaan, jotka voisivat kelvata vaikka Quinnessiin (mikä ei huvita) tai vaikka teoriassa teolliseen tuotantoon, paitsi että maailmanparhaimman omalaatuisuuden haluajia on kannattamattoman vähän ja heillä ei kuitenkaan olisi varaa tai halua maksaa siitä edes valmistuskustannuksia.
Tyydyttäväisyys ei kumpua klassisesta latinasta primus interpares, vaan omatasoiseni vertailumateriaalin puutteesta, jossa tasoa ja suoritusta voisi hioa omaehtoisesti loppumattomiin, mutta siihenkään ei yleensä ole kovin pitkää viitseliäisyyttä, vaan jokin uusi vie mukanaan.
Positiivinen sissi-isku pyrkii nostamaan muita ihmisiä *korkeammille tasoille* (ja ymmarrät termin ehdottomasti väärin). Eikä se ole halveksintaa, vaan pikemminkin turhahko kuvitelma tai haave siitä, että jokaisesta olisi paljon enemmmpäänkin, jos vai vähän viitsisi innostua tai vaivautua ja availla keskimääräisen tavallisuuteen jähmettyneitä lukkiutumiaan.
Pihlajanmarjoja maistellut kettu on älyttömän itsevarma ja Valtaoja on pihalla kuin lumiukko pelätessään maailmanloppua aivan väärästä suunnasta ja Sam-sämpylöissä ei ole elämäntarkoitusta; olen löytänyt sen aivan muualta: yhteiskunnan syöpäläisen on pyrittävä kasvattamaan omistalapsistaan ja mahdollisesti muistakin opetuslapsistaan (johon hommaan ei tosiaankaan ole liiemmalti tunkua) vaihtoehtomahdollisuuksia tulevien muutosten ja kriisien ratkaisuiksi.Sinulla on kaksi mahdollisuutta, joko vedätät todella hyvin tai olet ajatuksinesi kuin laho kanto: yksin, eikä niistä ole pohjaksi millekään rakentavalle. Jälkimmäinen lienee todennäköisempi.
Heitoillasi olisi helppo leikitellä, mutta iskeydyn nyt muutamaan ja perustelen niitä hiukan. Ensinnäkin, en ole haukkumassa ketään tai nostamassa allekirjoittanutta jalustalle. Ajatuksesi herättävät kuitenkin siinä määrin ristiriitaisia ajatuksia, joten kerron mikä mättää ja miksi tähän keskusteluun osallistuneet heittävät vain lokaa päällesi.
Et näyttänyt ymmärtävän hiekkalaatikko juttuni ydintä, vastasit juuri niillä ajatuksilla mitä vastaan kritiikkini esitin. Tarinani sisälsi AJATUKSEN, jokainen hiekkalaatikko on omistajansa henkisten lahjojen ja kykyjen kudelmalle asetetut rajat. Kun saavut toisen hiekkalaatikolle, sinun tulee ottaa rajoitukset huomioon ja toimia niiden mukaan. VIRHEESI on etsiä vain suuria laatikoita ja sovittaa niille hyväksi havaitsemasi ja mieltäsi valloittavat, omalla hiekkiksellä hyväksi todetut leikit. Miten tilanne poikkeaa omalla laatikolla leikkimisestä? Tämän ajatuksen ymmärtäminen ei liene sinulle mahdotonta, koeta edes.
Mitä merkitystä on yhteisillä pelisäännöillä jos ne ovat muokattavissa tilanteen mukaan? Tässä on ajatusvirhe, sillä yhteiset säännöt muokkautuvat aina kanssakäymistä harjoittavien osapuolien mukaan (kukaan ei niitä määrittele valmiiksi). Sääntöjä rikkoessa teet sen aina yksipuolisesti ja silloin ne lakkaavat olemasta yhteisiä pelisääntöjä. Jälleen se AJATUS, jos sanon ettet vaikuta kykenevältä noudattamaan yhteisiä sääntöjä, tarkoitan sinun rikkovan niitä, kyse ei silloin ole soveltamisesta.
Toistat itseäsi. Käy paremmin kuin hyvin selväksi millaisen roolin olet itsellesi valinnut. Paljastut, ympäristösi hyvinvoinnin vuoksi annan ystävällisen neuvon laskeutua laholta kannoltasi. Opettaja vertaus on bullseye! Kamala tapaus työkaverina, tyylilläsi jää ihmisten piilevä henkinen potentiaali varmasti löytämättä. Painajaisessani olisit esimiesasemassa. Olet sillä laatikkosafarillasi, ihmiset kuluttavat suhteessa enemmän energiaa seurassasi kuin hyötyvät. Tilanne ei ole edes -0, vaan ristiretkesi toisten nostattamiseksi korkeammille tasoille jää hyödyttämään eniten itseäsi (ilmankos harmittaa tuloksettomuus). Ei ole merkitystä osapuolten henkisen lahjakkuuden suurillakaan eroilla, jotta kuuntelemisesi ja leikkiisi mukaan lähteminen kannattaisi, sen täytyy ehdottomasti hyödyttää molempia osapuolia. Jos todella omaksuisit opettajan roolin, kompensoisit erot älykkyydessä antamalla enemmän kuin odotat itse hyötyväsi. Tästä juontuu haukkumisesi yhteiuskunnan loiseksi, tämän lisäksi loisit sosiaalisessa kanssakäymisessä, käsi koko ajan ojossa. Todista sanani vääriksi ja käytä lahjakkuuttasi oikeasti meidän hyväksemme, annamme samalla mitalla takaisin.
Loputkin puheenvuorostasi ahmin, olisi hiusten halkomista puuttua yksityiskohtiin. Mielikuvan rakentamissa niistä oli paljonkin hyötyä. Toivottavasti sain jaettua tällä tauolla osan eväistäni kanssasi, tässä istuskellessa kantoin nokassa. Omasi vaikutti laholta, mut voihan olla, että itse istahdin pihkaa tihkuvalle. Kaikesta huolimatta mukavaa loppuelämää! - hölynpölyä
halvalla kirjoitti:
En ole niin nero, enkä aivan huippuälykäskään, mutta käytännössä elämä on varsin yksinäistä 'tavisten' joukossa, kun ei harrastukset, kiinnostukset eikä elämäntavat ole lainkaan samalla tasolla. Onneksi on oman perheen jäsenet suunnilleen samalla tasolla tai vähän ylikin. Kukin vetää omia projektejaan vailla vertailukohtia, mutta keskenämme pystymme keskustelemaan suunnilleen samantasoisesti. Oman perheen ulkopuolisia samantasoisia älykköjä on sattunut tutuiksi elämänmittaan vain muutama.
Jos elämänarvot ovat jossakin tietojen metsästyksen maisemissa, ei rahalla ole oikeastaan mitään olennaista merkitystä, kunhan toimeen tulee. Vietin parikymmentä vuotta opiskellen laajasti eri korkeakouluissa ja tiedekunnissa, ilman tarkoitustakaan valmistua mitenkään. Vain kiinnostavan tiedon metsästelyä omaksi iloksi.
Sen jälkeen reilu kymmenen vuotta työttömänä, koska se oli niin kannattavaa taloudellisesti. Kaikilla tukiaisilla tuli mukavasti toimeen koko perhe ja saattoi keskittyä omiin projekteihin ja lukemiseen ja älyllisiin rientoihin.
Rahan arvottomuuden ohessa myöskin kunnia, maine ja menestys on niitä arvostusta vaille jääneitä elämänalueita.
Eikä sen vertaa yhteiskunnallista vastuuntuntoa, että viitsisi käyttää omaa älykkyyttään tämän maailman pystyssäpitämiseen, se kaatuu kyllä ihan itsekseenkin, sen kaatumisen tarkkailu ja arviointi käy kyllä viihteestä.
Ensimmäistä kertaa elämässäni menin nyt päälle viisikymppisenä oikeasti töihin ja saa nähdä kuinka pitkällisen siitä vaiheesta tulee. Uutuuden viehätystä on opetella niitä sosiaalisia henkilödynamiikkapelejä, mitä työpaikoilla aina on ja ohjailla sitä dynamiikkaa huomaamattomasti sieltä miltei pohjimmaiselta paikalta ja siirrellä totuttuja raja-aitoja uusiin asemiin. Yritin houkutella muitakin älyllisiin seikkailuihin, mutta yksinäisiksi ovat jääneet retket, kun kukaan ei pysty eikä kai paljoa haluakaan seurata.
Nämä nettikeskustelut ovat varsin haasteellisia tosin lähinnä vain yksinpuhelunomaisesti, koska harvemmin tulee paljoakaan tasokasta vastinetta.
Nimimerkittömänä tai kymmenillä erilaisilla nimimerkeille voi iskeä sissimäisesti milloin millekin palstalle ja häipyä maisemasta, kun lakkaa huvittamasta. Tämä 12-miljoonainen viestikenttä on vain iso leikkikenttä.
Ainiinvieläse, etten minä, eikä kukaan muukaan perheestäni oli viitsinyt vaivautua Mensan testeihin, koska älykkyysarvosanoilla ei ole erityisempää merkitystä.Muistakkos sananlaskua (vai mikä liekään) et autuaampi antaa. Se ei tarkota sitä et sää olisit autuaampi jos antaisit, vaan sitä että luonnostas et anna, koska et oo autuas.
- mutta
Sekin riittää, kirjoitti:
että itse viitsin kirjoitella oman ajatteluni terävöittämiseksi.
Nykyihmisethän ovat keskimäärin tekstiviestinlyhytpinnaisia lukemisen suhteen, niin että 160 merkkiä pidemmät tekstikatkelmat ohittavat pääkopan edes hilsettä karistelematta.
Älykkäille osoitetun viestin ei tarvitse olla muuten tietystä metallilangasta kaikkien taiteellisuuden sääntöjen mukaan oikeaoppisesti muotoiltu, vaan suuripiirteisempikin lankavyyhdin vilautus riittää.
Palstasta johtuen siis edellisen oikopolut.
Olen muuten joitakin vuosia sitten lukenut (täältä jostain) erään kirjailijan kommentin silloisten kirjoitelmieni lukemisesta, että ennen lukemisen aloitusta hän kävi ensin raittiissa ulkoilmassa tupakalla valmistautumassa lukunautintoon."Älykkäille osoitetun viestin ei tarvitse olla muuten tietystä metallilangasta kaikkien taiteellisuuden sääntöjen mukaan oikeaoppisesti muotoiltu, vaan suuripiirteisempikin lankavyyhdin vilautus riittää."
Tuo äskeinen kommenttisi edellyttäisi, että itse viestikin olisi älykäs. Nyt se on vain sattumanvaraista sanojen peräkkäin asettelemista. - oppilaille,
leikkiä kirjoitti:
Ehkä se on jonkinlaista sopeutumattomuutta tai voisi sitä nimittää kenties luovuudeksikin, kun useimmat kyselytehtävät menevät pieleen siinä kohtaa, kun muotoilen kysymyksiä paremmiksi ja vastaan sitten omaan muotoilemaani kysymykseen, johon olen laatinut pisteytyksenkin valmiiksi.
"Maailmanloppu" on niin mielenkiintoinen tarkkailtava, että siihen pitää panostaa, elämällä sen verran terveellisesti, että voi seurata sen edistymistä ainakin satavuotiaaksi asti ja terävänä. Eihän se sitäpaitsi ole kuin biosfäärin joidenkin ekolokeroiden tyhjenemistä pitkälle päälle 90 prosenttisesti.
Keskimäärin minä sentään tulen ihmisten kanssa toimeen aika hyvinkin, jos vain viitsin ja yritän ja pidän oudoimmat puoleni visusti piilossa. Sitäpaisi tungin asiakaspalvelutehtävään.
Pidän itseäni ehdottomasti opettajana, en vain löydä riittävän tasokkaita ja halukkaita oppilaita. Hiekkalaatikkovertauksessa etsin sieltä arjen hiekkalaatikolta jotakuta, joka haluaisi oppia rakentamaan parempia hiekkalinnoja ja jos sellaisen löydän, kippaan hänelle koko maailmanhistorian parhaimpien hiekkalinnojen rakentajien kootut kertomukset, opit ja filosofiat ja erilaisten hiekkalaatujen fysikaaliset vertailutaulukot suhteutettuna paikallisilmaston kosteus- ja tuulisuhteisiin ja optimaalisimmat fysiologiset rakentamista edistävät tekijät. Ja olen tyytyväinen, jos oppilas selviää kirjalisuuskasan alta hengissä ja oppii pikku murenan sitä mitä halusikin.
Intergalaktisiin vierailijoihin suhtautuisin aivan toisin. Heiltä voisi (ehkä) oppia jotain maanulkoista tietämystä matkakertomuksia selailemalla. Tosin minulla olisi aika korkea kritiikkikynnys sen suhteen, pitävätkö heidän tietonsa paikkansa, vai olisivatko hekin vain Valtaojan tai Enqvistin kaltaisia rajoittuneita suppeutiikkkoja.
Yhteisten pelisääntöjen ei tarvitse olla itsestäänselvyyksiä, vaan niitä voi aina muuttaa tilanteeseen paremmin soveltuviksi.
Projekti on nimitys, joka voi tarkoittaa melkein mitä tahansa. Sellainen voi syntyä aivan pienestä alusta kasvamalla. Jakin *juttu* voisi olla tai toimia mielestäni paremmin ja lähden kehittelemään sitä eteenpäin tai minne tahansa päin, mitä tuntuu mielestäni hyvältä suunnalta. Se sitten venyy ja laajenee vuosikausiakin kestäväksi 'puuhasteluksi', jossa alkuperäinen pikkuparantelun idea jää kauas taakse. Välituloksetkin ovat sitten toisiaan seuraavia maailman parhaita lajissaan, jotka voisivat kelvata vaikka Quinnessiin (mikä ei huvita) tai vaikka teoriassa teolliseen tuotantoon, paitsi että maailmanparhaimman omalaatuisuuden haluajia on kannattamattoman vähän ja heillä ei kuitenkaan olisi varaa tai halua maksaa siitä edes valmistuskustannuksia.
Tyydyttäväisyys ei kumpua klassisesta latinasta primus interpares, vaan omatasoiseni vertailumateriaalin puutteesta, jossa tasoa ja suoritusta voisi hioa omaehtoisesti loppumattomiin, mutta siihenkään ei yleensä ole kovin pitkää viitseliäisyyttä, vaan jokin uusi vie mukanaan.
Positiivinen sissi-isku pyrkii nostamaan muita ihmisiä *korkeammille tasoille* (ja ymmarrät termin ehdottomasti väärin). Eikä se ole halveksintaa, vaan pikemminkin turhahko kuvitelma tai haave siitä, että jokaisesta olisi paljon enemmmpäänkin, jos vai vähän viitsisi innostua tai vaivautua ja availla keskimääräisen tavallisuuteen jähmettyneitä lukkiutumiaan.
Pihlajanmarjoja maistellut kettu on älyttömän itsevarma ja Valtaoja on pihalla kuin lumiukko pelätessään maailmanloppua aivan väärästä suunnasta ja Sam-sämpylöissä ei ole elämäntarkoitusta; olen löytänyt sen aivan muualta: yhteiskunnan syöpäläisen on pyrittävä kasvattamaan omistalapsistaan ja mahdollisesti muistakin opetuslapsistaan (johon hommaan ei tosiaankaan ole liiemmalti tunkua) vaihtoehtomahdollisuuksia tulevien muutosten ja kriisien ratkaisuiksi.mitä tarkoitat seuraavalla: "...Se sitten venyy ja laajenee vuosikausiakin kestäväksi 'puuhasteluksi', jossa alkuperäinen pikkuparantelun idea jää kauas taakse. Välituloksetkin ovat sitten toisiaan seuraavia maailman parhaita lajissaan, jotka voisivat kelvata vaikka Quinnessiin (mikä ei huvita) tai vaikka teoriassa teolliseen tuotantoon, paitsi että maailmanparhaimman omalaatuisuuden haluajia on kannattamattoman vähän ja heillä ei kuitenkaan olisi varaa tai halua maksaa siitä edes valmistuskustannuksia."
ja:
"...yhteiskunnan syöpäläisen on pyrittävä kasvattamaan omistalapsistaan ja mahdollisesti muistakin opetuslapsistaan (johon hommaan ei tosiaankaan ole liiemmalti tunkua) vaihtoehtomahdollisuuksia tulevien muutosten ja kriisien ratkaisuiksi."
Kerropa, mitä olet saanut aikaan, edes ajattelussasi, joka olisi "maailman parasta"?
Selitäpä, mikset pane voimavarojasi (jos sinulla mielestäsi niitä on) itsesi kasvattamiseen? Kuuntele toisia tavallisia pulliaisia. Melkein jokainen luulee tietävänsä enemmän kuin muut, ja yrittää "parantaa" toisia. Harva yrittää todella parantaa itseään. Sellaisille ihmisille on tarvetta tässä yhteiskunnassa. Toisten muuttajilla ei ole kysyntää, koska heitä on jo suurin osa väestöstä. - erinomaisuudesta
leikkiä kirjoitti:
Ehkä se on jonkinlaista sopeutumattomuutta tai voisi sitä nimittää kenties luovuudeksikin, kun useimmat kyselytehtävät menevät pieleen siinä kohtaa, kun muotoilen kysymyksiä paremmiksi ja vastaan sitten omaan muotoilemaani kysymykseen, johon olen laatinut pisteytyksenkin valmiiksi.
"Maailmanloppu" on niin mielenkiintoinen tarkkailtava, että siihen pitää panostaa, elämällä sen verran terveellisesti, että voi seurata sen edistymistä ainakin satavuotiaaksi asti ja terävänä. Eihän se sitäpaitsi ole kuin biosfäärin joidenkin ekolokeroiden tyhjenemistä pitkälle päälle 90 prosenttisesti.
Keskimäärin minä sentään tulen ihmisten kanssa toimeen aika hyvinkin, jos vain viitsin ja yritän ja pidän oudoimmat puoleni visusti piilossa. Sitäpaisi tungin asiakaspalvelutehtävään.
Pidän itseäni ehdottomasti opettajana, en vain löydä riittävän tasokkaita ja halukkaita oppilaita. Hiekkalaatikkovertauksessa etsin sieltä arjen hiekkalaatikolta jotakuta, joka haluaisi oppia rakentamaan parempia hiekkalinnoja ja jos sellaisen löydän, kippaan hänelle koko maailmanhistorian parhaimpien hiekkalinnojen rakentajien kootut kertomukset, opit ja filosofiat ja erilaisten hiekkalaatujen fysikaaliset vertailutaulukot suhteutettuna paikallisilmaston kosteus- ja tuulisuhteisiin ja optimaalisimmat fysiologiset rakentamista edistävät tekijät. Ja olen tyytyväinen, jos oppilas selviää kirjalisuuskasan alta hengissä ja oppii pikku murenan sitä mitä halusikin.
Intergalaktisiin vierailijoihin suhtautuisin aivan toisin. Heiltä voisi (ehkä) oppia jotain maanulkoista tietämystä matkakertomuksia selailemalla. Tosin minulla olisi aika korkea kritiikkikynnys sen suhteen, pitävätkö heidän tietonsa paikkansa, vai olisivatko hekin vain Valtaojan tai Enqvistin kaltaisia rajoittuneita suppeutiikkkoja.
Yhteisten pelisääntöjen ei tarvitse olla itsestäänselvyyksiä, vaan niitä voi aina muuttaa tilanteeseen paremmin soveltuviksi.
Projekti on nimitys, joka voi tarkoittaa melkein mitä tahansa. Sellainen voi syntyä aivan pienestä alusta kasvamalla. Jakin *juttu* voisi olla tai toimia mielestäni paremmin ja lähden kehittelemään sitä eteenpäin tai minne tahansa päin, mitä tuntuu mielestäni hyvältä suunnalta. Se sitten venyy ja laajenee vuosikausiakin kestäväksi 'puuhasteluksi', jossa alkuperäinen pikkuparantelun idea jää kauas taakse. Välituloksetkin ovat sitten toisiaan seuraavia maailman parhaita lajissaan, jotka voisivat kelvata vaikka Quinnessiin (mikä ei huvita) tai vaikka teoriassa teolliseen tuotantoon, paitsi että maailmanparhaimman omalaatuisuuden haluajia on kannattamattoman vähän ja heillä ei kuitenkaan olisi varaa tai halua maksaa siitä edes valmistuskustannuksia.
Tyydyttäväisyys ei kumpua klassisesta latinasta primus interpares, vaan omatasoiseni vertailumateriaalin puutteesta, jossa tasoa ja suoritusta voisi hioa omaehtoisesti loppumattomiin, mutta siihenkään ei yleensä ole kovin pitkää viitseliäisyyttä, vaan jokin uusi vie mukanaan.
Positiivinen sissi-isku pyrkii nostamaan muita ihmisiä *korkeammille tasoille* (ja ymmarrät termin ehdottomasti väärin). Eikä se ole halveksintaa, vaan pikemminkin turhahko kuvitelma tai haave siitä, että jokaisesta olisi paljon enemmmpäänkin, jos vai vähän viitsisi innostua tai vaivautua ja availla keskimääräisen tavallisuuteen jähmettyneitä lukkiutumiaan.
Pihlajanmarjoja maistellut kettu on älyttömän itsevarma ja Valtaoja on pihalla kuin lumiukko pelätessään maailmanloppua aivan väärästä suunnasta ja Sam-sämpylöissä ei ole elämäntarkoitusta; olen löytänyt sen aivan muualta: yhteiskunnan syöpäläisen on pyrittävä kasvattamaan omistalapsistaan ja mahdollisesti muistakin opetuslapsistaan (johon hommaan ei tosiaankaan ole liiemmalti tunkua) vaihtoehtomahdollisuuksia tulevien muutosten ja kriisien ratkaisuiksi.on tosiaan helpompi säilyttää, kun ei kerro toisille niiden "maailman parhaiden välitulostensa" yksityiskohtia. Voisivat toiset vaikka nauraa, ja se sattuisi. Ei, teet aivan rationaalisesti (jos omakuvasi pönkitys on pääasiallinen pyrkimyksesi), kun et kerro, mitä olet "keksinyt". Vihjaa vain, että keksitty on, vaan ei kerrota.
Sillä lailla! Olet varmaan nero. Kyllä meitä nyt kaikkia niin kadehdituttaa.
Voi, kun olisit kertonut hiukan enemmän meille "maailmanparhaimman omalaatuisuuden haluajille", jotta olisimme oppineet jotakin valtavista älynlahjoistasi, ja olisimme voineet "availla keskimääräisen tavallisuuteen jähmettyneitä lukkiutumiamme".
Kerro, kerro!! - odottaa -
erinomaisuudesta kirjoitti:
on tosiaan helpompi säilyttää, kun ei kerro toisille niiden "maailman parhaiden välitulostensa" yksityiskohtia. Voisivat toiset vaikka nauraa, ja se sattuisi. Ei, teet aivan rationaalisesti (jos omakuvasi pönkitys on pääasiallinen pyrkimyksesi), kun et kerro, mitä olet "keksinyt". Vihjaa vain, että keksitty on, vaan ei kerrota.
Sillä lailla! Olet varmaan nero. Kyllä meitä nyt kaikkia niin kadehdituttaa.
Voi, kun olisit kertonut hiukan enemmän meille "maailmanparhaimman omalaatuisuuden haluajille", jotta olisimme oppineet jotakin valtavista älynlahjoistasi, ja olisimme voineet "availla keskimääräisen tavallisuuteen jähmettyneitä lukkiutumiamme".
Kerro, kerro!!ei se kerro.
- ylistys
Pihkapeffa kirjoitti:
Sinulla on kaksi mahdollisuutta, joko vedätät todella hyvin tai olet ajatuksinesi kuin laho kanto: yksin, eikä niistä ole pohjaksi millekään rakentavalle. Jälkimmäinen lienee todennäköisempi.
Heitoillasi olisi helppo leikitellä, mutta iskeydyn nyt muutamaan ja perustelen niitä hiukan. Ensinnäkin, en ole haukkumassa ketään tai nostamassa allekirjoittanutta jalustalle. Ajatuksesi herättävät kuitenkin siinä määrin ristiriitaisia ajatuksia, joten kerron mikä mättää ja miksi tähän keskusteluun osallistuneet heittävät vain lokaa päällesi.
Et näyttänyt ymmärtävän hiekkalaatikko juttuni ydintä, vastasit juuri niillä ajatuksilla mitä vastaan kritiikkini esitin. Tarinani sisälsi AJATUKSEN, jokainen hiekkalaatikko on omistajansa henkisten lahjojen ja kykyjen kudelmalle asetetut rajat. Kun saavut toisen hiekkalaatikolle, sinun tulee ottaa rajoitukset huomioon ja toimia niiden mukaan. VIRHEESI on etsiä vain suuria laatikoita ja sovittaa niille hyväksi havaitsemasi ja mieltäsi valloittavat, omalla hiekkiksellä hyväksi todetut leikit. Miten tilanne poikkeaa omalla laatikolla leikkimisestä? Tämän ajatuksen ymmärtäminen ei liene sinulle mahdotonta, koeta edes.
Mitä merkitystä on yhteisillä pelisäännöillä jos ne ovat muokattavissa tilanteen mukaan? Tässä on ajatusvirhe, sillä yhteiset säännöt muokkautuvat aina kanssakäymistä harjoittavien osapuolien mukaan (kukaan ei niitä määrittele valmiiksi). Sääntöjä rikkoessa teet sen aina yksipuolisesti ja silloin ne lakkaavat olemasta yhteisiä pelisääntöjä. Jälleen se AJATUS, jos sanon ettet vaikuta kykenevältä noudattamaan yhteisiä sääntöjä, tarkoitan sinun rikkovan niitä, kyse ei silloin ole soveltamisesta.
Toistat itseäsi. Käy paremmin kuin hyvin selväksi millaisen roolin olet itsellesi valinnut. Paljastut, ympäristösi hyvinvoinnin vuoksi annan ystävällisen neuvon laskeutua laholta kannoltasi. Opettaja vertaus on bullseye! Kamala tapaus työkaverina, tyylilläsi jää ihmisten piilevä henkinen potentiaali varmasti löytämättä. Painajaisessani olisit esimiesasemassa. Olet sillä laatikkosafarillasi, ihmiset kuluttavat suhteessa enemmän energiaa seurassasi kuin hyötyvät. Tilanne ei ole edes -0, vaan ristiretkesi toisten nostattamiseksi korkeammille tasoille jää hyödyttämään eniten itseäsi (ilmankos harmittaa tuloksettomuus). Ei ole merkitystä osapuolten henkisen lahjakkuuden suurillakaan eroilla, jotta kuuntelemisesi ja leikkiisi mukaan lähteminen kannattaisi, sen täytyy ehdottomasti hyödyttää molempia osapuolia. Jos todella omaksuisit opettajan roolin, kompensoisit erot älykkyydessä antamalla enemmän kuin odotat itse hyötyväsi. Tästä juontuu haukkumisesi yhteiuskunnan loiseksi, tämän lisäksi loisit sosiaalisessa kanssakäymisessä, käsi koko ajan ojossa. Todista sanani vääriksi ja käytä lahjakkuuttasi oikeasti meidän hyväksemme, annamme samalla mitalla takaisin.
Loputkin puheenvuorostasi ahmin, olisi hiusten halkomista puuttua yksityiskohtiin. Mielikuvan rakentamissa niistä oli paljonkin hyötyä. Toivottavasti sain jaettua tällä tauolla osan eväistäni kanssasi, tässä istuskellessa kantoin nokassa. Omasi vaikutti laholta, mut voihan olla, että itse istahdin pihkaa tihkuvalle. Kaikesta huolimatta mukavaa loppuelämää!Se on hyvä, että olet juuttunut tukevasti pihkaan omalle kannollesi, niin pysyt ainakin paikallasi sen aikaa, kun ehdin hieman luennoida oman lahokantoni biologisista funktioista.
Kannon lahoaminenhan johtuu erilaisten lahosienien ja muiden mikrobien toiminnasta. Erityisesti lahottajasienillä voisi olla huomattava maailmaapelastava merkitys puunjalostustoiminnan ekologistajana. Rusko- ja valkolahottajat hajottavat ligniiniä tai selluloosaa ja teollisuus haluaa nimenomaan selluloosakuidut käyttöönsä ja sopivasti prosessia muokkailemalla sienet voisi saada tekemään homman luonnollisesti ilman raskasta energiatuhlausta ja raakaa voimaa ja toisen osapuolen tuotoksena voisi jäädä kaupanpäällisiksi vielä sieniä tai sienirihmastoa ihmisravinnoksi.
Lahokanoissa on mielettömästi muitakin hyödyntämättömiä potentiaaleja. Kannot suoraan sieniviljelykseen. Harvesteriin vain sopiva sienirihmaston istutustöpötin. Kun puun runko silpastaan poikki niin samalla istutetaan hyväksi tutkaillut sienet kantoon ja satoa tulee seuraavat vuosikymmenet. Tutkimatta on sopivat sienilajikkeet kuhunkin puulajiin ja mikä olisi sopivin kannon korkeus optimaalisimpaan sienisatoon. Sienien tuottohan olisi todennäköisesti huomattavasti suurempi kuin pelkän puuaineksen.
Kokeellisesti mittailematta on myös todennäköisesti vielä kokonaan, kuinka paljon esimerkiksi puolukoita kanto lahotessaan lisätuottaa ja mikä puolukan juurisieni otollisimmin muuntaa kannon puolukoiksi.
Puuttumatta tässä yhteydessa vielä lainkaan edes lahokantojen hyönteisten biologista monimuotoisuutta ylläpitävään ominaisuuteen, jätän esimiesosuudenkin kommentoimisen myöhäisempään ajankohtaan. - lisättävää
odottaa - kirjoitti:
ei se kerro.
Persoonallisuushäiriö vaikeuttaa muutenkin oman itsensä tajuamista, ja toisten ymmärtäminen on aivan mahdotonta. Tuo "lahokanto" ei tunnu ymmärtävän olevansa osa ihmisyhteisöä. Hänelle elämä on täysi mysteeri, ja hän syntyi siihen ilman ohjekirjaa. Yrittää epätoivoisesti löytää opaskirjaa, ja siinä etsiessään kehittelee riippuvuuden siihen etsimiseen. Opiskelee opiskelemisen takia, ei koskaan opi elämään. On varmaan yli viisikymppinen, mutta kirjoittaa kuin lapsi. Nainen, luultavasti.
Tai ehkä hän istuu siellä kammiossaan ja siirtelee sanoja toisen eteen näyttöruudullaan, yrittäen saada aikaan uuden sepustuksen siitä, miten uskomattoman älykäs hän on, paljastamatta "ideoidensa" yksityiskohtia - niitä kun ei ole. - pönkittelyäkin
erinomaisuudesta kirjoitti:
on tosiaan helpompi säilyttää, kun ei kerro toisille niiden "maailman parhaiden välitulostensa" yksityiskohtia. Voisivat toiset vaikka nauraa, ja se sattuisi. Ei, teet aivan rationaalisesti (jos omakuvasi pönkitys on pääasiallinen pyrkimyksesi), kun et kerro, mitä olet "keksinyt". Vihjaa vain, että keksitty on, vaan ei kerrota.
Sillä lailla! Olet varmaan nero. Kyllä meitä nyt kaikkia niin kadehdituttaa.
Voi, kun olisit kertonut hiukan enemmän meille "maailmanparhaimman omalaatuisuuden haluajille", jotta olisimme oppineet jotakin valtavista älynlahjoistasi, ja olisimme voineet "availla keskimääräisen tavallisuuteen jähmettyneitä lukkiutumiamme".
Kerro, kerro!!Enkä aio sanallakaan mainita keksinnöllisyyttä, koska täällä on niin erinomainen hakutoiminto. Yhdelläkin hakusanalla pääsisi jäljille, olen kirjoitellyt aiheesta runsaahkosti *näissä maisemissa* aikaisemmin ja niistä kirjoituksista paljastuisi paljon muutakin ja oleilen mieluummin tällä osastolla tällä kertaa vain älyn mainostuksesta riepoteltavana.
- brutaalisti
kullakin kirjoitti:
"Olen muuten joitakin vuosia sitten lukenut (täältä jostain) erään kirjailijan kommentin silloisten kirjoitelmieni lukemisesta, että ennen lukemisen aloitusta hän kävi ensin raittiissa ulkoilmassa tupakalla valmistautumassa lukunautintoon."
Terästikö hän ehkä lukunautintoa vielä kossupullollakin?vaan hienostuneemman älykkömäisesti ja vasta lukunautinnon sulatteluvaiheessa punaviinillä.
- sattumanvaraisuuden
mutta kirjoitti:
"Älykkäille osoitetun viestin ei tarvitse olla muuten tietystä metallilangasta kaikkien taiteellisuuden sääntöjen mukaan oikeaoppisesti muotoiltu, vaan suuripiirteisempikin lankavyyhdin vilautus riittää."
Tuo äskeinen kommenttisi edellyttäisi, että itse viestikin olisi älykäs. Nyt se on vain sattumanvaraista sanojen peräkkäin asettelemista.taustalla saattaa hyvinkin piileskellä kätkettyä älykkyyttä (koskapa sen ihan tarkoituksella sinne piilotin), jonka eräänä tarkoituksena on testata palstalaisten tasoa.
- "keksintöjäsi"
pönkittelyäkin kirjoitti:
Enkä aio sanallakaan mainita keksinnöllisyyttä, koska täällä on niin erinomainen hakutoiminto. Yhdelläkin hakusanalla pääsisi jäljille, olen kirjoitellyt aiheesta runsaahkosti *näissä maisemissa* aikaisemmin ja niistä kirjoituksista paljastuisi paljon muutakin ja oleilen mieluummin tällä osastolla tällä kertaa vain älyn mainostuksesta riepoteltavana.
Kuulostaa sinuntyyppiseltäsi:)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000020&conference=681&posting=22000000006306933#22000000006306933 - säälittävä
sattumanvaraisuuden kirjoitti:
taustalla saattaa hyvinkin piileskellä kätkettyä älykkyyttä (koskapa sen ihan tarkoituksella sinne piilotin), jonka eräänä tarkoituksena on testata palstalaisten tasoa.
vanha nainen.
- Flatulogi
"keksintöjäsi" kirjoitti:
Kuulostaa sinuntyyppiseltäsi:)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000020&conference=681&posting=22000000006306933#22000000006306933Aloitusviestissä kuvailemani lehdenjakaja on hänkin aina ollut kiinnostunut pierunomiasta. Hän on soveltanut (pieruteoriassaan) sitä myös tekniikan maailmaan, ehdottaen, että lehmien päästökaasuja koottaisiin talteen ja käytettäisiin polttoaineena. Hän on opiskellut kotitalousoppia, joten nuo keksinnöt osoittavat asian syvää tuntemista.
Lahokannon halkaiseminen ja sen käyttö sienien kasvuun on hyvä ajatus. Menepä, flatulogi, ja tarjoudu jollekin sieniviljelmälle kasvualustaksi. Olisi ehkä kaikkein hyödyllisintä yhteiskunnalle, mitä sinä voit koskaan tarjota. - joskus pohtia
ylistys kirjoitti:
Se on hyvä, että olet juuttunut tukevasti pihkaan omalle kannollesi, niin pysyt ainakin paikallasi sen aikaa, kun ehdin hieman luennoida oman lahokantoni biologisista funktioista.
Kannon lahoaminenhan johtuu erilaisten lahosienien ja muiden mikrobien toiminnasta. Erityisesti lahottajasienillä voisi olla huomattava maailmaapelastava merkitys puunjalostustoiminnan ekologistajana. Rusko- ja valkolahottajat hajottavat ligniiniä tai selluloosaa ja teollisuus haluaa nimenomaan selluloosakuidut käyttöönsä ja sopivasti prosessia muokkailemalla sienet voisi saada tekemään homman luonnollisesti ilman raskasta energiatuhlausta ja raakaa voimaa ja toisen osapuolen tuotoksena voisi jäädä kaupanpäällisiksi vielä sieniä tai sienirihmastoa ihmisravinnoksi.
Lahokanoissa on mielettömästi muitakin hyödyntämättömiä potentiaaleja. Kannot suoraan sieniviljelykseen. Harvesteriin vain sopiva sienirihmaston istutustöpötin. Kun puun runko silpastaan poikki niin samalla istutetaan hyväksi tutkaillut sienet kantoon ja satoa tulee seuraavat vuosikymmenet. Tutkimatta on sopivat sienilajikkeet kuhunkin puulajiin ja mikä olisi sopivin kannon korkeus optimaalisimpaan sienisatoon. Sienien tuottohan olisi todennäköisesti huomattavasti suurempi kuin pelkän puuaineksen.
Kokeellisesti mittailematta on myös todennäköisesti vielä kokonaan, kuinka paljon esimerkiksi puolukoita kanto lahotessaan lisätuottaa ja mikä puolukan juurisieni otollisimmin muuntaa kannon puolukoiksi.
Puuttumatta tässä yhteydessa vielä lainkaan edes lahokantojen hyönteisten biologista monimuotoisuutta ylläpitävään ominaisuuteen, jätän esimiesosuudenkin kommentoimisen myöhäisempään ajankohtaan.Pistin nimittäin sattumoisin esimieshakemuksen vetämään, kun sattui sopiva paikka kohdalle.
Mahdolliset alamaiset hirvittelivät jo etukäteen, että työtahti tiukentuisi huikeasti ja rentouttavat pasianssipeluut jäisivät vähemmälle, jos alkaisin vaatia muiltakin vähän samaa kuin itseltäni.
Olin muitten hakijoitten kanssa täysin eri kategoriaa, joten ylipomon oli helppo karsia pois kisasta jonkin epämuodollisuuden perusteella jo alkuerissä. Ties vaikka olisi kokenut minut uhkaksi itselleen jo etukäteen, kun olen varsin julkisesti kritisoinut joitakin hänen tekemisiään sisäverkossa.
Tämä kommentointistrategiani pudottanee valittamattomasti useimmat oikolukuiset epä-älyköt kärrytien ojanpohjille, mutta se sallittaneen tai sitten ei näissä maisemissa.
Flatustelijoille sen verran, että oen pyöritellyt sitäkin ajatusten tasolla, mutta ihmiskunnan luonnontieteellinen tietämystaso suolistonsisäisistä elämänmuodoista on paljolti vielä terra incognitaa, mutta kentien vielä joskus suolikaasuanalysaattorilukemilla voisi antaa ainakin ruokalistasuosituksia terveellisempien elämäntapojen suuntaan. - hesarilaisilla
joskus pohtia kirjoitti:
Pistin nimittäin sattumoisin esimieshakemuksen vetämään, kun sattui sopiva paikka kohdalle.
Mahdolliset alamaiset hirvittelivät jo etukäteen, että työtahti tiukentuisi huikeasti ja rentouttavat pasianssipeluut jäisivät vähemmälle, jos alkaisin vaatia muiltakin vähän samaa kuin itseltäni.
Olin muitten hakijoitten kanssa täysin eri kategoriaa, joten ylipomon oli helppo karsia pois kisasta jonkin epämuodollisuuden perusteella jo alkuerissä. Ties vaikka olisi kokenut minut uhkaksi itselleen jo etukäteen, kun olen varsin julkisesti kritisoinut joitakin hänen tekemisiään sisäverkossa.
Tämä kommentointistrategiani pudottanee valittamattomasti useimmat oikolukuiset epä-älyköt kärrytien ojanpohjille, mutta se sallittaneen tai sitten ei näissä maisemissa.
Flatustelijoille sen verran, että oen pyöritellyt sitäkin ajatusten tasolla, mutta ihmiskunnan luonnontieteellinen tietämystaso suolistonsisäisistä elämänmuodoista on paljolti vielä terra incognitaa, mutta kentien vielä joskus suolikaasuanalysaattorilukemilla voisi antaa ainakin ruokalistasuosituksia terveellisempien elämäntapojen suuntaan.nauramista, kun savolaisella pierulla toimiva rajatilapersoona letit suorina pyyhältää pätevästi lehdenjaossaan, kymmenien vuosien kokemuksella (lue: toistolla), ja haluaa esimiehen pallille. Kun on se vasta saatu yliopistollinen perustutkimuskin lopulta suoritettu ja kaikki.
Jokainen on tavallaan oman maailmansa keskipiste, mutta tällä flatulogilla on oma pikku minänsä maailmansa koko sisältö. Ei niin pieneen maailmaan muita mahdukaan.
Niille, joiden maailma on isompi, ja laajenemassa edelleen; Viisas opettaja on kuin lasi - kiinnittämättä huomiota itseensä se antaa valon virrata kauttaan.
Tyhmä luulee 'opettavansa' ja on liian tyhmä oppimaan itse, meitä suuremmista asioista.
Taidokkaat sanankäyttösi kertovat surullisesti hukkaan menneestä älystä. Kuin ihan hyvä tietokone, jota omistaja pitää ikkunalaudallaan, että ohikulkijat näkisivät ja ihastelisivat, että onpa siinä hieno kone. Sen sijaan, että käyttäisi konettaan johonkin hyödylliseen. Hei, ala lopulta käyttää niitä aivojasi. Liian myöhään on parempi kuin ei koskaan.
Tuo vertaus ontuu. Yritän veistää puusta tuolle lahoavalle sienenalustalle, miten hyödytön, taidoton, vääristynyt hänen elämänkuvansa on. Tuskin se menee perille. Rajatilainen torjuu kaiken itseensä kohdistuvan kritiikin. Ei siedä sitä edes ajatella, saati puhua siitä. On niin omien sanakäänteidensä lumoissa, ettei huomaa niiden haisevan pierulleen ja toisten pitelevän neniään. - palautetta...
hesarilaisilla kirjoitti:
nauramista, kun savolaisella pierulla toimiva rajatilapersoona letit suorina pyyhältää pätevästi lehdenjaossaan, kymmenien vuosien kokemuksella (lue: toistolla), ja haluaa esimiehen pallille. Kun on se vasta saatu yliopistollinen perustutkimuskin lopulta suoritettu ja kaikki.
Jokainen on tavallaan oman maailmansa keskipiste, mutta tällä flatulogilla on oma pikku minänsä maailmansa koko sisältö. Ei niin pieneen maailmaan muita mahdukaan.
Niille, joiden maailma on isompi, ja laajenemassa edelleen; Viisas opettaja on kuin lasi - kiinnittämättä huomiota itseensä se antaa valon virrata kauttaan.
Tyhmä luulee 'opettavansa' ja on liian tyhmä oppimaan itse, meitä suuremmista asioista.
Taidokkaat sanankäyttösi kertovat surullisesti hukkaan menneestä älystä. Kuin ihan hyvä tietokone, jota omistaja pitää ikkunalaudallaan, että ohikulkijat näkisivät ja ihastelisivat, että onpa siinä hieno kone. Sen sijaan, että käyttäisi konettaan johonkin hyödylliseen. Hei, ala lopulta käyttää niitä aivojasi. Liian myöhään on parempi kuin ei koskaan.
Tuo vertaus ontuu. Yritän veistää puusta tuolle lahoavalle sienenalustalle, miten hyödytön, taidoton, vääristynyt hänen elämänkuvansa on. Tuskin se menee perille. Rajatilainen torjuu kaiken itseensä kohdistuvan kritiikin. Ei siedä sitä edes ajatella, saati puhua siitä. On niin omien sanakäänteidensä lumoissa, ettei huomaa niiden haisevan pierulleen ja toisten pitelevän neniään.Taisi sattua nilkkaan kipeästi:)
- vielä tässä
palautetta... kirjoitti:
Taisi sattua nilkkaan kipeästi:)
aiotaan jatkella.
Tarkoituksena on yrittää analysoida psykologisesti, miksi rehellinen aitous herättää joissakin niin kiivaita tunteita.
Todennäköisesti kysymys on psykovainuni mukaan kateuden kaltaisista tunnetiloista.
Jos joku ihan vain älykkyyttään on onnistunut elämään epänormatiivisesti ja täysillä tyytyväisenä välittämättä yhteisön kirjoittamattomien käyttäytymissääntöjen raskaasta rikkomisesta elämäntavoissaan ja kehtaa vielä kehua retostella moisella ilman häpeilynhäivääkään, herättää moinen käytös orjuuksien kahleissa kituneissa voimakkaita tunteita, jotka tulkitsisin lähinnä kateudeksi, jonka kestämistä pitää keventää mollaamalla toinen täysin ja roikkumalla flatusten sulotuoksuisten aromien kotoisten muistojen vaalimisessa vailla perusteita. - Jassåå
sattumanvaraisuuden kirjoitti:
taustalla saattaa hyvinkin piileskellä kätkettyä älykkyyttä (koskapa sen ihan tarkoituksella sinne piilotin), jonka eräänä tarkoituksena on testata palstalaisten tasoa.
että tällaista peliä?
Mutta eikö älykkyys ole varsin suppea aihe? Miksi se olisi kiinnostavaa? - itsesi!
vielä tässä kirjoitti:
aiotaan jatkella.
Tarkoituksena on yrittää analysoida psykologisesti, miksi rehellinen aitous herättää joissakin niin kiivaita tunteita.
Todennäköisesti kysymys on psykovainuni mukaan kateuden kaltaisista tunnetiloista.
Jos joku ihan vain älykkyyttään on onnistunut elämään epänormatiivisesti ja täysillä tyytyväisenä välittämättä yhteisön kirjoittamattomien käyttäytymissääntöjen raskaasta rikkomisesta elämäntavoissaan ja kehtaa vielä kehua retostella moisella ilman häpeilynhäivääkään, herättää moinen käytös orjuuksien kahleissa kituneissa voimakkaita tunteita, jotka tulkitsisin lähinnä kateudeksi, jonka kestämistä pitää keventää mollaamalla toinen täysin ja roikkumalla flatusten sulotuoksuisten aromien kotoisten muistojen vaalimisessa vailla perusteita.Se on toistaiseksi älykkäintä, mihin olet yltänyt tällä palstalla. Ei siinä mitään yliluonnollisia lahjoja tarvita - olet ilmeisesti aloittajan alkuperäinen aihe.
Luonnevikaasi kuuluu automaattisesti se, että projisoit sinulle osoitetun arvostelun ja ivan niihin, jotka sinua arvostelevat. Sillä tavalla se sattuu vähemmän. Silti raahaat itsesi takaisin tänne.
Olet niin huumaantunut kuvitelmastasi, että olet huippuälykäs. Se on yksi luonnevian oire, sekin. Ja tiesitkö, että lähes jokainen luulee olevansa älykkäämpi kuin muut. Siltä alkeelliselta, mekaaniselta tasolta on noustava aika monta pykälää, ennenkuin tuo itsekeskeisyys alkaa rapista pois. Siihen auttaa vasta se, kun alkaa oivaltaa, miten pieni on tässä maailmankaikkeudessa, ja vain osanen, hiukkanen muiden joukossa. Ja silti, samoin kuin pisarassa merta on oleellisesti meren ominaisuudet, ei se itsessään ole muuta kuin pian haihtuva pisara. Vain yhteydessä mahtavaan mereen siitä tulee osa suurempaa voimaa. Omaa suurenmoista merenmoisuuttaan peilaillessaan se kuivuu niin pian kun auringon säde osuu siihen. Tyhmä pieni pisara. Osa jotain niin suurenmoista, eikä tajua sitä. Näkee itsessään heijastuksen siitä ja luulee sitä omaksi ainutlaatuiseksi suurenmoisuudekseen. Meri näkee sen ja nauraa.
Mielesi vaan palaa jatkuvasti noihin haiseviin asioihin. Tuntuu kotoiselta sinun nenääsi. Hei, sinä varmaan keksit pierun! Olkoon ylistetty tuo mainio epänormatiivisesti ja täysillä tyytyväisenä välittämättä yhteisön kirjoittamattomien käyttäytymissääntöjen raskaasta rikkomisesta elämäntavoissaan elävä entinen karjakko. Pääni painuu kunnioittavasti alas. - tähti
itsesi! kirjoitti:
Se on toistaiseksi älykkäintä, mihin olet yltänyt tällä palstalla. Ei siinä mitään yliluonnollisia lahjoja tarvita - olet ilmeisesti aloittajan alkuperäinen aihe.
Luonnevikaasi kuuluu automaattisesti se, että projisoit sinulle osoitetun arvostelun ja ivan niihin, jotka sinua arvostelevat. Sillä tavalla se sattuu vähemmän. Silti raahaat itsesi takaisin tänne.
Olet niin huumaantunut kuvitelmastasi, että olet huippuälykäs. Se on yksi luonnevian oire, sekin. Ja tiesitkö, että lähes jokainen luulee olevansa älykkäämpi kuin muut. Siltä alkeelliselta, mekaaniselta tasolta on noustava aika monta pykälää, ennenkuin tuo itsekeskeisyys alkaa rapista pois. Siihen auttaa vasta se, kun alkaa oivaltaa, miten pieni on tässä maailmankaikkeudessa, ja vain osanen, hiukkanen muiden joukossa. Ja silti, samoin kuin pisarassa merta on oleellisesti meren ominaisuudet, ei se itsessään ole muuta kuin pian haihtuva pisara. Vain yhteydessä mahtavaan mereen siitä tulee osa suurempaa voimaa. Omaa suurenmoista merenmoisuuttaan peilaillessaan se kuivuu niin pian kun auringon säde osuu siihen. Tyhmä pieni pisara. Osa jotain niin suurenmoista, eikä tajua sitä. Näkee itsessään heijastuksen siitä ja luulee sitä omaksi ainutlaatuiseksi suurenmoisuudekseen. Meri näkee sen ja nauraa.
Mielesi vaan palaa jatkuvasti noihin haiseviin asioihin. Tuntuu kotoiselta sinun nenääsi. Hei, sinä varmaan keksit pierun! Olkoon ylistetty tuo mainio epänormatiivisesti ja täysillä tyytyväisenä välittämättä yhteisön kirjoittamattomien käyttäytymissääntöjen raskaasta rikkomisesta elämäntavoissaan elävä entinen karjakko. Pääni painuu kunnioittavasti alas.hei,
olen osittain samaa mieltä kanssasi. Luultavasti sinun kohdallasi pitää paikkansa väite että luulet olevasi muita älykkäämpi.
Mutta sinun osaltasi totta on väite, että olet todella pieni osa tässä maailmankaikkeudessa.
Edellisen kirjoittajan osalta en sanoisi näin. Hän on selvästi enemmän osittain johtuen nöyryydestään, vaikka on selvästi esimerkiksi sinua huomattavasti älykkäämpi.
Vertailu sinun ja pierun välillä on kyllä hyvä. Juttusi näet haisevat ja ovat kevyitä kuin kaasu.
En ymmärrä miksi hillut Älykkyys palstalla, eikö typeryys palsta olisi jotenkin luontevampi. - Aloittaja
tähti kirjoitti:
hei,
olen osittain samaa mieltä kanssasi. Luultavasti sinun kohdallasi pitää paikkansa väite että luulet olevasi muita älykkäämpi.
Mutta sinun osaltasi totta on väite, että olet todella pieni osa tässä maailmankaikkeudessa.
Edellisen kirjoittajan osalta en sanoisi näin. Hän on selvästi enemmän osittain johtuen nöyryydestään, vaikka on selvästi esimerkiksi sinua huomattavasti älykkäämpi.
Vertailu sinun ja pierun välillä on kyllä hyvä. Juttusi näet haisevat ja ovat kevyitä kuin kaasu.
En ymmärrä miksi hillut Älykkyys palstalla, eikö typeryys palsta olisi jotenkin luontevampi.Olet ilmeisesti yhä se sama lehdenjakaja. Sama turha hyypiö, joka tuossa edellä kerskui, miten auttamattoman ihmeellisen ainutlaatuisen älykäs hän on, vaikka kaikki muut ovat liian tyhmiä hänen suurenmoisuuttaan ymmärtämään. Tule vain vatvomaan asiaa millä nimimerkillä tahansa, vanha aila paistaa läpi, ja haisee. Aloitin keskustelun juuri sinunkaltaisistasi hyödyttömistä itserakkaista tyypeistä, joita valitettavasti on pilvin pimein. Sinun kirjoitustyylisi kuitenkin paljastaa sinut, käytätpä mitä nimimerkkiä tahansa. Jatka ihmeessä, jos sinulla ei ole parempaa tekemistä. Joka lauseesi esittelee omahyväisyyttäsi ja ihmisyytesi pienuutta. Vai tähti sinä nyt olet omasta mielestäsi! Vasta kun ymmärrät olevasi pienenpieni hiukkanen, kuten kaikki muutkin, voit tulla suuremman voiman kanavaksi. Tavallinen pulliainen kuvittelee olevansa suuri. Siinä ei ole mitään epätavallista.
Ja ulkopuolisille lukijoille (jos heitä enää on - taitaa olla kahdenkeskistä turinaa) voin sanoa, että sinun luonnevikasi estää sinua kommunikoimasta normaaliin, rauhanomaiseen, ystävälliseen tapaan, jotas muuten harrastan. Vain karkeus, hyökkäys saattaa joskus mennä puolustuksesi läpi. Jos se sattuu, se on hyvä - kasvua ei tapahdu kivutta. Jos se ei edes mene lehdenjakeluun, sen pahempi, sinulle. En ikinä enää vaivautuisi käymään keskustelua kanssasi kahdenkesken. Se olisi ajan tuhlaamista. Tästä ainakin jää julkinen muisto, ja toisillekin luettavaa, jos nyt joku on kiinnostunut rajatilapersoonallisuuden aiheuttamista vaurioista ja siitä, miten elämänsä voi tuhlata. Olet hyvä, elävä esimerkki noista. Ja siis kovin huono, esimerkiksi kenellekään. - Aloittaja
tähti kirjoitti:
hei,
olen osittain samaa mieltä kanssasi. Luultavasti sinun kohdallasi pitää paikkansa väite että luulet olevasi muita älykkäämpi.
Mutta sinun osaltasi totta on väite, että olet todella pieni osa tässä maailmankaikkeudessa.
Edellisen kirjoittajan osalta en sanoisi näin. Hän on selvästi enemmän osittain johtuen nöyryydestään, vaikka on selvästi esimerkiksi sinua huomattavasti älykkäämpi.
Vertailu sinun ja pierun välillä on kyllä hyvä. Juttusi näet haisevat ja ovat kevyitä kuin kaasu.
En ymmärrä miksi hillut Älykkyys palstalla, eikö typeryys palsta olisi jotenkin luontevampi.Kirjoitin: "Eipä ole flatulogilta tullut palautetta... Taisi sattua nilkkaan kipeästi:)"
Ja sinä vastasit: "Elähän hoppuile, vielä tässä aiotaan jatkella."
Olemme siis yhtä mieltä henkilöllisyydestäsi.
Kuten aina, kun joudut typerien temppujesi vuoksi arvosteltavaksi, tai joku on eri mieltä kanssasi, alat soitella nimettömniä puheluitasi. Soitit jo kolmesti eilisten kommenttieni jälkeen. Nimettömät puhelut ovat neuroottisten ihmisten yleisesti käyttämä tapa yrittää olla vastuksina - kun eivät muutakaan osaa. Samaa peliä pidit taannoisen keskustelun jälkeen, jossa myös olit esitellyt typerää ilkeyttäsi: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000003&conference=665&posting=22000000009269967
Siinä pauhasit 'Ellinä', vaikka olet aila vain se sama paksukalloinen tumpelo, joka on aika kuvitellut raivottarena riehumisellaan saavansa oikkunsa läpi joka asiassa.
Haluatko, että laitan myös tähän, mitä kirjoitit minulle kommenttinasi, kun entinen miesystäväsi ampui itsensä edessäsi, kun ei enää kestänyt käyttäytymistäsi? (Tunkeuduit hänen asuntoonsa avaimella vielä senkin jälkeen kun hän oli pyytänyt, että jättäisit hänet rauhaan.)
Kommentoi ihmeessä, taas! Paljastat aila sen saman juntin, joka olet aina ollut, ja kun olet jo viisikymppiseksi ehtinyt, luulstavasti tulet pysymäänkin. - sallitaan
itsesi! kirjoitti:
Se on toistaiseksi älykkäintä, mihin olet yltänyt tällä palstalla. Ei siinä mitään yliluonnollisia lahjoja tarvita - olet ilmeisesti aloittajan alkuperäinen aihe.
Luonnevikaasi kuuluu automaattisesti se, että projisoit sinulle osoitetun arvostelun ja ivan niihin, jotka sinua arvostelevat. Sillä tavalla se sattuu vähemmän. Silti raahaat itsesi takaisin tänne.
Olet niin huumaantunut kuvitelmastasi, että olet huippuälykäs. Se on yksi luonnevian oire, sekin. Ja tiesitkö, että lähes jokainen luulee olevansa älykkäämpi kuin muut. Siltä alkeelliselta, mekaaniselta tasolta on noustava aika monta pykälää, ennenkuin tuo itsekeskeisyys alkaa rapista pois. Siihen auttaa vasta se, kun alkaa oivaltaa, miten pieni on tässä maailmankaikkeudessa, ja vain osanen, hiukkanen muiden joukossa. Ja silti, samoin kuin pisarassa merta on oleellisesti meren ominaisuudet, ei se itsessään ole muuta kuin pian haihtuva pisara. Vain yhteydessä mahtavaan mereen siitä tulee osa suurempaa voimaa. Omaa suurenmoista merenmoisuuttaan peilaillessaan se kuivuu niin pian kun auringon säde osuu siihen. Tyhmä pieni pisara. Osa jotain niin suurenmoista, eikä tajua sitä. Näkee itsessään heijastuksen siitä ja luulee sitä omaksi ainutlaatuiseksi suurenmoisuudekseen. Meri näkee sen ja nauraa.
Mielesi vaan palaa jatkuvasti noihin haiseviin asioihin. Tuntuu kotoiselta sinun nenääsi. Hei, sinä varmaan keksit pierun! Olkoon ylistetty tuo mainio epänormatiivisesti ja täysillä tyytyväisenä välittämättä yhteisön kirjoittamattomien käyttäytymissääntöjen raskaasta rikkomisesta elämäntavoissaan elävä entinen karjakko. Pääni painuu kunnioittavasti alas.En muistaakseni missään omassa kirjoituksessani ole pitänyt itseäni todellisesti huippuälykkäänä, vain ainoastaan kohtalaisen reilusti suurten massojen yläpuolisena.
Toinen juttu kriitikoitteni havaintokyvystä, että siellä menee sujuvasti 2-3 muutakin kaupanpäällystyyppiä sekaisin, minkä itseasiassa otan imarteluna itselleni, että olen jälleen onnistunut vääntelemään rautalankavyyhdistä sellaisen taideteoksen (tietenkään kunniaa kokonaan itselleni omimatta, vaan osansa muillekin kirjoittelija-älyköille jaellen) (ja taiteen ja kauneudenmäärittelyhän on kokonaan yksilöllistasoista hupailua), että siihen takertuneina sätkyttelee parvi pieniä kaloja, mutta ei se mitään, minä olen tottunut siihen.
(Tähän melkein tekisi pistää yksi mielikirjavinkki, mutta laitan sen hämäyksen vuoksi hieman vaikeammin löydettävään yhteyteen (kuten tavallista).) - kuvittelua
Aloittaja kirjoitti:
Kirjoitin: "Eipä ole flatulogilta tullut palautetta... Taisi sattua nilkkaan kipeästi:)"
Ja sinä vastasit: "Elähän hoppuile, vielä tässä aiotaan jatkella."
Olemme siis yhtä mieltä henkilöllisyydestäsi.
Kuten aina, kun joudut typerien temppujesi vuoksi arvosteltavaksi, tai joku on eri mieltä kanssasi, alat soitella nimettömniä puheluitasi. Soitit jo kolmesti eilisten kommenttieni jälkeen. Nimettömät puhelut ovat neuroottisten ihmisten yleisesti käyttämä tapa yrittää olla vastuksina - kun eivät muutakaan osaa. Samaa peliä pidit taannoisen keskustelun jälkeen, jossa myös olit esitellyt typerää ilkeyttäsi: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000003&conference=665&posting=22000000009269967
Siinä pauhasit 'Ellinä', vaikka olet aila vain se sama paksukalloinen tumpelo, joka on aika kuvitellut raivottarena riehumisellaan saavansa oikkunsa läpi joka asiassa.
Haluatko, että laitan myös tähän, mitä kirjoitit minulle kommenttinasi, kun entinen miesystäväsi ampui itsensä edessäsi, kun ei enää kestänyt käyttäytymistäsi? (Tunkeuduit hänen asuntoonsa avaimella vielä senkin jälkeen kun hän oli pyytänyt, että jättäisit hänet rauhaan.)
Kommentoi ihmeessä, taas! Paljastat aila sen saman juntin, joka olet aina ollut, ja kun olet jo viisikymppiseksi ehtinyt, luulstavasti tulet pysymäänkin.Mutta onneksi sentään räntämyrskyn piinaamien ruohonkorsien mikroilmastotasoisesti, joten ei siitä enempää (kuin korkeintaan se, että tietenkin voisin kehua retostella siitä, kun paremman puoliskoni kanssa pistettiin maallikoina perintöshowssa kolmelle lakimiehelle lahjakkasti kampoihin ja saatiin oikeuden tuomarikin puolellemme, vaan en viitsi).
- Eihäntämätietenkään
Jassåå kirjoitti:
että tällaista peliä?
Mutta eikö älykkyys ole varsin suppea aihe? Miksi se olisi kiinnostavaa?ole edes kiinnostavaa kuin freetyyliskirjoituksellisena hetkenhurvitteluina edes kuvitteellisen älymystön (mikä joukko sai näemmä ronskin vahvistuksen kutsusta) parissa, mutta kun en viitsi parantaa maailmaa yhteiskunnallisesti kirjoittelemalla kaikenmaailman epäkohdista ja politiikkakin saa levätä omassa rauhassaan, vaikka etäsukulainen isoisän exkotikyliltä lähti vähän katsastelemaan isompia kyliä ja muutti tuohon vajaan Penin kulman likeisille lähifriistamaille nopeahkolla matkallaan kohti korkeampia palleja, joista ylinkään ei ehkä jää kokeilematta.
Meikäläisellä kun onniiin suppea kiinnostusrepertuaari, joka ei enimmäkseen liippaa likeltäkään tavallisten tallaajien taatelimattoja, vaan aivan muissa sfääristöissä, joiden maisemissa keskityn enimmäkseen seurattomaan webplogistiseen yksinkirjoitteluun maailmanaikakausien muutosskenaarioiden edistymisestä harvinaisehkoina joutoaikoinani todennäköisimmin viikonloppuisin. - tony
leikkiä kirjoitti:
Ehkä se on jonkinlaista sopeutumattomuutta tai voisi sitä nimittää kenties luovuudeksikin, kun useimmat kyselytehtävät menevät pieleen siinä kohtaa, kun muotoilen kysymyksiä paremmiksi ja vastaan sitten omaan muotoilemaani kysymykseen, johon olen laatinut pisteytyksenkin valmiiksi.
"Maailmanloppu" on niin mielenkiintoinen tarkkailtava, että siihen pitää panostaa, elämällä sen verran terveellisesti, että voi seurata sen edistymistä ainakin satavuotiaaksi asti ja terävänä. Eihän se sitäpaitsi ole kuin biosfäärin joidenkin ekolokeroiden tyhjenemistä pitkälle päälle 90 prosenttisesti.
Keskimäärin minä sentään tulen ihmisten kanssa toimeen aika hyvinkin, jos vain viitsin ja yritän ja pidän oudoimmat puoleni visusti piilossa. Sitäpaisi tungin asiakaspalvelutehtävään.
Pidän itseäni ehdottomasti opettajana, en vain löydä riittävän tasokkaita ja halukkaita oppilaita. Hiekkalaatikkovertauksessa etsin sieltä arjen hiekkalaatikolta jotakuta, joka haluaisi oppia rakentamaan parempia hiekkalinnoja ja jos sellaisen löydän, kippaan hänelle koko maailmanhistorian parhaimpien hiekkalinnojen rakentajien kootut kertomukset, opit ja filosofiat ja erilaisten hiekkalaatujen fysikaaliset vertailutaulukot suhteutettuna paikallisilmaston kosteus- ja tuulisuhteisiin ja optimaalisimmat fysiologiset rakentamista edistävät tekijät. Ja olen tyytyväinen, jos oppilas selviää kirjalisuuskasan alta hengissä ja oppii pikku murenan sitä mitä halusikin.
Intergalaktisiin vierailijoihin suhtautuisin aivan toisin. Heiltä voisi (ehkä) oppia jotain maanulkoista tietämystä matkakertomuksia selailemalla. Tosin minulla olisi aika korkea kritiikkikynnys sen suhteen, pitävätkö heidän tietonsa paikkansa, vai olisivatko hekin vain Valtaojan tai Enqvistin kaltaisia rajoittuneita suppeutiikkkoja.
Yhteisten pelisääntöjen ei tarvitse olla itsestäänselvyyksiä, vaan niitä voi aina muuttaa tilanteeseen paremmin soveltuviksi.
Projekti on nimitys, joka voi tarkoittaa melkein mitä tahansa. Sellainen voi syntyä aivan pienestä alusta kasvamalla. Jakin *juttu* voisi olla tai toimia mielestäni paremmin ja lähden kehittelemään sitä eteenpäin tai minne tahansa päin, mitä tuntuu mielestäni hyvältä suunnalta. Se sitten venyy ja laajenee vuosikausiakin kestäväksi 'puuhasteluksi', jossa alkuperäinen pikkuparantelun idea jää kauas taakse. Välituloksetkin ovat sitten toisiaan seuraavia maailman parhaita lajissaan, jotka voisivat kelvata vaikka Quinnessiin (mikä ei huvita) tai vaikka teoriassa teolliseen tuotantoon, paitsi että maailmanparhaimman omalaatuisuuden haluajia on kannattamattoman vähän ja heillä ei kuitenkaan olisi varaa tai halua maksaa siitä edes valmistuskustannuksia.
Tyydyttäväisyys ei kumpua klassisesta latinasta primus interpares, vaan omatasoiseni vertailumateriaalin puutteesta, jossa tasoa ja suoritusta voisi hioa omaehtoisesti loppumattomiin, mutta siihenkään ei yleensä ole kovin pitkää viitseliäisyyttä, vaan jokin uusi vie mukanaan.
Positiivinen sissi-isku pyrkii nostamaan muita ihmisiä *korkeammille tasoille* (ja ymmarrät termin ehdottomasti väärin). Eikä se ole halveksintaa, vaan pikemminkin turhahko kuvitelma tai haave siitä, että jokaisesta olisi paljon enemmmpäänkin, jos vai vähän viitsisi innostua tai vaivautua ja availla keskimääräisen tavallisuuteen jähmettyneitä lukkiutumiaan.
Pihlajanmarjoja maistellut kettu on älyttömän itsevarma ja Valtaoja on pihalla kuin lumiukko pelätessään maailmanloppua aivan väärästä suunnasta ja Sam-sämpylöissä ei ole elämäntarkoitusta; olen löytänyt sen aivan muualta: yhteiskunnan syöpäläisen on pyrittävä kasvattamaan omistalapsistaan ja mahdollisesti muistakin opetuslapsistaan (johon hommaan ei tosiaankaan ole liiemmalti tunkua) vaihtoehtomahdollisuuksia tulevien muutosten ja kriisien ratkaisuiksi.En tiedä kuka oikein olet, mutta keskustelupalstan viesteiksi/tarinoiksi kertomuksesi ylittävät lähes kaiken tähänastisen kokemukseni. Yhdistelet asioita mielenkiintoisella tavalla ja pystyt hahmottamaan kokemuksesi tekstin muotoon kiitettävällä tasolla. Tätähän sinä halusit, muiden ihmisten heijastuksia omista ajatuksistasi. Kuin katsoisit peiliin.
Toivottavasti saan nauttia ajatuksista tällä palstalla myöhemminkin.
Tony - itselleen!
tony kirjoitti:
En tiedä kuka oikein olet, mutta keskustelupalstan viesteiksi/tarinoiksi kertomuksesi ylittävät lähes kaiken tähänastisen kokemukseni. Yhdistelet asioita mielenkiintoisella tavalla ja pystyt hahmottamaan kokemuksesi tekstin muotoon kiitettävällä tasolla. Tätähän sinä halusit, muiden ihmisten heijastuksia omista ajatuksistasi. Kuin katsoisit peiliin.
Toivottavasti saan nauttia ajatuksista tällä palstalla myöhemminkin.
TonyEtkö ole oivaltanut, että kun oman tuherruksensa tuloksen huumassa sen lukee uudestaan ja kirjoittaa vastineen itselleen, vastauksesta näkee selvään rivien välistä, että se on edellisen kirjoittajan hartaimman ihailijan näppäimistöltä lähtöisin - hänen omansa! Sävyssä on tietty latteus, puolustelevuus... On kuin kirjoittaja olisi pahoittanut mielensä saamastaan palautteesta, jossa hänen itsekeskeiset, hyödyttömät ja sekavat verbaaliset ripulinsa on naurettu ja riepoteltu palasiksi. Hän palaa yhä uudeleen lukemaan sepustuksiaan. Miksei kukaan ymmärrä, miten suurenmoinen hän on? Ja hän päättää kirjoittaa ihailijapostia itselleen. Näkevätpähän muut palstan lukijat, että on niitä, jotka ymmärtävät häntä!
Tuo 'Pisara meressä' oli samanlainen epäaito vastaus. Määkii ihailuaan, ja osoittaa omalla omahyväisyydellään oman identiteettinsä, jota yrittää salata toisaalta, ja kiillottaa toisaalta.
Jatkakaa vain sepustelujanne, sinä ja sinä itte - motiivejasi siihen on hauska pohdiskella. - jälkimmäisen
tony kirjoitti:
En tiedä kuka oikein olet, mutta keskustelupalstan viesteiksi/tarinoiksi kertomuksesi ylittävät lähes kaiken tähänastisen kokemukseni. Yhdistelet asioita mielenkiintoisella tavalla ja pystyt hahmottamaan kokemuksesi tekstin muotoon kiitettävällä tasolla. Tätähän sinä halusit, muiden ihmisten heijastuksia omista ajatuksistasi. Kuin katsoisit peiliin.
Toivottavasti saan nauttia ajatuksista tällä palstalla myöhemminkin.
Tonyvirheellisistä luulemuksista lukumääristä, vaan lähdetään "seikkailumatkaoppaan" mukana hieman pidemmälle retkeilemään.
Luulen sinua älykkääksi, joten annan hieman vaikeaselkoisen ohjeen:
Tämä S24n oma hakuohjelma ja poimi tuolta kommentoimasi viestin viimeisestä kappaleesta kolme ensimmäistä sanaa, joista ensimmäisen yksiköllistät, keskimmäisen korvaat jälkimmäisimmän "viljelypaikan" perusmuodolla ja yhdistät kaikki yhdyssanaksi, josta otat genetiivimuodon.
Onnistuessasi oikein pääset kahteen paikkaan, joissa edellisessä on parisenkymmentä kirjoitustani ja jälkimmäisessä exponentiaalisesti laajeneva kenttä oudompia sfäärejä.
Sitäpaitsi kätkin viestiin muunkin vaihtoehdon, kunhan vain löydät (tosin luulen ettei sinunkään älysi riitä rakentamani esteen ylitykseen aivan kaikkialla sinne, minne voisi päästä). - tarkoitetaan
jälkimmäisen kirjoitti:
virheellisistä luulemuksista lukumääristä, vaan lähdetään "seikkailumatkaoppaan" mukana hieman pidemmälle retkeilemään.
Luulen sinua älykkääksi, joten annan hieman vaikeaselkoisen ohjeen:
Tämä S24n oma hakuohjelma ja poimi tuolta kommentoimasi viestin viimeisestä kappaleesta kolme ensimmäistä sanaa, joista ensimmäisen yksiköllistät, keskimmäisen korvaat jälkimmäisimmän "viljelypaikan" perusmuodolla ja yhdistät kaikki yhdyssanaksi, josta otat genetiivimuodon.
Onnistuessasi oikein pääset kahteen paikkaan, joissa edellisessä on parisenkymmentä kirjoitustani ja jälkimmäisessä exponentiaalisesti laajeneva kenttä oudompia sfäärejä.
Sitäpaitsi kätkin viestiin muunkin vaihtoehdon, kunhan vain löydät (tosin luulen ettei sinunkään älysi riitä rakentamani esteen ylitykseen aivan kaikkialla sinne, minne voisi päästä).tietenkin situaalisesti ja ajallisesti edellistä, mutta ei anneta sen häiritä sen syvällisemmin.
Tietenkin voisit (sinuttelun kohde on syytä etsiä riittävän tarkoitetusta paikasta) jatkossa mainita siellä jossakin olemassaolostasi, mikäli satut viitsimään lähteä liki päättymättömälle matkalle ties minne. - olet tavallasi
itselleen! kirjoitti:
Etkö ole oivaltanut, että kun oman tuherruksensa tuloksen huumassa sen lukee uudestaan ja kirjoittaa vastineen itselleen, vastauksesta näkee selvään rivien välistä, että se on edellisen kirjoittajan hartaimman ihailijan näppäimistöltä lähtöisin - hänen omansa! Sävyssä on tietty latteus, puolustelevuus... On kuin kirjoittaja olisi pahoittanut mielensä saamastaan palautteesta, jossa hänen itsekeskeiset, hyödyttömät ja sekavat verbaaliset ripulinsa on naurettu ja riepoteltu palasiksi. Hän palaa yhä uudeleen lukemaan sepustuksiaan. Miksei kukaan ymmärrä, miten suurenmoinen hän on? Ja hän päättää kirjoittaa ihailijapostia itselleen. Näkevätpähän muut palstan lukijat, että on niitä, jotka ymmärtävät häntä!
Tuo 'Pisara meressä' oli samanlainen epäaito vastaus. Määkii ihailuaan, ja osoittaa omalla omahyväisyydellään oman identiteettinsä, jota yrittää salata toisaalta, ja kiillottaa toisaalta.
Jatkakaa vain sepustelujanne, sinä ja sinä itte - motiivejasi siihen on hauska pohdiskella.ihan oikeassa. Hämmästelen usein jälkeenpäin suurella ihmetyksellä omien kirjoitusteni häikäisevää loisteliaisuutta (eksyin tuonkin kirjoitusteni väliajan lueskelemaan aikaisempia kirjoituksiani (joihin täten tarjoan lukijoillenikin oivallisen tutustumismahdollisuuden)). Itseriittoisuuteni on valitettavasti niin massiivinen, ettei minun toistaiseksi ole tarvinnyt alentua kehumaan kirjoitelmiani kuvailemallasi (ja kaiketi itsekäyttämälläsikin tavalla). Jos latteutta tai puolustelevuutta havaitsit, ei aihe ole minussa.
Tapoihini kyllä kuuluu muodollisoloisesti kommentoida kirjoituksiani, mutta useinkaan kyseessä ei ole sisällöllisesti tapahtuva kommentointi, vaan saman ajatuskulun tai aihepiirin edellisjatkumoinen tai itsenäinen jatko-osa; tapa pinota aihepiiriltään yhtenäiset kirjoitelmani samoihin kokelmiin läpi aikajatkumon. Tietenkin siitä seuraa senkaltaisia oikopolkuja, että heitän helposti vain linkin aikaisempiin kirjoituksiini, kuin että vaivautuisin kirjoittamaan toistellen samaa uudelleen.
Eikä sekään oikeastaan häiritse paljoakaan, ettei kukaan tajua verbaaliakrobatiani taustalla piileskelevää suurenmoisuutta, koska se on ylempänä mainitussa ykshinäisyydessäkin totuttua. - syvämietteisempää
leikkiä kirjoitti:
Ehkä se on jonkinlaista sopeutumattomuutta tai voisi sitä nimittää kenties luovuudeksikin, kun useimmat kyselytehtävät menevät pieleen siinä kohtaa, kun muotoilen kysymyksiä paremmiksi ja vastaan sitten omaan muotoilemaani kysymykseen, johon olen laatinut pisteytyksenkin valmiiksi.
"Maailmanloppu" on niin mielenkiintoinen tarkkailtava, että siihen pitää panostaa, elämällä sen verran terveellisesti, että voi seurata sen edistymistä ainakin satavuotiaaksi asti ja terävänä. Eihän se sitäpaitsi ole kuin biosfäärin joidenkin ekolokeroiden tyhjenemistä pitkälle päälle 90 prosenttisesti.
Keskimäärin minä sentään tulen ihmisten kanssa toimeen aika hyvinkin, jos vain viitsin ja yritän ja pidän oudoimmat puoleni visusti piilossa. Sitäpaisi tungin asiakaspalvelutehtävään.
Pidän itseäni ehdottomasti opettajana, en vain löydä riittävän tasokkaita ja halukkaita oppilaita. Hiekkalaatikkovertauksessa etsin sieltä arjen hiekkalaatikolta jotakuta, joka haluaisi oppia rakentamaan parempia hiekkalinnoja ja jos sellaisen löydän, kippaan hänelle koko maailmanhistorian parhaimpien hiekkalinnojen rakentajien kootut kertomukset, opit ja filosofiat ja erilaisten hiekkalaatujen fysikaaliset vertailutaulukot suhteutettuna paikallisilmaston kosteus- ja tuulisuhteisiin ja optimaalisimmat fysiologiset rakentamista edistävät tekijät. Ja olen tyytyväinen, jos oppilas selviää kirjalisuuskasan alta hengissä ja oppii pikku murenan sitä mitä halusikin.
Intergalaktisiin vierailijoihin suhtautuisin aivan toisin. Heiltä voisi (ehkä) oppia jotain maanulkoista tietämystä matkakertomuksia selailemalla. Tosin minulla olisi aika korkea kritiikkikynnys sen suhteen, pitävätkö heidän tietonsa paikkansa, vai olisivatko hekin vain Valtaojan tai Enqvistin kaltaisia rajoittuneita suppeutiikkkoja.
Yhteisten pelisääntöjen ei tarvitse olla itsestäänselvyyksiä, vaan niitä voi aina muuttaa tilanteeseen paremmin soveltuviksi.
Projekti on nimitys, joka voi tarkoittaa melkein mitä tahansa. Sellainen voi syntyä aivan pienestä alusta kasvamalla. Jakin *juttu* voisi olla tai toimia mielestäni paremmin ja lähden kehittelemään sitä eteenpäin tai minne tahansa päin, mitä tuntuu mielestäni hyvältä suunnalta. Se sitten venyy ja laajenee vuosikausiakin kestäväksi 'puuhasteluksi', jossa alkuperäinen pikkuparantelun idea jää kauas taakse. Välituloksetkin ovat sitten toisiaan seuraavia maailman parhaita lajissaan, jotka voisivat kelvata vaikka Quinnessiin (mikä ei huvita) tai vaikka teoriassa teolliseen tuotantoon, paitsi että maailmanparhaimman omalaatuisuuden haluajia on kannattamattoman vähän ja heillä ei kuitenkaan olisi varaa tai halua maksaa siitä edes valmistuskustannuksia.
Tyydyttäväisyys ei kumpua klassisesta latinasta primus interpares, vaan omatasoiseni vertailumateriaalin puutteesta, jossa tasoa ja suoritusta voisi hioa omaehtoisesti loppumattomiin, mutta siihenkään ei yleensä ole kovin pitkää viitseliäisyyttä, vaan jokin uusi vie mukanaan.
Positiivinen sissi-isku pyrkii nostamaan muita ihmisiä *korkeammille tasoille* (ja ymmarrät termin ehdottomasti väärin). Eikä se ole halveksintaa, vaan pikemminkin turhahko kuvitelma tai haave siitä, että jokaisesta olisi paljon enemmmpäänkin, jos vai vähän viitsisi innostua tai vaivautua ja availla keskimääräisen tavallisuuteen jähmettyneitä lukkiutumiaan.
Pihlajanmarjoja maistellut kettu on älyttömän itsevarma ja Valtaoja on pihalla kuin lumiukko pelätessään maailmanloppua aivan väärästä suunnasta ja Sam-sämpylöissä ei ole elämäntarkoitusta; olen löytänyt sen aivan muualta: yhteiskunnan syöpäläisen on pyrittävä kasvattamaan omistalapsistaan ja mahdollisesti muistakin opetuslapsistaan (johon hommaan ei tosiaankaan ole liiemmalti tunkua) vaihtoehtomahdollisuuksia tulevien muutosten ja kriisien ratkaisuiksi.logistiikkaa kinkunsulattelun lomituksena.
Yleensä ne pienet hiekkalaatikkonapanterit touhuilevat tuttujensa kanssa keskenään omissa pienoisissa touhuissaan turvallisesti ja totutusti entiseen malliin, ettei tule pikku hampukoille liian kovia pähkinöitä purtavaksi, eikä satu liika ajattelu päähän.
Sitten siellä laatikolla voi olla joku individualistisesti suuntautunut leikiskelijä, joka touhuaa yksinään jotain muille käsittämätöntä ja jatkaa sitä oman leikkinsä muille kaaliinuppoutumatonta syvällisyyttä yli sovinnaisten leikkiaika- ja paikkarajoitteiden sallituista ulottuvuusmääristäkään piittaamatta.
Kyseinen outolainen tarkkailee siinä oman leikkimisensä lomassa muita laatikkolaisia, olisiko heissä kenties joku ajattelumetodiikaltaan riittävän otollinen, jonka voisi houkutella mukaan hieman haastavampiin ja avarampiin leikkeihin.
Muiden tason testailuna heille voi huomaamattomasti jättää pieniä johtolankoja, josko joku mahdollisesti kekkaisi systeemiä ja lähtisi seuraamaan. - laajennusosa
jälkimmäisen kirjoitti:
virheellisistä luulemuksista lukumääristä, vaan lähdetään "seikkailumatkaoppaan" mukana hieman pidemmälle retkeilemään.
Luulen sinua älykkääksi, joten annan hieman vaikeaselkoisen ohjeen:
Tämä S24n oma hakuohjelma ja poimi tuolta kommentoimasi viestin viimeisestä kappaleesta kolme ensimmäistä sanaa, joista ensimmäisen yksiköllistät, keskimmäisen korvaat jälkimmäisimmän "viljelypaikan" perusmuodolla ja yhdistät kaikki yhdyssanaksi, josta otat genetiivimuodon.
Onnistuessasi oikein pääset kahteen paikkaan, joissa edellisessä on parisenkymmentä kirjoitustani ja jälkimmäisessä exponentiaalisesti laajeneva kenttä oudompia sfäärejä.
Sitäpaitsi kätkin viestiin muunkin vaihtoehdon, kunhan vain löydät (tosin luulen ettei sinunkään älysi riitä rakentamani esteen ylitykseen aivan kaikkialla sinne, minne voisi päästä).On tässä samalla aihealueella vähän myöhäisemmässä osiossa ja sama juttujatkumo hypähtelee sujuvasti ajassa ja paikassa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000020&conference=4500000000000080&posting=22000000012627068
Kutsuin tänne vähän lisäväkeä ateistien osastolta, koska sielläkin on innostuttu hiekkalaatikkoleikkeilemään routaisessa talvimaassa, mikä kutsu sikäläisälytasoisuuksiin verrattuna täkäläisoletustasoisuuksiin osoittautunee mahdollisesti turhaksi, vaikka siellä silkalla kvantiteetilla yritetään jyrätä harvainkvaliteettius, joka kyseisessä erityistapauksessa hallitsee lahjakkaasti sikäläisyysotsikkouden vastapoolinkin. - Hiekkalaatikkofilo-
syvämietteisempää kirjoitti:
logistiikkaa kinkunsulattelun lomituksena.
Yleensä ne pienet hiekkalaatikkonapanterit touhuilevat tuttujensa kanssa keskenään omissa pienoisissa touhuissaan turvallisesti ja totutusti entiseen malliin, ettei tule pikku hampukoille liian kovia pähkinöitä purtavaksi, eikä satu liika ajattelu päähän.
Sitten siellä laatikolla voi olla joku individualistisesti suuntautunut leikiskelijä, joka touhuaa yksinään jotain muille käsittämätöntä ja jatkaa sitä oman leikkinsä muille kaaliinuppoutumatonta syvällisyyttä yli sovinnaisten leikkiaika- ja paikkarajoitteiden sallituista ulottuvuusmääristäkään piittaamatta.
Kyseinen outolainen tarkkailee siinä oman leikkimisensä lomassa muita laatikkolaisia, olisiko heissä kenties joku ajattelumetodiikaltaan riittävän otollinen, jonka voisi houkutella mukaan hieman haastavampiin ja avarampiin leikkeihin.
Muiden tason testailuna heille voi huomaamattomasti jättää pieniä johtolankoja, josko joku mahdollisesti kekkaisi systeemiä ja lähtisi seuraamaan.sofin paluun jälkeisten kirjoitelmien alkuverryttelyjen oireita.
- "Hyvinmeneväiselle"
Hyvin menee... kirjoitti:
Kirjoitit: "Jos elämänarvot ovat jossakin tietojen metsästyksen maisemissa, ei rahalla ole oikeastaan mitään olennaista merkitystä, kunhan toimeen tulee."
Ja:
"Sen jälkeen reilu kymmenen vuotta työttömänä, koska se oli niin kannattavaa taloudellisesti. Kaikilla tukiaisilla tuli mukavasti toimeen koko perhe ja saattoi keskittyä omiin projekteihin ja lukemiseen ja älyllisiin rientoihin.
Rahan arvottomuuden ohessa myöskin kunnia, maine ja menestys on niitä arvostusta vaille jääneitä elämänalueita."
En itse tiedä omasta älykkydestäni, mutta kun kerrot tuossa tulevasi mukavasti perheesi kanssa toimeen tukiaisilla, ja rahalla sinänsä ei ole sinulle arvoa, olemme aika lailla eri linjoilla.
Itse olen hankkinut perheelleni mukavasti lisätuloja tai pitäisi kai sanoa nykyisin jo päätuloja yksinkertaisella netissä tekemälläni sijoitustoiminnalla. Tällä muutaman minuutin työllä päivittäin olen pystynyt hankkimaan saman verran kuin palkkatyöstäni, joka sinänsä on kyllä mielenkiintoista. Samalla myös valtio saa verotuloja. Miksikö tämän kerron? Varmaan siksi, että maailmassa pärjää mukavasti muillakin ominaisuuksilla kuin pelkällä älykkyydelä.Vastausta sijoitustoimintakokeiluvuosistani.
Kun oli hieman ylimääräisentuntuista rahaa, kokeilin intuitiovainuani pörssimarkkinoilla ja huomasin jääräpäisyyteni olevan intuitioitani pahempi ominaisuus. Minulla oli sitä "intuitiota" siitä, mihin pörssimaailma on menossa, mutta sitkeäänjuuttuneella varmanpäälle-elämistavallani en pystynyt hyödyntämään sitä oikeassaolemisintuitiotani, vaan ehkäpä tuhannella tai parilla pörssikaupalla, yhdistyneenä yleiseen kurssilaskuun onnistuin hävittämään liki yhdeksänkymmentä prosenttia alkupääomasta.
Jääräpäisyysastettani kuvaa hyvin se että ei ensimmäinen tuhat epäonnistumista vielä mitään vakuuta, aina kannattaa yrittää uudelleen.
Samaten vähän vastausta aikamääräviestiin 26.8.2005 00:57
Olin kirjoittanut täällä toiselle palstalle joitakin vuosia kestänyttä jatkokertomusta siitä rakentelemastani maailmanparhaudesta, mutta sen palstauudistuksen myötä, minkä yhteydessä kommentoitu viestiketju hyppää aina kärkeen, viestiketjuni joutui yliniuhon palstasheriffin kynsiin, ja hän hävitti sen ketjun alkuotsikon (joka ei ollut edes minun luomani) provokatiivisuuden perusteella tuskin edes lukematta koko pitkää ketjua. Eli se siitä. Tuskin viitsin kirjoitta sitä uusiksi. - Täydellistä hiekkaa
leikkiä kirjoitti:
Ehkä se on jonkinlaista sopeutumattomuutta tai voisi sitä nimittää kenties luovuudeksikin, kun useimmat kyselytehtävät menevät pieleen siinä kohtaa, kun muotoilen kysymyksiä paremmiksi ja vastaan sitten omaan muotoilemaani kysymykseen, johon olen laatinut pisteytyksenkin valmiiksi.
"Maailmanloppu" on niin mielenkiintoinen tarkkailtava, että siihen pitää panostaa, elämällä sen verran terveellisesti, että voi seurata sen edistymistä ainakin satavuotiaaksi asti ja terävänä. Eihän se sitäpaitsi ole kuin biosfäärin joidenkin ekolokeroiden tyhjenemistä pitkälle päälle 90 prosenttisesti.
Keskimäärin minä sentään tulen ihmisten kanssa toimeen aika hyvinkin, jos vain viitsin ja yritän ja pidän oudoimmat puoleni visusti piilossa. Sitäpaisi tungin asiakaspalvelutehtävään.
Pidän itseäni ehdottomasti opettajana, en vain löydä riittävän tasokkaita ja halukkaita oppilaita. Hiekkalaatikkovertauksessa etsin sieltä arjen hiekkalaatikolta jotakuta, joka haluaisi oppia rakentamaan parempia hiekkalinnoja ja jos sellaisen löydän, kippaan hänelle koko maailmanhistorian parhaimpien hiekkalinnojen rakentajien kootut kertomukset, opit ja filosofiat ja erilaisten hiekkalaatujen fysikaaliset vertailutaulukot suhteutettuna paikallisilmaston kosteus- ja tuulisuhteisiin ja optimaalisimmat fysiologiset rakentamista edistävät tekijät. Ja olen tyytyväinen, jos oppilas selviää kirjalisuuskasan alta hengissä ja oppii pikku murenan sitä mitä halusikin.
Intergalaktisiin vierailijoihin suhtautuisin aivan toisin. Heiltä voisi (ehkä) oppia jotain maanulkoista tietämystä matkakertomuksia selailemalla. Tosin minulla olisi aika korkea kritiikkikynnys sen suhteen, pitävätkö heidän tietonsa paikkansa, vai olisivatko hekin vain Valtaojan tai Enqvistin kaltaisia rajoittuneita suppeutiikkkoja.
Yhteisten pelisääntöjen ei tarvitse olla itsestäänselvyyksiä, vaan niitä voi aina muuttaa tilanteeseen paremmin soveltuviksi.
Projekti on nimitys, joka voi tarkoittaa melkein mitä tahansa. Sellainen voi syntyä aivan pienestä alusta kasvamalla. Jakin *juttu* voisi olla tai toimia mielestäni paremmin ja lähden kehittelemään sitä eteenpäin tai minne tahansa päin, mitä tuntuu mielestäni hyvältä suunnalta. Se sitten venyy ja laajenee vuosikausiakin kestäväksi 'puuhasteluksi', jossa alkuperäinen pikkuparantelun idea jää kauas taakse. Välituloksetkin ovat sitten toisiaan seuraavia maailman parhaita lajissaan, jotka voisivat kelvata vaikka Quinnessiin (mikä ei huvita) tai vaikka teoriassa teolliseen tuotantoon, paitsi että maailmanparhaimman omalaatuisuuden haluajia on kannattamattoman vähän ja heillä ei kuitenkaan olisi varaa tai halua maksaa siitä edes valmistuskustannuksia.
Tyydyttäväisyys ei kumpua klassisesta latinasta primus interpares, vaan omatasoiseni vertailumateriaalin puutteesta, jossa tasoa ja suoritusta voisi hioa omaehtoisesti loppumattomiin, mutta siihenkään ei yleensä ole kovin pitkää viitseliäisyyttä, vaan jokin uusi vie mukanaan.
Positiivinen sissi-isku pyrkii nostamaan muita ihmisiä *korkeammille tasoille* (ja ymmarrät termin ehdottomasti väärin). Eikä se ole halveksintaa, vaan pikemminkin turhahko kuvitelma tai haave siitä, että jokaisesta olisi paljon enemmmpäänkin, jos vai vähän viitsisi innostua tai vaivautua ja availla keskimääräisen tavallisuuteen jähmettyneitä lukkiutumiaan.
Pihlajanmarjoja maistellut kettu on älyttömän itsevarma ja Valtaoja on pihalla kuin lumiukko pelätessään maailmanloppua aivan väärästä suunnasta ja Sam-sämpylöissä ei ole elämäntarkoitusta; olen löytänyt sen aivan muualta: yhteiskunnan syöpäläisen on pyrittävä kasvattamaan omistalapsistaan ja mahdollisesti muistakin opetuslapsistaan (johon hommaan ei tosiaankaan ole liiemmalti tunkua) vaihtoehtomahdollisuuksia tulevien muutosten ja kriisien ratkaisuiksi.hiekkalinnojen rakentamiseen ja oikein tieteellisesti tutkittuna.Olennaista on oikea kosteusprosentti siis yksi.
ZZ Tiedemiehet ovat selvittäneet täydellisen hiekkalinnan salaisuuden. Amsterdamin yliopiston tutkijan Maryam Pakpourin johtamassa tutkimuksessa joukko tiedemiehiä laski muun muassa rakennusaineen oikean kosteusprosentin.
Nature-tiedelehteä julkaisevan kustantamon Scientific Reports -verkkolehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan tärkeintä hiekkalinnan rakentamisessa on, ettei käytä liikaa vettä. Täydellisessä rakennushiekassa saa olla vettä enintään yksi prosentti. Oikean nestemäärän synnyttämän kapillaari- eli hiusputki-ilmiön myötä hiekanjyvät kiinnittyvät tiukasti toisiinsa.
Toinen keino riittävän lujuuden saavuttamisessa on hiekan riittävä tamppaaminen. ZZ
http://yle.fi/uutiset/tiedemiehet_tutkivat_nain_teet_taydellisen_hiekkalinnan/6241928
http://www.nature.com/srep/2012/120802/srep00549/full/srep00549.html - ?????
Ainakin itselleni ongelmia työelämään sopeutumisessa tuottaa ikävä työilmapiiri, jossa työntekijät kilpailevat paremmuudestaan eivätkä osaa tehdä yhteistyötä. En jaksa kuunnella lapsellista kinastelua. Olen tavallista herkempi ehkä, mutta en pidä itseäni ylivertaisen älykkäänä, mutta silti ns. tavikset tuntuvat olevan eri planeetalta!!!! En tiedä mistä johtuu.
Kun olen palkkatyössä, hoidan työni vastuullisesti ja olen saanut hyvää palautetta. Kuitenkaan raha ei motivoi tarpeeksi. Liika tavara kotona vaikeuttaa elämää monella tavalla (yksin elävällä.) Tykkään kokeilla eri asioita/ aloja enkä voisi kuvitella olevani yhdessä ja samassa työpaikassa koko ikääni, ellei se ole aivan nappiin minulle sopiva paikka.
Olen huono kestämään stressiä, joten pidän elämäni mahdollisimman stressittömänä. Siinä saattaa jäädä melko köyhäksi, mutta ei se minua haittaa. Muita se tuntuu eniten haittaavan.
Olen myös sitä mieltä, että ne jotka jaksavat raataa töissä, ovat rahapalkkansa myös ansainneet ja isot asuntonsa ja huviretkensä. On sekin aika hienoa, täytyy myöntää, mutta suuri on sen hinta terveyden kustannuksella.
Turha kuitenkaan arvostella muita sen enempää. - Väliaikaraportti
Eihäntämätietenkään kirjoitti:
ole edes kiinnostavaa kuin freetyyliskirjoituksellisena hetkenhurvitteluina edes kuvitteellisen älymystön (mikä joukko sai näemmä ronskin vahvistuksen kutsusta) parissa, mutta kun en viitsi parantaa maailmaa yhteiskunnallisesti kirjoittelemalla kaikenmaailman epäkohdista ja politiikkakin saa levätä omassa rauhassaan, vaikka etäsukulainen isoisän exkotikyliltä lähti vähän katsastelemaan isompia kyliä ja muutti tuohon vajaan Penin kulman likeisille lähifriistamaille nopeahkolla matkallaan kohti korkeampia palleja, joista ylinkään ei ehkä jää kokeilematta.
Meikäläisellä kun onniiin suppea kiinnostusrepertuaari, joka ei enimmäkseen liippaa likeltäkään tavallisten tallaajien taatelimattoja, vaan aivan muissa sfääristöissä, joiden maisemissa keskityn enimmäkseen seurattomaan webplogistiseen yksinkirjoitteluun maailmanaikakausien muutosskenaarioiden edistymisestä harvinaisehkoina joutoaikoinani todennäköisimmin viikonloppuisin.Siellähän se taitaa Brysselissä odotella seuraavaa ylipäällikön vakanssia,eikä jäänyt edes pommihemmojen väijyyn.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1412052- 271928
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231868Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851680Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?621478Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201266Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381170- 111168
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371163Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101147