Jäin taas pohdiskelemaan parissa kirjoituksessa mainittuja "ajetaan läheltä, vaikka tilaa olisi" -ilmiöitä. Todetaan nyt aluksi, etten pidä oikein järkevänä mennä parinkymmenen metrin päähän, jos tilaa vain kohtuudella on väljempään ohitukseen (joskaan en myöskään ole sitä mieltä, ettei ahtaammassakin tilassa saisi ohittaa); täytyy myös sanoa, että rohkenen epäillä valtaosaa niistä "ohitti viiden metrin päästä" -tarinoista. Vesillä etäisyyden arviointi on yleensä vähän vaikeampaa kuin maissa, koska aivot rakentavat arvion referenssien pohjalta ja veden päällä ei ole yhtä paljoa vertailuaineistoa kuin maissa.
Mutta vars. asiaan: monet ihmettelevät, miksi veneet hakeutuvat niin lähekkäin. En ole oikeastaan itse kiinnittänyt siihen huomiota, mutta esittäisin pari arvausta mahdollisista syistä:
-useimmat veneet ovat kuitenkin AINA menossa jonnekin, ts. niillä on joka tapauksessa jokin määränpää, jota kohti suunnataan. Silloin on aika luonnollista, että avoimen selän yli mennään mahdollisimman suoraviivaisesti ja kun väyliä on sentään rajattu määrä, niin todennäköisyys sille, että kaksi toistensa näköpiirissä olevaa venettä ovat menossa samojen saarten välistä, on ihan kohtuullinen. Ts. veneiden kurssit osuisivat lähekkäin, vaikka ne liikkuisivat niin eri aikaan, etteivät edes näkisi toisiaan.
-edellisen sivuvaikutuksena: lienee suhteellisen inhimillistä, että veneilijät käyttävät vähintään alitajuisesti toisiaan navigointiapuna eli hakeutuvat kohti samaa ajolinjaa, jota ajaa toinen samaan paikkaan suuntaava. Tässä on tietysti virhemahdollisuus: edellämenijä voi olla eksyksissä tai yksinkertaisesti suuntaamassa ihan muuanne. Mutta kuten sanoin, tämä toiminta on luultavasti enemmänkin alitajuista eikä riskiä siksi älytä tietoisesti huomioida.
-kai jonkinlainen luontainen uteliaisuuskin vaikuttaa: kun näkyvissä on vain vähän muita veneitä, niin moni saattaa huomaamattaan ajaa lähemmäs nähdäkseen toisen vähän tarkemmin.
Mutta vars. asiaan: monet ihmettelevät, miksi veneet hakeutuvat niin lähekkäin. En ole oikeastaan itse kiinnittänyt siihen huomiota, mutta esittäisin pari arvausta mahdollisista syistä:
-useimmat veneet ovat kuitenkin AINA menossa jonnekin, ts. niillä on joka tapauksessa jokin määränpää, jota kohti suunnataan. Silloin on aika luonnollista, että avoimen selän yli mennään mahdollisimman suoraviivaisesti ja kun väyliä on sentään rajattu määrä, niin todennäköisyys sille, että kaksi toistensa näköpiirissä olevaa venettä ovat menossa samojen saarten välistä, on ihan kohtuullinen. Ts. veneiden kurssit osuisivat lähekkäin, vaikka ne liikkuisivat niin eri aikaan, etteivät edes näkisi toisiaan.
-edellisen sivuvaikutuksena: lienee suhteellisen inhimillistä, että veneilijät käyttävät vähintään alitajuisesti toisiaan navigointiapuna eli hakeutuvat kohti samaa ajolinjaa, jota ajaa toinen samaan paikkaan suuntaava. Tässä on tietysti virhemahdollisuus: edellämenijä voi olla eksyksissä tai yksinkertaisesti suuntaamassa ihan muuanne. Mutta kuten sanoin, tämä toiminta on luultavasti enemmänkin alitajuista eikä riskiä siksi älytä tietoisesti huomioida.
-kai jonkinlainen luontainen uteliaisuuskin vaikuttaa: kun näkyvissä on vain vähän muita veneitä, niin moni saattaa huomaamattaan ajaa lähemmäs nähdäkseen toisen vähän tarkemmin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Nykyään elektroniset navigointivälineet on yleisiä veneissä ja usein ohjelmoidaan reittipisteitä etukäteen. Jos noin puolet veneilijöistä on merkinnyt esim selän ylityksen jälkeisen portin reittipisteekseen on luonnollista, että ajetaan "jonossa". Tätä kartalle piirrettyä viiva pidetään "turvallisena" ja siitä ei haluta poiketa, eli ohittaessa "samaa" viivaa pitkin ajavaa hitaampaa venettä koukataan vaan hetkeksi linjalta. Vastaantulijat ajavat samaa viivaa mutta toiseen suuntaan eli liikennekeskittymä jää hyvin kapealle kaistalle vaikka tilaa olisikin reilusti.
Olet kuomaseni oikeassa tuon reitinvalinnan suhteen. Hanko läntisellä on tungosta noiden kahden pohjoispoijun kohdalla. Jokaisessa veneessä on WP asetettu hieman molempien poijujen väylänpuolelle, eli kaikki veneet kummastakin suunnasta tuppaavat noille poijuille. Väylää riittää hyvän matkaa pohjoisemmaksikin, mutta siellä on aika tyhjää.
Siinä sitten harjoitellaan kansainvälisiä käsimerkkejä "kun on niin ahdasta ja kaikki ajavat 5 metrin päästä".
Ne muutamat metritkin lisämatkaa ilmeisesti hidastavat liikaa.
Nykyään kun GPS:n tahallinen häirintä on poistettu on noiden laitteiden tarkkuuskin sitä luokkaa että karttaplotterilla väylän viivaa ajettaessa osutaan samalle viivalle väkisinkin.
Tuota pidettiin/ pidetään lentoliikenteessäkin riskin paikkana kun navigointitekniikka paranee ja ruuhkaisuuden vuoksi haluttaisiin putkia pienentää ja lähentää - jolloin virheille jää vähemmän tilaa.
Tässä olisikin paikka kehittää karttojen väylämerkintää merkitsemällä yksinkertaisen viivan sijaan koko väylän leveyden näyttävät viivoitukset jolloin oikeanpuoleista liikennettä käyttäen ainakin samaan suuntaan menijät olisivat samalla reunalla - tosin ohittajat saattavat olla edelleen nokittain.
Onhan väyläalue ainakin osassa väyliä merkitty. Tällainen on esim. Harmajan ohi Helsinkiin tuleva väylä. En tiedä miksi ei näin sitten ole kaikkialla, olisikohan esim. tieto vajavaista tai jotakin niin ettei uskalleta luvata väylälle paljon leveyttä.
joka on merkitty merikarttaan on 'varma' eli se on 'harattu' tarkkaan.
Kyllä tieto on vajavaista nniden väylien kohdalla, missä väyläaluetta ei ole kuvattu rasterilla. Jos ajaa merimerkkien mukaan, noudattaa linjamerkintää ja kiertää viitat niiden oiean sijainnin mukaan, niin kaikki on O.K. Mutta tietenkin jos erehtyy seuraamaan vain karttaplotteria ja vilkaisee vain silloin tällöin vennttilistä ulos, niin sydärin aihetta voi ilmeentyä. Vaikka tilanne plotterilla olisi juuri keskellä linjaa, niin ulos katsottaessa linjat ovat auki ja pahimmillaan ollaan juuri sivuuttamassa viittaa väärältä puolelta.
Eli kumpi se loppujen on oikeassa maasto vai karttaplotteri. Vielä kestää jonkin aikaa, ennenkuin molemmat näyttävät samaa kaikilla pienimmiläkin väylillä.
Tämä on taivaan tosi.
Siltähän tuo joskus vaikuttaa mutta minusta se ei ole elektroniikan vika eikä elektroniikkaa siitä pidä tuomita eikä hyljeksiä.
"Elektroniikka lisääntyy ja järjenkäyttö vähenee"
Kun noita ylläolevia kommentteja lukee, niin nasevammin tuota ei olisi voinut ilmaista ;-).
Luoja varjele meitä noilta Karttaplotterimiehiltä tai ainakin suo heille edes ripaus vanhaa kunnon merimiestaitoa.
Eihän siitä tietenkään elektroniikkaa pidäkään syyttää, vaan käyttäjiä jotka eivät tajua, miten sitä järkevästi hyödynnetään.
Samahan se on millä navigoi jos kuitenkin päätyy ajamaan keskellä väyläviivaa. Nopeassa veneessä ei juuri jää aikaa perinteiseen harpilla ja asetelevyllä navigointiin, kun pitää muistaa tähystääkin, joten karttaplotteri on on tähän erinomainen laite. Joku kun vielä keksii tuoda markkinoille HUD-näytön, niin katsetta ei tarvitse enää laskea menosuunnalta siksikään aikaa että vilkaisee näyttöjä ; varsinkin kun tähystyksen täytyy olla 360° jatkuvasti.
Mutta kuka käskee ajamaan keskellä väyläviivaa, eikös paras olisi ajaa vähän sivummalla oikeaa puolta, ja jätetään se väyläviivä keskiviivaksi maantien keskiviivan tapaan. Tässä olis aihe ottaa esille syksyn laivurikursseillakin.
Mikä siinä navigoinnissa on niin vaikeaa? Matkavauhtini on 20-25 solmua, ja hyvin selviän, kun vertaan maisemaa karttaan. Kolmeenkymmenteen vuoteen ei ole kolahtanut virheellisen navigoinnin vuoksi. Varsinkin saaristossa on niin paljon kiintopisteitä, että mitkään plotterit tai harpit ym. ole välttämättömiä. Samalla tulee tähystetyksi muuta liikennettä. Toki huonon näkyvyyden vallitessa elektroniikalla on etunsa.
aika lailla samaa mieltä. En ole havainnut mitään ongelmaa kartanluvussa 20 solmun vauhdissakaan. Harppiin en koske muuten kuin joskus laiturissa ollessani, pohdiskellessa seuraavan päivän reittejä... Ei kai siinä plotterissa sinänsä mitään vikaa ole, mutten minä siitä mitään erityisempää hyötyäkään löydä, lukuunottamatta sitä, että sijaintitieto on suoraan kartalla. Ilmankin olen pärjännyt...