Tuulimuna/uusi raskaus

Minulla takana kaksi tuulimunaraskautta ja kolmannella kerralla tärppäsi ja nyt meillä on 2 1/2 vuotias poika.

Meillä oli myös tuulimunaraskaus joka todettiin vasta viikolla 13 ultrassa, kohtu kaavittiin ja kun saatiin aloittaa yrittäminen uudelleen jälkitarkastuksen jälkeen tulin heti taas raskaaksi ja kaikki meni hienosti. Älä turhaan murehdi raskaaksi tuloa tuulimuna ei sitä estä, koita vain selvitä tilanteestasi ja sen jälkeen voitte taas yrittää rauhassa! Onnea matkaan!!

Ensimmäinen raskauteni oli tuulimunaraskaus joka tuli ilmi juuri ennen ensimmäistä ultraa viikolla 12 kun rupesin vuotamaan. Sen jälkeen olen saanut jo 2 keskenmenoa. Tällä hetkellä en ole valmis edes yrittämään uutta, sillä henkisesti olen niin rikki. Täytyy surra kunnolla jokainen lapsi erikseen. Luulin pääseeeni yli edellisistäkin, mutta nyt kolmannen jälkeen tuntuu että vasta olen alkanut työstämään surua kunnolla. Kaikkea sitä mitä oli ajatellut että lapsista olisi tullut. Sillä he olivat olemassa jo henkisesti. Jokaiselle oma hauta mielessä.

Serkullani oli tuulimunaraskaus, mutta sen jälkeen on ollut kaksi onnistunutta raskautta ja lapset jo isoja hänellä.

Jos tämä oli elämäsi ensimmäinen raskaus, niin voinen lohduttaa sinua, että hyvin usein ensimmäinen raskaus epäonnistuu, mutta toinen sitten tuottaakin toivotun tuloksen.

Onnea sinulle ja miehellesi uuteen yritykseen!

Hei!
Mulla todettiin tuulimuna marraskuun lopulla-04. Lapsi olisi ollut myös meille erittäin toivottu ja odotimme sitä kovasti. Pääsin jo vkolle 13 asti ja menin ultraan, jossa todettiin, ettei sikiötä ole, pelkkä pussi vain.
Keskussairaalaan sain lähetteen ja siellä varmistivat vielä ja pohdinnan jälkeen päätyivät, että kannattaa kaapia, koska on edennyt jo niin pitkälle.
Olin todella järkyttynyt ja masentunut monta viikkoa. Sattui sydämeen niin kovasti, kun olin jo suunnittellut kaikenlaista, äitiysvaattetkin oli valmiiksi ostettuna.
Puhuminen ja itkeminen auttoi ja lopulta hyväksyin tilanteen.
Muistan kuinka sen jälkeen mieltäni ahdisti pelko, etten enää koskaan saisi lapsia (mulla on yksi 6-vuotias lapsi ennestään) eikä esikoiseni saisi pikkusiskoa tai -veljeä. Seksikin maistui puulta ja aina tuli tunne, että turhaan tässä mitään yrittää, ei se kuitenkaan tärppää. Niin ja jos tärppää, niin tuulimuna se kuitenkin taas on.

Lääkäri sanoi, että kahdet kuukautiset olisi hyvä antaa tulla ennenkuin yrittää uudelleen. En jaksanut välittää. Myöhemmin, kun tutkin tarkemmin asiaa, selvisi että koska kaavinnassa on vaurioitunut myös kohdun kalvot/seinämät, kuukautisten aikana ne paranee jälleen ja jos heti yrittäisi uutta, saattaisi sikiökalvo muodostua niin ohueksi ettei se kestäisi heti uutta raskautta (tai jotain tuohon suuntaan).

Joka tapauksessa huhtikuun lopussa tein uuden plussan ja olin innoissani. Kunnes epäilyt alkoivat hiipiä mieleeni ja 8:lla viikolla oli pakko varata aika yksityiseen ultraan. Itkin onnesta, kun lääkäri sanoi, että kyllä täällä elämää on!
Nyt olen vkolla 18 ja kiitän joka päivästä Taivaan Isää! Potkujakin alkaa pikkuhiljaa tuntumaan.
Uskon, että teitä odottaa tulevaisuudessa ihana pikku vauva. Itse luotan siihen, että kaikella tässä elämässä on jokin tarkoitus ja Hän, joka meidät jokaisen on luonut tietää oikean hetken syntymään ja kuolemaan.
:)

Mulla todettiin ultrassa tuulimuna marraskuussa 2004. Joiduin kaavintaan, koska raskausviikkoja oli silloin jo 13. Se oli kyllä henkisesti ja fyysisesti hyvin raskasta aikaa, mutta aika kyllä parantaa (vaikka se klisee onkin).

Heti tuulimunan jälkeen ei tehnyt edes mieli yrittää uudestaan, koska ahdistus ja pelko uudesta keskenmenosta oli vielä aika kova, mutta pian voimat alkoivat onneksi palautua.

Nyt olen raskaana vkolla 18 ja vaikka olen onneni kukkuloilla tästä pikkuisesta, joskus aina mieleen hiipii, millainen se toinen pikkuinen olisi ollut ja miksi meidän ei annettu pitää sitä...

Mutta kannattaa siis jatkaa yrittämistä, vaikka pelko on enemmän kuin ymmärrettävää!(tosin pieni tauko tuulimunan jälkeen kannattaa ymmärtääkseni pitää jo ihan terveydellisistä syistä)