Odotan kannanottoja sekä puolesta että vastaan.
Onko abortti uskonne mukaan salltittu?
Tutkimustieto 243
171432
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000 000000003&conference=4500000000000490&posting=220000000 09731128
Antamallasi sivulla lukee:
Valitettavasti tämä keskustelupalsta ei ole juuri tällä hetkellä käytössä. Ole hyvä ja yritä hetken kuluttua uudelleen. Takaisin Keskusteluiden etusivulle.
Suomi24 on osa Eniroa
Pääasiallisesti kai pidetään, että elämästä päättäminen kuuluu Jumalan mandaattiin.
Kirkon perusperiaate on elämän kunnioittaminen. Jumala tahtoi elämän. Ihminen ei ole itse päättänyt syntymästään - hän ei saisi myöskään itse päättää kuolemastaan. Eikä toisten kuolemasta näin ollen. eli abortti tähän vedoten olisi väärin. Elämän on saatava sykkiä vapaana, rajoituksetta. Elämää sen alkua ja loppua ei saa ruveta sorkkimaan, liiaksi säätelemään ja määräilemään. Ihmisellä on oikeus hyvään elämään ja hyvään kuolemaan.
yhdyn kuitenkin eerikan "aborttilaki hyvä asia , mutta abortti ei", kommenttiin. laki todellakin on nostanu nuorten äitien, millä tavalla he ovatkaan tulleet raskaaksi, arvoa.
Todennäköisesti tiesit jo kysyessäsi, että ei mukään usko eikä hengellinen katsantokanta "salli"aborttia. Eikä myöskään valtaosa uskoa tunnustamattomista ihmisistä. Joten: mitä halusitkaan kysyä? Abortti on yksi selkeimmistä asioista, joita Raamatulla voi perustella. Älä tapa. Ei ole sanottu, miten nuori tai vanha ihminen on, onko vastahedelmöitynyt solu vaiko dementoitunut vanhus. Yksinkertaisesti, älä tapa.
Eräällä sivustolla tormäsin tällaiseen...
Raamattu ei tuomitse keskenmenon aiheuttajaa
Kirjoittanut: korjaus 15.8.2005 klo 23.56
On luettu Raamatunkohta erheellisesti.
Tässä ei tuomita keskenmenon aiheuttajaa kuolemaan, vaan ainoastaan sakkoon. Keskenmenon aiheuttaminenkaan ei siis ollut kuolemaan johtava rike saati murha.
""22 Jos ihmiset tappelevat keskenään ja samalla töytäisevät raskaana olevaa naista, niin että hän saa keskenmenon mutta hänelle ei aiheudu muuta vahinkoa, lyöjä maksakoon sakkoa sen mukaan, mitä naisen aviomies vaatii tai miten asia oikeudessa ratkaistaan. 23 Mutta jos muuta vahinkoa tapahtuu, annettakoon henki hengestä,"
Minusta vähän tuntuu siltä, ettei abortteja tehdä tönimällä vahingossa.
Eiköhän ne tehdä vakain tuumin siihen tarkoitukseen suunnitelluilla instrumenteilla, joten tämä kohta ei ehkä kuitenkaan sovi tapaukseen.
"Abortti on yksi selkeimmistä asioista, joita Raamatulla voi perustella. Älä tapa."
Miksi sitten tätä käskyä kristityt ihan ilman mitään tunnonvaivoja rikkovat sodassa? Laestadiolaisia ei kai pilvin pimein mennyt vankilaan viime sotienkaan aikoina.
On kai se eri asia sodassa tappaminen. Sota on isänmaan puolesta taistelemista ja liittyy esivallan kunnioittamiseen ja tottelemiseen. Tämä asia vaatii jonkun enemmän teologiaa ja Raamattua tuntevan vastaamista, mutta joka tapauksessa sodassa uskovaisia on ollut ja se katsotaan velvollisuudeksi. Mikäli meinaat ns.uskonsotia, joita maailmalla käydään, ne taitavat olla poliittisia sotia.
"On kai se eri asia sodassa tappaminen."
Millä tavalla?
Veikkaan, että tähän ei vastaa kukaan, mutta väitänpähän kuitenkin, että koska kristinuskoisten mielestä tappaminen on suhteellista ja erityisesti miehen suorittama hengenriisto on vähemmän syntistä kuin naisen. Kyse siis olisi vain ja ainoastaan siitä, että naisen hallinta omasta ruumiistaan on miesvaltaisessa uskonnossa/maailmankuvassa mahdoton ja vaikea. Se murha-touhotus on vain sopiva syyllistyskeino naisia vastaan, joille asia jo sinällään on vaikea.
Toisekseen, ihmisiä on kuollut ja kuolee sodissa mahdottomasti enemmän kuin abortteja tehdään tai on vuosituhansien saatossa tehty.
Sota on Jumalan rangaistus ja samalla puhuttelu, että kansatlakkaisivat syntielämästään ja kääntyisivät Jumalan puoleen.
Olisiko se oikein, että kuningas Daavidin tavoin synti peitettäisi toisella synnillä?
Olen tavannut myös veteraaneja, jotka ovat kärsineet omantunnon vaivoja ja ovat epäilleet, oliko kaikki teot välttämättömiä. Emme kuitenkaan voi mitenkään verrata tekoja, joita ihminen tekee henkensä hädässä niihin, jotka tehdään maineen tai rahan varjelemiseksi.
Meidän sodissa kuoli 1939-1945 välisenä aikana noin 85000 ihmistä. Aborttilain tulon jälkeen on rauhanomaisissa olosuhteissa tapettu tulevia kansalaisia kolmekertaa enemmän kuin sodissa on kuollut. Tämä on tilasto tietoa ja nämä lapset on uhrattu huoruuden perkeleelle omien himojen tyydyttämiseksi. Kun vahinko eli ei toivottu raskaus on alkanut huoraamisen jälkeen turvaudutaan aborttiin eli murhan syntiin..
En kannata aborttia. Olen kuitenkin eri mieltä Väiskin kanssa: ei aborttia ja jo syntyneen ihmisen murhaa voi rinnastaa toisiinsa. Pidän Aborttilakia hyvänä asiana, mutta en abortteja.
Miehet ovat aina voineet fyysisellä ylivoimallaan pakottaa naisia suhteeseen kanssaan, huorata, raiskata, syyllistyä insestiin. Ja seuraukset on aina kantanut nainen, viime sijassa raskauksina, joihin on paljon naisia myös kuollut. Synnytyksiin, kohdun ulkopuolisiin raskauksiin, puoskarien tekemiin abortteihin, verenvuotoihin jne.
On edelleen miehiä, jotka alkavat hylkiä naista siinä vaiheessa, kun kuulevat tämän alkaneen odottaa lasta. Mutta edelleen erittäin monet naiset haluavat - abortin mahdollisuudesta huolimatta - pitää tulevan lapsen, vaikka se olisi vasta niin pieni solurykelmä, ettei ihmisen muotoinen edes: "Kun mä totesin olevani raskaana", kertoi eräskin nuori äiti tunteitaan, "mä lähdin heti ostamaan vauvanvaatteita, ensimmäiset potkuhousut ja nutun". Hänelle ei ollut tullut edes mieleen, että hän menisi hakemaan abortin, vaikka lapsen isä ei ollut vähääkään välittänyt tulevasta lapsesta, ja äidille oli ehdotettu aborttia.
Ennen aborttilakia avioton raskaus oli naiselle häpeä. Kaikki koulut jäivät kesken ja naiset - nuoret ja vanhat - olivat täysin miesten armoilla. Pakkoavioliitotkin olivat tavallisia. (Semmoisenhan itse rovasti Laestadiuksin joutui solmimaan Britansa kanssa, kun tämä oli tullut raskaaksi aviliiton ulkopuolella).
Monet raskaina olleet naiset tekivät itsemurhia. Toisia ajettiin pois kotoa. Ensikodit olivat täynnä yksinäisiä äitejä.
Aborttilaki muutti naisten asemaa ratkaisevan paljon: heistä on tullut itsenäisiä ihmisiä, joilla sama ihmisarvo kuin miehilläkin, oli heillä lapsia tai ei ja avioliitosta tai sen ulkopuolelta. Abortti on aina vaikea ratkaisu ja aina jonkinasteinen onnettomuus. Mutta aborttilaki on hyvä asia, koska se on muuttanut ihmisten asenteita, myös yksinäisiä äitejä kohtaan.
Tottakai tämä naisiin kohdistuneen sosiaalisen vallan menetys harmittaa monia sovinistisia miehiä, jotka voivat saattaa naisen väkivalloinkin raskaaksi, mutta eivät enää hallita häntä samalla tavalla kuin aiemmin.
Kristitty nainen ei välttämättä hae aborttia missään tilanteessa - ellei ole aivan hengestä kysymys, mutta yksinäisenä äitinäkään hän ei menetä ihmisarvoaan yhteiskunnan silmissä - toisin kuin ennen aborttilakia.
Vähän arveluttavaa. Tässä paikataan syntisiä tekoja toisella syntisellä teolla.
On toki selvää, että raiskaukset, insestit ja muut niihin verrattavat ovat syntiä. On kuitenkin vakava asia hoitaa seurauksia abortilla, koska ei ole lainkaan varmaa, että se nimenomaan auttaa uhria. Puhumattakkaan siitä, että se tehdään kunnian tai taloudellisten syiden takia.
Miksi pitäisi olla sallittua elää avioliiton ulkopuolisissa suhteissa, joissa isä ei sitten kannakkaan vastuutaan.
Eikö oikea ratkaisu olisi sanoa, että sellainen toiminta on syntiä ja aiheuttaa kaikissa tapauksissa onnettomuutta.
Sovitaanko Jaina, että en tapa ainakaan silloin, kun vihollinen uhkaa sinun henkeäsi? Olet harvinaisen tyhmä.
Katolisissa maissa torjutaan aivan yleisesti abortti. Eräässäkin tilanteessa (muistaakseni Brasiliassa) alle 10-vuotias lapsi oli raiskattu ja tullut raskaaksi. Mutta kun vanhemmat halusivat lapselleen abortin, niin paikallinen piispa vastusti sitä. Kehitysmaissahan lapsetkin synnyttävät lapsia.
Irlannissa taas joku lähisukulainen oli saattanut 14-vuotiaan tytön raskaaksi (ei muistaakseni aivan isä, mutta läheinen kuitenkin). Hänenkään aborttiaan ei sallittu.
"Miksi pitäisi olla sallittua elää avioliiton ulkopuolisissa suhteissa, joissa isä ei sitten kannakkaan vastuutaan", kysyy Lasse-setä.
Tämä maailma ei ole aina mikään onnellinen lintukoto, ei mikään el.rukoushuone. Kyllähän miehet (lestatkin) osaavat lirputtaa, kun haluavat seksiä (mutta eivät he kuulema ole tosissaan, vaan haluavat vain kokeilla, miten kunnollinen tyttö tai nainen on).
Mutta vastuun ottaminen syntyvästä lapsesta on jo toinen asia. Kysynkin, miksi pitäisi olla sallittua, että toinen osapuoli lapsen maailmaan saattamisessa - mies - pitäisi aina päästä kuin koira veräjästä ja vain nainen joutua kärsimään tilanteesta.
Meillä ei sentään ole koskaan tunnettu ns. "kunniamurhia", joissa suku saattaa tappaa raiskatuksi tulleen tytön kuten joissakin islamin maissa. Taisipa hiljakkoin olla lehdessä jokin juttu, jossa aviottoman lapsen saanut äiti aiottiin islamislaisen lain mukaan kivittää kuoliaaksi, koska hän oli syyllistynyt ei-aviolliseen seksiin. Vain kansainvälisellä painostuksella saatiin kumottua tämä pienen lapsen äidin saama kuolemantuomio. Pienestä lapsesta ja hänen äidinkaipuustaan ei kukaan piitannut. Mies sai olla rauhassa - tietenkin: häntä ei mikään uhannut.
Aika ennen aborttilakia oli naiselle painajaismaista pelon täyttämää aikaa, kun piti aina olla varuillaan.
Naisten itsemurhia tapahtui paljon.
Mutta väliäkös sillä on Lasse-sedänkään mielestä: tappakoot onnettomat naiset itsensä - kunhan miehet saavat hallita naisia: naisen mahassa kehittyvä solurypäs on tärkeämpi kuin sitä kantava nainen. Tärkeämpi sittenkin, vaikka lapsesta kasvaisi kehitysvammainen reppana.
Eivät entiset enkelintekijätkään puoskarinkonsteineen mikään hyvä vaihtoehto ollut. Ja aika painajaismaista on sekin, että joutuu synnyttämään raiskaajalleen ja vihaamalleen miehelle lapsen.
Nainen saattaa inhota seksiä ja inhota miehiä, mutta joutuu silti kärsimään kaikenlaisten himokkaiden miesten vuoksi. Sehän on Lasse-sedästä tietysti hurskasta ja oikein?
Muistan oman työni alkuajoilta, miten seitsemännellä kuukaudella raskaana oleva ja mieskaverinsa pettämä tyttö joutui ison mahansa kanssa yöpymään kylmissä porttikongeissa, kun ensikotiin järjestyi ruuskan vuoksi paikka vasta vähän ennen synnytystä. Vanhemmat olivat ajaneet hänet pois kotoa. Säälitti kovasti, mutta auttamaan en kyennyt.
Aborttilain myötä tällaiset tapaukset loppuivat kokonaan. Eikä siksi, minkä sanon alleviivaten, että naiset olisivat hakeutuneet aborttiin, vaan siksi, että ko. laki muutti naisen asemaa yhteiskunnassa. Koska abortti tuli mahdolliseksi, lapsen saaminenkin lakkasi olemasta häpeä. Siitä oli tullut naisen oma valinta. Tyttöjä ei ole enää sillä tavalla ajettu raskauden vuoksi pois kotoa, vaan sukulaiset ovat jopa olleet innostuneita raskaudesta tai ainakin valmiita tukemaan tyttöä ja tulevaa vauvaa. Ensikoditkin on asiakkaiden puutteessa jouduttu muuttamaan esimerkiksi vanhainkodeiksi.
Kun avioton raskaus lakkasi olemasta häpeä, naiset saattoivat olla onnellisia raskaudestaan tilanteessa, jossa he olisivat aikaisemmin kenties hakeutuneet puoskarin luo - tai yrittäneet itse - häpeän pelossa - keskeyttää raskautensa (tunnen lapsuudestani ainakin kolme tällaista naapurinnaista, joista yksi - naimisissa - kuoli verenvuotoon, kun ei halunnut enää synnyttää).
Tulinkin tässä taas uudelleen miettineeksi, miten islamilainen ja lestadiolainen hurskaus erovat toisistaan. Vai eroavatko ne ollenkaan? Siis muussa kuin uskon sisällössä?
Minä sanoin, että mainitut asiat, insestit, raiskaukset ja muut vastaavat ovat syntiä. Synti vie katumattoman helvettiin, eikö siinä ole kauheutta tarpeeksi?