Toissa keväänä ajelin loskaista ja liukasta soratietä kaverini 60-vuotispäiville. Vanhalla pikkuautollani jouduin ajamaan hiljaa, koska keli oli todella jäinen ja arvaamaton.
Perääni ilmestyi toinen auto, joka ajoi ihan puskuriin kiinni, ja kun hidastin sekin hidasti eikä mennyt ohi.
Kun nostin nopeutta, perässä tulevakin nosti ja taas hidastettuani sekin hidasti. Se ajoi koko ajan ihan kiinni puskurissa.
Kun aloin ajaa tosi hitaasti, auto ajoi rinnalleni. Siinä oli kaksi nuorta poikaa toisella olutpullo kädessä.
He näyttivät minulle sormi- ja käsimerkkejä, ja olivat välillä kiilaavinaan minut ojaan.
Minun oli pakko pysähtyä. Se auto ajoi hiljaa ihan eteeni ja sitten yht´äkkiä siinä kaasutettiin jolloin takapyöristä lenteli loskaa ja kiviä päälleni niin, että toinen ajovaloni rikkoutui.
Olin paikallani pitkään, kunnes pojat katosivat mutkan taakse. Lähdin vihdoin sydän täynnä vihaa ja suuttumusta ajelemaan eteenpäin.
Noin kilometrin ajettuani näin auton katollaan tieposkessa pellolla. Se oli ajautunut vasemmalle kaartuvassa mutkassa suoraan ojaan ja siitä katolleen.
Pysähdyin ja menin katsomaan autoa ja samalla kun tunnistin sen äskeiseksi autoksi, näin toisen pojan makaavan hiljaa parinkymmenen metrin päässä autosta. Toinen makasi puolittain auton alla ja valitti hiljaa.
Mietin äkkiä mitä teen, kun en halunnut sotkea juhlapukuani näiden häiriköiden takia. En liioin voinut soittaa apua omalla kännykälläni, koska silloin numeroni olisi tallentunut keskukseen.
Koska en nähnyt poikien kännykkää missään, päätin jättää pojat siihen ja hyppäsin autooni.
Asia vaivasi mieltäni vähäsen kaverini synttäreillä, muttei silti liian paljoa, sillä olivathan pojat oikeastaan kerjänneet itse kohtaloaan.
Olen usein miettinyt tätä fiktiivistä tarinaa, että jos näin olisi tapahtunut, niin mitä sitten...
Perääni ilmestyi toinen auto, joka ajoi ihan puskuriin kiinni, ja kun hidastin sekin hidasti eikä mennyt ohi.
Kun nostin nopeutta, perässä tulevakin nosti ja taas hidastettuani sekin hidasti. Se ajoi koko ajan ihan kiinni puskurissa.
Kun aloin ajaa tosi hitaasti, auto ajoi rinnalleni. Siinä oli kaksi nuorta poikaa toisella olutpullo kädessä.
He näyttivät minulle sormi- ja käsimerkkejä, ja olivat välillä kiilaavinaan minut ojaan.
Minun oli pakko pysähtyä. Se auto ajoi hiljaa ihan eteeni ja sitten yht´äkkiä siinä kaasutettiin jolloin takapyöristä lenteli loskaa ja kiviä päälleni niin, että toinen ajovaloni rikkoutui.
Olin paikallani pitkään, kunnes pojat katosivat mutkan taakse. Lähdin vihdoin sydän täynnä vihaa ja suuttumusta ajelemaan eteenpäin.
Noin kilometrin ajettuani näin auton katollaan tieposkessa pellolla. Se oli ajautunut vasemmalle kaartuvassa mutkassa suoraan ojaan ja siitä katolleen.
Pysähdyin ja menin katsomaan autoa ja samalla kun tunnistin sen äskeiseksi autoksi, näin toisen pojan makaavan hiljaa parinkymmenen metrin päässä autosta. Toinen makasi puolittain auton alla ja valitti hiljaa.
Mietin äkkiä mitä teen, kun en halunnut sotkea juhlapukuani näiden häiriköiden takia. En liioin voinut soittaa apua omalla kännykälläni, koska silloin numeroni olisi tallentunut keskukseen.
Koska en nähnyt poikien kännykkää missään, päätin jättää pojat siihen ja hyppäsin autooni.
Asia vaivasi mieltäni vähäsen kaverini synttäreillä, muttei silti liian paljoa, sillä olivathan pojat oikeastaan kerjänneet itse kohtaloaan.
Olen usein miettinyt tätä fiktiivistä tarinaa, että jos näin olisi tapahtunut, niin mitä sitten...
Vastaukset 13
Vanhimmat
ihan oikein tehty.pois olisin minäkin ajanut,lankesivat omaan kuoppaansa
"En liioin voinut soittaa apua omalla kännykälläni, koska silloin numeroni olisi tallentunut keskukseen."
Niin mitä sitten vaikka olisikin tallentunut keskukseen? Onko sinulla henkisiä ongelmia?
Ei se nyt niin ylivoimaista olisi soittaa apua tuollaisessa tilanteessa. Numeron tallentuminen hätäkeskukseenkin on ihan sivuseikka, mutta synttäreiltä olisit varmaan myöhästynyt sillä tuskin olisit saanut poistua paikalta ennen ambulanssia ja poliisia.
Olisin joutunut kaikenlaisiin kuulusteluihin ja odottelemaan siinä paikanpäällä.
Kenties vielä sotkemaan vaatteeni ja uudet kiiltävät kenkäni rapasella pellolla.
Parempi lähteä hiljaa pois soittamatta, niin kukaan ei koskaan saa tietää, että olin edes paikalla.
Pojathan vaan saivat ansionsa mukaan.
että näin kävisi kaikille puskurissa roikkujille kiusantekijöille.
eikö silloin pitäisi saada sakot jos näkee loukkaantuneita eikä soita ambulanssia
Tarinasi on hyvin viihdyttävä, mutta epärealistinen. Tosiasiassa ohituksen jälkeen et poikia olisi nähnyt vaan tulet kolmioristeykseen ja solmio hiukan liian tiukalla et havaitse lähestyvää rekkaa. Käännyt juuri etuajo-oikeutetulle tielle kun rekan etupuskuri ruhjoo kallosi litistäen autosi liiskaksi rekan alle.
niin ei varmaankaan oo kovin viisasta pysähtyä siihen kohdalle, saati käydä siinä onnettomuuspaikalla pataroimalla, todennäköisesti joku näkee tai sitten muutoin jättää jotain todisteita käynnistään (Murphyn laki), ja saa aika ikävät syytteet..
Kyllä minunkin oikeustajuni mukaan tuollaisessa tilanteessa sais, mitä tilaa, mutta mutta.. ihmiset on aina yksilöitä, ja toisinaan sitä välinpitämättömyyttä näkee jo nykyäänkin ihan tarpeeks. Mielenkiintoinen ajatusleikki kuitenkin.
eli ajaisin ohi ja tasan jäisi sinne selviytymään keskisormiensa kanssa.
virran katkaista,eli avaimet pois.Sitten vois
kattoa renkaita,,onko sakkorenkaat?sitten vois
soittaa kavereille,että tulkaa kattoon,auto ojassa!!!
Juuri tuollaisen jälkeen osoitat olevasi se vahvempi persoona ja autat poikia. Muistavat koko ikänsä.
Mikään ei ole niin hivelevää, kun turpiin lyöjä tarvitseekin itse apua. Mikään ei nolota varmaan enempää?
mun mielestä menee niin, että: poliisi tulee paikalle, ajaa sua vastaan, ja joku on nähnyt sut siinä paikalla, on ottanut rekkarisi ylös, ja polliisi tuleepi paikalle just kun oot kietassu pari kossuvissyy huiviin, saat sakot ja putkaa linnaa vankeutta heitteillejätöstä ja päälle pätkästään rattituomio. Näin se menee.
Muista itse tehdä oikein, vaikka toiset eivät tekisikään. Kostettuasi fiktiivisesti kertomallasi tavalla olisit vain tasannut tilit paljon suuremmalla vääryydellä etkä varmasti osaisi iloita ystäväsi syntymäpäivillä. Jos lähdet kutsumatta esivallan avuksi, jaa silloin oikeutta, älä vääryyttä.