Tuntuu, että raskauteni myötä mieheni seksihalut vähenivät tosissaan siihen tyypilliseen kahteen kertaan kuukaudessa.
Olen yrittänyt keskustella hieman mutta miehelle hyvin arka asia, eikä itsellekään mikään mukavin kahvipöytä rupattelun aihe. Sanoi, että ei vaan jaksa touhuta kanssani eikä kyse ole fyysisestä vaivasta.
Okei, mies tekee pitkää päivää. En ihmettele, että ei aina kiinnosta! Mutta viikonloppuisin, kun olisi aikaa ladata akkuja ja muutenkin keskittyä parisuhteen hoitamiseen, keksitään kyllä varmasti tekemistä koko yöksi. Tosin ei lakanoiden välissä vaan baarissa tai kaverilla saunomassa ym.
Märkiä viikonloppuja siis vietetään, onneksi hän on sentään kostealla linjalla..
En voi olla katkeroitumatta tästä hiljalleen.
Muuten kyllä tuntuisi, että perusta arjessakin on ihan kunnossa. Hellyyttä ei puutu, ei pitäisi rakkauttakin mutta halut minua kohtaan ovat kadoksissa. Mies on puheissaan hyvin rehellinen, sanoo mielipiteensä suoraan jos sitä tiedustelen. Tiedän sen kokemuksesta.
Siksipä on tosissaan jäänyt kaivelemaan se, että ennen sain kuulla olevani kaunis ym. siirappia.
Nykyään, kun mielipidettä häneltä uskaltaudun tiedustelemaan kyseisestä asiasta, mies lyö jutun leikiksi.
Kiloja ei ole raskaudenmyötä tullut suuremmin mutta tottahan toki sitä vähän on pyöristynyt.
Itsetunto on saanut nyt aika kolauksen, en oikein osaa suhtautua itseeni ja koko ajan kasvavaan mahaani vaikka sen pitäisi olla maailman hienoin asia. Olen vielä suht nuori, ehkä siksi myös hieman normaalia korkeampi kriittisyys näin järeitä muutoksia omasta ruumiista kohtaan.
Ehkä pinnallista, ehkä ei. Aluksi tunsinkin syvää ylpeyttä mahan alkaessa pyöristyä mutta kun mies ei sitä osannut ottaa samalla tavalla, on alkanut ylpeydentunne hieman himmetä.
En vain tiedä, mitä tässä enää tehdä tai ajatella.
Antaako asioiden vain mennä omalla painollaan vai mitä. Viimeviikkoina olen ollut hiljaa mielessäni pirun masentunut ja surullinen painiessani tämän asian kanssa. Lupasin miehelle keskustellessamme, että ymmärrän, ettei aina voi kiinnostaa. Lupasin olla myös painostamatta, enkä ole sitä virhettä tehnyt.
Eli siis aloitteen teot jäävät mieheni harteille, seksiä harrastetaan silloin kun häntä haluttaa. Minä en uskalla sitä tehdä.
Toisaalta en kuole, jos en saa seksiä ja toisaalta pidän sen harrastamisesta hyvin paljon!
Surkeaa on myös se, että mies luonnollisesti pitää suuseksistä mahdottomasti ja usein se toinen kerta kuukaudessa on varattu sille. Ja se saa minut raivon partaalle.
En voi olla miettimättä, onko minussa vika.
Kuten mies sanoi:
Ylireagoin tähän asiaan, mitään ongelmaa ei kyseisessä asiassa oikeasti ole olemassa ellen tee sitä juuri keskustelemalla tästä ja siitä miltä minusta tuntuu.
Hitto, mitä tehdä? Mies selkä seinää vasten vai antaa asioiden rullata ajallaan. Oli pakko päästä purkamaan itsestään tämä asia yleiselle palstalle. Sekin vielä..
Tuntuu vaan niin kurjalta. Ei tämän pitänyt näin mennä! Miksi kukaan ei kertonut..
Olen yrittänyt keskustella hieman mutta miehelle hyvin arka asia, eikä itsellekään mikään mukavin kahvipöytä rupattelun aihe. Sanoi, että ei vaan jaksa touhuta kanssani eikä kyse ole fyysisestä vaivasta.
Okei, mies tekee pitkää päivää. En ihmettele, että ei aina kiinnosta! Mutta viikonloppuisin, kun olisi aikaa ladata akkuja ja muutenkin keskittyä parisuhteen hoitamiseen, keksitään kyllä varmasti tekemistä koko yöksi. Tosin ei lakanoiden välissä vaan baarissa tai kaverilla saunomassa ym.
Märkiä viikonloppuja siis vietetään, onneksi hän on sentään kostealla linjalla..
En voi olla katkeroitumatta tästä hiljalleen.
Muuten kyllä tuntuisi, että perusta arjessakin on ihan kunnossa. Hellyyttä ei puutu, ei pitäisi rakkauttakin mutta halut minua kohtaan ovat kadoksissa. Mies on puheissaan hyvin rehellinen, sanoo mielipiteensä suoraan jos sitä tiedustelen. Tiedän sen kokemuksesta.
Siksipä on tosissaan jäänyt kaivelemaan se, että ennen sain kuulla olevani kaunis ym. siirappia.
Nykyään, kun mielipidettä häneltä uskaltaudun tiedustelemaan kyseisestä asiasta, mies lyö jutun leikiksi.
Kiloja ei ole raskaudenmyötä tullut suuremmin mutta tottahan toki sitä vähän on pyöristynyt.
Itsetunto on saanut nyt aika kolauksen, en oikein osaa suhtautua itseeni ja koko ajan kasvavaan mahaani vaikka sen pitäisi olla maailman hienoin asia. Olen vielä suht nuori, ehkä siksi myös hieman normaalia korkeampi kriittisyys näin järeitä muutoksia omasta ruumiista kohtaan.
Ehkä pinnallista, ehkä ei. Aluksi tunsinkin syvää ylpeyttä mahan alkaessa pyöristyä mutta kun mies ei sitä osannut ottaa samalla tavalla, on alkanut ylpeydentunne hieman himmetä.
En vain tiedä, mitä tässä enää tehdä tai ajatella.
Antaako asioiden vain mennä omalla painollaan vai mitä. Viimeviikkoina olen ollut hiljaa mielessäni pirun masentunut ja surullinen painiessani tämän asian kanssa. Lupasin miehelle keskustellessamme, että ymmärrän, ettei aina voi kiinnostaa. Lupasin olla myös painostamatta, enkä ole sitä virhettä tehnyt.
Eli siis aloitteen teot jäävät mieheni harteille, seksiä harrastetaan silloin kun häntä haluttaa. Minä en uskalla sitä tehdä.
Toisaalta en kuole, jos en saa seksiä ja toisaalta pidän sen harrastamisesta hyvin paljon!
Surkeaa on myös se, että mies luonnollisesti pitää suuseksistä mahdottomasti ja usein se toinen kerta kuukaudessa on varattu sille. Ja se saa minut raivon partaalle.
En voi olla miettimättä, onko minussa vika.
Kuten mies sanoi:
Ylireagoin tähän asiaan, mitään ongelmaa ei kyseisessä asiassa oikeasti ole olemassa ellen tee sitä juuri keskustelemalla tästä ja siitä miltä minusta tuntuu.
Hitto, mitä tehdä? Mies selkä seinää vasten vai antaa asioiden rullata ajallaan. Oli pakko päästä purkamaan itsestään tämä asia yleiselle palstalle. Sekin vielä..
Tuntuu vaan niin kurjalta. Ei tämän pitänyt näin mennä! Miksi kukaan ei kertonut..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä nyt. Kannattais näyttää miehellesi tuo sinun kirjoituksesi. Jos se auttaisi, puhumaan tai jotain.
Muistan kun olin itse raskaana ja halutti koko ajan. No minä otin dildon ja aina viereeni:) jos mies ei ollu paikalla. Meillä ei tosin ollut kyseistä ongelmaa.
tuntuu että miehesi pelkää muuttuvaa kehoasi, ehkä hän pelkää satuttavansa lasta tai sitten raskaana olevan naisen ruumis on pyha?
en tiedä mutta nämä asian tulivat mieleeni
hmm..raskaana oleva nainenhan näyttää hyvältä joten varmaan on kiinni miehestä miten raskauden kokee. Kuten naisetkin eritavalla peittelevät raskauttaan vaikka mies kehuisikin ulkonäköä.
Niin, eihän se dildo oikeaa miestä korvaa, mutta jonkinmoinen apu on paikallaan. Hyvällä mielikuvituksella saa paljon aikaan. Mutta asian ydinhän on siinä, että miehesi täytyy saada kiinnostumaan seksistä kanssasi useammin. Sauva ja liukuvoidetta yllätykseksi mukaan seuraavaan "tapaamiseenne". Leikkikää, puhukaa, tutustukaa, kerro hälle mitä ja mistä haluat hyväiltävän ja kuinka paljon.
Tsemppiä vaan, ei tässä itsekkään ole aina viivalle päässyt vaikka kuinka haluttaisi...
T. urospuolinen kommentoija