Mitä merkitystä sillä on, miten 70-luvulla on toimittu, kunhan tänä päivänä sinä ja minä saamme uskoa omat syntimme armosta anteeksi? Se tiedetään, että kristillisyys oli silloin valtavissa kuohuissa ja taitamattomasti on toimittu, mutta silti jokaisen ihmisen pitää uskoa ennen kaikkea omat synnit ja heikkoudet anteeksi, eikä katkeruudella muistella muita. Jumalan valtakunnassa on silti aina kuulunut rakastava Pyhän Hengen ääni, vaikka yksittäiset ihmiset tai puhujat olisivat joutuneet vikaan. Tule seuroihin ja usko evankeliumi. Se kuuluu vieläkin kaikille, jotka haluavat sen vastaanottaa. Vielä on armon aika. Tee parannus ennen kuin on liian myöhäistä.
Paula E:lle ja muillekin
armosta uskomassa
211875
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
On sillä toki merkitystä, miten 70-luvulla on toimittu. Monta elämää on pilattu. Moni ihminen on joutunut kovin kärsimään. Eivät ne asiat unohtamalla ja maton alle lakaisemalla parane.
Siksi toiseksi, en todellakaan tule sellaisiin seuroihin, jossa piilotellaan kyseisenlaisia syntejä. Uskoa voi muutenkin, oikealla tavalla, ilman rasitteita.
Jokaisella on tietenkin uskonnonvapaus ja jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi. Mitäs se on Sinulta pois, jos minä uskon niin, että synnit on uskottava armosta anteeksi Jeesuksen sovitustyön tähden. Minä en ala 70-lukua enkä muitakaan vanhoja muistelemaan, nimittäin katkeruus syö ihmistä sisältä ja sen sinustakin hyvin huomaa. Koita vapautua kahteistasi. :)
"Mitäs se on Sinulta pois, jos minä uskon niin, että synnit on uskottava armosta anteeksi Jeesuksen sovitustyön tähden."
Mainitsinko asiasta jotain. Taisit maalata mörön ihan itse.
Eikä niitä syntejä minnekään maton alle lakaista, vaan ne pestään Jeesuksen verellä puhtaaksi, eikä niitä tarvitse enää sen jälkeen muistella. Ja jokaisen täytyy uskoa OMAT synnit anteeksi, eikä 70-luvun ihmisten syntejä/heikkouksia. Sinunkin kannattaa uskoa vain omat syntisi anteeksi, vaikka muut ihmiset olisivat tehneet mitä. Tämä maailma on epäoikeudenmukainen ja paha, mutta jokainen meistä on vastuussa ainoastaan omasta sielusta. Siksi sitä kannattaa hoitaa.
Hyvää jatkoa!
Onko sinut heitetty saatanan haltuun ja häväisty koko seurakunnan edessä. Siis otettu jopa ihmisyys pois.
Seurauksena täydellinen eristys entisistä ystävistä sukuyhteydestä,jotka ovat vlliä.
Muutamat pitivät yhteyttä salaa ja kauhistelivat niitä menettelyjä,millä ihmisiä "hoidettiin"
Tämä on tosi.
Nykyisin lakia on lievennetty mutta tunnet vieläkin muukalaiseksi esim. sukusi juhlissa jos siinne pyydetään.
"Mitä merkitystä sillä on, miten 70-luvulla on toimittu, kunhan tänä päivänä sinä ja minä saamme uskoa omat syntimme armosta anteeksi?"
Se, että synnit ovat anteeksi, on tosiaankin tärkein asia. Mutta 70-luvun tapahtumilla voi edelleen olla opillista merkitystä. Opillinen merkitys tulee siitä, että sitomiset (=seurakunnasta erottamiset) ovat voineet olla perusteettomia.
Ei ole oikein tehdä parannusta epäuskosta, jos ei mielestään ole epäuskoinen ts. jos kokee, että seurakunnasta erottaminen on alunperin ollut perusteeton.
kuin silloin, eli eksyksissä
Voisitko käyttää enemmän rautalankaa; en ymmärtänyt mitä ajoit takaa :-).
Eli vl:t todistelevat uskonsa ja oppinsa olevat saman kautta aikojen.
70-luvulla vl:ssä oltiin aika eksyksissä.
Johtopäätös: eksyksissä vieläkinkö?
" Mitä merkitystä sillä on, miten 70-luvulla on toimittu, kunhan tänä päivänä sinä ja minä saamme uskoa omat syntimme armosta anteeksi?"
Entäs ne hoitajat, jotka eivät vieläkään ole katuneet kyseisiä syntejään?
Kiitos kauniista oikein nimellä osoitetusta sielunhoitotarjouksesta.
Oikein hyvin eli periaatteessa vetovoimaiseksi olet paketoinut sen. :-)
Mutta olen jo armahdettu. Armon kautta Kristuksessa kelpaan, olen keskeneräisenä täydellinen. Voit olla varma että se maistuu hyvältä vl-liikkeen yhteydessä kokemani ahdistuksen jälkeen.
Liikkeessä joka palvoo itseään, omaa yhteisöään, samoin ajattelevien joukkoa, liikkeessä joka on valmis uhraamaan yksityisten uskovaisten omattunnot teettämällä heillä parannusta mielivaltaisista keksityistä asioista ja nöyryyttämällä heitä häpeällisesti näytös-parannuksentekoon, liikkeessä jossa yksilöllä ei ole omantunnon vapautta eikä oikeutta itsenäiseen Jumalan antaman järjen käyttöön, on tarjolla aina mahdollisuus painostukseen ja hengelliseen väkivaltaan.
Teillä on koko ajan itämässä 70- ja 80-luvun tapahtumien kaltainen siemen kuin tikittävä aikapommi. Milloin se räjähtää?
Historialliset tositapahtumat ovat osoittaneet, että näitä aivan samoja asioita on lestadiolaisuudessa aika ajoin tapahtunut.
Jo 1900-luvun alun kiistoissa yritettiin rakentaa täysin puhtaitten seurakuntaa.
Pöytäkirjassa lestadiolaisten ryhmittymien sovintokokouksesta Oulussa maaliskuun 22. - 23. päivinä 1911, opin erehdyksiä käsiteltäessä sanotaan: " - - ja löytyy niitä muitakin opin erehdyksiä Muuan oli sellainen, että ruvettiin tekemään puhdasta seurakuntaa, jossa ei vikoja olisi, vaikka me näemme, että ensimmäisissä seurakunnissa oli vikoja."
Minulla on vanhoillislestadiolaisuudesta lähdettyäni sydämessäni on ollut vakaa rauha, onni ja tasapaino syvimpänä elämäni perustana, ja arjen vastoinkäymisistä, huolista ja ristiriidoista huolimatta tunnen, ettei minua uhkaa mikään. Sillä:
Kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut.
Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room. 8:37-39.)
Paula..E, että raamatussa varoitetaan myös siitä väärästä rauhasta. Eli vie omantunnon siihen väärään tilaan.
Minä kyllä uskon, että Paula E:llä on juuri ja nimenomaan se oikea rauha!
Et sitten sinäkään viitsinyt käyttää nimimerkkiä.
se nimimerkki tähän asiaan liittyy??? En ole ennenkään nimimerkkejä tarvinnut.
että et itse ole siinä väärässä rauhassa?
Lämmin kiitos sinulle Jotjot rohkaisevasta tuesta. Toivotan kaikkea hyvää sinulle!
Sinun olisi hyvä ja syytä ennen kaikkea omaan itseesi sovittaa omia sanojasi ja pohdiskella sitä, mihin sinun oma rauhasi perustuu, ettei se vaan ole väärää rauhaa.
Ystävyydellä.
jälkeen valittaa, että uskoasi arvostellaan?
Olen Paula E:n kanssa samoissa ajatuksissa. Kokemukset ja tuntemukset ovat näissä koettelemuksissa vain vahvistaneet näitä käsityksiä.
Me epätäydelliset ja syntiset pelastumme vain Armosta, Sovituksen tähden. Kun tuon uskomme ja turvaksemme haluamme!
Kukaan ei voi sitä riistää meiltä! Se annetaan lahjaksi Ylhäältä. Jokainen pienikin vaatimus autuuden ehtona pilaa sen, sanoo Raamattu.
Uskoontulo voi kyllä olla Armosta, mutta uskonelämä normitetaan lain vaatimuksilla. Ja niitä mahdollisuuksiahan riittää. (Kyllä hoitsut sen tiesivät.)
Ehkä joku vielä tänäänkin haluaa sitä tietä itse kulkea ja muitakin sinne johdatella? Vai mitä?
Sanoit:
>> Me epätäydelliset ja syntiset pelastumme vain Armosta, Sovituksen tähden. Kun tuon uskomme ja turvaksemme haluamme!
Kukaan ei voi sitä riistää meiltä! Se annetaan lahjaksi Ylhäältä. Jokainen pienikin vaatimus autuuden ehtona pilaa sen, sanoo Raamattu. >>
Jep, x-vl!
Tästähän tuli ihanat iltaseurat.
Kiitos, x-vl!
Ystävyydellä, tiellä ja matkalla
Paula E.
En ole vielä ehtinyt lukea kaikkea, mitä olet 70-luvusta tänne kirjoitellut. Nyt on kiireitä. Tiedät.
Voi, miten kaipasinkaan vuosia sitä, että asioista puhuttaisiin ja totuutta etsittäisiin! Keskustelemalla yhdessä - tasavertaisina ihmisinä ja uskovaisina.
Mutta keskustelu vaikuttaa vieläkin hankalalta. Nuoret eivät tiedä, eivätkä uskokaan. Suurin osa heistä, jotka muistavat, eivät halua muistaa.
Keskustele siinä sitten! Ja jos joku jotain sanoo, niin silloin tuntee taas olevansa yhä altavastaajana ja syyllisenä. Onko se keskustelua?
Miten näissä asioissa voi elää tätä päivää? Se kuilu, joka noissa väärissä tuomioissa räjäytettiin uskonystävien ja sukulaisten välille, ei ole umpeutunut. Se vaivaa, näkyy ja tuntuu tavatessa. Se kuuluu seurapuheissa ja kanssapuheissa, välillä peitellysti ja taustalle häipyen. Mutta mihinkään se ei ole poistunut!
Minusta on inhottavaa puhua kevyttä pintapuhetta sellaisten kanssa, joiden tietää ja tuntee ajattelevan itsestäni, että "tuollakin on autuus parannuksen teon takana".
Kiitos Sinulle sanoistasi! Eipä noita iltaseuroja niin järin usein järjestykään. Ne lämmittävät minunkin sydäntäni.
Mutta Jumala ei sytyttämäänsä kynttilää sammuta, vaikka se muiden silmissä näyttää tuulessa ja tuiskussa sammuneen... Se on Lupaus. Siihen voimme lapsen lailla uskossa tarrautua.