miehen kiltteydestä ja seksin merkityksestä

Ruokaostoksilla käydessäni käteeni osui alekorissa Päivi Lipposen ja jonkun toisen naisen koostama kirja "Isä ja ero". Ostin sen mökkilukemiseksi, ja koska se osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi, ahmin sen loppuun melkein samantein. Lainasin sitä edeltäneen kirjan "Nainen ja ero" - ja lukemani vahvisti sitä käsitystä miksi niin monet liitot päättyvät eroon. Kummassakin kirjassa näet kävi niiiiiin monessa kohdassa ilmi se, että jos a) mies on liian kiltti, ei nainen voi häntä kunnioittaa - eikä sitä myöten rakastaa, vaan kaikesta tasa-arvohömpötyksestä huolimatta nainen kuitenkin toivoo, että mies on se perheen pää. Mieleen jäi muuan deittinetin ilmoitus vuosien takaa, jossa itsestään ilmoitellut nainen ilmoitti, että hän ei tahdo yhtään kilttiä miestä enää. En tarkoita, että kenenkään pitäisi ehdoin tahdoin muuttua muuksi kuin mitä on, vaan sitä että ei se ainainen riidan välttäminen ja mieliksi oleminen tee muuta kuin hallaa sinulle itsellesi.

Toinen jatkuvasti toistuva teema oli se, että jollei liitossa seksi toimi, ei toimi paljon muukaan. Olen aivan samaa mieltä. Eihän seksi ole kaikkein tärkeintä, mutta jos se toimii, voi katsella paljon kaikenlaista pientä vikaa läpi sormien... Sama toimii molemmin puolin. Jos nainen on tyytyväinen ja tyydytetty, hän tekee pedin ulkopuolellakin kaikenlaista miestä miellyttävää...

Kuusi vuotta sitten itse erotessani jossain lehdessä oli artikkeli, jossa kirjoitettiin siitä miten tärkeää vaimon tyydytettynä pitäminen on, ja en sitä ihan tosissani silloin ottanut, enkä silloin ollut sängyssä kaksinenkaan. Nyt elämää kokeneena tiedän paremmin... En tiennytkään mihin kaikkeen pystyn, en mitä voin vastineeksi saada... Olen käynyt kovan koulun, mutta nyt olen varsin tyytyväinen elämääni.

Luepa mielenkiinnosta ne kirjat. Herättävät paljon ajatuksia.