Ihastuminen on ollut mulle aina valtava enegian ja luovuuden lähde. Kohteiden vaihtaminen on ollut turvatoimenpide-parisuhteessa kun olen. Nyt vain sama nuori mies on kulkenut ajatuksissani jo puolitoista vuotta; vaikken häntä juuri ole nähnytkään (kuvitellut näkeväni ihmisjoukossa, konservatorion portailla sateessa, kadulla auton ikkunasta ohi ajaessani). Tiedän, että hankaluuksia on likaa; ikäero ei niistä vähäisin. Ammattieettiset kysymyksetkin on pohdittava pois päivjärjetyksestä: ihastuksen, kiintymyksen ja läheisyyden tunteet kun ovat suhteessamme olemassa jo lähtökohtina. Suhteen seksualisoituminen voisi väliemme luonteesta johtuen muuttua riippuvuussuhteeksi ja haitata toisen osapuolen kehittymistä. ( Aikuisia olemme molemmat,minäkin alle kolenkymmenen, mutta uskon yksilön kehittymisen olevan voimakasta eityisesti parikymppisenä). Nuoruudessa,idealismissa ja ylenpalttisessa kirkasotsaisuudessa on vain jotain väistämättömän vetoavaa. Kokemuksia? (Tämä oli tilitys, pervoksi nimittely ja kehdonryöstämisestä syyttely ovat siis turhia)
Tarvitsen ihastumista-tarvitsen sinua!
Rose
0313
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.