Jaa-a, voisiko joku kokeneempi purjehtija auttaa? Minulla on laiturissa pienehkö, (SUN 2000), purjevene käyttämättömänä, kun en uskalla yksin lähteä vesille. Navigointi ja moottorilla ajo sujuu, mutta purjeita en uskalla yksin nostaa ylös. En ole koskaan opetellut purjehtimaan, olen vain käskystä hoidellut etummaista purjetta. Onko mahdollista, että pystyisin itsekseni tätä venettä käsittelemään? Olen kyllä urheilullinen tyttö, mutta aika kevyt (53 kg). Vaaditaanko voimaa, vai tekniikkaa enemmän? Vai pitääkö suosiolla alkaa etsimään kaveria mukaan?
Pelottaa yksinpurjehdus
40-v optariin?
329380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kohtuullisella tuulella lähdet moottorilla ajaen avoimelle paikalle, jossa ei ole liikaa yleisöä.
Siellä nostat ensi isopurjeen ylös ja kokeilet veneen käyttäytymistä, sitten iso alas ja sama etupurjeen kanssa. Kun molemmat on tulleet tutuiksi niin molemmat yhtä aikaa ylös.
Satamaan tulo taas moottorilla. Paras paikka on sellainen, jossa on poiju jota yrität hallitusti lähestyä ja kiertää. Tuuli saisi olla mielellään 2-4 m/s harjoitteluun eli illalla tai aamulla on paras hetki.
Itse olen aloitellut yksinpurjehdusta tänä kesänä 39-jalkaisella veneellä, ja alkujännityksestä selvittyäni olen huomannut, että yksinpurjehtimisessakin on puolensa. Saa tulla ja mennä juuri niin kuin haluaa, eikä hyvää purjehdussäätä tarvitse hukata purjehduskaverin etsimiseen.
Mielestäni tekniikka on yksinpurjehduksessakin tärkeämpää kuin voima, ja jos sinulla on autopilotti käytössäsi, niin purjeiden nosto ja laskukin sujuu helposti. Keula vaan tuuleen päin moottorilla, autopilotti päälle ja purjeet ylös. Purjeet voit laskea samalla tekniikalla. Ennakointi on myöskin tärkeää, koska yksin ei kerkeä kuin yhteen paikkaan kerrallaan. Kannattaa siis ainakin aluksi laskea purjeet mielummin liian aikaisin kuin myöhään, ja satamaan tullessa laittaa lepuuttajat ja kiinnitysköydet hyvissä ajoin valmiiksi.
Kyllä kannattaa ehdottomasti. Vielä on kautta jäljellä eli vielä ehdit mukavasti opetella. Kun nostat iso purjeen niin aja koneella suoraan tuuleen niin se nousee helpommin. Sitten vain kone pois päältä ja fokka/genoa ylös. Kun nostelet purjeita niin koita järjestää niin että saat pinnan lukittua hetkeksi paikalleen niin on helpompaa. tsemppiä vaan...
Kerta se on ensimmäinenkin, kun yksin lähtee. Omassa seurassa on useita kippareita, jotka purjehtivat yksin paljon ja pitkiä matkoja. Osa heistä on naisia.
Purjehtiminen on yleisesti ottaen tekniikkalaji. Ja veneesi on kuitenkin pieni, joten ei siinä voimaa tarvita.
Kannattaa ottaa oppia kokeneelta purjehtijalta pyytämällä rohkeasti jotakuta osaavaa kaveriksi. Purjehduskoulut antavat myös opetusta. Ole myös aktiivinen oman seurasi purjehtijiin.
Onko se sun vene Satavan venepalvelussa?
Satava??? Ei ole tuttu paikka. Vene on Pellingissä...
Kiitos paljon rohkaisusta ja neuvoista kaikille. En ole ennen mihinkään palstoille kirjoitellut, ja yllätyin positiivisesti nopeista vastauksista. Ihan käytännön ohjeita kaipaisin. Tosiaan joo, voisin kokeilla molempia purjeita ensin vuorotellen. Hyvä idea, en ole tullut edes ajatelleeksi. Voinko kaataa tämän veneen?? Se on se suurin pelkoni...
Kaikki edellämainitut neuvot ovat hyviä. Lisäksi pitää muistaa turvallisuusasiat. Käytä kunnon pelastusliivejä ja valjaita. Kylmällä kelillä olisi hyvä olla pelastautumispuku. Pidä käynnykkä vesitiivisti pakattuna käden ulottuvilla. Teippaa puukko kiinni kädenulottuville ohjauspisteen lähelle.
Viime kesänä hukkui Näsijärvellä mies pudottuaan Guy 22 veneensä kyydistä. Ei tainnut saada venettä uimalla kiinni.
Ei ole tarkoitus pelotella. Purjehdus on kivempaa kun varautuut asioihin, eipähän sitten satu niin helposti mitään kohtalokasta.
Voithan pyytää mukaan jonkun osaavan purjehtijan
oppaaksi. Hän voi neuvoa sinua kädestä pitäen, mutta teet itse kaikki mahdollisen. Vain tekemällä oppii purjehtimaan. Purjehduskurssi ensi
keväänä voisi sitten täydentää taitojasi. Ei se vene kaadu ja helpoin keli on opetella tasaisella kevyellä tuulella. Olen tällä tavoin opettanut yhden naispuolisen tuttavani yksinpurjehtijaksi ja kaikki on sujunut hyvin. Siitä vaan... lycka till.
Autopilotti jeesaa älyttömän paljon. Varsinkin jos innostut ja ryhdyt tekemään pidempiä reissuja. Pinnapilotti irtoaa uutena n. 350 - 400 eurolla.
Autopilottia hankkiessa kannattaa satsata sellaiseen malliin, jossa on ns. auto-tack -toiminto eli autopilotti osaa tehdä käskystä ksinpurjehtiessa yllättävän iso etu, kun voi käskeä pilotin tekemään vendaa ja keskittyä itse esim. keulapurjeen uudelleenskuuttaamiseen ja barduunoiden kanssa pelaamiseen. Toiminto löytyy jo halvimmastakin Raymarinen pinnapilotista.
Rohkeasti vaan kokeilemaan alle 6 m/s tuulissa, muttei ihan pläkässä. Tilaa on tosiaan alussa syytä olla sen verran, ettei paniikki iske navigoinnin/kivien takia.
Sun 2000 voi kallistua, muttei kaadu eikä uppoa. Keulapurje on pieni ja reivatulla isolla pärjää kyllä kovemmassakin tuulessa.
Pari hyvää apuvälinettä: autopilotti tai pinnalukko ja köydenpätkä. Itselläni ei ole autopilottia, eikä sitä tarvitsekaan kuin parissa erikoistilanteessa (reivaus ja spinnujiippi). Muuten pärjää hyvin köydenpätkällä ja pinnalukolla.
Sivutuulesta vastatuuleen toimii erinomaisesti köysi, joka kiristetään pinnasn päästä tuulenpuolelle. Vene siis kääntyy vapaasti alas (myötätuulta kohti) muttei ylös. Kun köydelle löytää oikean mitan (riippuu purjeista ja tuulesta), vene ohjaa yksin erinomaisen hyvin tuulen mukaan ja vapauttaa sinut muuhun.
Hiljaisella tuulella (vene ei kallistu lainkaan) ja sivutuulesta myötätuuleen toimii taas pinnan lukitseminen (esim. kuminauhalla).
Kaikkeen kannattaa valmistautua huolella. Laiturissa jo laittaa vene niin lähelle purjehduskuntoon kuin mahdollista (keulapurje kannelle ja staagiin kiinni, skuutit kiinni, isopurjeen peite pois jne). Rantautuessa taas purjeet kunnolla pois jaloista, lepuuttajat ja kiinnitysköydet paikoilleen jo ennen satamaa.
Parin kokeilun jälkeen huomaat, että yksinpurjehdus on helppoa ja mukavaa.
Yksipurjehduksen vaikein osa on purjeiden viikkaus sanovat monet enemmän yksin purjehtineet...
ETTEI TODELLAkAAN LAITA SKUUTTEJA KIINNI! Toivottavasti tässä oli "Jokkella" menny fallit ja skuutit sekaisin...
Tarkoitin lähinnä, että sitoo skuutit kiinni genuaan ja pujottaa ne paikoilleen. Purje on siis vielä kannella, jolloin on hyvä laittaa se skuutti ihan vinssillekin kiinni, ettei se purje lennä mereen. Isonkin skuutti on syytä olla kiinni, jottei puomi heilu holtittomasti. Purje toki alhaalla.
Eri juttu on sitten, jos pystyy laiturissa jo nostamaan purjeetkin. Tällöin skuutit on syytä pitää vapaana ennen lähtöä. Tätäkö tarkoitit?
Olen itsekkin aloiteleva purjehtia ja tänä kesänä minulla on ensimmäinen oma purkkari :) Yksin on tullut paljon liikuttua ja kaikki on mennyt hyvin.
Kannattaa kuitenkin ennakoida kaikki manööverit hyvin. Esim reivaamiset vendat jne. Kovalla kelillä jään rantaan jos olen yksin. Tuo autopilotti on sitten aivan ykkös vehje en luopuisi siitä millään.
Ilman autopilottia kannattaa treenata kuitenkin jos vaikka sulake palaa akku tyhjä... Näitä ei kerkeä oikeen lennossa vaihtamaan korjaamaan. Kokemusta on pimahtaneesta sulakkeesta.
Rannasta lähden aina kaikki valmiina. Rannassa on aikaa säätää kaikki purjenduskuntoon.
Ota kaikki mitä olet matkan aikana ajatellut tarvitsevasi esiin niin että voit hakea ne riittävän nopeasti. Vene kannattaa pitää hyvässä järjestyksessä jotain kuitenkin unohtuu ottaa esiin. esim kiikarit, puhelin tulee jano...
Auttaa myös kovasti jos tunnet vesistön jolloin ei tarvitse lukea merikorttia välillä jää enemmän aikaa veneen käsittelyyn.
Olen myös laittanut kiinnitysköysiin merkit "kotisatama" teipinpalasilla erityisesti jos on poiju paikka helpottaa kovasti jos voi mennä keulaan sillä mielellä että ei se laituriin osu. Vieras satamaan mennessä kannattaa valita paikka missä näkee että viereisessä veneessä on joku kannella. Ihmiset ovat olleet kovin avuliaita vieras satamissa.
Kunnon fendarit kannattaa olla rauhoittaa mieltä ja naapuri veneen omistajaa.
Onnistuu varmasti. Mutta sitä ei kyllä voi suositella opettelemaan yksin, jos se kerran jänskättää sen verran, ettet ole uskaltanut aloittaa. Voimaa ei tarvitse kauheasti, ison purjeen nosto on se suurin ponnistus, ja ankkurin nosto tietysti, jos käy luonnonsatamissa. Aluksi kaikki manööverit pitää funtsia etukäteen ja kun kokemusta tulee, niin asiat muuttuvat rutiiniksi. Vaan kyllä täytyy suositella kaveria opettamaan aluksi. Minä tosin aloitin purjehdusharrastukseni niin, että ostin veneen ja nostin purjeet yksin, mutta olin silloin 25 vuotias nuorimies, eikä pelottanut yhtään. Purjehdustekniikasta on kirjoitettu vaikka kuinka monta kirjaa, kannattaa lukea niitä, käy kirjastossa. Edellytyksenä nopeaan oppimiseen on hyvä orientoituminen, veneen istuinloorassa pyöriessään pitäisi olla koko ajan tietoinen missä on pohjoinen, missä on etelä, missä on kotisatama, mistäpäin tuulee, missä on "tuulensilmä", mikä on sijainti, mistä suunnasta aurinko paistaa. Mutta opetella voi myös näitä asioita.
On tietysti tyylitöntä purjehtia fendarit kannella, mutta yksinpurjehtiessani minulla on lepuuttimet kiinni köysissään ja köysi kiinni mantookissa, vain sisäpuolelle nostettuna. Autopilotti on hyvä, mutta kuminarulla kiinnitetyllä pinnalla olen onnistunut trimmaamaan veneen niin, että jopa kahvikeitto ja -juonti onnistuu vastaiseen purjehtiessa. Kun kiinnittää kumiköyden laidasta laitaan pinnan pään tasalle, saa pinnan nopeasti kiinni ja irti vain pyöräyttämällä tämä kumiköysi muutaman kierroksen pinnan ympäri. Fokka vähän normaalia tiukemmalle ja iso vähän alemmas/löysemmälle, niin balanssi löytyy. Kiinnitysköydet olen myös pitänyt valmiina kiinni kotisatama -mitoissa. Ison saa laskettua suoraan puomille laskoksilleen, kun tekee sen vain hitaasti fallista laskien ja pitää kuminarusiteitä käsillä. Fokan skuutittien päät sidoin joskus toisiinsa kiinni (löysästi), näin pääosa skuuttaamisesta vendassa ja jiipissä tapahtui automaattisesti, itselle jäi vain loppukiristys . Jos ei ehdi heti koilia falleja purjeiden noston jälkeen, niin ne kannatta pudottaa luukusta kajuutan puolelle, etteivät ole loorassa jaloissa.
Toi kuulosti ihan hyvältä jutulta, koska autopilottia ei ole. Kiitos neuvosta!
Olen kolmena kesänä purjehtinut isäni kanssa, joka on pinnan varresta sanellut mitä tehdä milloinkin. Lähinnä aprikoinkin, että miten ihmeessä voin hoidella purjeita yksin, jos pinnasta täytyy puristaa koko ajan.
Käskytys on pyynnöstäni tullut suomen kielellä, en ole lukenut yhtään purjehduskirjaa, koska en todellakaan ymmärrä sitä kieltä... Joten ei nyt ihan mennyt mulle perille "fokan skuuttien päät" ja "skuuttaaminen vendassa ja jiipissä". Varmaan ihan selvä juttu käytännössä, olenhan joutunut tekemään kaikki hommat ohjaamista lukuunottamatta, mutta näin kielitaidottomalle jäi kyllä pahasti epäselväksi tarkoitus...
Moottoriveneillä olen ajellut yksin ikäni, joten nää rantautumiset ja suuntien hahmotus ei ole ongelma. Tuulia en sillä lailla purjehtijan näkökulmasta ole seuraillut, enkä varmasti osaa miettiä nopeinta tapaa edetä, eikä ole koskaan itse tarvinnut miettiä mitä purjetta kannattaa kiristää tai löysätä ja milloin. Mutta ehkä se kokeilemalla selviää. Lueskelin noita juttuja köliveneen kaatumattomuudesta, enkä tiedä mitä uskoa. SUN 2000:ssahan on nostoköli! Se varmasti irtoaa ja kaatuu ainakin! Eli keula kohti tuulta vai, sitten jos tuntuu, että kallistuminen pelottaa liikaa??
Sun 2000:ssa on lasikuituinen kääntököli, joka ei irtoa, vaan taittuu kölilaatikon sisään. Veneen pitää pystyssä kölin vieressä rungon sisällä oleva painolasti, joten pystyssä pysyy vaikka köli irtoaisi.
Sun 2000, kuten kaikki muutkin vastaavat kääntyvät automaattisesti tuuleen, kun kallistusta on liikaaa. Jos tuntuu pahalta, älä vedä pinnaa hampaat irvessä, vaan anna veneen kääntyä tuuleen. Jos liiallinen (yli 20 astetta) kallistus on jatkuvaa, on syytä löysätä isopurjetta tai jopa reivata se.
Kuulostat olevan melko "pihalla" purjehtimisesta. Ota isäsi tai joku muu purjehdustaitoinen mukaan pari kertaa "henkiseksi tueksi". Tee kuitenkin kaikki itse, sillä vierestä katsomalla ei juuri opi. Kysy neuvoja tarvittaessa, mutta pyri toimimaan omien ajatusten mukaan. Vaihtoehtoisesti voit mennä purjehduskurssille.
Pelottaa vähän minuakin, tuo sinun yksinpurjehdus. Palaan alkuperäiseen vinkkiini, joku kokenut ope mukaan, niin että hän vain katsoo päältä ja neuvoo, mutta itse teet kaiken. Jos vene kallistuu niin paljon, että pelottaa, niin isopurjeen jalusta löysäämällä kallistus ja pelko helpottaa. Ja isopurjeen pinta-alan pienentäminen, se on reivaaminen, on tehtävä aina ajoissa, ennen kuin pelottaa liikaa. Sun:in köli ei irtoa. Eikä vene kaadu, ellei tuulta ole aivan hirveästi, yli 15 m/s.
Hassu terminologia kuulostaa munkkilatinalta, mutta niin se vaan on, että joka narulla pitää olla ihan oma nimensä, että niistä voi puhua. Skuutti on suomeksi jalus. Ja falli on nostin. Se väline, jota noviisi on lähetetty etsimään keulapiikin punkan alta, on nimeltään spörbeli. Sitä ei ole tosin koskaan löydetty. :-)
Kaupallisia purjehduskoulujakin löytyy. Sellaistakin suosittelen.
fokan/genuan nostaminen yksin purjehdittaessa. Ison saa ylös moottorilla ja pinnalla temppuilemalla kovallakin tuulella, mutta fokan nostaminen on temppu, joka ei aina hyvin onnistu. Jos sen kasaa valmiiksi etukannelle, niin tuuli pudottaa sen alas. Josku olen nostanut sen valmiiksi ja käärinyt keulaharukseen. Mutta ison ollessa ylhäällä ei ole ollenkaan turvallista liikuskella keulakannella. Veneeni on pieni, eikä siinä ole putoamisesteitä keulassa.
Onko kevyisiin ja pieniin veneisiin saatavana fokan rullauslaitteita? Mitä maksavat?
Itse purjehdin Saimaalla paljonkin Jullella (JOE17), joka on vielä pienempi vene kuin tuo kaksitonnisesi, vain reilu 5 metriä. JOE17 on tosi eläväinen vene ja "opettaa" purjehtijaansa, eli reagoi virheisiin joskus varsin ärhäkästikin kallistumalla tms. ja kipparin tempauksiin tulee vaste todella nopeasti. :)
Yksinpurjehdusta helpottaa, jos kaikki hallintaköydet on vedetty istumalaatikkoon, JOE17:ssä näin ei ole vakiona - lieneekö tuossa omassa veneessäsi? Idea on siis se, että mitään purjeiden nostoja/laskuja varten ei tarvitse mennä keikkumaan veneen keulaan, nimittäin jos yksinpurjehtiessa putoat, voi käydä huonosti!
Itse rakensin keulapurjetta varten myös laskijaköyden, eli toisinsanoen keulapurjeen saa nyhdettyä myös alas, ilman että tarvitsee mennä Jullen todella kuperalle keulakannelle. Sama asiahan onnistuu isoissa veneissä, joissa on rullagenoa. Käytännössä keulaan ei tarvitse mennä koskaan, paitsi jos on joku odottamaton köysi/tms. sotku tai jos käyttää spinaakkeria (harvemmin käytetään yksin). Turvallisuuden kannalta kaikenlaisen kiipeilyn minimointi on mielestäni tärkeintä yksinpurjehduksessa.
Itsekin pelkäsin alussa veneen kaatumista, kun purjehdus oli kokonaan uusi juttu. Siksi olisi oikesataan ensimmäinen juttu hankkiutua eroon tuosta pelosta, koska muuten on itse purjehtimisen opetteleminen jokseenkin mahdotonta.
Itse hankkiuduin siitä eroon siten, että lähdin yhä kovemmalla ja kovemmalla tuulella luovimaan, siten että vene kallistui (varsinkin alussa, kun ei osannut muutenkaan asioita). Ensin reivatuin purjein, myöhemmin täysillä. Kerta kerralta uhmasin tuulta enemmän ja enemmän ja kallistin venettä enemmän ja enemmän, laskemalla kurssia "liian alas" suhteessa ison purjeen jalustukseen (puomi keskellä). Toisella kädellä voi ohjata ja toisessa pitää isopurjeen jalusta, jota säätelemällä voi myös hallita kallistusta nopeasti.
Kun toinen parras oli käytännössä vesirajassa ja itse killuin tuulen puoella reunalla "korkealla" ja vene silti liikkuin lähinnä eteenpäin niin aloin uskoa, että ei se siitä tosiaankaan kaadu. Jos harjoittelet tällä tavalla, älä tee äkkinäisiä liikkeitä peräsimellä, jos esim. suuresta kallistuksesta ohjaat äkkiä takaisin tuuleen ja kallistus lopahtaa äkkiä, niin saattaa "viskata" ikävästi vastakkaiseen suuntaan.
Kun tuosta pelosta on päästy, on sitten aika opetella purjehtimaan. Purjehduksessa olisi sitten tarkoitus välttää tuota kallistusta, koska vain siten saa veneen kulkemaan parhaiten (eniten purjepinta-alaa). Purjehduksen opettelu onkin sitten sellainen juttu, ettei sitä koskaan täysin opi, sitä voi vain opetella aina eläkeikään asti... :-)
Moi
Oletko kokeillut fokan alasvetäjää?
Alasvetäjä toimii siten, että virität köyden istumalaatikosta muutamaa plokia käyttäen etuharuksen juuren kautta kiinni ylimpään fokan litsaushakaan. Alasvetäjä kulkee siis ensin kantta pitkin ja sitten etuharuksen kanssa samansuuntaisesti. Fokan voi laskea nyt avaamalla fallin ja vetämällä alasvetäjästä, ja nosto tietty päinvastoin. Kun fokan laskemisen jälkeen kiristät vielä skuutin ja alasvetäjän, fokka pysyy kohtuullisesti kannella ilman muita kiinnityksiä.
Pari jippoa vielä tuohon alasvetäjään: sen pitää kulkea kannella molempien skuuttien alapuolelta (muuten lopputulos on vähän omituinen, kokemusta on :-). Lisäksi alasvetäjä pitää laittaa kiinni köysilukkoon tai knaapiin istumalaatikossa, kun fokka on ylhäällä. Muuten köyden pää karkaa, kun tuuli pyrkii vetämään etuharukssen vieressä kulkevaa köyttä löysälle.
Alasvetäjä ei ole ihan ongelmaton. Köysi hakkaa ja hankautuu fokkaan, mistä voi tulla ajan mittaan kulumisongelmia. Mutta tuon ei pitäisi olla mikään merkittävä probleemi.
Jape
Minusta fokan laskeminen on hankalampaa kuin nosto, oltiin sitten liikkeellä yksin tai porukassa. Pidän fokkaa alhaalla ollessa kuminauhalla keulakanteen kiinnitettynä, joten nostaessa riittää kun käy avaamassa nauhan ja palaa takaisin sitlootaan vetämään purjeen ylös. Laskiessa puolestaan on pakko mennä h-veneen kapeaan keulaan vetämään purjetta alas. Isossa aallokossa se on hurja paikka.
Ison nostan ja lasken yleensä (perä)moottori sammutettuna ja ylös nostettuna. Helpompaahan se olisi moottorilla vastatuuleen ajaessa, mutta kun minusta todennäköisin tippumis tilanne on juuri moottoria nostaessa. Mieluummin tipun niin, että purjeet ovat alhaalla, jolloin on mahdollista päästä takaisin veneeseen.
Sun 2000:ssa on onneksi keulapurje rullalla siellä edessä, eli ei tarvitse mennä kannelle sen takia. Varastossa on joku toinenkin vaihtoehto, mutta ei näin kätevää ole halunnut vaihtaa mihinkään toiseen tässä vaiheessa. En osaa yhtään kertoa jälkikäteen asennettavista rullauslaitteista...
Huomenna ehkä, tuulista riippuen tietysti, aion sitten uskaltautua opettelemaan. Varoitus vaan kaikille Porvoon edustalla liikkuville! Toivottavasti isäni ehtii mukaan neuvomaan...
Kiitos kaikille monista hyvistä neuvoista ja huomioon otettavista seikoista, ja henkisestä tuesta ennen kaikkea. Luulen ymmärtäneeni suurimman osan.Mihinköhän sitä puukkoa tarvitsee?
Ilmatieteen laitoksen Porvoon kaupunkiennuste sanoo 4 m/s lounaasta. Se lienee ihan hyvä harjoittelukeli .
Puukkoa tarvitaan vasta sitten, kun joku köysi on niin toivottomasti solmussa, että se ei aukea muuten. Eli oikeasti sitä ei tarvita mihinkään :)
Onnea harjoituksiin!
Jape
Pitää varmaan kokeilla.
Ainoa mieleen tuleva huono asia tuossa alasvetäjällä on, että tulee taas köysiä lisää. Köysisoppaa on ennestäänkin riittämiin.
Sille aloittelijalle tsemppiä ja uskallusta (ei uhkarohkeutta) toivottelen.
Yksinpurjehdus ei sinällään ole vaikeaa, kun ei pidä liikaa purjeita ylhäällä. Vaikeinta siinä on purjeiden nostot ja laskut.
Poiju vapaassa vedessä on ehdoton lähtö-/paluupaikka. Jos sellaisen tietää, niin kannattaa ajaa vähän pidempääkin.
Laitureiden päistäkin on hyvä lähteä, jos tuuli on laiturista ulapalle päin tai sivusta pään suuntaisesti.
Aja ensin pelkällä isolla, niin saat tuntumaa tuuleen ja purjeen käyttäytymiseen.
Ei tuon tyyppienen vene, joka Sinulla on, juuri kaadu, jos ei tuulta ole yli 10 m/s.
Silti kannttaa katsoa kajuutan luukun tiiveys ja pitää se aina liikkuessa purjein kiini. Kännykkä minigrip- pussiin ja lähtö-/paluuilmoitus maihin.
Taisi tulla runsaasti vanhan kertausta, mutta toivottavasti on jotain hyötyä.
Ja purjeiden paukkuminen ja veneen kallistuminen tuulessa kuuluu purjehtimisen luonteeseen: niitä ei tarvitse pelätä.
Pahassa kelissä keksittiin laskea h-veneen keulapurje keulaluukussa seisten ja toimi hyvin. Vähän tuli vettä punkkaan, mutta pienempi paha kuin liukastella kaiteettomalla kannella!
Tässä on minun ensimäinen kokemus purjeidenlaskemisesta yksin.
"Ennen Torakseen sisään menoa otin fokan alas(virhe) ja laskettelin sisälle. Ison lasku operaatio olikin sitten pikkasen hankalempi, tuuli oli voimistunut mitä en ollut ymmärtänyt ottaa huomioon ja sitä että ilman fokkaa veneeen keulaa ei saa pidetty yksin purjehdittaessa tuulessa. Se kääntyi aina myötätuuleen. No ei muutakuin fallin lukko auki ja repimään väkisin isoa alas."
Tänä oli lyhty pätkä pidemmästä jutusta jonka olen joskus kirjoittanut. Vene oli 22 jalkainen.
Täällä ois kokenut 58v hyvin toimeentuleva poikamies päiväkahviseuraksi
Paljon seilannut yksin viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana.
Viimeaikoina tullu ihme lukko päälle ja ei saa lähettyä pidemmille seilauksille.... ahdistaa ja pelottaa. En tiedä onko vanhemmiten itsesuojeluvaisto noussu. Miten muut on ratkaisseet asian? Kun saa sen rennon mielen päälle, yksinpurjehdus on todella nautinnollista ja palkitsevaa
Pikkuhiljaa uudelleen vaan ja ilman mitään vanhoja uuninpankolla äitinsä nurkissa loisivia saamattomia vätyksiä joille mamma on keittänyt päiväkahvia aamuin illoin. Ja äijä se senkun vaan lihoo ja haisee...
Joo eiku sen uuninpankopojan heivasin jo helvettiin. Nyt oon ymmällä että mistä narusta pitäis vetää seuraavaksi