Munib Younan on Jerusalemissa syntynyt ja kasvanut palestiinalainen. Hänen nykyinen piispantoimistonsakin sijaitsee Jerusalemin vanhassa kaupungissa luterilaisen Lunastajan kirkon yhteydessä. Kirkosta on vain muutama kymmenen metriä muinaisen Golgatan paikalle, jossa sijaitsee nykyään Pyhän haudan kirkko.
Younanin suku on ollut kristitty vuosisatoja. Munib Younan hymähtääkin kertoessaan monen kysyneen, milloin hänestä tuli kristitty. Monen arabikristityn juuret ulottuvat näet aina Jeesuksen aikoihin asti.
Munib Younan osaa puhua suomea, sillä hän opiskeli maassamme monta vuotta 1970-luvulla, ensin diakoniksi ja sitten papiksi. Suomen Lähetysseura on julkaissut suomeksi hänen USA:ssa ilmestyneen kirjansa "Sovinnon toivossa Lähi-idässä ja maailmalla". Siinä piispa hahmottelee väkivallattomuuden teologiaansa, esittelee näkemyksensä Lähi-idän tilanteesta ja etsii ratkaisuja alueen poliittis-uskonnollisiin ongelmiin. Younan kertoo kirjassaan myös arabikristittyjen ja oman sukunsa historiasta.
Fanaatikot luovat Jumalasta irvikuvan, sanoo Younan. Rauhan rakentamisesta on muodostunut piispa Younanille elämäntehtävä. Hän puhuu väsymättä rauhan ja sovinnon puolesta erilaisissa tilaisuuksissa. Hän on myös keskeisenä hahmona islamin, juutalaisuuden ja kristinuskon oppineiden välisissä keskusteluissa, joita on käyty jo muutaman vuoden ajan Lähi-idässä.
Piispa Younan korostaa, että nämä kolme suurta uskontoa ovat kaikki pohjimmiltaan rauhan asialla. Fanaatikot väärinkäyttävät uskontoa tehdessään siitä vihansa välineen. Väittäessään toimivansa Jumalan puolesta he tekevät Jumalasta irvikuvan. Fanaattisia fundamentalisteja löytyy kaikkien uskontojen piiristä.
Vääränlainen ylpeys omasta uskonnosta ja ennakkoluulojen värittämä kuva toisista johtaa suvaitsemattomuuteen ja väkivaltaan.
”Rauhan tavoittelemisessa on pohjimmiltaan kyse siitä, haluammeko nähdä Jumalan toisissa ihmisissä, myös vihollisissamme”, Munib Younan sanoo. ”Olemmeko valmiita kuuntelemaan toisia ja hyväksymään toisten erilaisuuden?”
”Meidät kristityt on kutsuttu ylösnousemuksen todistajiksi, toivon julistajiksi ja rauhan rakentajiksi.”
Lähi-idän toivottomalta tuntuvaan väkivaltaiseen tilanteeseen piispa näkee vain yhden ratkaisun: ”Neuvotteluja on vain jatkettava, veipä se miten kauan tahansa ja olipa se miten vaikeaa tahansa. Väkivalta ei yksinkertaisesti johda mihinkään."
Younanin suku on ollut kristitty vuosisatoja. Munib Younan hymähtääkin kertoessaan monen kysyneen, milloin hänestä tuli kristitty. Monen arabikristityn juuret ulottuvat näet aina Jeesuksen aikoihin asti.
Munib Younan osaa puhua suomea, sillä hän opiskeli maassamme monta vuotta 1970-luvulla, ensin diakoniksi ja sitten papiksi. Suomen Lähetysseura on julkaissut suomeksi hänen USA:ssa ilmestyneen kirjansa "Sovinnon toivossa Lähi-idässä ja maailmalla". Siinä piispa hahmottelee väkivallattomuuden teologiaansa, esittelee näkemyksensä Lähi-idän tilanteesta ja etsii ratkaisuja alueen poliittis-uskonnollisiin ongelmiin. Younan kertoo kirjassaan myös arabikristittyjen ja oman sukunsa historiasta.
Fanaatikot luovat Jumalasta irvikuvan, sanoo Younan. Rauhan rakentamisesta on muodostunut piispa Younanille elämäntehtävä. Hän puhuu väsymättä rauhan ja sovinnon puolesta erilaisissa tilaisuuksissa. Hän on myös keskeisenä hahmona islamin, juutalaisuuden ja kristinuskon oppineiden välisissä keskusteluissa, joita on käyty jo muutaman vuoden ajan Lähi-idässä.
Piispa Younan korostaa, että nämä kolme suurta uskontoa ovat kaikki pohjimmiltaan rauhan asialla. Fanaatikot väärinkäyttävät uskontoa tehdessään siitä vihansa välineen. Väittäessään toimivansa Jumalan puolesta he tekevät Jumalasta irvikuvan. Fanaattisia fundamentalisteja löytyy kaikkien uskontojen piiristä.
Vääränlainen ylpeys omasta uskonnosta ja ennakkoluulojen värittämä kuva toisista johtaa suvaitsemattomuuteen ja väkivaltaan.
”Rauhan tavoittelemisessa on pohjimmiltaan kyse siitä, haluammeko nähdä Jumalan toisissa ihmisissä, myös vihollisissamme”, Munib Younan sanoo. ”Olemmeko valmiita kuuntelemaan toisia ja hyväksymään toisten erilaisuuden?”
”Meidät kristityt on kutsuttu ylösnousemuksen todistajiksi, toivon julistajiksi ja rauhan rakentajiksi.”
Lähi-idän toivottomalta tuntuvaan väkivaltaiseen tilanteeseen piispa näkee vain yhden ratkaisun: ”Neuvotteluja on vain jatkettava, veipä se miten kauan tahansa ja olipa se miten vaikeaa tahansa. Väkivalta ei yksinkertaisesti johda mihinkään."
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sana, jonka Jesaja, Aamoksen poika, näki Juudasta ja Jerusalemista.
Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne.
Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: "Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana".
Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.
Jaakobin heimo, tulkaa, vaeltakaamme Herran valkeudessa.
Toivon, että Suomenkin kansa olisi olisi tuossa joukossa!
En minä heitä hylkää enkä viero heitä:
Ja te häviätte kansojen sekaan, ja vihollistenne maa nielee teidät.
Ja ne teistä, jotka jäävät jäljelle, riutuvat teidän vihollistenne maassa syntivelkansa tähden; ja myös isiensä syntivelan tähden he riutuvat niinkuin nekin.
Silloin he tunnustavat syntivelkansa ja isiensä syntivelan, sen että ovat olleet minulle uskottomat ja käyneet minua vastaan, jonka tähden minäkin kävin heitä vastaan ja vein heidät heidän vihollistensa maahan. Silloin heidän ympärileikkaamaton sydämensä nöyrtyy, ja silloin he sovittavat syntivelkansa.
Ja silloin minä muistan liittoni Jaakobin kanssa ja muistan liittoni Iisakin kanssa ja liittoni Aabrahamin kanssa, ja minä muistan myös maan.
Mutta ensin tulkoon maa tyhjäksi heistä ja saakoon hyvityksen sapateistansa olemalla autiona, niin kauan kuin he ovat poissa; ja he sovittakoot syntivelkansa sentähden, juuri sentähden, että he hylkäsivät minun säädökseni ja että heidän sielunsa vieroi minun käskyjäni.
Mutta sittenkään, vaikka he ovat vihollistensa maassa, en minä heitä hylkää enkä viero heitä niin, että lopettaisin heidät ja rikkoisin liittoni heidän kanssansa; sillä minä olen Herra, heidän Jumalansa.
Ja minä muistan heidän hyväksensä liiton heidän isiensä kanssa, jotka minä vein pois Egyptin maasta kansojen silmien edessä, ollakseni heidän Jumalansa. Minä olen Herra."