Onko tällaista olemassa?
Koulu käyty, armeija suoritettu. Armeijan jälkeen 3kk turhaa työnhakua sitten muutaman kuukauden vuorotteluvapaa irtosi huonolla palkalla.
Pitäisi itsenäistyä, muuttaa omaan asuntoon koska en tiedä mistä johtuu, mutta en voi yksinkertaisesti sietää vanhempiani. Yksinkertaiset jutut, joita he hokevat (Siivoa astiasi, petää sänky) Saavat minut raivoon. Eivät ne ennen ole saaneet
Oman asunnon saanti onkin sitten kinkkisempi juttu kun ei ole vakaita tuloja ja muija opiskelee. Milläpä sitä sitten maksaa
Minulla oli selvät suunnitelmatkin. Ajattelin perustaa yrityksen. Nyt oma huolestunut äitini on aivopessyt minua ajatuksella, että se kaatuu varmasti ja se on hirveä riski. Muttakun omalta alalta ei löydy töitä.
Kihlatun kanssa tappelen jatkuvasti. En ymmärrä miten lähes joka asiasta, jonka sanomme toisillemme tulee tappelu. Olen miettinyt monesti, että jättäisin hänet. Mutta olen joka asiassa niin voimaton. En jaksa miettiä mitään. Ja se turhauttaa minua. En saa mitään aikaan. Ajattelen, että jos muuttaisin yksin saisin olla rauhassa. Mutta tietenkin sitten taas rakastan kihlattuani ja se tekee asiasta vaikean. Ja kihlattu on oikeasti todella ongelma luonne. Joka asiasta tappelu. On vähän pilallehemmoteltu ymmärtääkseni.
Ajattelin usein kun jokin on huonosti, että vika on minun, sitten taas hetken päästä suutun kun syytän aina itseäni.. aargh.. raastaavaa koko ajan. En muista milloin olisin viimeksi hymyillyt ja ollut iloinen. Ja sitten hermostun siitä, koska mietin, että minulla pitäisi olla kaikki hyvin, että mitä mä valitan. Ja masennun taas
Ahdistaa, riipii. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen täysin toivoton..
Voiko/kannattaako tällaisen asian takia ottaa yhteyttä johonkin ammattiauttajaan? Ajattelin että intin jälkeen elämä olisi ruusuilla tanssimista mutta pelkkää alamäkeä. Enkä vieläkään voi ymmärtää miksi!!??
Koulu käyty, armeija suoritettu. Armeijan jälkeen 3kk turhaa työnhakua sitten muutaman kuukauden vuorotteluvapaa irtosi huonolla palkalla.
Pitäisi itsenäistyä, muuttaa omaan asuntoon koska en tiedä mistä johtuu, mutta en voi yksinkertaisesti sietää vanhempiani. Yksinkertaiset jutut, joita he hokevat (Siivoa astiasi, petää sänky) Saavat minut raivoon. Eivät ne ennen ole saaneet
Oman asunnon saanti onkin sitten kinkkisempi juttu kun ei ole vakaita tuloja ja muija opiskelee. Milläpä sitä sitten maksaa
Minulla oli selvät suunnitelmatkin. Ajattelin perustaa yrityksen. Nyt oma huolestunut äitini on aivopessyt minua ajatuksella, että se kaatuu varmasti ja se on hirveä riski. Muttakun omalta alalta ei löydy töitä.
Kihlatun kanssa tappelen jatkuvasti. En ymmärrä miten lähes joka asiasta, jonka sanomme toisillemme tulee tappelu. Olen miettinyt monesti, että jättäisin hänet. Mutta olen joka asiassa niin voimaton. En jaksa miettiä mitään. Ja se turhauttaa minua. En saa mitään aikaan. Ajattelen, että jos muuttaisin yksin saisin olla rauhassa. Mutta tietenkin sitten taas rakastan kihlattuani ja se tekee asiasta vaikean. Ja kihlattu on oikeasti todella ongelma luonne. Joka asiasta tappelu. On vähän pilallehemmoteltu ymmärtääkseni.
Ajattelin usein kun jokin on huonosti, että vika on minun, sitten taas hetken päästä suutun kun syytän aina itseäni.. aargh.. raastaavaa koko ajan. En muista milloin olisin viimeksi hymyillyt ja ollut iloinen. Ja sitten hermostun siitä, koska mietin, että minulla pitäisi olla kaikki hyvin, että mitä mä valitan. Ja masennun taas
Ahdistaa, riipii. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen täysin toivoton..
Voiko/kannattaako tällaisen asian takia ottaa yhteyttä johonkin ammattiauttajaan? Ajattelin että intin jälkeen elämä olisi ruusuilla tanssimista mutta pelkkää alamäkeä. Enkä vieläkään voi ymmärtää miksi!!??
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kahdenkympin kriisiä ei taida olla olemassa mutta vastaava voisi olla varhaisaikuisuuden kriisi(Erikson).
Tosta sun tekstistä ilmeni just näitä asioita joita tuohon varhaisaikuisuuden kriisiin kuuluu.(Tai, siis no väliäkö noilla nimillä ja kriisi mikä kriisi...)
Mutta kumminkin, sitä mun piti kirjottaa että kannattaa hankkia ammattiauttajan apua jos siltä tuntuu. Toivottavasti luit tän viestin vaikka vastaus tulikin näin myöhään. Koita jaksaa. :) Ja mailaa jos jaksat ja tarviit juttukaveria: [email protected]