Olen 21v tyttönen. Asun yksin omassa kämpässä. Samanikäisiä kavereita ei ole. Tuntuu ettei kukaan luokkakavereistani halua olla mun kaveri, saatikka sitten ystävä. Yläasteella olin varmaan koulun epäsuosituin oppilas, kun olin niin ujo. Jätkäkaveri mulla on, mut me nähdään tosi harvoin, vaikka asuukin naapurissa. Äiti, isä ja 2 isosiskoa ovat hänen lisäksi ainoat (tutut) ihmiset joita näen vapaa-aikanani säännöllisesti. Tuntuu pahalta olla aina yksin. Eikä yksin huvita lähteä minnekään. Mitä nyt silloin tällöin käyn pienellä lenkillä. Olisi edes yksi samaa ikäluokkaa oleva ystävä, sekin riittää...
Onko kohtalotovereita?
Dreamer
10892
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ainakin mun mielestä kirjeenvaihto on aika hyvä keino tutustua ihmisiin, jos on ujo ja ihmisiin tutustuminen muuten on vaikeaa. Sitä kautta voi löytää samanhenkisiä ihmisiä lähiseudultaankin, ja sittenhän näihin uusiin tuttavuuksiin voi tutustua ihan luonnossakin... Mutta kannattaa olla sinnikäs - hengenheimolaisia ei välttämättä löydä ihan heti...
Tiedän itsekin, että ujon ihmisen on vaikeaa lähteä yksin mihinkään tilaisuuksiin, mutta silti kannattaa edes yrittää. Julma totuus on, että jos käperryt neljän seinän sisään, niin silloin et ainakaan löydä uusia ystäviä...
Mulla on 2 kirjeenvaihtokaveria, olemme oikein sielunsisaria. Mutta he asuvat eri paikkakunnalla ku mä. Emme siis näe toisiamme.
Tuntuu ettei kotikaupungissani ole mulle yhtään hengenheimolaista, kenellä olisi samanlaisia harrastuksia ku mulla. Ainaki niitä on vaikea löytää.
Niin.Kunnolla opetetusta koiruliinista tulee sun paras ystävä.Sen takia jaksat ja haluatkin lähtee lenkille,ja jäät juttelemaan muiden koiran omistajien kanssa!Ja jos harrastaisit koirasi kanssa esim.agilityä tai tokoa,tapaisit paaaljon koiraystäviä.Mun oma koira on mun paras ystävä,ja se on paras lääke mun masennukseen.ja yksinäisyyteen.Jos asut kerrostalossa,suosittelisin pienempää koiraa,jota ei tarvitse lenkittää niiin paljon(ei päde kaikkiin pikkuruisiin).Mutta oli hauveli pieni tai iso,sillä on aina iso sydän ja elämänhalua täynnä oleva sielu.Tiedän kokemuksesta!:)
Olen allerginen koirille, enkä kauheesti pidä niistä muutenkaan. Mulla on 2 ihanaa gerbiiliä. Niistä on paljon seuraa, vaikka ei ne tietenkään ihmisiä korvaa.
Kissan kyllä ottaisin, mut en allergian takia voi. :'(
paikalliseen kapakkaan.
siellä on kivoja poikia
ja kunnollisia
ja paskat....salli mun nauraa:))))
Naura vaan jos se helpottaa.
Kirjotuksessas oli paljon tuttua. Tiedän miltä tuntuu olla usein yksikseen, eikä se todellakaan oo mitään mieltä ylentävää! Itse oon 20v. ja asun Helsingissä. Olis kiva tutustuu ja vaikka ystävystyä.. : ) Pistä sähköpostia tulemaan: [email protected]
Niin...yksin oonmäkinoonkyl vast 14ja mulla olis ihana jätkäkaveri jos se ei ois mua 4w vanhempi. sen takiapiti pstää poikki...huoh...mulla on neljä kaveria ja ain välil ne ei oo mun kaakumä oon aikaomalaatui...suhthiljai... mut on niitä muitakin yksinäisiä(ikävä kyllä)