Olen nainen, joka on:
* lihava
* yksinäinen
Eli en kai sitten voi saadakaan ystäviä? Siltä alkaa vähän näyttää :/ Onko kohtalontovereita?
* lihava
* yksinäinen
Eli en kai sitten voi saadakaan ystäviä? Siltä alkaa vähän näyttää :/ Onko kohtalontovereita?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olen mies lihava yksinäinen.
Näin täällä.
Olen kauniiksi sanoittu, lähes missin mitoissa. Yksinäinen jo vuosia. Kukaan ei käy, puhelin ei soi. Olen erakoitunut. Ei oo kiloista kiinni enemmänkin luonteesta ja siit onko menevää sorttia. Jos viihtyy kotosalla eikä tykkää pörrätä baareissa niin mistäpä ystäviä. No hätä. Onhan mulla rakas ystäväni läpi vuosien-meinaan televisio.
Televisio on kyllä mahtava keksintö. Se vie ajatukset mennessään eikä tule edes pää kipeäksi.. addiktoituminen on kyllä melko paha.
Tietokone ja televisio ovat hyviä keksintöjä, samoin kuin netti. Varsinkin yksinäisyyden kannalta. Tarjoaa ainakin jotakin tekemistä jos muuten ei ole.
Yleisimpiä syitä yksinäisyyteen taitavat olla juuri kaikenlaiset ongelmat, kuten terveydessä tai ulkonäössä. Sosiaalisten taitojen puuttuminenkin voi tuoda yksinäisyyttä. Onhan tietysti paljon ihmisiä jotka vain tuntevat itsensä yksinäisiksi, vaikka eivät todellisuudessa sitä olisikaan. Tuntuu olevan myös niin, että monet yksinäisetkin ovat varsin kranttuja seuran suhteen, eli pitää täyttää tietyt kriteerit, ennen kuin voidaan olla ystäviä.
Miesten ja naisten yksinäisyys eroaa yleensä varsin paljon toisistaan. Naisilla ongelmat liittyvät useimmiten ulkonäköön, kun miehillä taas yleisimmät syyt ovat yleensä huonoissa sosiaalisissa taidoissa. Syitä on tietysti monia muitakin, mutta nuo ovat varmaan yleisimmät.
Naisille ystävystyminen on kuitenkin yleensä ottaen helpompaa kuin miehillä ja varsinkin kumppanin löytäminen. Ulkonäkökään ei tunnu merkitsevän loppujen lopuksi niin paljon kuin voisi luulla, jos vain sattuu oikeanlainen tilanne kohdalle.
Mies jos ei ole tiettyyn ikään asti ollut missään tekemisissä naisten kanssa, niin on todennäköistä, ettei tule koskaan olemaankaan. Kokemattomuutta ei lasketa kovin suureksi eduksi ja epätoivoisuus kasvaa ajan myötä suuremmaksi.
Kannattaisi omata vain hyvä itsetunto ja vahvistaa sitä, jolloin masennus,epätoivoisuus ym. asiat eivät vaikuttaisi niin paljon omaan tilanteeseen. Terveyskin on jo hyvä lähtökohta ja jos ei jotakin saa niin pitäisi oppia olemaan ilman tai paremminkin vaihtaa kiinnostuksen kohteet muihin asioihin.
Mitä enemmän yksinäisyyttä miettii, sitä yksinäisemmäksi itsensä tuntee. Sen takia olisikin hyvä tehdä semmoisia asioita joista pitää ja pyrkiä eroon tuosta yksinäisyyden tunteesta.
Itseään ei kannata myöskään tyrkyttää väkisin kenellekään. Pitää ymmärtää, jos joku ei halua olla sinun kanssasi. Kannattaa vaihtaa kohdetta, jos jonkun kanssa ei asiat ala sujumaan toivotulla tavalla. Toisaalta olisi tietysti hyvä tutustua ihmisiin kunnolla, ennen kuin tekee johtopäätökset asioista.
Monesti jo alkuvaikutelmat esim. ulkonäöstä saattavat aiheuttaa reaktion, jonka takia ei haluta tutustua tyyppiin, vaikka muuten olisikin pidetty esim. kirjeenvaihdon/puhelinkeskustelujen perusteella. Silloin kannattaisi miettiä, että mitä todella oli hakemassa ja jos tyyppi muuten on mukava, niin kannattaako esim. huonon ulkonäön takia lopettaa koko ystävyyssuhde ko. tyypin kanssa.
Joopa joo ja trallalalei. Siinä oli doktori philliä kerrakseen.
> kun miehillä taas yleisimmät syyt ovat yleensä huonoissa sosiaalisissa taidoissa.
Ja paskat, mulla kaverit ovat perheellistyneet sen verran, ettei niitä enää paljon kiinnosta mikään, joten miten siinä sosiaalisuustaidot auttavat kysyn ma?
kyse ollut yksinäisistä
Kyllä ja minähän olen em.asioista johtuen nykyään aika yksinäinen.
Voisi olla niinkin, että töllö ja tietsikka ovat syitä yksinäisyyteen: kun ajanvietettä on saatavilla kotonakin, niin miksi lähteä ihmisten ilmoille?
Ei sillä, että tuskin kukaan, joka kärsii yksinäisyydestä, on sitä edellämainitusti aiheuttanut mutta jos muut ovat laiskoja tutustumaan, niin kontaktien luominen on vaikeaa. Silloin nämä muut eivät ole vastaanottavaisia lähestymisyrityksille.
Esimerkiksi isäni kertoilee usein, että hänen ollessaan lapsi he kerääntyivät porukalla naapuriin katsomaan televisiota. Silloin telkkarit olivat harvinaisia ja vain tällä yhdellä oli sellainen aluksi. Silloinhan television katsominen oli sosiaalinen tapahtuma! Ja mitä se on nykyään; jokainen möllöttää omassa kodissaan yksinään tuijottamassa näköradiota. Joissain perheissä jokaisella sen jäsenellä on jopa oma telkkari.
Erottaako ihmisiä toisistaan mikään tehokkaammin kuin se, että ei vietetä aikaa yhdessä?!
vaikuttaa siihen, onko yksin vai ei??
Toi meni yli ymmärryksen...
ihmisen entistä epävarmemmaks omasta itsestään ja tällä tavoin olla jarruna uusien suhteiden solminnassa. En minä ainakaan ihmettele jos lihavuus sanotaan syyksi yksinäisyyteen. Mutta sen sijaan voisi kuitenkin sanoa itseinho tai epävarmuus. Sillä eiväthän ne kilot ihmistä yksinäisenä pidä, vaan pelko siitä mitä muut ajattelevat tai muita vastaavan kaltaisia juttuja.
Minulla samantyyppinen ongelma.
Olen yksinäinen, mutta ihan kaunis, normaalipainoinen ja avoliitossa. Sielultani olen silti yksinäinen, yksinäisyyttäkin on niin monenlaista. Aina ympäröivät ihmiset/ystävät eivät tyhjyyttä pysty täyttämään.
Tunnen etten kuulu oikein minnekään enkä pysty päästämään ketään todella lähelle itseäni.
Olen nainen ja ihan normaali vartaloinen mutta myös yksinäinen, mutta ottaisin ihan mielelläni pullukan ystävän!
Olen myös suhteellisen normaalinnäköinen/kokoinen, mutta melko yksinäinen myös. Tosin pitää sanoa että myös omasta halustani, koska olen havainnut että ns. ystävät tuntuvat aina haluavan minulta jotain, palvelua tms. Osaan monenlaista ja joskus tuntuukin että ne vähät ihmiset joiden kanssa vielä olen yhteydessä ovat kanssani siksi että saavat esim. astrologisia tulkintoja tuosta vaan sivutuotteena. Olen tehnyt tietoista karsintaa ja havainnut että yksin jää jos ei suostu kynnysmatoksi.
Olen sitten löytänyt erään toveriseuran, jonka kanssa tapaamme n. kerran vk. Se on hyvin antoisaa, voi purkaa pahoja ja myös hyviä fiiliksiä ilman kritiikkiä. Saa olla oma itsensä.
Kannattaa löytää oma tapa olla ystävä ja millaisia ystäviä kaipaa ja etsiä siltä pohjalta. Etsivä löytää sanotaan.
Voi myös olla että ystävyydeltä odotetaan liikaa. Ystävälle pitää antaa tilaa sekä arvostaa häntä sellaisena kuin hän on. Ripustautuminen tappaa ystävyyden niin kuin rakkaussuhteenkin jossain vaiheessa.
Haleja kaikille yksinäisille, kyllä me vielä näytämme. Kovassa paineessa ne timantitkin hioutuvat.
Minä olen nainen ja avoliitossa, ei lapsia. Kyllä minäkin usein tunnen itseni yksinäiseksi, mutta onhan tosiaan televisio olemassa, joka hieman lievittää yksinäisyyttä. Ja tietysti tietokone on hyvä ystävä ja täällä voi kirjoitella niitä näitä. Olen myös huomannut,että sukulaiset ottavat usein yhteyttä vain silloin kun he tarvitsevat jotakin apua. Usein olen itse se joka otan ensimmäiseksi yhteyttä. Minulla ei ole ystäviä siitäkään syystä, koska monilla ikäisilläni on lapsia ja minulla ei, joten yhteisiä puheenaiheita ei ole.
Onhan minulla tietysti ollut erilaisia harrastuksia, joissa olen tutustunut ihmisiin, mutta en ole heihin sen enempää yhteydessä ollut.
Minusta olisi kiva tutustua sellaisiin ihmisiin, jotka eivät ole niin pinnallisia ja jotka arvostavat ihmistä isolla i:llä ilman näyttämisen tarvetta.
Lopuksi kaikille yksinäisille hyvää loppukesää! terveisin rentukka
Olet aivan samassa tilanteessa kuin minäkin! Töissä käyn ja siellä olen ihan pidetty (kai..) mutta vapaa-ajalla ei ole ketään kenen kanssa käydä leffoissa, ostoksilla tai muuten vaan jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Olen myös lihava ja häpeän kyllä omia kiloani niin paljon, että en kehtaa yksin lähteä mihinkään ravintolaan tms. Olen tietyllä tavalla reipas ja ehkä ulospäin hyvinkin tyytyväisen oloinen elämääni, mutta kaipaan muiden seuraa. Miten lähestyä ihmisiä ja missä - siinä suurin ongelma...
moi . öö mä en voi sanoo että oon täydellinen kohtalontoveri mutta melkein. meinaan mulla on kyllä kavereita mutt ne on kaikki poikia :/ joskus toivois että ois tyttöjäkin mutta en tuu enää tyttöjen kanssa toimeen . ne jotenkin karttaa mua ja kaikki ne pojat joiden kanssa olen alkaa pitään mua kanssa poikana . se tuntuu aika tyhmältä . ja ne ei ymmärrä mitään . sellatteita tyttöjen juttuja . että ymmärrän kyllä sua . usko pois :)
Iloinen uutinen teille lihaville. Lihavuudesta voi päästä eroon. Kevyt ruokavalio, paljon liikuntaa, paljon vettä. Siitä se lähtee. Teille tulee paljon iloisempi mieli, uskokaa pois.