ei se ihastuminen aina oo pelkästään ihanaa...jos on ihastunut sellaseen kenen kanssa ei koskaan voi olla yhdessä tai periaatteessa kyllä voi,mutta satuttaa liian montaa ihmistä jos sen kanssa alkaa olemaan...joten pakko tyytyä siihen että yrittää unohtaa,mutta se ei oikein onnistu=( Rakkaus tekee välillä tosi kipeetä...
ei pelkästään
ihanuus
91218
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mutta joskus on vain pakko olla itsekäs, eikä välittää liikaa muista.
mun on vaan pakko ajatella tässä muita...muutama ihminen vihaa mua loppuelämänsä jos menisin ihastukseni kanssa yhteen,jos tietäisit tilanteen ymmärtäisit...pakko vaan yrittää kestää,vaikka ois kauhee halu päästä lähelle sitä ihmistä...
...noin, vielä vähän aikaa sitten. En olisi kuunaan voinut kuvitella edes harkitsevani mitään niin itsekästä. Nyt ajatukseni ovat hiukan muuttuneet. Olen joutunut katsomaan tosiasioita silmiin. Ja tunteitani. Tiedän, että helppoa tietä ulos tästä ei ole, ja joka tapauksessa ihmisiä loukkaantuu. Valheessa eläminen satuttaisi kuitenkin jokaista eniten; näin ajattelisin myös itse, jos tilanne olisi toisin päin. Mutta asiat voi hoitaa niin monella tavalla. Kerralla repäisten tai varoen siteitä irrotellen. Olen jo huomannut, että läheisilläni on enemmän ymmärrystä elämää kohtaan kuin olen osannut arvata. Vastapuolen tilanteesta en voi mennä sanomaan mitään, se on hänen oma asiansa. Enkä todellakaan tiedä, tuleeko meistä koskaan mitään, mutta sen saa aika näyttää.
voitko vähän kertoa? Itse olen rakastunut mieheni veljeen jolla myös on oma perheensä,olemma molemmat nuoria,mutta meillä on silti kummallakin yksi lapsi. Hänen tunteistaan en tiedä,mutta vahvasti epäilen että hänen tunteet samat kun mulla.
Satuttaisn siis omaa miestäni(joka rakastaa mua paljon)...hänestä olisi varmasti kamalaa kuulla että olen rakastunut hänen veljeensä,satuttaisin myös ihastukseni vaimoketta(joka on hyvä ystäväni) ja satuttaisin myös omaa lastani ja ihastukseni lasta. Ja epäilempä että mua ja ihastustani vihaisi koko hänen sukunsa sen jälkeen.Ihan liian moni kärsisi... Miehelläni ei ole hajuakaan tunteistani.
tuollainen niin suosittelen ottamaan järjen käteen ja unohtamaan koko jutun! Muutat vaikka perheinesi grönlantiin niin säästyt monelta itkulta!
unohtaa koko juttu...nään tosi usein ihastustani ja muuttoa en voi ajatellakkaan kun mulla ja miehelläni työt ja muut täällä ja mitähän se ajattelisi jos ehdottaisin muuttoa,voisi vähän ihmetellä...Pakko oli jossakin purkaa tunteita,kellekkään en voi tunteistani kertoa,onneksi edes täällä voi...
Pakko myöntää että vaikean tilanteen olet tahtomattasi(?) kehittänyt. Paras vaihtoehto olisi tietysti unohtaa, mutta vaikeata tai mahdotonta se varmasti on. Koita kuitenkin perheesi takia pitää tunteesi kurissa.
jos toiseen rakastuu,että tahtomattani tämä tapahtui,aikaisemmin se ei käynyt mielessäkään että voisin ihastua mieheni veljeen,mutta niin siinä vaan kävi. Tiedän sen itsekkin että ei auta kun yrittää unohtaa koko homma,ei ole paljon vaihtoehtoja...Niin paljon häntä rakastan että nytkin on järkyttävä ikävä häntä,niin ikävä että oikein ahistaa. pitää antaa ajan kulua jo toivoa että ihastuminen hiipuu...
Jos vielä kyse on pelkästä ihastumisesta, ehkä kannattaa kärvistellä ja odottaa, että se menee ohi. Eri asia on, jos parisuhde on muutenkin ollut finaalissa jo pidemmän aikaa, kuten itselläni, silloin rakastuminen toiseen voi selkiyttää ajatuksia ja jouduttaa väistämätöntä. Mutta mitään takuita uuden suhteen onnistumisesta ei kukaan voi antaa, vaikka kuinka syvistä tunteista olisi kysymys. Ja tietysti erityisen mutkikasta olisi, jos kyseessä olisi lähisukulainen, kuten sinulla.