Paniikki APUA!!!

Ei se ole maailmanloppu, vaikka soitat lääkäriin.Sieltä sinä saat apua ongelmaasi ja kaikki kääntyy parempaan päin.Olet vielä nuori ja on ihan ymmärrettävää, että ikäiselläsi voi olla ongelmia. Tiedäthän, että ongelmat on tehty voitettaviksi. Kirjallisuuttakin on olemassa jännittämisestä kuten Jännittäjän kirja, joka on Olavi Norosen kirjoittama. Suosittelen, että lukisit kirjoja jännittämisestä. Erilaisia rentoutuskasetteja voisit myös kuunnella ja niistä voisi olla myöskin apua.

Jos sinulla on joku ystävä tms. voisit kertoa hänelle myös olostasi ja ottaa hänet vaikka mukaasi kun menet lääkäriin. Kyllä se siitä.. Heti huomenna soitat ja varaat ajan lääkäriin! Voimia sinulle! Kirjoita sitten miten kävi.
terveisin lemmikki

Itekin kärsin monia vuosia yksin, en kertonut kellekään läheisille, en oikeestaan ees tiennyt mikä mulla oli tiesin vaan olevani outo hylkiö. Vasta n. vuos sitten onnistuin kertomaan äidille ja isälle ja ihmeekseni äidillä oli ollut samalaista nuorena ja isäkin oli kärsinyt kovasta jännittämisestä. Pian sen jälkee hankkiuduin terapiaan. Se kävi vaan oudost tulin yhtenä päivänä kouluun sitten alko yhtäkkiä hirveesti ahdistaan kaikki ihmiset ympärillä että mun oli pakko "piiloutua" jonneki ja siel oli sopivasti terkan ovi vieressä, pujahdin sinne ja päätin sekunnin murto-osassa että kerron, ja niin kerroin.
Oon nyt 15v. ja ollu terapias vuoden ja syön lääkkei jotka tehoo, hitaasti kyllä, mutta tehoo kumminkin.

Tosiaan kehotan puhumaan jollekin luotettavalle tai just lääkärille soitat vaikka susta tuntusikin että et pysty tee se silti! voimii vaan sinnepäin :)

....Se on jo ensimmäinen etappi kohti parempaa, täysipainoista elämää!!!!
Kerrothan sit meille miten sul menee!!??

Voimia!!

Moi,

kirjoittele mailia mikäli haluat: [email protected]

Hei!
En ole vieläkään saanut soitettuu lääkärille..
Tässä huomenna on edessä tosi koettelemus, meen duuniin ja se on asiakaspalvelua =(
Yritän siitä selvitä hengissä..
Soitan lääkärille heti kuin vaan saan voimia siihen.Ilmottelen teille kyllä siitä sitten..
Voimia kaikille =)

Heippa!
Mä oon tässä alottanu työt, ja se on asiakaspalveluhommaa, eikä mulle oo tullu mitään ongelmaa olla siinä... Ei tuu mitään kohtauklsia ym.. Aina välillä vaan tulee jos mun pitää mennä johonkin yksin taikka sitten jotakin muuta..Mutta töissä ei tule mitään ongelmia ja olen positiivisesti siihen yllättynyt =)
En taida soittaa sinne lääkäriin, kun en tarviste mitään apua tällä hetkellä, kun kaikki näyttää menevän hyvin =)
Tsemppiä kaikille =)

Olen lähes samassa pisteessä kuin keskustelun aloittanut. Olen sairastanut kaiken kaikkiaan paniikkihäiriöö noin 8 vuotta. ekat vuodet meni etten tienny mikä on ja sit kun sain tietää niin yritin salata sen kaikin mahdollisin tavoin ja yllättävän hyvin kyl onnistunut kun kukaan ei ole osannut epäillä ei edes avomieheni jonka kanssa olen asunut koko tämän ajan. Mutta erittäin rankkaa on ollut ja olen oppinut välttämään erilaisia tilanteita ja paikkoja ja elämäni on supistunut kehämäiseksi.Nyt kesän loputtua tuo railakas meneminen ja ylen palttinen juominen kostautui yhä pahenevina paniikkikohtauksina ja muutaman päivän aamusta iltaan itkettyäni päätin etten voi antaa elämäni mennä yhtään enempää alamäkeä. joten otin itseäni niskasta kiinni ja kerroin ensin avomiehelleni, joka otti asian tosi huolehtivasti ja sen jälkeen tilasin itselleni lääkärin ja nyt huomenna meen psykologille, jossa tehdään kartotus ja katotaan sopivat hoitomuodot. oli tosi vaikea myöntää itselle ja pelkäsin mieheni ja lääkärin reaktiota, mutta yllätyin positiivisesti ja nyt odotan innolla miten paranemiseni lähtee etenee...HAKEKAA APUA ENNENKUIN OOTTE NIIN LOPPU ETTETTE ENÄÄ JAKSA JA KERTOKAA SIITÄ EDES YHDELLE IHMISELLE!...itseltäni putosi taakka kun sain sen ääneen sanottua, mutta kavereilleni en ole vielä uskaltanut asiasta kertoa, mutta ehkä sekin aikanaan=)

mikä on kahvikuppineuroosi.en oikee tiiä vastatkaa nopeesti!